Uusia roolipelejä Ropeconissa

Perustimme hiljattain muutaman toverin kanssa Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry:n. Toiminta lähtee käyntiin, kun seura julkaisee tämän vuoden Ropeconissa kaksi roolipeliä, joista toinen on Juhana Petterssonin pingviinipeli Ikuisuuden laakso ja toinen on norjasta käännetty Itran kaupunki.

20-luvun kaupunki, jota ei ole koskaan ollut olemassa. Alkoholisoitunut yksityisetsivä, holkissa tupakkaa polttava naimaton nainen. Surrealismia ja unelmia, joiden kukaan ei halua muuttuvan todeksi.

Itran kaupunki on alkujaan norjalainen roolipeli. Se on ensimmäinen peli, joka on käännetty suomeksi jostain muusta kielestä kuin englannista. Peli sekoittaa unikuvia ja ihmeellisiä seikkailuja kaupungissa, jossa futuristit, churchilliaanit ja marmorindit vaikuttavat.

Mitä on Kuutornissa? Minkälainen on herra Mogensin hirviö? Miten sapelihammastiikeri on joutunut eläintarhaan? Milloin juhlat loppuvat Perjantaikadulla?

Itran kaupungissa roolipelaajan alitajunta pääsee valloilleen.

Itran kaupunki
Roolipeli
Suunnittelijat: Ole Peder Giæver & Martin Bull Gudmundsen
Kääntäjä: Pirita Tiusanen
Kuvitus: Thore Hansen
Julkaisija: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry
Sivumäärä: 134
Hinta: 20 €
Julkaisupäivä: 31.7.2009

Ikuisuuden laakso on paikka, jonne pingviinit tulevat kuolemaan. Etelämantereen loputon jäätikkö on armoton vihollinen. Siellä selviävät vain rohkeimmat pingviinisankarit ja katalimmat antipingviinit.

Pingviinisankari elää elämänsä yksin. Hän on nähnyt asioita, joita tavallinen pingviini ei osaa edes kuvitella. Hänen kohtalonsa on kuolla heimonsa hylkäämänä. Antipingviini elää jäätikön syleilyssä, mutta niin kauan kun hänen sisällään virtaa lämmin veri, hän ei koskaan voi olla jäätikön kanssa yhtä.

Ikuisuuden laakso on roolipeli sankaruudesta ja hinnasta, jonka siitä joutuu maksamaan. Se sisältää hurjia taisteluita, seikkailua ja vaikeita filosofisia valintoja.

Jäätikkö voittaa aina.

Ikuisuuden laakso
Roolipeli
Suunnittelija: Juhana Pettersson
Kuvitus: Jonna Lylykangas
Julkaisija: Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry
Sivumäärä: 68
Hinta: 10 €
Julkaisupäivä: 31.7.2009

Tämän vuoden Ropeconissa ilmestyy lisäksi ainakin Heimojen tekijän ENOC ja merirosvopeli Hounds of the Sea, joten ennätyksiä taas rikotaan…

Rooleja tarjolla aktivistileffassa

Etsin näyttelijöitä kirjoittamani puolituntiseen lyhytelokuvaan nimeltä Lipunpolttajat, joka kuvataan lokakuussa.

Kyseessä on kolmesta 17-18-vuotiaasta aktivistista kertova leffa. Tarina alkaa, kun kolmikko yrittää mielenosoituksessa polttaa Amerikan lippua, mutta ei saakaan sitä syttymään. Polttotaitoja opetellessa nauretaan, itketään, filosofoidaan, vitsaillaan, tapellaan, kapinoidaan ja rakastetaan.

Roolijaosta vastaa etupäässä Roolituspalvelu omien arkistoidensa perusteella. Haluan kuitenkin antaa myös kaikille halukkaille nuorille harrastajanäyttelijöille mahdollisuuden hakea osaa elokuvassa.

Jaossa on kolme elokuvan keskeistä roolia, 17-vuotiaat Jaana ja Ville sekä 18-vuotias Samir. Ainakin Villen ja Samirin on hyvä olla pitkätukkaisia tai muuten jollain tavalla ”aktivistin näköisiä”.

Jos olet kiinnostunut, lähetä mailia 25.7. mennessä osoitteeseen mikepohjola@gmail.com otsikolla ”roolitus”. Mailissa on oltava vähintään kasvokuva (tai linkki siihen) ja selostus aiemmasta näyttelijäkokemuksesta lavalla ja kameran edessä. Kerro myös, oletko valmis osallistumaan elokuvan tekoon avustajana tai sivuroolissa, jos sinua ei valita yhteenkään kolmesta pääosasta.

Lipunpolttajat on yksi neljästä YLEn ja Elokuvasäätiön novellielokuvahankkeen myötä tänä vuonna rahoitettua elokuvasta. Tuotantoyhtiönä on hiljattain perustettu Oy Bufo Ab.

Puoluevaltuustoa ja Pohjola-filmiä

Olin tänään Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa seuraamassa Paavo Arhinmäen valintaa puheenjohtajaksi. Eilen en päässyt live-tenttiin Koko-teatteriin, kun olin seuraamassa Out’n'Loudin ja London Gay Men’s Chorusin yhteiskonserttia Ruoholahden konservatoriolla.

Kokous kesti kolmisen tuntia ja sisälsi paljon knoppailumaista tenttailua tyyliin: “Mitä mieltä olette turkistarhauksesta, ydinvoimasta, Lissabonin sopimuksesta, asevelvollisuudesta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja saamenkielisten lasten oikeudesta opetukseen äidinkielellään? Vastatkaa lyhyesti.” Toinen pitkä osio oli kannatuspuheenvuorot, joissa vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, pohjoisen ja etelän väki, asetti näkemyksiään sekalaisesti Paavon ja Merjan taakse.

Yksi piti sellaisenkin puheenvuoron, jossa sanoi, ettei äänestä kumpaakaan ja Korhonen olisi ollut paljon parempi. “”On vaikea ajatella, että minun pitäisi valita nyrkkeilyhanskojen ja valkoisten tennistossujen välillä. Siihen en kykene!” Mies äänestikin ainoana tyhjää.

Lopulta Paavo valittiin äänin 34-20, mikä olikin suuri ilon aihe. Pressitilaisuudessa hän mm. lupasi tehdä Vasemmistoliitosta ensimmäisen todellisen tietoyhteiskuntapuolueen ja korosti puolueen jo aiemminkin vastustaneen Lex Nokioita ja Karpeloita.

En kovin hyvin tunne Helsingin yli nelikymppisiä vasemmistolaisia, joten oli hauska kokouksen jälkeen kilistellä heidän – ja toki tuttujen nuorten vasureiden – kanssa Vltavan terassilla Paavon kunniaksi. Siitä vielä Juttutupaan jatkoille ja sitten kotiin.

Klikkasin äsken hs.fi:n auki nähdäkseni etusivulla Paavon naaman ja jutun hänestä puheenjohtajana. Yllätykseni oli mitä suurin, kun Paavo-juttu oli vasta neljäntenä ja ensimmäisenä olimmekin minä ja Elina! (Okei, jutut on aikajärjestyksessä, mutta yllätyin silti.) Aiheena Pohjola-filmi ja kulttuuriyrittäminen, pitempi juttu ilmestynee huomisessa paperilehdessä.

Tästäkin jutusta saa jo vilkaisun uuteen työhuoneeseemme. Tai oikeastaan työhuone on ollut mulla jo melkein vuoden ankeana valkoisena hallina, jossa on pöytä, tuoli ja läppäri. Kuten kuvasta näkyy, muutos on melkoinen nyt, kun Elinakin tulee sinne.

Vasemmiston hyvät pj-ehdokkaat

EU-vaalitappion hyvä puoli on se, että Vasemmistoliiton nuorennusleikkaus aikaistui. Lauantaina äänestetään uudesta puheenjohtajasta ja ehdokkaita ovat nuoret kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen. Molemmat vaikuttavat hyviltä, joten sikäli punavihreän sukupolven voitto tässä äänestyksessä on varma.

Huomenna perjantaina pj-ehdokkaat ovat livenä vaalitentissä KoKoTeatterissa Helsingissä klo 18-20. Tänään he olivat (hieman kömpelösti toteutetussa) nettitentissä, jossa vastasivat kansalaisten kysymyksiin. Itse esitin molemmille kolme kysymystä:

Sananvapaus internetissä. Mitä mieltä olet Lex Nokiasta? Entä poliisin suorittamasta netin ennakkosensuurista (muka lapsipornon estämiseksi)?

Merja Kyllönen: en ole nähnyt Lex-nokiassa mitään järkeä ja kyllä lapsipornonkin osalta olisi paljon asioita tehtävissä ilman ennakkosensuuriakin. Myös vanhemmuuden ja vastuun korostaminen ovat isoja asioita yhteiskunnassa, jossa vanhempana oleminenkin näyttää entistä enemmän ulkoistuvan muiden kuin äitien ja isien tehtäväksi. Kokoomus ajaa poliisivaltiota ja
hallitus on sillä linjalla tiukasti…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitto vastusti alusta asti tiukasti ja johdonmukaisesti Lex Nokiaa. Ennakkosensuuri lehdistössä kuin netissäkin on käytännössä hankalaa ellei mahdotonta ja demokratian kannalta arveluttavaa. Vasemmistoliitto on kohtuullisen hyvin toiminut tietoyhteiskuntaäänestyksissä eduskunnassa (mm. Lex Nokia ja Lex Karpela), mutta tällä alueella tarvittaisiin huomattavasti enemmän osaamista ja sitä kautta omia aloitteita.

Ydinvoima. Pitäisikö ydinvoiman rakentaminen lopettaa tai jopa nykyiset voimalat sulkea? Jos pitäisi, mistä saamme teollisuuden himoitsemaa lisäenergiaa?

Merja Kyllönen: en ole kannattamassa uutta ydinvoimarakentamista, mutta entisiä tuskin tullaan ihan heti sulkemaan ainakaan
nykypolitiikan vallitessa. Uutta energiaa ja kokonaan uudenlainen energiapoliittinen malli olisi luotavissa, jos
energiauudistuksen tukieurot liikkuisivat perheiden ja tavallisen kansalaisen hyödyksi siirtämään asukkaat pois yleisen energiatuotannon piiristä, liki omavaraisiksi. Olen kuullut naureskelua eduskunnassa, kun olen asiasta puhunut, mutta tässä uusiutuvan energian haaran kehittämisen suunnassa olisi mahdollisuus myös uusien alueellisten työpaikkojen ja toiminnan luomiseen myös laajemmin. (energian tuotto ja esim. rakentaminen) Mutta se tarkoittaisi pienyrittäjyyden ja kansalaisten tukemista pörssikeikarien sijasta ja ainakaan porvarihallitus ei ole ollut tähän muutokseen valmis. Ja sieltäpä sitä olisi teollisuuden (joka elää valtavaa muutosmurrosta) himoitsemaa energiaa mahdollisuus saada, vain poliittinen tahto puuttuu…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitolla on selkeä ja yksimielinen puoluekokouskanta siitä, että ydinvoiman lisärakentamista ei pidä hyväksyä. Toki puolueessa on yksittäisiä toisellaisiakin kantoja. Sähkönkulutus Suomessa on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Nyt himoitut lisäydinvoimalat olisivat ennen muuta sähkön vientiin, siksi kai mm. saksalainen Eon pyrkii Fennovoiman kautta Suomen ydinvoimamarkkinoille. Esimerkiksi metsäteollisuus on jo nyt sähkönkannalta omavarainen.

Nykyiset ydinvoimalaitokset pitää sulkea viimeistään silloin, kun ne tulevat käyttöikänsä päähän. Tilalle pitää alkaa nyt jo suunnittelemaan energian säästöä ja kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa.

Aalto-yliopisto. Sivistysyliopistoa on ajettu urakalla alas Suomessa viime vuodet. Tuoreita virstanpylväitä ovat uusi kapitalistista akatemiaa tarjoava yliopistolaki ja uusliberalistisiin innovaatioihin tähtäävä säätiömuotoinen Aalto-yliopisto.
Miten tulisit puheenjohtajana pelastamaan suomalaisen sivistysyliopiston, akateemisen vapauden ja riippumattoman taideopetuksen, joiden varaan suuri osa kansallisesta kulttuuristamme on syntynyt, ja jotka nyt ovat kaikki kriisissä?

Merja Kyllönen: Rahoituksen ja toiminnan turvaaminen – nyt yliopistoilla on mahdollisuus mennä konkurssiin, mikä ilmeisesti
on ollut tarkoituksenakin, kun porvarihallitus on tätä ajatusta eteenpäin vienyt. Tuottavuus ja tehokkuusajattelu ovat karanneet tyystin käsistä ja kaikki merkittävät arvot ollaan myymässä talouden alttarilla. Aktiivista ja kansalaisyhteiskuntaan pohjaavaa politiikkaa, jossa “massaliikkeen” avulla palautettaisiin sivistysyliopisto sille kuuluvaan arvoonsa.

Paavo Arhinmäki: Koko tämä kevät käytiin eduskunnan sivistysvaliokunnassa vääntöä uudesta yliopistolaista. Vasemmistoliiton edustajana sivistysvaliokunnassa viimeiseen asti puolustin kriittistä ja riippumatonta sivistysyliopistoa, jossa toteutuu aito autonomia ja sisäinen demokratia. Tarkemmin tästä mm. tämän linkin alla: http://www.punajuuri.net/?id=9381&tmp=1

Odotan puheenjohtajan valintaa enemmän ilolla kuin jännityksellä. Kumpi se onkaan, puolueen suunta varmasti jämäköityy ja meininki nuorentuu! Kannattaa vilkaista myös muita kysymyksiä ja vastauksia työpolitiikasta homoperheisiin.

Kadonneille kyynelille Lasten LukuVarkaus -palkinto!

Terveisiä Sodankylästä. Eilisellä Suomen halki ulottuneella automatkalla pysähdyimme Varkaudessa, jossa Vekara-Varkaus-viikon yhtenä kohokohtana jaettiin Lasten LukuVarkaus -palkinto. Ja kyllä kannatti: ehdolla ollut fantasiaromaanini Kadonneet kyyneleet julistettiin voittajaksi!

Voittajan valitsi kuusihenkinen 10-12-vuotias lapsiraati, joka luki seitsemän lasten- ja nuortenkirjaa, ja valitsi niistä suosikkinsa. Monet aikuiset ovat sanoneet Kadonneita kyyneliä liian vaikeaksi tai synkäksi varhaisnuorisolle, mutta niinpä vain lapset tietävät paremmin, mitä haluavat lukea.

Aikuisillehan kirjoitetaan dekkari- ja trillerisarjojen lisäksi myös niin sanottua laatukirjallisuutta, mutta monella on se käsitys, että lapsille riittää bulkkitavara. Kadonneet kyyneleet on tarkoitettu nimenomaan laatukirjallisuudeksi nuorille, joten on mielettömän upeaa, että se sellaiseksi myös todetaan. Tämä on ainoa lukijoiden itsensä myöntämä palkinto lasten- ja nuortenkirjalle.

Tapahtuma oli liikuttava: 8-vuotias lauloi pianon säestyksellä, sitten kulttuuritoimen ja sponsoroivan StoraEnson edustajan puheet, ja lopulta lapsiraati nostettiin lavalle kertomaan ehdokkaat ja paljastamaan voittaja. Sen jälkeen sain hedelmäkorin ja kunniakirjan, ja sanoin itsekin muutaman sanan.

Voittorahat tulevat kyllä tarpeeseen, kun yritän viettää samaan aikaan sekä taiteilijan, opiskelijan että yrittäjän elämää, jotka harvoin ovat kovin tuottoisia…

Ehdokkaani eurovaaleissa on Anna Mikkola

Euroopan parlamentin ennakkoäänestys alkaa tänään. Oma ehdokkaani on Vasemmistoliiton Anna Mikkola. Hän on nuori, punavihreä ja arvoliberaali nainen. Töissä Mikkola on Esko Seppäsen MEP-avustajana, joten myös asiantuntemusta Brysselin kiemuroista löytyy reippaasti. Äänestäkää tekin, numero on 109!

Myös muihin Vasemmistoliiton ehdokkaisiin kannattaa tutustua.

Mikkolan sivuilla esitellään hänen vaaliteemansa:

Sosiaalinen Eurooppa

Ainoa reitti sosiaaliseen Eurooppaan on sellainen perussopimus, jossa kansalaisten yksilölliset ja kollektiiviset sosiaaliset oikeudet, mukaan luettuna lakko-oikeus, kirjataan vähintään tasa-arvoisiksi artikloiksi sisämarkkinasääntöjen kanssa. Lue lisää…

Demokratia

Demokratian toteutumiselle on olennaista se, että ihmisellä on järjellä käsitettävissä oleva mahdollisuus äänestämällä vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa ja elinympäristöönsä. Lue lisää…

Ympäristö

EU:n oma ilmastopolitiikka perustuu päästökauppaan, joka ei tähän mennessä ole onnistunut vähentämään päästöjä – päästöt ovat päinvastoin kasvaneet EU:ssa. Päästökauppa on markkinamekanismi, joka on valittu metodiksi koska markkinoiden toimintaa halutaan EU:ssa häiritä mahdollisimman vähän. Lue lisää…

Sähköiset oikeudet

Telemarkkinoita säätelevän EU-lainsäädännön lähtökohta ei tällä hetkellä ole verkon käyttäjien oikeudet, vaan teollisuuden edut. Tämä on tulosta paitsi teollisuuden valtavasta lobbaamisesta, myös verkkomaailman tuntemattomuudesta poliitikkojen keskuudessa. Monet nettiaktiivit ovat vastanneet tähän haasteeseen vaatimalla netin jättämistä kaiken sääntelyn ulkopuolelle. Sääntely on kuitenkin ehdottoman tarpeellista käyttäjien oikeuksien turvaamiseksi. Lue lisää…

Talous

Suomessa oikeistohallitus toisteli pitkälle syksyyn, ettei meillä ole hätää, että Suomen talous on täysin kunnossa. Sitten varovasti puhuttiin parin miljardin lisävelasta, sitten jo aika monen miljardin. Joko ei uskallettu myöntää, tai ei ymmärretty kuinka vakava tilanne on kyseessä. Vaikea sanoa kumpi on pahempaa. Kun rahoitusmarkkinat ovat globalisoituneet, myös ongelmat ovat globalisoituneet, eikä Suomi säästy vakavilta seurauksilta. Lue lisää…

Paronin jalanjäljillä AYY:ssa

Aalto-yliopiston edustajiston järjestäytyminen on hyvin kummallinen operaatio, jossa rakennetaan tyhjän päälle tavalla, joka muistuttaa legendaarista saksalaista aatelismiestä. Mutta se saattaa toimia.

Ylioppilaskunnan ja sen edustajiston laillinen asema on kiinnostava. Edustajisto päättää ylioppilaskunnan säännöt, mutta edustajisto ei voi kokoontua ennen kuin sillä on säännöt. Tällä hetkellä käytössä on kolmen ylioppilaskunnan työstämät luonnokset, mutta valta niiden muuttamiseen on meillä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

Kun edustajisto on saanut ylioppilaskunnan säännöt valmiiksi, on lain mukaan myös Aalto-yliopiston rehtorin hyväksyttävä ne. Rehtorin on kuitenkin nimittänyt säätiön hallitus, joka taas on nimitetty yliopistolain luonnoksen mukaisesti, mutta luonnos ei mennyt läpi perustuslakivaliokunnasta.

Joten koko yliopistoa ei pitäisi olla olemassa, eikä sillä myöskään ole lainmukaisesti valittua rehtoria, joka voisi vahvistaa yhtään mitään, saati ylioppilaskunnan sääntöjä. Haaveena on, että jonkinlaisen hermeneuttisen osmoosin myötä edustajisto olisi täysin lainmukainen ja toimivaltainen 1.1.2010, vaikka aloittaakin toimintansa jo elokuussa.

Jos kuulostaa monimutkaiselta, sitä se onkin. Edustajiston koulutuksissa on jo keskusteltu siitä, miten voimme pitää edes ensimmäistä kokousta edeltävää iltakoulua, kun meillä ei ole puheenjohtajaa, eikä sääntöjä siitä, ketkä sinne saavat tulla, eikä mitään prosessia päättää näistä asioista, eikä edes mitään prosessia päättää prosessista.

Tulee mieleen paroni von Münchhausen, joka laskeutui Kuusta Maahan niin, että ripusti Kuun sirpistä köyden ja laskeutui sen päähän asti. Sitten hän leikkasi köyden yläpuoleltaan ja solmi irtopään alapuolelleen ja pääsi taas laskeutumaan yhden köydenmitan. Lopulta hän pääsi Maahan. Mutta hän olikin paroni von Münchhausen.

Yhteissoittolista Ihmisen pojalle

Tein yhteisöllisen Spotify-soittolistan työn alla olevalle romaanilleni Ihmisen poika. Kirja kertoo hieman kaltaisestani nuoresta miehestä, joka kasvaa sen tiedon varjossa, että saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen.

Pääteemoja ovat:
uskonto
poliittinen korruptio
seksi ja deittailu
Jeesus
80- ja 90-luvuilla kasvaminen
gootti/punk/underground -meininki
graffitit
2000-luvulla eläminen

Osallistukaa soittolistan tekemiseen ja suositelkaa biisejä!
http://open.spotify.com/user/revontuli/playlist/4fpOVEAOnU8ayxZGrnV84K
spotify:user:revontuli:playlist:4fpOVEAOnU8ayxZGrnV84K

Olen koettanut löytää muitakin yhteisöllisiä tapoja työstää romaania, ja niitä voi tsekkailla täältä Wreck-a-Moviesta.

Nukketeatteri liikaa Turun poliisille

Vapaan kulttuurin festivaali oli tulossa jälleen Turkuun täksi viikonlopuksi. Poliisi pidätti esiintyjät ja järjestyjät.

Festivaalin idea on, että kulttuurielämää äärimmäisen tiukille ajavassa Turussa olisi tarjolla myös omaehtoista ja maksutonta kulttuuritoimintaa. Tämän vuoden ohjelma pitää sisällään rokkikeikkoja, nukketeatteria, käsityöpajoja, animaationäytöksiä ja kaikenlaista muuta.

Poliisi oli kuitenkin hyökännyt sisään kesken nukketeatteriesityksen, pidättänyt nukketaiteilijan, järjestäjät, yleisöä. Ei ole tiedossa, pidätettiinkö kaikki yleisössä olleet vai päästettiinkö jotkut kävelemään. Syynä ilmeisesti oli ollut huviluvan puute tai joku vastaava mitätön syyte.

Turun kaupungin virkamiehet ja poliitikot jostain syystä tekevät parhaansa ajaakseen kulttuuria ahtaalle. Eikä vain hippien ja talonvaltaajien taidetta vaan jopa kaupungin omia kulttuurilaitoksia, kuten kaupunginteatteria, kaupunginmuseota ja kaupunginorkesteria. Kulttuurin valtionosuuksia on leikattu, koska Turku on kanavoinut niitä kaikenlaisiin omiin tienpäällystysproggiksiinsa sen sijaan, että kaikkien muiden Suomen kuntien lailla käyttäisi rahat siihen, mihin ne on tarkoitettu. Siitä sitten kulttuuripääkaupungiksi.

Viimeksi Vapaan kulttuurin festivaali pidettiin viime vuoden huhtikuussa ja olin silloin itsekin paikalla esittämässä runoja. Meininki oli erittäin positiivinen ja kiinnostava, ja yleisöä oli varsinkin iltaa kohden runsaasti. En heti hahmota, ketä tapahtuma olisi voinut haitata.

Brutaali nukkekabaree Helsingissä ti 19.5.

Maailman suurenmoisin nukkekirurgi esiintyy toukokuun 19. päivänä Helsingissä. Tyydyttääkseen aplodiennälkäänsä hän suorittaa unohtumattomia leikkauksia ja mitä ihmeellisimpiä lääketieteellisiä temppuja. Tervetuloa Doktor Heartlessin kabareeseen, joka on pullollaan nälkäisiä kyborgeja, kauniita mutantteja ja kuolleita kuuluisuuksia.

Doktor Heartless on vinoutunut nukkekabaree, brutaali komedia, hilpeä friikkisirkus, jonka takana on norjalaissuomalainen kamuni Lars Wingård. Olen itse auttanut tekstin suomentamisessa, ja voin luvata, että mahtavaa aikuisten nukketeatteria on tarjolla.

Doktor Heartless esiintyy tiistaina 19.5. klo 21 Lepakkomiehen Kutiklubilla.