Helsinki on jo museoiden kaupunki

Helsinkiin halutaan Guggenheimilla saada “Bilbao-efektiä”, jossa tänne tulisi hirveästi enemmän kulttuurituristeja kuin aikaisemmin. En tiedä oletteko huomanneet, mutta Helsingissä on JO aika paljon museoita ja turisteja. Pieni vertailu:

Bilbaon museot ennen kuin Guggenheim rakennettiin (*): Härkätaistelumuseo, Taiteellisten jäljennösten museo, Pyhän taiteen museo, Merimuseo, Baskimuseo ja Kuvataidemuseo. Toistan: Härkätaistelumuseo ja Taiteellisten jäljennösten museo!

Helsingin museot saman lähteen mukaan nyt ennen kuin Guggenheimista on päätetty mitään: Suomenlinna, Seurasaari, Ateneum, Kiasma, Design-museo, Kaupunginmuseo, Kansallismuseo, Kulttuurien museo, Mannerheim-museo, Sukellusvene Vesikko ja Sotamuseo. (Lisäksi kulttuurimatkaajille tietty Korkeasaari, Kansallisteatteri, Kansallisooppera, Finlandia-talo, Linnanmäki, Stadikka, Eduskuntatalo, empirekeskusta, Musiikkitalo…)

Kyllä minun on helppo kuvitella, että jos Härkätaistelumuseostaan tunnettu kaupunki saa yhtäkkiä hienon kuvataidemuseon, niin sinne tulee enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin. Mutta jos Helsingin kaltaiseen merkittävään museokaupunkiin tulee yksi lisää, niin vaikutus on vähäisempi, ellei mitätön.

Jos Helsingillä todellakin on valtion ja yksityisten lahjoittajien avulla käyttää 140-300 miljoonaa euroa kaupungissa toimivien museoiden kehittämiseen ja lanseeraamiseen, mitä järkeä on laittaa rahoja amerikkalaisen säätiön brändin kehittämiseen, kun niillä voisi kehittää ja mainostaa Stadia todellisena Museoiden kaupunkina? Sellaisena, kuin esimerkiksi Bilbao ei ole.

*: Käytin museoiden listaamisessa lähteenä englanninkielistä Wikitravel-sivustoa, josta puuttui ainakin Sinebrychoffin taidemuseo ja Arkkitehtuurimuseo, mutta en lisäillyt listaan mitään siltä varalta, että Bilbaostakin puuttuisi esimerkiksi joku kiinnostava Kivimuseo tai vastaava.
Vertailun vuoksi Tukholmalla oli epätasaisella sivustolla kahdeksan museota tai galleriaa, Oslolla neljätoista, Pietarilla kolmetoista (mukaan lukien massiivinen Eremitaasi), Tallinnalla neljä, Turulla kymmenen, Tampereella yksitoista, Rovaniemellä kolme, Espoolla ja Vantaalla nolla. (Heureka mainittiin Helsingin yhteydessä.) Aivan superluotettava lähde Wikitravel siis ei ole, mutta kertoo ehkä kaupunkien merkittävyydestä kansainvälisinä matkailukohteina.

Jos museo kuitenkin rakennetaan, niin osallistun arkkitehtikilpailuun oheisella pienoismallilla. Se on Alvar Aallon perinteitä postmodernisti jatkava rakennusteos, joka jatkaa Helsingin nykyrakentamisen linjaa ja sulautuu saumattomasti Katajanokan historialliseen ympäristöön toimien samalla yhdistävänä elementtinä ympäröivien Kauppatorin, empirekeskustan, Uspenskin katedraalin ja Suomenlahden välillä. Valkoinen väri ja laatikkomainen muoto korostavat puhtautta, talvea, suomalaisuutta, kansainvälisyyttä ja innovatiivisuutta. Klemmarit symboloivat teippiä, jota en kuitenkaan jaksanut etsiä.

Pienoismalli on käytettävissä myös kotimaisten suuryritysten pääkonttoriksi Töölönlahdelle.

Eläinoikeusliike, mikä teitä vaivaa?

Kannatan eläinten oikeuksia, sikatilakuvauksia ja turkistarhauksen lopettamista. Presidentinvaaleissa ajattelin äänestää ensimmäisellä kierroksella Paavo Arhinmäkeä ja toisella olen valmis äänestämään Pekka Haavistoa, olettaen että hänen vastaehdokkaansa ei ole Arhinmäki. Muun muassa siksi, että he ovat näiden vaalien vihreimmät ja eläinystävällisimmät ehdokkaat.

Symppaan erittäin paljon eläinoikeusliikettä. Niinpä onkin pakko kysyä, että hei, eläinoikeusliike! Mikä teitä vaivaa?

Näissä vaaleissa eläinoikeusliike on keskittynyt lähinnä mustamaalaamaan Haavistoa ja Arhinmäkeä, joiden nyt kaikin puolin luulisi olevan eläinoikeusliikkeen omat ehdokkaat. Heistä etsitään luupin kanssa joka päivä toinen toistaan hirvittävämpiä lipsahduksia, joita sitten suurennellaan, jotta kukaan ei varmasti äänestäisi kumpaakaan.

Tulee mieleen 80-vuotiaiden vasemmistolaisukkojen vaivaannuttava keskinäinen nokittelu siitä, kuka milloinkin ymmärsi kannattaa oikeaa neuvostopoliitikkoa ja miksi kaikki muut ovat aatteen pettureita.

Ymmärrättekö te, että jos te saisitte tahtonne läpi ja kukaan ei äänestäisi Haavistoa ja Arhinmäkeä, kaikki äänestäisivät turkistarhausta laillisena elinkeinona kannattavia lihaa syöviä ydinvoimadiggareita? Hieman erikoinen pyrkimys eläinoikeusliikkeelle.

Suuresti ihailemani Oikeutta Eläimille vaatii anteeksipyyntöä Pekka Haavistolta, sen vuoksi, mitä hän sanoi Alueviestin haastattelussa. Koska haastattelu on netissä äänenä, kirjoitan olennaisen kohdan tähän auki:

”Tällasiin naamioituneena tehtyihin iskuihin mun kantani on ollut kielteinen niinku kotirauha-ajatuksen vuoksi. Että mä olen ajatellut niinku verrata ajatusta siihen, että jos jonkun muun asian takia pihapiiriin tunkeuduttais, tultais naamioituneena, otettais videota, julkaistais se netissä… Nyt se tapahtu eläinsuojelun nimissä, mutta entäs jos vaikka uusnatsit jostain ihmeen syystä päättäsivät tehdä tällasta, niin sillon se varmaan tuomittaisiin erittäin jyrkästi. Siinä mielessä tarkotus ei pyhitä minusta keinoja, vaan jokanen joka toimii eläinsuojeluasialla, pitää toimia omalla nimellään, omilla kasvoillaan ja tuoda esiin omat tarkotusperänsä.”

Onko Haavisto Oikeutta Eläimille –järjestön mielestä periaatteellisesti väärässä? Ei. Hän vain ei tiennyt, että aktivistit eivät olleet naamioituneita. Vertasiko hän eläinaktivisteja uusnatseihin? Ei. Hän koetti problematisoida heille olettamaansa toimintamallia asettamalla sen vastapuolen käsiin.

Arhinmäen kampanjasta löydetty ”skandaali” on kylläkin lähtöisin Iltalehdestä, mutta siihenkin jotkut eläinoikeusaktivistit ovat menneet mukaan. Hän on nimittäin tilannut taideteoksen Teemu Mäeltä, joka on lehden mukaan ”kissantappovideostaan tunnettu taiteilija”. Teemu Mäen sairaita hengentuotteita ovat viimeisen vuoden aikana tilanneet muun muassa Ylioppilasteatteri, Voima-lehti ja Aalto-yliopisto. Mikään marginalisoitu friikki hän siis ei ole. Kissantappovideollaankin Mäki kritisoi sitä, miten käytämme eläimiä oman tyydytyksemme saamiseksi. Hän teki sen brutaalisti ja shokeeraavasti, mikä toki oli tarkoituskin. Kissat ovat minustakin kivoja. Mutta onko kissan tappaminen taiteen vuoksi jotenkin kategorisesti erilaista kuin lehmän kasvattaminen ja tappaminen tarjoushampurilaisen vuoksi tai minkin kasvattaminen luksusvaatteen vuoksi? Mielestäni ei.

Kyseessä on siis kaksi tekemällä tehtyä kriisiä. On hyvä, että kansalaisaktivistit toimivat omien ehdokkaidensa ja puolueidensa unilukkareina ja pitävät huolta siitä, että nämä pysyvät oikealla tiellä. Eläinoikeusliikkeellä toki on sananvapaus sanoa ja tehdä, mitä haluaa, mutta saavuttaako se näin sen, mitä haluaa? Punavihreiden tapellessa keskenään kyllä ne ovat porvarit ja konservatiivit, jotka ilahtuvat – eivät tehosikaloiden asukkaat.

Mitäpä, jos seuraavat kolme viikkoa käyttäisimme kertomaan Suomen kansalle, miksi vaikkapa Sauli Niinistöä äänestämällä eläimet kärsivät ja luonto tuhoutuu huomattavasti pahemmin kuin vihreitä ehdokkaita äänestämällä?

Traconin muistoja

Olin syyskuun alussa kunniavieraana Traconissa eli Tampereen roolipeli- ja animetapahtumassa. Tapahtumassa on tuhansia animeharrastajia, joista valtaosa on pukeutunut cosplay-asuihin. Kun ensisijaisesti roolipeleihin keskittyneitä kävijöitä on huomattavasti vähemmän, on selvää, että roolipelikunniavieras ei saa ihan yhtä innostunutta vastaanottoa kuin pääkunniavieras, Hopeanuoli-mangan luoja Yoshihiro Takahashi

‘Traconissa roolipelaajalle kiinnostavaa ei olekaan massa vaan yhteishenki, joka syntyy, kun suuri osa alan toimijoista, julkaisijoista, suunnittelijoista ja muista yhtäkkiä tapaa toisensa melko kiireettömässä ilmapiirissä ja ehtii käydä sekalaisilla kokoonpanoilla päivällisellä. Se on aina hauskaa. Uusia kuulumisia ja ajatuksia on aina hauska kuulla.

Ohjelmaani kuului kirjailijahaastattelu, jossa Juhana Pettersson grillasi minua reilun tunnin verran kirjoista, roolipeleistä, fantasiasta, hevimusikaalista ja vähän kaikesta mahdollisesta. Lisäksi luin Ihmisen poikaa ääneen ainakin puolitoista tuntia yleisölle, jossa oli ilahduttavan paljon myös anime-väkeä. Molemmat videoitiin ja laitettiin YouTubeen, josta niitä sopii katsella tai kuunnella!

En tiedä, mitä kampaukselleni on tapahtunut tässä kirjanluvussa, mutta teeskennelkää, että se on viittaus johonkin anime-hahmoon, jota ette tunne.

En ole mikään manga- ja animeharrastuksen supertuntija, mutta koetan lukea ja katsoa sarjoja sen verran, että pysyn vähän perillä, mistä puhutaan. Ja coneissa käymällä törmää jatkuvasti johonkin harrastuksen uuteen aspektiin, tällä kertaa se oli ehkä J-rockin tahtiin esiintyvät koreografioidut tanssiryhmät, joita ilmeisesti harjoittelee useassakin kaupungissa Suomessa. Niin sitä pitää!

Kun minä olin pieni, scifi-porukoita ärsytti, kun roolipelaajat tulivat heidän tapahtumiinsa. Nykyään roolipelaajat järjestävät kaikki conit (paljolti tämänkin) ja jotkut valittavat, kun animeteinejä on joka paikassa. Pian ne järjestävät kaikki conit, jos näin ei vielä ole käynyt, ja sitten tulee joku uusi nörttiyden muoto, jota vanhukset kummaksuvat. Kawaii!

Hevimusikaalin etko-osa: 1825 – Adventti

Eilen, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, alkoi Turun Sanomissa ilmestyä kirjoittamani jatkosarja tai joulukalenteri nimeltä 1825 – Adventti.

Siinä selviää moni 1827 – Infernal Musicalin taustakysymys. Miten Maria Vass päätyi Hellmaneille töihin? Miksi Elias Hellman lähti Karjalaan keräämään runoja? Miten käy Lispetin kielletyn rakkauden? Onnistuuko arkkipiispa Tengström estämään rahvaan halun tuoda joulukuusia taloihinsa?

Seurataan siis joulunodotusta kultakauden Turussa pari vuotta ennen paloa. Tämä oli sitä aikaa, kun nykyiset ikiaikaisina pitämämme jouluperinteet – kuusi, kinkku, pukki, lahjat ja muut – vasta tekivät tuloaan tähän protestanttien pyhimpään aikaan. Toisaalta jotkut perinteet – ajoitus talvipäivänseisauksen yhteydessä, joulurauhanjulistus, joulupuuro – olivat jo tuolloin vanhoja ja jatkuvat varmaan vielä kauas tulevaisuuteen.

Ajatukseni on, että tämä toimii sekä hevimusikaalin faneille että niille, joille nämä hahmot eivät vielä ole tuttuja. Tervetuloa seuraamaan tuttujen hahmojen joulunodotusta Turun Sanomien 28-osaisessa jatkosarjassa 1825 – Adventti. Elias Hellmanin roolissa nähty Lauri Kukkonen palaa rooliinsa Mikael Rydenfeltin valokuvissa.

Joka päivä paperilehdessä ja myös osoitteessa http://www.ts.fi/joulukalenteri

Sunnuntaisin ja jouluaattona netissä myös taustoittava video!

Aurinko ei ollut vielä noussut, kun Elias Hellman hyppäsi lautturin kyytiin Aurajoen suistolla. Elias oli matkustanut pitkään suorittamassa salaista tehtäväänsä ja oli viimein palaamassa kotiinsa lepäämään.

”Se o arventsunnunta tännä”, lautturi sanoi. ”Saak kyssy, mikää mies te ootte?”

…

Natsit: Emme tienneet, että NSDAP oli natsimielinen järjestö.

NÜRNBERG, 1946. Oikeudenkäynti Saksan sodanaikaisia johtajia vastaan on alkanut. Hermann Göringiä, Rudolf Hessiä, Albert Speeriä ja muita Saksan johtajia syytetään muun muassa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Johtajat vetoavat tietämättömyyteen.

Miksi liityitte natsipuolueeseen?
”Laitoin joskus aikoinaan hakemuksen johonkin järjestöön, mistä en ollut tarkemmin perillä, että mikä se oli”, valtakunnanmarsalkka Göring muistelee. ”Mielestäni kansallismielisyydessä ei ole mitään vikaa, mutta tosissaan tämä on tapahtunut silloin aikoja sitten ja tämä nyt on vanha juttu.”
Kuinka vanha?
”Muutama vuosi.”
Tämä on natsijärjestö. Kannatatko tällaista ideologiaa?
”En missään nimessä kannata.”
Miksi haitte sitten?
”Minä en ole tarkalleen tiennyt, mistä siinä on kyse silloin”, syytettynä olevista kansallissosialisteista korkea-arvoisin miettii. ”Pitää peruuttaa se hakemus sieltä.”

Kuvassa hakaristilippujen alla Hitlerin ja Göbbelsin vieressä oleva Göring ei huomannut puolueessa mitään natsihenkisyyttä.

”Liityin Kansallissosialistiseen puolueeseen joskus aikoja sitten ja olin unohtanut koko asian”, puolueen varajohtaja Hess sanoo. ”En olisi tässä elämäntilanteessa hakemassa sellaista jäsenyyttä.”

Euroopan etupiirijaosta vastannut Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop kertoo liittyneensä natseihin, koska häneen vetosi puolueen nettisivu. “Olen isänmaallinen ihminen.” Von Ribbentrop ei ole varma, aikooko hän olla liikkeen kanssa tekemisissä tulevaisuudessa.

”Ei se nyt väärin ole, jos joku hakee jäsenyyttä johonkin”, varusteluministeri Albert Speer filosofoi. ”En muista, oliko se tuolloin, kun siihen hain, niin samoilla aatteilla kehissä mukana, vai onko se nyt muuttunut radikaaliksi. Olen tehnyt virheitä muutenkin, mutta nyt olen tehnyt parannuksen”, Speer naurahtaa.

”En kannata rotuoppia”, rotuopin luoja Alfred Rosenberg linjaa. ”Siinä olen kyllä samaa mieltä, että monikulttuurisuus ei ole mikään hyvä asia ja se tuo vaan mukanaan ongelmia.”
Oletteko sitten huolissanne saksalaisen rodun tulevaisuudesta?
”Oikeastaan ihan lainopillisesti ei saa puhua mistään roduista. Siitä on nyt tullut uudet ohjeet”, arjalaisen rodun ylivertaisuudesta laajasti kirjoittanut Rosenberg kertoo. ”Ei ole olemassa muuta kuin yksi ihmisrotu, että tommonen kysymys on ihan täysin turha.”

Syytetyt ovat ihmeissään natsiväitteistä.

Kaikki syytetyt kiistivät tienneensä, että Saksan kansallissosialistinen puolue NSDAP on natsihenkinen järjestö. Omien sanojensa mukaan he eivät kannata puolueen aatteita, eivätkä koskaan kannattaneetkaan.
Luftwaffen ylikäskynhaltija Göring täsmentää vielä: ”Siinä mielessä kannatin, että mielestäni patriotismi on ihan ookoo ja omaa isänmaata ja kansallista identiteettiä pitää puolustaa, mutta ei mitenkään aggressiivisesti.”

Helsingin kirjamessuilla ja muita esiintymisiä

Esiinnyn tämän viikon perjantaina ja sunnuntaina Helsingin Kirjamessuilla parissakin paikassa molempina päivinä. Lisäksi lähiviikkoina on tulossa muutamia muita esitelmiä ja keskusteluita – sattumalta lähinnä Tampereella.

PERJANTAI 28.10. – HELSINGIN KIRJAMESSUT
16.00–17.00 Aleksis Kivi, haastattelija Saku Heiskanen, Kirjan matka valkokankaalle -keskustelu yhdessä kirjailija Petri Karran kanssa
17.00–17.30 Kirjakauppa Rosebud (6c139), signeeraus
19.00–19.30 Akateeminen kirjakauppa (7k41), haastattelija Saku Heiskanen

SUNNUNTAI 30.10. – HELSINGIN KIRJAMESSUT
11.00–11.30 Kirjakauppa Rosebud (6b95), haastattelija Iida Siimes
15.30-16.00 Elisa (7p37), haastattelija Tuomas Enbuske

KESKIVIIKKO 2.11.
11-18 Digituote menestyksellä maailmalle – rahaa, rakkautta ja osaamista! -seminaarissa Tampereella

MAANANTAI 7.11.
18-20 Väentuvassa puhumassa yhteiskunnallisesta kirjailijuudesta ja Vatakista Kulttuurikahvila Hertassa Tampereella

TIISTAI 15.11.
Ehkä Joensuussa puhumassa – varmistuu myöhemmin

TORSTAI 8.12.
Saksassa transmedia-konferenssissa keynote-puhujana

Turun Kirjamessuilla

Huomenna alkavat Turun Kirjamessut. Nyt olen menossa sinne kirjailijana, aiemmin olen ollut siellä monena vuotena haastattelijana ja lavaisäntänä. Fiore-lavaa oli hauska isännöidä aikanaan ja vieläkin tunnen tapahtumaan jonkinlaista lukkarinrakkautta, vaikka kustantamot panostavatkin yleensä enemmän uusiin Helsingin messuihin.

Tänä vuonna esiinnyn Ihmisen pojan kanssa joka päivä Turun messuilla:

Perjantai 30.9.1011
11.20 – 11.40 Agricola-lava, haastattelija Sakari Heiskanen
11.40 – 12.00 Akateeminen kirjakauppa (A69), signeeraus

Lauantai 1.10.2011
16.00 – 17.00 Turun scifiseuran osasto, yleisökeskustelu

Sunnuntai 2.10.2011
14.30 – 14.45 Lukulaakso A30
15.50 – 16.10 Fiore-lava, haastattelija Niina Repo
16.10. – 16.20 Akateeminen kirjakauppa (A69), signeeraus

Tulkaahan paikalle ja tervehtimään!

Ihmisen pojan traileri

Omaelämäkerrallinen Jeesus-romaanini Ihmisen poika julkaistaan huomenna, mutta se saattaa löytyä jo kaupoista. Sitä odotellessa sopii vilkaista kirjan englanninkielistä traileria. Saa suositella myös ulkomaisille kustantajille.

Ihmisen pojan roolipelaajatraileri

Omaelämäkerrallisessa Jeesus-romaanissani Ihmisen pojassa seurataan päähenkilön kasvua 80- ja 90-luvuilla, joten asianmukaisesti siinä käsitellään myös Taistelupelit, Dungeons&Dragons, RuneQuest ja larpit. Tein siksi myös pienen trailerivideon, joka on suunnattu nimenomaan roolipelaajille.

LUKU XLI: World Trade Centerin kirja (katkelma alusta)

Ihmisen poika on kaupoissa alle parin viikon päästä. Tässä kirjasta tekstiä, joka sijoittuu tarkalleen kymmenen vuotta taaksepäin.

Syyskuussa Johanna, Meta, Julius ja Matias olivat lamppukaupassa etsimässä uusia lamppuja Atlantikseen. Matias ja Johanna olivat todenneet, että katosta roikkuvat paljaat hehkulamput olivat liian opiskelijamaisia ja he voisivat kustantaa uudet lamput. Mutta kaikkien neljän oli valittava ne, mikä Metasta ja Juliuksesta oli erittäin miellyttävää.

Heidän siirtyessään varjostinosastolta jalkalamppuosastolle Meta sai tekstiviestin: ”Lentokone on osunut WTC:iin. Vallankumous on alkanut. Jiihaa!” Hän luki sen ääneen.

”Onks toi joku larppijuttu?” kysyi Julius.

”Jonkinlainen salaliittoteoria?” ehdotti Johanna.

”Sul on kyl friikkei kavereit”, sanoi Matias.

Pian muutkin alkoivat saada samansuuntaisia tekstiviestejä. He ostivat lamput nopeasti ja juoksivat kiireenvilkkaa takaisin kommuunilleen. Meta avasi television, muut juoksivat tietokoneilleen. Pian Atlantiksen olohuoneessa oli muutaman läppärin ja CNN:n muodostama pieni uutisstudio, jossa katsottiin uusintana kerta toisensa jälkeen, kun kaksi lentokonetta osui World Trade Centerin torneihin Yhdysvalloissa.

* * *

Pirjo Lehmus katsoi samaa videokuvaa tuomiokapitulissa. Hän istui valtavassa korkeaselkäisessä nojatuolissa. Kyynärpäät nojasivat käsitukiin ja sormenpäät olivat toisiaan vasten. Huoneessa oli pimeää niin, että hänen kasvojaan ei näkynyt.

”Varsin mielenkiintoista…” hän sanoi ja taputti etusormiaan yhteen mietteliäänä.

”Niin, eiks ookki”, hänen miehensä vastasi.

* * *

Marja-Liisa ja Seppo Sariola katsoivat uutislähetystä kahdestaan kotonaan Naantalissa.

”Herrajumala”, sanoi Marja-Liisa. ”Niin moni ihminen kuolee.”

”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”, sanoi Seppo, mutta jäi arvoitukseksi, viittasiko hän sillä terroristeihin vai amerikkalaisiin.

* * *

Meta nauroi iloisena. ”Nyt jenkit saa ansionsa mukaan!”

”Mut mieti ku ne iskee takasin”, Julius sanoi. ”Viattomat saa kärsiä viä lisää.”

”Ei siitä typerästä Bushista ole miksikään sotaherraksi”, Johanna ilmoitti.

* * *

Seuraavana päivänä alkoivat syksyn ensimmäiset sateet. Vettä tuli rankasti koko päivän, eikä kukaan keskustellut mistään muusta kuin ”WTC:n iskuista” ja ”hyökkäyksestä Amerikkaan”. Esitettiin villejä teorioita terroristeista, salaliitoista, lavastuksista ja Nostradamuksen ennustuksista. Projektisuunnitelmia muutettiin ja mielenosoituksia peruttiin.

Juliuksesta kaikki tuntui yhtäkkiä triviaalilta. Satoja ihmisiä saattoi kuolla tuosta vain, ja varmasti vielä monia kuolisi, ennen kuin kaikki olisi ohi. Mitä väliä oli millään, mitä hän tekisi tai sanoisi tai kirjoittaisi? Pelastaisiko se jonkun hengen? Pelastaisiko se enemmän henkiä kuin tässä menetettäisiin?

Myrsky jatkui vielä torstainakin, jolloin kaikissa kouluissa ja työpaikoissa Suomessakin vietettiin hiljainen hetki uhrien muistolle. Juliusta se raivostutti. ”Joka päivä kuolee hirveet määrät ihmisiä sotien tai nälänhätien takia, mut nyt kun kuolee amerikkalaisia, niin koko maailma on ihan pullollaan sympatiaa! Miksei niistä muista uhreista välitä kukaan?”

Sisäpihalla käväisi jokunen uusnatsi huutamassa haukkumahuutoja muslimeille, joita terrori-iskusta syytettiin. Talonmies ajoi ne kuitenkin nopeasti pois.

Monille terrori-isku ja Bushin sekava toiminta alkoivat kuitenkin olla jo hirtehisen huumorin aiheita.

Viikonloppuna tapahtuma oli jo muuttunut ahdistavaksi osaksi ajankuvaa, johon viitattiin, mutta joka ei ollut ainoa tärkeä asia. Lauantaina sade väheni ja sunnuntai oli jo aurinkoinen. Bush julisti taistelevansa terrorismia vastaan, ja vaati Afganistania luovuttamaan Osama bin Ladenin. Suomalaisten silmissä Bush oli nopeasti muuttumassa pellestä sotahulluksi.