Kirjoitan Ihmisen poika –romaania nuoresta miehestä ja hänen suhteestaan Jeesukseen. Matkalla saan katsoa paljon Jeesus-leffoja ja lukea Jeesus-kirjoja, joten bloggaanpa niistä hiukan samaan tyyliin kuin Juhana Pettersson Research Blog Antarcticassaan.
Alunperin Jesus Christ Superstar oli käsittääkseni Andrew Lloyd Webberin levynä julkaistu rock-ooppera, josta sittemmin tehtiin lavamusikaali. Olen kuunnellut vuoden 1996 Lontoon esittäjien levytystä paljon, ja biisit tarjoavat mainion tulkinnan Raamatun aiheista. Musikaali on niin sanotusti läpisävelletty, eli siinä ei ole tavanomaista dialogia lainkaan vaan kaikki lauletaan.
Musikaali kertoo Johanneksen evankeliumin loppuosan, Jeesuksen tulon Jerusalemiin palmusunnuntaina, Juudaksen petoksen, ristiinnaulitsemisen. Tärkeissä osissa ovat myös Magdalan Maria, ylipappi Kaifas, Pontius Pilatus ja Herodes. Keskiöön nousee Juudaksen ja Jeesuksen suhde. Jeesus on ollut ryhmänsä johtaja ja opettaja jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt hän on alkanut hyväksyä joidenkin seuraajiensa ajatukset siitä, että on Jumalan poika. Juudas varoittaa, että ylipappi Kaifas lakkauttaa koko lahkon, jos Jeesus ei ota järkeä käteen, mutta itsekeskeinen marttyyri ei kuuntele Juudasta. Lopulta Raamatun tapahtumat kuitenkin tapahtuvat, mutta annetaan ymmärtää, että jos Jeesuksen kohtalo oli kuolla ristillä, Juudaksen kohtalo oli mahdollistaa se petoksellaan.
Sain vasta nyt katsottua musikaalista vuonna 1973 tehdyn mainion elokuvasovituksen. Tarina oli tietenkin biiseistä täysin tuttu, joten esiin nousivat lähinnä jotkin hillittömimmät tulkinnat.
Kuvastossa, kuten lyriikoissakin, on paljon tietoisia anakronismeja. Esimerkiksi basaarilla on iänikuisten huorien ja hedelmäkauppiaiden lisäksi myös postikorttitelineitä. Bassoisen paha juutalainen ylipappi Kaifas ja hänen pappisneuvostonsa seisovat moderneilla rakennustelineillä ja näyttävät mustissa viitoissaan variksilta. Papeilla on myös todella härskit ja kummalliset mustat lakit, jotka sopisivat paremmin kellotapulille.
Isoin yllätys oli kuitenkin Herodes, joka esiintyy vain yhdessä kohtauksessa. Hän pilkkaa Jeesusta mahtavalla biisillä:
”Prove to me that you’re divine;
change my water into wine.
That’s all you need do,
then I’ll know it’s all true.
Come on, King of the Jews.
Jesus, you just won’t believe
the hit you’ve made around here.
You are all we talk about,
the wonder of the year.
Oh what a pity
if it’s all a lie.
Still, I’m sure that you can rock
the cynics if you try.
So, you are the Christ,
you’re the great Jesus Christ.
Prove to me that you’re no fool;
walk across my swimming pool.”
Kuunneltuna laulu kuulostaa huumoristisuudestaan huolimatta elegantin uhkaavalta, joten en todellakaan osannut odottaa, että Herodes olisi boksereissaan tyttö- ja poikarakastajiensa ympäröimänä oleva pulska ja flamboyantti Studio 54 -dandy.
Ei mitenkään paras Jeesus-filmi, mutta hyvää vastapainoa iänikuiselle tosikkomaiselle ajankuvan rakentamiselle, ja loistavat musat.
Tein yhteisöllisen 
