Media ja poliitikot ovat sitä mieltä, että Halla-ahon pitää jättää hallintovaliokunnan puheenjohtajuus, koska hän on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja koska hän on “vähätellyt ja kyseenalaistanut oikeusistuimien toimivaltaa”.
Blogi ja tuomio
Rasistisia kirjoituksia viljelevän maahanmuuttovastustajan istuminen maahanmuutosta päättävän valiokunnan johdossa voi johtaa muihinkin kaameisiin tilanteisiin. Mitä, jos törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomittu henkilö istuisi vastaamassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöstä ja NATO:sta? Mitä, jos yksi eduskunnan pahimmista kapitalisteista ja pankkien hännystelijöistä (joka 2008 vaaleissa sai yrityksiltä yli 30 000 euroa vaalirahaa) olisi eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja? Mitä, jos oikeusministeriksi tulisi henkilö, joka on hallitusneuvotteluissa aktiivisesti yrittänyt estää harmaan talouden vastaisia toimia? Mitä, jos monella istuvalla kansanedustajalla ja valiokuntajohtajalla olisi päällä korruptiosyyte?
Näinhän on juuri nyt. Halla-ahon ennen kansanedustajuutta kirjoittama tahallisen provosoiva blogimerkintä ei mielestäni ole mikään häkellyttävä erityistapaus. Blogikirjoitus on aika lapsellinen ja sillä Halla-aho suorastaan kaivaa verta nenästään, mutta edes siitä saatu tuomio Korkeimmassa oikeudessa ei mielestäni tee Halla-ahoa sen vähemmän sopivaksi kansanedustajaksi kuin monta hänen kollegaansa.
Olen sitä mieltä, että Halla-ahoa ei olisi alunperinkään pitänyt valita hallintovaliokuntaan tai itse asiassa edes eduskuntaan. Mutta hän sai viime eduskuntavaaleissa Helsingissä toiseksi eniten ääniä heti Paavo Arhinmäen jälkeen, ja niinpä hänestä tuli kansanedustaja – halusin minä sitä tai en. Eduskunta jyvittää valiokuntapaikat puolueille ja puolueiden eduskuntaryhmät jakavat ne sitten keskenään. En aivan ymmärrä, miksi henkilökysymykset jätetään eduskuntaryhmille, mutta koska niin tehdään, oli Perussuomalaisilla täydet valtuudet nimittää Halla-aho hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi – halusin minä sitä tai en.
Oikeuden vähättely
Helsingin Sanomat kirjoittaa: “Lainsäätäjän ei pidä puuttua oikeusistuinten yksittäisiin ratkaisuihin, saati vähätellä tai kyseenalaistaa oikeusistuinten tuomiovaltaa. Näin tekemällä Halla-aho kaivaa maata myös itse säätämiensä lakien alta.”
Hesari viittaa Halla-ahon tiedotteeseen, jossa hän itse kirjoitti siis näin: “Ottamatta sinänsä kantaa kko:n päätökseen – joka mielestäni on väärä ja epäoikeudenmukainen – , on syytä muistaa, että…” Ja: “Kko:n päätöstä ei kannata pitää minään taivaallisena totuutena. Se on muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta. Se, että hovi- ja käräjäoikeuden tuomarit olivat tulleet päinvastaiseen johtopäätökseen, osoittaa, että tulkinnanvaraa oli.”
Puuttuuko Halla-aho oikeusistuimen yksittäiseen ratkaisuun? Kyllä.
Vähätteleekö Halla-aho oikeusistuimen tuomiovaltaa? Ei.
Kyseenalaistaako Halla-aho oikeusistuimen tuomiovallan? Ei.
En ole missään nähnyt vihiä siitä, että Halla-aho sanoisi, että ei aio seurata oikeuden määräystä. Hän on sakoista maksanut jo 330€, joten uuden tuomion myötä maksettavaa on vielä 70€. Ainakin hän itse on sanonut sen maksavansa. Hän siis aikoo totella oikeusistuimen tuomiota.
Mielestäni on päivänselvää, että kuka tahansa vapaan maan kansalainen – jopa kansanedustaja – joka on mielestään väärin tuomittu, on oikeutettu näin sanomaan. (Sivumennen sanoen, minustakin Halla-aho oli väärin tuomittu, varsinkin kun hänen blogistaan ja Hommaforumilta löytyisi paljon törkyisempiäkin lausuntoja kuin nuo lähinnä retoriikan piikkiin menevät heitot. Mutta se ei nyt kuulu tähän.) Niin siis Halla-ahokin “puuttuu” oikeuden ratkaisuun. Hän ei kuitenkaan sano, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja vaatii Kko:ta käsittelemään asian uudelleen. Hän vain sanoo, että päätös oli hänestä väärä ja epäoikeudenmukainen.
Aivan samoin teki myös esimerkiksi ETYJ:in ja NATO:n parlamentaaristen yleiskokouksien Suomen valtuuskuntien puheenjohtaja Ilkka Kanerva, kun hänet tuomittiin törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. YLE uutisoi Kanervan kannanotosta näin: “Kanerva aikoo valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hän kirjoittaa tuomion olevan väärä, sillä hän ei ole mielestään syyllistynyt rikokseen.” [...] “Kanerva määrättiin ehdollisen vankeustuomion lisäksi pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. [...] “Kanervan mukaan mitään puhetta ei ole ollut kansanedustajan luottamustehtävien tai valiokuntapaikkojen jättämisestä.”
Voimme olettaa, että jos kansanedustaja (ja suuren valiokunnan varapuheenjohtaja) saa tuomion Nuorisosäätiö-jutussa, hänkin on sitä mieltä, että tuomio on väärä ja epäoikeudenmukainen. Eikä se mielestäni ole oikeuden halventamista.
Lainsäätäjät siis puuttuvat koko ajan heitä itseään koskeviin oikeuden päätöksiin, eikä Halla-aho mitenkään vähätellyt tai kyseenalaistanut oikeusistuimen tuomiovaltaa. Tietenkään hänen ei olisi kannattanut muotoilla tiedotettaan aivan siihen sävyyn, mutta se ei mielestäni vielä ole peruste millekään poliittiselle ajojahdille.
On aika selvää, että tässä pitkään kytenyt halu syrjäyttää Halla-aho hallintovaliokunnasta on nyt löytänyt itselleen keppihevosen. Se halu kytee minussakin, suorastaan roihuaa, mutta mielestäni eduskunta halventaa itse itseään tällä kikkailulla.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Ensinnäkin Halla-ahon kannattaisi kirjoittaa uusi tiedote, jossa hän ilmoittaa kunnioittavansa ja tottelevansa oikeuden päätöstä ja maksavansa saamansa sakot. Hänen kannattaisi myös sanoa, että nyt kansanedustajana hän ei enää kirjoittaisi sitä alkuperäistä blogimerkintäänsä ainakaan sillä tavalla muotoiltuna kuin teki yksityishenkilönä. Hän on niin taitava retorikko, että hän osaisi varmasti myös esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön eduskunnalle ja oikeuslaitokselle ilman, että menettää kasvojaan. Hän voisi jopa korostaa, että kannattaa vallan kolmijakoa.
Eduskunnan kannattaisi painaa tämä asia villasella, mutta samalla reagoida internetin, sosiaalisen median, läpinäkyvyysvaatimusten yms paineisiin ja todeta, että vaalikauden alussa ei voida tietää, säilyykö yksittäisten edustajien luottamus. Olisi aivan paikallaan vaikka aina kesätauon jälkeen tarkistaa toimielinten kokoonpano. Näin jatkossa voitaisiin joustavammin reagoida yllättäviin tilanteisiin, eikä kaikki olisi esimerkiksi rikoksesta tuomittujen edustajien oman harkinnan varassa.
Perussuomalaisten ja Timo Soinin pitäisi sanoa, että tämä on vakava asia, jota puidaan eduskuntaryhmän sisällä. Kurinpalautus on varmasti paikallaan ja ehkä sellainen on tulossakin, mutta ei anna hyvää kuvaa puolueesta, että asia näytetään painavan villasella.
Median pitäisi pistää jäitä hattuun. Ylenmääräinen opposition kritisointi tuntui oudolta silloin, kun oma puolueeni istui siellä ja tuntuu edelleen oudolta, kun Vasemmisto on hallituksessa. Median pitäisi olla vallan vahtikoira, joka syynää tarkasti esimerkiksi pääministerin ja valtiovarainministerin tekemisiä, sen sijaan että kohdistaa terävimmät piikkinsä vähäisempien päättäjien ahdisteluun. (Tällä en tarkoita, että olisi käynnissä joku perussuomalaisten ajojahti. Kansanedustajien sikailuista pitää myös kertoa kansalle.)
Korkeimman oikeuden tulisi ottaa tekstien konteksti ja sävy paremmin huomioon. On totta, että Halla-ahon seuraajat osaavat lukea hänen tekstejään rivien välistä, mutta rivien välissä ilmaistuja asioita ei voi kieltää. Ainakaan demokratiassa.
Lopuksi
Edustaja Halla-ahon kirjoittama avoin vastaus Meri Valkamalle oli aivan loistava. Lisää tällaista, vähemmän pikkusieluista nysväämistä ja maahanmuuttajien demonisoimista! Ja hyvää kesää!
Sain juuri luettua erinomaisen tietokirjan Äärioikeisto Suomessa – vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa. Sen herkullisinta antia oli varmasti Perussuomalaisten ja Hommafoorumin analysointi, vaikka tai koska niissä oli paljon jo valmiiksi tuttua.
Euroopan etupiirijaosta vastannut Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop kertoo liittyneensä natseihin, koska häneen vetosi puolueen nettisivu. “Olen isänmaallinen ihminen.” Von Ribbentrop ei ole varma, aikooko hän olla liikkeen kanssa tekemisissä tulevaisuudessa.
Olen osallistunut Savukeitaan esseeantologiaan, joka julkaistaan tänä syksynä. Kirjan nimi on 
