Jeesus-tutkimusta #1: Jesus Christ Superstar (1973, elokuva)

Kirjoitan Ihmisen poika –romaania nuoresta miehestä ja hänen suhteestaan Jeesukseen. Matkalla saan katsoa paljon Jeesus-leffoja ja lukea Jeesus-kirjoja, joten bloggaanpa niistä hiukan samaan tyyliin kuin Juhana Pettersson Research Blog Antarcticassaan.

Alunperin Jesus Christ Superstar oli käsittääkseni Andrew Lloyd Webberin levynä julkaistu rock-ooppera, josta sittemmin tehtiin lavamusikaali. Olen kuunnellut vuoden 1996 Lontoon esittäjien levytystä paljon, ja biisit tarjoavat mainion tulkinnan Raamatun aiheista. Musikaali on niin sanotusti läpisävelletty, eli siinä ei ole tavanomaista dialogia lainkaan vaan kaikki lauletaan.

Musikaali kertoo Johanneksen evankeliumin loppuosan, Jeesuksen tulon Jerusalemiin palmusunnuntaina, Juudaksen petoksen, ristiinnaulitsemisen. Tärkeissä osissa ovat myös Magdalan Maria, ylipappi Kaifas, Pontius Pilatus ja Herodes. Keskiöön nousee Juudaksen ja Jeesuksen suhde. Jeesus on ollut ryhmänsä johtaja ja opettaja jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt hän on alkanut hyväksyä joidenkin seuraajiensa ajatukset siitä, että on Jumalan poika. Juudas varoittaa, että ylipappi Kaifas lakkauttaa koko lahkon, jos Jeesus ei ota järkeä käteen, mutta itsekeskeinen marttyyri ei kuuntele Juudasta. Lopulta Raamatun tapahtumat kuitenkin tapahtuvat, mutta annetaan ymmärtää, että jos Jeesuksen kohtalo oli kuolla ristillä, Juudaksen kohtalo oli mahdollistaa se petoksellaan.

Sain vasta nyt katsottua musikaalista vuonna 1973 tehdyn mainion elokuvasovituksen. Tarina oli tietenkin biiseistä täysin tuttu, joten esiin nousivat lähinnä jotkin hillittömimmät tulkinnat.

Kuvastossa, kuten lyriikoissakin, on paljon tietoisia anakronismeja. Esimerkiksi basaarilla on iänikuisten huorien ja hedelmäkauppiaiden lisäksi myös postikorttitelineitä. Bassoisen paha juutalainen ylipappi Kaifas ja hänen pappisneuvostonsa seisovat moderneilla rakennustelineillä ja näyttävät mustissa viitoissaan variksilta. Papeilla on myös todella härskit ja kummalliset mustat lakit, jotka sopisivat paremmin kellotapulille.

Isoin yllätys oli kuitenkin Herodes, joka esiintyy vain yhdessä kohtauksessa. Hän pilkkaa Jeesusta mahtavalla biisillä:

”Prove to me that you’re divine;
change my water into wine.
That’s all you need do,
then I’ll know it’s all true.
Come on, King of the Jews.
Jesus, you just won’t believe
the hit you’ve made around here.
You are all we talk about,
the wonder of the year.
Oh what a pity
if it’s all a lie.
Still, I’m sure that you can rock
the cynics if you try.
So, you are the Christ,
you’re the great Jesus Christ.
Prove to me that you’re no fool;
walk across my swimming pool.”

Kuunneltuna laulu kuulostaa huumoristisuudestaan huolimatta elegantin uhkaavalta, joten en todellakaan osannut odottaa, että Herodes olisi boksereissaan tyttö- ja poikarakastajiensa ympäröimänä oleva pulska ja flamboyantti Studio 54 -dandy.

Ei mitenkään paras Jeesus-filmi, mutta hyvää vastapainoa iänikuiselle tosikkomaiselle ajankuvan rakentamiselle, ja loistavat musat.

Ropecon-ohjelmaa #2, omat valinnat

Ropeconin (31.7.-2.8.2009 Espoon Dipolissa) ohjelmasta oli todella vaikea poimia ohjelmapolkua, joka vastaisi parhaiten omia kiinnostuksiani. Rituaalit vai historia? Historia vai salaliitot? Omakustanteet vai pelidemotus? Keikka vai työpaja?

Menen häihin lauantai-illaksi ja sunnuntaina ajattelin pöytäroolipelata. Mutta tällaisessa ohjelmassa varmaan viettäisin aikaani, jos en menisi, enkä pelaisi (enkä söisi, enkä roudaisi oman ohjelmani varusteita, enkä harhautuisi juttelemaan kenenkään kanssa, enkä…).

Yhteissoittolista Ihmisen pojalle

Tein yhteisöllisen Spotify-soittolistan työn alla olevalle romaanilleni Ihmisen poika. Kirja kertoo hieman kaltaisestani nuoresta miehestä, joka kasvaa sen tiedon varjossa, että saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen.

Pääteemoja ovat:
uskonto
poliittinen korruptio
seksi ja deittailu
Jeesus
80- ja 90-luvuilla kasvaminen
gootti/punk/underground -meininki
graffitit
2000-luvulla eläminen

Osallistukaa soittolistan tekemiseen ja suositelkaa biisejä!
http://open.spotify.com/user/revontuli/playlist/4fpOVEAOnU8ayxZGrnV84K
spotify:user:revontuli:playlist:4fpOVEAOnU8ayxZGrnV84K

Olen koettanut löytää muitakin yhteisöllisiä tapoja työstää romaania, ja niitä voi tsekkailla täältä Wreck-a-Moviesta.

Nukketeatteri liikaa Turun poliisille

Vapaan kulttuurin festivaali oli tulossa jälleen Turkuun täksi viikonlopuksi. Poliisi pidätti esiintyjät ja järjestyjät.

Festivaalin idea on, että kulttuurielämää äärimmäisen tiukille ajavassa Turussa olisi tarjolla myös omaehtoista ja maksutonta kulttuuritoimintaa. Tämän vuoden ohjelma pitää sisällään rokkikeikkoja, nukketeatteria, käsityöpajoja, animaationäytöksiä ja kaikenlaista muuta.

Poliisi oli kuitenkin hyökännyt sisään kesken nukketeatteriesityksen, pidättänyt nukketaiteilijan, järjestäjät, yleisöä. Ei ole tiedossa, pidätettiinkö kaikki yleisössä olleet vai päästettiinkö jotkut kävelemään. Syynä ilmeisesti oli ollut huviluvan puute tai joku vastaava mitätön syyte.

Turun kaupungin virkamiehet ja poliitikot jostain syystä tekevät parhaansa ajaakseen kulttuuria ahtaalle. Eikä vain hippien ja talonvaltaajien taidetta vaan jopa kaupungin omia kulttuurilaitoksia, kuten kaupunginteatteria, kaupunginmuseota ja kaupunginorkesteria. Kulttuurin valtionosuuksia on leikattu, koska Turku on kanavoinut niitä kaikenlaisiin omiin tienpäällystysproggiksiinsa sen sijaan, että kaikkien muiden Suomen kuntien lailla käyttäisi rahat siihen, mihin ne on tarkoitettu. Siitä sitten kulttuuripääkaupungiksi.

Viimeksi Vapaan kulttuurin festivaali pidettiin viime vuoden huhtikuussa ja olin silloin itsekin paikalla esittämässä runoja. Meininki oli erittäin positiivinen ja kiinnostava, ja yleisöä oli varsinkin iltaa kohden runsaasti. En heti hahmota, ketä tapahtuma olisi voinut haitata.

Knutepunkt, päivä neljä: Lauantai

Saatoin unohtaa mainita joitain tärkeitä yksityiskohtia perjantai-illalta, kuten outo improvisoitu fantasiaseikkailu näyttelijä Daniel Krauklisin kanssa. Tapasin myös miehen, jolla oli pitkät kynnet ja pitkä, vaalea tukka, jota norjalaiset kutsuivat nimellä ”nuori Mike Pohjola”. Mukava kaveri, joten ei siis ihan kaltaiseni.

Olin ilmoittautunut moniin ohjelmiin lauantaiaamupäivällä, mutta nukuin useimpien läpi. Ehdin osallistumaan Jiituomas Harviaisen luennon jälkeiseen keskusteluun. Luennon aiheena oli ollut rituaalien ja larppien yhtäläiset ja erilaiset piirteet. Harmi, että missasin, mutta artikkeleita on ilmeisesti jo tulossa.

Herätin Martinin, raahasin hänet lounaalle ja sitten aloimme rakentaa esiintymispuitteitamme. En ole usein krapulassa, mutta tuntemattomista syistä tämä kirous oli tänä päivänä päälleni langennut. Päänsärkyä, pahoinvointia, sekavuutta, ja muuta mukavaa.

Knutepunktin käytännön järjestelyt toimivat yleisesti ottaen hyvin, mutta huomasin paljon ongelmia tekniikan kanssa. Äänipiuhoja puuttui, jatkojohtoja ei löytynyt, videoprojektorit myöhässä. Roudarit tekivät, minkä pystyivät, mutta tuli vaikutelma, että kamaa ei vaan ollut tarpeeksi. Myöhemmin illalla päädyin lainaamaan läppäriäni Erlendin ja Katri Lassilan elokuville, koska niitä ei jostain syystä voinut näyttää muilla laitteilla.

Kun kaikki oli valmista, pidimme puolentoista tunnin esitelmän, aloittaen Sanningen om Marikasta, ja jatkaen siitä eteenpäin. Loimme eräänlaisen tarinankaaren sen ympärille, että viime vuoden Solmukohdassa olimme juuri valmistautumassa lähtöömme Cannesiin ja kansainväliseen Emmy-gaalaan.

Kun kerroimme tarinamme meistä gaalassa, laittamassa kynsilakkaa ja näyttämässä keskaria passiiviselle medialle, ja voittamassa sen patsaan… ihmiset taputtivat. Se oli mukava, lämmin hetki. Me molemmat olemme niin monta vuotta olleet ne ärsyttävät jätkät mustassa, jotka esittävät hävyttömiä vaatimuksia ja joita syytetään harrastuksen tuhoamisesta viemällä sitä milloin mihinkin väärään suuntaan, joten tämä yhteisöllisyyden tunne oli mahtavaa. Ei katkeruutta, ei kateutta, vain iloa. (Ja perustellusti, sillä mielestämme tämä on juurikin pohjoismaista roolipelaamista yhdistettynä perinteiseen televisioon.)

Sitten puhuimme pitkällisesti Dollplaysta ja hyvin, hyvin, hyvin lyhyesti kahdesta tulevasta projektista: The Artists ja TEVA. Yhteenvetona: ”Emme voi oikeastaan sanoa mitään näistä.” ”Ehkä voisimme sanoa, missä maassa se alkaa?” ”No, se saattaa alkaa jossain yksittäisessä maassa, tai ehkä ei.”

Illan viimeinen ohjelma, Erlendin elokuvaa lukuunottamatta, oli keskusteluohjelmaa emuloiva jeepform-peli. Idea oli jonkinlainen elämänkerta-tv-ohjelma, jossa yleisö improvisoi/roolipelaa henkilön elämän keskeisiä hetkiä. Tällaiset kokeilut ovat tärkeitä, mutta tällä kertaa se ei toiminut. Jutusta tuli ylipitkää improvisaatioteatteria ilman yhdistävää juonta tai pointtia.

Ohjelman jälkeen tarjolla oli paljon hengailua ja kummallisia juhlia. Tsekeillä oli mökissään juhla, jossa tarjoiltiin pahaa alkoholia, mutta kostin tuomalla turkinpippureita tuliaisena. Ihmiset esittivät lauluja kotimaistaan, mikä oli mielestäni yllättävän kansallismielistä Knutepunktien kansainväliseen henkeen, joten sanoin tulevani klingonien kotiplaneetalta. Minua tietenkin pyydettiin laulamaan klingonioopperaa, mutta päätin sen sijaan esittää monologin prinssi Khamletin tragediasta. (Jaakko hyväksyi, todeten, että se on paljon parempi alkuperäisellä klingonilla esitettynä.)

Jukka ja Hakkis vetivät yhden sijaan kaksi juomistyöpajaa tänä vuonna. Ensimmäinen oli salainen, joten en voi kirjoittaa siitä mitään. Toinen oli lyhyt ”porttivartti”, jossa seuraamme liittyi hyvin humalainen ja hyvin nuori färsaarelainen ensikertalainen, jonka nimesin Junioriksi. Hän ei tiennyt, kuka kukaan oli, joka oli mielestämme hupaisaa. Jos olisimme olleet vähemmän ylimielisiä ja humalaisia, olisimme ehkä esittäytyneet, mutta sellainen ei ole Knutepunktin lauantai-ilta.

Knutepunkt, päivä kolme: Perjantai

Onnistuin heräämään aamukahdeksaksi Johannan Physical Rituals –työpajaan. Se tuntui enemmänkin teatterityöpajalta, johon oli yhdistetty konseptuaalisia eläytymisharjotteita, mikä sinänsä oli mahtavaa, mutta kaukana Knutepunkt-rituaaleista.

Aamiaisen jälkeen menin kuuntelemaan luentoa tsekkiläisestä larppaamisesta. Kaikki kuulijat taisivat mennä sisään ylimielisellä asenteella ja lähteä harvinaisen nöyrinä. Tsekeillä on dokumentoituja larppeja jo ajalta ennen toista maailmansotaa. Ja jotain sinnepäin jo ennen ensimmäistä! Mieletöntä.

Ennen lounasta vedin pienet päikkärit kerätäkseni voimani iltapäivää varten. En odottanut ruokailuilta paljoa, mutta ateriat osoittautuivat mahtaviksi norjalaisiksi tapas-buffeteiksi täynnä enemmän vaihtoehtoja kuin lautaselle mahtui. Lihansyöjillä tietysti vieläkin enemmän!

Sitten koitti oman rituaalityöpajani vuoro. Se, että edes halusin järjestää rituaalityöpajan riittänee todisteeksi, että olen muuttunut täysin norjalaiseksi.

En tiedä, mihin muuhun laavua käytettiin, mutta tähän se oli omiaan. Keskellä loimusi tuli, jonka ympärille kokoonnuimme. Ensin uhrasimme hiukan viiniä Dionysos-jumalalle joko juomalla sitä tai kaatamalla sitä tuleen, ja minä piirsin rituaaliveitsellä maagisen ympyrän osallistujien ympärille.

Kokeilimme kolmea tai neljää erityyppistä kuoroa, aloittaen klassisella dionyysisellä dityrambille, jossa on vain kuoro ja sen johtaja tai pappi. Sitten lisäsimme yhden näyttelijän, sitten toisen, siirtyen koko ajan lähemmäs kreikkalaista tragediaa, jossa kuoro on vain yksi näyttämöllä oleva asia. Aristoteles ja Nietzsche sanoivat, että kuoro on ihanteellinen yleisö, ja halusin kokeilla, mitä se tarkoittaa. Luulen, että tajuan nyt, mutta vedän kyllä jotain vastaavaa Ropeconissakin.

Naamioita ja musiikkia ja yksinpuheluita ja messuamista. Omasta mielestäni se oli aika siistiä, joskin kyseessä oli vielä selvästi oppimiskokemus. Monet odottivat feikkirituaalia enemmänkin kuin rituaaleja käsittelevää työpajaa, ja he pettyivät, kun saivat liikaa teoriaa ja liian vähän rumpuja.

Rituaalin jälkeen oli gaalan vuoro. Bileissä jokaisen piti pukeutua lempiväriinsä, joten itse sonnustauduin Amsterdamista vuodenvaihteessa hankkimaani goottipukuun. Hakkis ja Jukka olivat päätyneet pinkkeihin stetsoneihin ja kaapuihin, ja muuttuivat rakkauden velhoiksi.

Bileissä oli pari erinomaista burleskiesitystä, mahtavia ihmisiä, paljon erilaisia juomia, väkeä liikkumassa pienistä piireistä isoihin ryhmiin ja taas yksityisiin keskusteluihin ja paljon tanssia. Tämä oli minulle se pakollinen yö, jolloin valvotaan aivan liian myöhään, ja täysin sen arvoinen.

Taivas ja Helsinki 2018 netissä

Päivitys: Linkki vaihdettu parempaan videoon.

Kesällä kuvattu scifi-lyhytelokuvani Taivas ja Helsinki 2018 on Youtubessa. Vitkastelin sen konvertoimisessa niin pitkään, että naispääosaa esittävä Eeva Putro lopulta päätyi auttamaan. (Vähän näyttää nykivän tosin, ainakin tällä hotellinettiyhteydellä.)

Kyseessä on siis ekokatastrofin jälkeiseen Suomeen sijoittuva pieni seikkailu. Epäolennaisena taustatietona kerrottakoon, että kyseessä on sama maailma kuin Tähti-roolipelissäni ja taustalla vilahtaa jopa Evolutionin keikkajuliste.

Käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus ja tuotanto on omaa käsialaani. Kuvaajana on Aarne Tapola ja äänisuunnittelijana Pekka Aikio. Esiintymässä Putron lisäksi Juha-Pekka Mikkola, Paula Laitinen, Risto Paalanen, Anne Liljeström ja Topi Pitkänen. Työryhmässä lisäksi Paula Noronen, Tommi Kainulainen, Tommi Kovala. Musiikista vastaa Älymystö.

Fantasia-spotifointia

Jos blogini lukijoissa on Spotifyn käyttäjiä, niin osallistukaa perustamaani avoimeen fantasia-aiheisen soittolistan rakentamiseen. Löytyy täältä!

“Olen työstänyt matskuaaaah!”

Tapanani on kasata päällekkäin hirveä kasa projekteja, ja odottaa että joku niistä toteutuu. Tässä tällä hetkellä ajankohtaisia…

Eilen sain valmiiksi ekan synopsis-version vähän erilaiseen musikaaliin, joka on tarkoitus esittää vuonna 2011. Koska musikaaleja harjoitellaan todella pitkään, pitäisi käsiksen olla kasassa jo ensi vuoden kesällä.

Romaanini Ihmisen poika edistyi marraskuussa niin hyvin, että sain koottua siitä paketin, jonka näyttää kustantajalleni. Paljon on vielä kirjoittamatta ja vielä enemmän varmaan pitää muuttaa, mutta onpahan jo jotain. Myös WreckAMoviessa Ihmisen poika -projekti kerää mukavasti palautetta ja ideoita, käykää vilkaisemassa tai lukemassa previkkakappaleet.

Olen koulussa syksyllä kirjoittanut elokuvatreatmentia, jonka haaveilen päätyvän tuotantoon vuoden 2010 paikkeilla. Tarkoitus on nyt vuodenvaihteen molemmilla puolilla kirjoittaa käsikirjoituksen ensimmäistä versiota. Kyseessä on seikkailukomedia, jonka työnimi on Kadetti Kaarina sivarin leivissä.

Tammikuussa tulen viettämään paljon aikaa Ruotsissa, sillä The Company P:n suuruudenhullut maailmanvalloitussuunnitelmat ovat lähellä toteutumistaan. Tarkempia tietoja seuraa myöhemmin, mutta sen verran voin ehkä sanoa, että tämän siistimpiä yhteistyökumppaneita saa hakea…

Älymystön uusi kotisivu julkaistu

Suomen kovin dark ambient/industrial/noise -bändi Älymystö on julkaissut uuden webbisaittinsa. Samalla he ovat julkaisseet erinomaisen esikois-LP:nsä Atomgranin myös torrenttina. Sivuilta löytyy myös paljon ladattavia MP3-tiedostoja. Infoa muista uudistuksista löytyy täältä.

Menkää ihmeessä tutustumaan – City-lehtikin valitsi juuri bändin Kaupungin parhaaksi meteliksi

Tässä vielä Älymystön ensimmäinen musiikkivideo, kuvattu pari vuotta sitten keikalla Siperiassa: