Olen marraskuussa parissa tapahtumassa luennoimassa ja keskustelemassa tiedosta, taiteesta, copyrighteista ja -lefteista, sekä immateriaalioikeuksista.
Ke 11.11. Harjun Nuorisotalolla klo 18-20 on tilaisuus nimeltä Kuka omistaa tiedon? Siellä minä ja eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Päivikki Karhula puhumme. Alustan itse tietoyhteiskuntakehityksestä ja tekijänoikeuksista kulttuurin näkökulmasta. (Samana päivänä olen vielä Tampereen Pirkkalassa ysiluokkalaisten luona kirjailijavierailulla neljä tuntia, joten oma ääneni tulee tutuksi.)
Ti 24.11. Vanhan yo-talon Musiikkisalissa puolestaan on Immateriaalitalous – kapitalismin uusi muoto -kirjan julkaisutilaisuus. Kirjan ovat kirjoittaneet YTT Ilkka Kauppinen, YTT Teppo Eskelinen, FM Hanna Kuusela ja valtiot. yo Otto Bruun. Kuulun paneeliin, joka keskustelee kirjasta ja sen aiheista.
Olin tänään Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa seuraamassa Paavo Arhinmäen valintaa puheenjohtajaksi. Eilen en päässyt live-tenttiin Koko-teatteriin, kun olin seuraamassa Out’n'Loudin ja London Gay Men’s Chorusin yhteiskonserttia Ruoholahden konservatoriolla.
Kokous kesti kolmisen tuntia ja sisälsi paljon knoppailumaista tenttailua tyyliin: “Mitä mieltä olette turkistarhauksesta, ydinvoimasta, Lissabonin sopimuksesta, asevelvollisuudesta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja saamenkielisten lasten oikeudesta opetukseen äidinkielellään? Vastatkaa lyhyesti.” Toinen pitkä osio oli kannatuspuheenvuorot, joissa vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, pohjoisen ja etelän väki, asetti näkemyksiään sekalaisesti Paavon ja Merjan taakse.
Yksi piti sellaisenkin puheenvuoron, jossa sanoi, ettei äänestä kumpaakaan ja Korhonen olisi ollut paljon parempi. “”On vaikea ajatella, että minun pitäisi valita nyrkkeilyhanskojen ja valkoisten tennistossujen välillä. Siihen en kykene!” Mies äänestikin ainoana tyhjää.
Lopulta Paavo valittiin äänin 34-20, mikä olikin suuri ilon aihe. Pressitilaisuudessa hän mm. lupasi tehdä Vasemmistoliitosta ensimmäisen todellisen tietoyhteiskuntapuolueen ja korosti puolueen jo aiemminkin vastustaneen Lex Nokioita ja Karpeloita.
En kovin hyvin tunne Helsingin yli nelikymppisiä vasemmistolaisia, joten oli hauska kokouksen jälkeen kilistellä heidän – ja toki tuttujen nuorten vasureiden – kanssa Vltavan terassilla Paavon kunniaksi. Siitä vielä Juttutupaan jatkoille ja sitten kotiin.
Klikkasin äsken hs.fi:n auki nähdäkseni etusivulla Paavon naaman ja jutun hänestä puheenjohtajana. Yllätykseni oli mitä suurin, kun Paavo-juttu oli vasta neljäntenä ja ensimmäisenä olimmekin minä ja Elina! (Okei, jutut on aikajärjestyksessä, mutta yllätyin silti.) Aiheena Pohjola-filmi ja kulttuuriyrittäminen, pitempi juttu ilmestynee huomisessa paperilehdessä.
Tästäkin jutusta saa jo vilkaisun uuteen työhuoneeseemme. Tai oikeastaan työhuone on ollut mulla jo melkein vuoden ankeana valkoisena hallina, jossa on pöytä, tuoli ja läppäri. Kuten kuvasta näkyy, muutos on melkoinen nyt, kun Elinakin tulee sinne.
EU-vaalitappion hyvä puoli on se, että Vasemmistoliiton nuorennusleikkaus aikaistui. Lauantaina äänestetään uudesta puheenjohtajasta ja ehdokkaita ovat nuoret kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen. Molemmat vaikuttavat hyviltä, joten sikäli punavihreän sukupolven voitto tässä äänestyksessä on varma.
Huomenna perjantaina pj-ehdokkaat ovat livenä vaalitentissä KoKoTeatterissa Helsingissä klo 18-20. Tänään he olivat (hieman kömpelösti toteutetussa) nettitentissä, jossa vastasivat kansalaisten kysymyksiin. Itse esitin molemmille kolme kysymystä:
Sananvapaus internetissä. Mitä mieltä olet Lex Nokiasta? Entä poliisin suorittamasta netin ennakkosensuurista (muka lapsipornon estämiseksi)?
Merja Kyllönen: en ole nähnyt Lex-nokiassa mitään järkeä ja kyllä lapsipornonkin osalta olisi paljon asioita tehtävissä ilman ennakkosensuuriakin. Myös vanhemmuuden ja vastuun korostaminen ovat isoja asioita yhteiskunnassa, jossa vanhempana oleminenkin näyttää entistä enemmän ulkoistuvan muiden kuin äitien ja isien tehtäväksi. Kokoomus ajaa poliisivaltiota ja
hallitus on sillä linjalla tiukasti…
Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitto vastusti alusta asti tiukasti ja johdonmukaisesti Lex Nokiaa. Ennakkosensuuri lehdistössä kuin netissäkin on käytännössä hankalaa ellei mahdotonta ja demokratian kannalta arveluttavaa. Vasemmistoliitto on kohtuullisen hyvin toiminut tietoyhteiskuntaäänestyksissä eduskunnassa (mm. Lex Nokia ja Lex Karpela), mutta tällä alueella tarvittaisiin huomattavasti enemmän osaamista ja sitä kautta omia aloitteita.
Ydinvoima. Pitäisikö ydinvoiman rakentaminen lopettaa tai jopa nykyiset voimalat sulkea? Jos pitäisi, mistä saamme teollisuuden himoitsemaa lisäenergiaa?
Merja Kyllönen: en ole kannattamassa uutta ydinvoimarakentamista, mutta entisiä tuskin tullaan ihan heti sulkemaan ainakaan
nykypolitiikan vallitessa. Uutta energiaa ja kokonaan uudenlainen energiapoliittinen malli olisi luotavissa, jos
energiauudistuksen tukieurot liikkuisivat perheiden ja tavallisen kansalaisen hyödyksi siirtämään asukkaat pois yleisen energiatuotannon piiristä, liki omavaraisiksi. Olen kuullut naureskelua eduskunnassa, kun olen asiasta puhunut, mutta tässä uusiutuvan energian haaran kehittämisen suunnassa olisi mahdollisuus myös uusien alueellisten työpaikkojen ja toiminnan luomiseen myös laajemmin. (energian tuotto ja esim. rakentaminen) Mutta se tarkoittaisi pienyrittäjyyden ja kansalaisten tukemista pörssikeikarien sijasta ja ainakaan porvarihallitus ei ole ollut tähän muutokseen valmis. Ja sieltäpä sitä olisi teollisuuden (joka elää valtavaa muutosmurrosta) himoitsemaa energiaa mahdollisuus saada, vain poliittinen tahto puuttuu…
Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitolla on selkeä ja yksimielinen puoluekokouskanta siitä, että ydinvoiman lisärakentamista ei pidä hyväksyä. Toki puolueessa on yksittäisiä toisellaisiakin kantoja. Sähkönkulutus Suomessa on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Nyt himoitut lisäydinvoimalat olisivat ennen muuta sähkön vientiin, siksi kai mm. saksalainen Eon pyrkii Fennovoiman kautta Suomen ydinvoimamarkkinoille. Esimerkiksi metsäteollisuus on jo nyt sähkönkannalta omavarainen.
Nykyiset ydinvoimalaitokset pitää sulkea viimeistään silloin, kun ne tulevat käyttöikänsä päähän. Tilalle pitää alkaa nyt jo suunnittelemaan energian säästöä ja kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa.
Aalto-yliopisto. Sivistysyliopistoa on ajettu urakalla alas Suomessa viime vuodet. Tuoreita virstanpylväitä ovat uusi kapitalistista akatemiaa tarjoava yliopistolaki ja uusliberalistisiin innovaatioihin tähtäävä säätiömuotoinen Aalto-yliopisto.
Miten tulisit puheenjohtajana pelastamaan suomalaisen sivistysyliopiston, akateemisen vapauden ja riippumattoman taideopetuksen, joiden varaan suuri osa kansallisesta kulttuuristamme on syntynyt, ja jotka nyt ovat kaikki kriisissä?
Merja Kyllönen: Rahoituksen ja toiminnan turvaaminen – nyt yliopistoilla on mahdollisuus mennä konkurssiin, mikä ilmeisesti
on ollut tarkoituksenakin, kun porvarihallitus on tätä ajatusta eteenpäin vienyt. Tuottavuus ja tehokkuusajattelu ovat karanneet tyystin käsistä ja kaikki merkittävät arvot ollaan myymässä talouden alttarilla. Aktiivista ja kansalaisyhteiskuntaan pohjaavaa politiikkaa, jossa “massaliikkeen” avulla palautettaisiin sivistysyliopisto sille kuuluvaan arvoonsa.
Paavo Arhinmäki: Koko tämä kevät käytiin eduskunnan sivistysvaliokunnassa vääntöä uudesta yliopistolaista. Vasemmistoliiton edustajana sivistysvaliokunnassa viimeiseen asti puolustin kriittistä ja riippumatonta sivistysyliopistoa, jossa toteutuu aito autonomia ja sisäinen demokratia. Tarkemmin tästä mm. tämän linkin alla: http://www.punajuuri.net/?id=9381&tmp=1
Odotan puheenjohtajan valintaa enemmän ilolla kuin jännityksellä. Kumpi se onkaan, puolueen suunta varmasti jämäköityy ja meininki nuorentuu! Kannattaa vilkaista myös muita kysymyksiä ja vastauksia työpolitiikasta homoperheisiin.
Euroopan parlamentin ennakkoäänestys alkaa tänään. Oma ehdokkaani on Vasemmistoliiton Anna Mikkola. Hän on nuori, punavihreä ja arvoliberaali nainen. Töissä Mikkola on Esko Seppäsen MEP-avustajana, joten myös asiantuntemusta Brysselin kiemuroista löytyy reippaasti. Äänestäkää tekin, numero on 109!
Ainoa reitti sosiaaliseen Eurooppaan on sellainen perussopimus, jossa kansalaisten yksilölliset ja kollektiiviset sosiaaliset oikeudet, mukaan luettuna lakko-oikeus, kirjataan vähintään tasa-arvoisiksi artikloiksi sisämarkkinasääntöjen kanssa. Lue lisää…
Demokratia
Demokratian toteutumiselle on olennaista se, että ihmisellä on järjellä käsitettävissä oleva mahdollisuus äänestämällä vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa ja elinympäristöönsä. Lue lisää…
Ympäristö
EU:n oma ilmastopolitiikka perustuu päästökauppaan, joka ei tähän mennessä ole onnistunut vähentämään päästöjä – päästöt ovat päinvastoin kasvaneet EU:ssa. Päästökauppa on markkinamekanismi, joka on valittu metodiksi koska markkinoiden toimintaa halutaan EU:ssa häiritä mahdollisimman vähän. Lue lisää…
Sähköiset oikeudet
Telemarkkinoita säätelevän EU-lainsäädännön lähtökohta ei tällä hetkellä ole verkon käyttäjien oikeudet, vaan teollisuuden edut. Tämä on tulosta paitsi teollisuuden valtavasta lobbaamisesta, myös verkkomaailman tuntemattomuudesta poliitikkojen keskuudessa. Monet nettiaktiivit ovat vastanneet tähän haasteeseen vaatimalla netin jättämistä kaiken sääntelyn ulkopuolelle. Sääntely on kuitenkin ehdottoman tarpeellista käyttäjien oikeuksien turvaamiseksi. Lue lisää…
Talous
Suomessa oikeistohallitus toisteli pitkälle syksyyn, ettei meillä ole hätää, että Suomen talous on täysin kunnossa. Sitten varovasti puhuttiin parin miljardin lisävelasta, sitten jo aika monen miljardin. Joko ei uskallettu myöntää, tai ei ymmärretty kuinka vakava tilanne on kyseessä. Vaikea sanoa kumpi on pahempaa. Kun rahoitusmarkkinat ovat globalisoituneet, myös ongelmat ovat globalisoituneet, eikä Suomi säästy vakavilta seurauksilta. Lue lisää…
Niin sanotusta “perinteisestä media-establishmentista” on puhuttu paljon pahaa viime aikoina, varsinkin netissä. Suomessa se on kuolinkoreissaan koettanut upottaa YLEä, Ruotsissa Piratebay-oikeudenkäynti osoittautui korruptoituneeksi, vuosia ylimielisyytensä poteroissa itseään hehkuttaneet tylsät sanomalehtisarjakuvat ja -pilapiirtäjät saavat viimeinnettisarjakuviltaturpaan. Kiinnostavaa huomata, että yllä linkkaamani Sunnuntaidebatin paperiversiossa YLEn Mikael Jungner sai esittää vastineensa Pentikäiselle, mutta sitä ei ole laitettu nettiin. Mitä turhia.
Hauskaa on lukea, miten Sanoma Oy:n toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen mielestä kaupalliset mediat ovat riippumattomia, yhteiskunnan rahoittamat eivät. Aika jännää, miten on journalistisesti välttämätöntä, että Hesarissa on jatkuvasti valtavia autoliitteitä. Joissa, kumma kyllä, on aika paljon myös autovalmistajien ja -myyjien mainoksia. Sellaista riippumattomuutta on mielestäni ihan perusteltua haastaa.
Tämänkään sanottuani, en mitenkään vastusta perinteisiä medioita. Haluan lukea uutiseni painomusteen tuoksuiselta paperilta aamiaispöydässä. Mielestäni uusisissa pitää olla sanomalehtihengessä kunnon journalistinen taustoitus, ei nettiuutisten ja iltapäivälehtien paria Wikipedia-linkkiä. Tykkään omistaa kirjoja ja kantaa niitä taskussa. Linkkaan tässäkin blogimerkinnässä perinteisten sanomalehtien sivuille. Olen kirjoittanut kirjoja ja ollut toimittajana lehdissä. Opiskelen tv- ja elokuvakäsikirjoittamista, kirjoitan näytelmiä ja ohjaan syyskesällä lyhytelokuvan. Ne ovat hienoja ilmaisumuotoja, mutta eivät enää ainoita ilmaisumuotoja.
En siis haluaisi liittyä traditionaalisen median yksisilmäisten parjaajien joukkoon. Mutta kun päätoimittajat ja mediakonsernien johtajat tekevät tyhmyydessään ja lyhytnäköisyydessään siitä niin helppoa. Tällä kertaa nerokkaan Lehti-blogin aikakauslehtiversio Aikakaus-Lehti on saanut Yhtyneet kuvalehdet raivoihinsa:
Yhtyneiden Kuvalehtien juristien lähettämän kirjeen mukaan Aikakaus-Lehden ulkoasu ja logo ovat kopiota ja mukaelmaa Suomen Kuvalehdestä. Tämä loukkaa kirjeen mukaan esimerkiksi tavaramerkkilakia.
[...]
Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisujohtaja Tarja Hurme sanoo, että Lehti käyttää hyväkseen tunnettua brändiä ja yrittää niin myydä toista lehteä.
[...]
Myös Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen on samaa mieltä. “Tämä on aivan sama asia kuin joku kopioisi vaikka jonkun juoman tai patukan bisnesmielessä”, sanoo Ruokanen.
Ette kai te oikeasti kuvitelleet, että joku tuomioistuin ei huomaisi, että kyseessä on parodiaa ja siis lain suojelemaa ilmaisua? Ette kai te kuvitelleet, että Lehden tekijät yhtäkkiä pelokkaasti kumarrellen tottelisivat? Ette kai te kuvitelleet, että te näkyisitte tässä hyvinä jätkinä?
Älkää kaivako omaa hautaanne, vaan seuratkaa aikaanne. (Voin tulla kertomaan tämän myös livenä konserneihinne, mutta silloin konsulttipalkkioni on 500e tunti, nyt saatte ilmaiseksi.)
Olen ehdolla Aalto-korkeakoulun ylioppilaskunnan vaaleissa, jotka pidetään ti 21.4. ja ke 22.4. eli huomenna ja ylihuomenna. Kaikki Taikissa, HSE:ssä ja TKK:ssä olevat lukijani, äänestäkää numeroa 185 (eli minua).
Tässä kuvaukseni Punavihreän vaaliliittomme julisteesta:
Olen kirjailija ja käsikirjoittaja, ja opiskelen elokuvakäsikirjoittamista Taikissa. Poliittisesti olen punavihreä ja arvoliberaali, haluan yliopistoon ja yhteiskuntaan sananvapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja ympäristöystävällisyyttä. Lisäksi elokuva- ja lavastustaide pitäisi siirtää Aallosta Teatterikorkeakouluun. Toimin aktiivisesti kulttuuripolitiikassa, ainejärjestön pj:nä ja TOKYOn edustajiston jäsenenä. Olen Vasemmistonuorten, Vasemmistoliiton, Amnestyn ja Greenpeacen jäsen.
Läpihän se Lex Nokia meni. Vaikka vasemmisto äänestikin vastaan, ei tästä hyvä maku jäänyt suuhun. Eikä yhdenkään hallituspuolueen imago nettisukupolven silmissä parantunut. Vihreisiin varmaan pilkka pahimmin osuu, koska heidät on mielletty nuorten ja skarppien kaupunkilaisten puolueeksi, jonka nimenomaan oletettaisiin vastustavan tällaista asiaa.
Usein uuteen teknologiaan tai arvoliberaaliuteen liittyvät kysymykset ovat enemmän sukupolvi- kuin puoluekysymyksiä. Tässä tapauksessa tämä tuntuu pätevän enemmän kansalaismielipiteeseen kuin eduskuntaan. Suomen kansa oli tätä lakia vastaan ja äänekkäimmin sitä vastustivat puolueiden opiskelija- ja nuorisojärjestöt sekä Piraattipuolueen ja EFFI:n kaltaiset netin sananvapautta kannattavat tahot. Kaikki poliittiset opiskelijajärjestöt teilasivat Lex Nokian ja nuorisojärjestöistäkin kaikki paitsi Keskustanuoret.
Eduskunnassa vanhatkin opposition gubet panostivat urkintalain vastustamiseen, kun taas nuoretkin porvariparlamentaarikot ja -ministerit puolustivat sitä. Porvaripuolueiden riveistä vain muutama erityisen nettinäppärä vihreä edustaja sai luvan näennäisprotestoida lakia.
Vihreät ovat paljon tuskailleet, miten sanoissa vastustavat lakia, mutta kuitenkin teoissa joutuvat puolustamaan sitä. En epäile heidän tunteitaan. Mutta miksi RKP, Kokoomus, Keskusta ja Keskustanuoret niin innokkaasti halusivat ajaa tämän läpi? Ainoa ilmeinen niin sanottu hyöty on, että se kumoaa aiemman lain typeryydet, mutta laittaa päälle koko listan uusia typeryyksiä. Miksi niitä ei voinut poistaa?
Ei pitäisi laittaa pahansuopuuden piikkiin mitään, minkä voi perustella silkalla tyhmyydellä. Kansanedustajiahan ei valita sivistyksen tai älykkyysosamäärän perusteella, mutta heillä on käytössään suuri joukko asiantuntijoita, virkamiehiä ja ulkopuolisia kommentaattoreita. Lakia valmistelleita byrokraatteja lukuunottamatta nämä tahot tyrmäsivät lain puutteellisena, huonosti valmisteltuna ja perustuslain vastaisena. Kyse ei siis voi olla ainakaan tiedon puutteesta.
Joku ehdottomasti halusi tämän lain läpi kaikkine aukkoineen ja sikamaisuuksineen. Tämä taho joko kuului hallitukseen tai sai hallituksen toimimaan käsikassaranaan. Mikä taho se on? Elinkeinoelämän Keskusliitto? Nokia? Bob Helsinki? Matti Vanhanen? Joku tsaarimainen valtiosihteeri?
Eivätkö porvaripuolueet ole omista haastatteluistaankaan oppineet, että uusliberalismin ja suuryhtiöiden hännystelyn aika on jo takana?
Olen tänään yksin toimistolla, kun meillä on jonkinlainen vapaapäivä. Eli kirjoitan kaikkia niitä suomenkielisiä juttuja, mitkä on nyt jääneet Dollplayn jalkoihin.
Huudatin First We Take Manhattania ja tuuletin samaan aikaan käytävän ovi auki. Maahanmuuttajataustainen siivoojajäbä tuli ovelle huutelemaan, että: “Exkyys mii huu is singing? I vill download it!” Annoin Leonard Cohenin ja kappaleen nimen lapulla.
Tavallaan siis autoin mahdollisen tekijänoikeusrikoksen toteuttamisessa. Samasta syytettiin myös tiedostonsiirtoa edesauttavaa The Pirate Baytä maanantaina Tukholmassa alkaneessa oikeudenkäynnissä. Asialla oli joukko amerikkalaisia media-alan suuryhtiöitä, jotka taistelevat laittoman kopioinnin tuulimyllyjä vastaan.
Heti tiistaina syyttäjä kuitenkin joutui perumaan syytteen avunannosta tekijänoikeusrikokseen, sillä ketään ei voi tuomita avunannosta rikokseen, jos ensin rikosta ei ole näytetty toteen ja siitä syytettyjä tuomittu. Vielä on jäljellä syyte bittorrent-tiedostojen jakamisesta, joskin se on aivan yhtä laillista kuin kappaleen nimen antaminen lapulla mahdolliselle piraatille.
Suomessa tiedostojensiirrosta ei ole käyty mitään laajamittaista yhteiskunnallista keskustelua, mutta Ruotsissa tilanne on toinen. Kaikki poliittiset nuorisojärjestöt kannattavat omaan käyttöön tapahtuvan latailun laillistamista. Suomessa varmaankin piraatit tuomitseva laki valmistellaan hiljaisuuden vallitessa ja yritetään Sony BMG:n ja tovereiden lobbaamana ujuttaa läpi, kun eduskunnassa on hiljaista. Ainakin, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.
*
On ollut kiinnostavaa tuntea välillä olevansa “etnistä” vähemmistöä. Läheisessä kauppahallissa Hötorgetilla on turkkilaisten ja kreikkalaisten sun muiden ständien seassa myös pieni suomalainen ruokakauppa. Sieltä saa HK:n blåta ja maksalaatikkoa, ja kasvissyöjänä voin hakea sieltä karjalanpiirakoita ja salmiakkia. Kivaa!
Taistelu Lex Nokiaa eli Urkintalakia vastaan kiihtyy, eikä yhtään liian aikaisin. Hallituksen lakiesitys antaisi firmoille, kouluille, taloyhtiöille ja jopa päiväkodeille oikeuden seurata työntekijöiden, opiskelijoiden, asukkaiden ja lasten sähköpostin tunnistetietoja siinä pelossa, että he saattavat vuotaa liikesalaisuuksia kilpailijoille. Jokainen on siis syyllinen, kunnes toisin todistetaan.
Lakiesitys on täysin perustuslain vastainen, siitä ovat samaa mieltä kaikki asiantuntijat. Valitettavasti asiasta ei päätä asiantuntijoiden tukema perustuslakituomioistuin (jollaista maassamme ei ole), vaan perustuslakivaliokunta, eli käytännössä hallituspuolueiden kansanedustajat.
Lakiesitys ei myöskään todellisuudessa mitenkään estäisi tai vähentäisi liikesalaisuuksien vuotamista. Koska tahansa kuka tahansa Nokian työntekijä voi vaikka printata tarvittavat tiedot ja luovuttaa ne Ericssonin työntekijälle kahvilassa. Tai lähettää tiedot jostain toisesta sähköpostiosoitteesta.
On vaikea nähdä, mikä motivaatio Nokialla todella on tämän lain häikäilemättömään lobbaamiseen, paitsi se, että joku organisaatiossa haluaa vaikuttaa siltä, että tekee kaikkensa estääkseen teollisuusvakoilun. Samalla Suomen kansalaisten perusoikeudet heitetään likaveden mukana viemäriin.
Miksi hallitus on valmis hyväksymään tämän? Koska Nokia uhkaa muuten lähtevänsä Suomesta, ja vievänsä 1,3 miljardin yhteisöverotulot ja 16000 työpaikkaa maasta. Ei ole muuta vaihtoehtoa, on pakko luopua perustuslaista ja antaa Nokialle enemmän valtuuksia kuin poliisille. Mitähän valtuuksia he seuraavaksi vaativat ja saavat? Ja pitäisikö kansalaisille myöntää oikeus valvoa kansanedustajien sähköpostia?
Hallitus on salaillut lakiesitystä, eikä suostu juuri kommentoimaan. Vihreiden Jyrki Kasvi kritisoi esitystä, mutta puolueen ministereistä toinen tukee sitä. Vasemmistoliitto ja muut oppositiopuolueet tietysti vastustavat Lex Nokiaa, mutta ellei hallitusrintama petä, perustuslaki muuttuu triviaaliksi jäänteksi sivistyneemmältä ajalta. (Perustuslain ohittamiseen tarvitaan 5/6 enemmistö eduskunnassa, mutta perustuslakivaliokunta on päättänyt, että nyt riittää normaali enemmistö, vaikka puolueettomat asiantuntijalausunnot ovat täysin toista mieltä.)
Kansalaisoikeusaktivistit ovat ryhtyneet masinoimaan vastakamppanjaa, ja siihen voi vielä osallistua. Jo kuvatut kolme mainosta löytyvät täältä, täältä ja täältä. Ne esitetään televisiossa ja sehän ei ole ilmaista. Rahaa lahjoittivat yksittäiset ihmiset, jotka haluavat suojella kansalaisoikeuksiaan.
Erityisen yllättävää on kuitenkin se, että SanomaWSOY-korporaation ja “yhteiskuntajärjestyksen” äänitorvi Helsingin Sanomat julkaisi kahden sivun taustoittavan raportin Lex Nokiasta ja asettui siis avoimesti rintamaan sekä hallitusta että Nokiaa vastaan. Niin sitä pitää!
Jos blogillani on kokkolalaisia tai Helsingin kauppakorkeakoulussa opiskelevia lukijoita, niin tervetuloa kuuntelemaan esitelmääni aiheesta Kirjan tulevaisuus. Käsittelen lukijan ja kirjoittajan suhteen murrosta, fan fictionia, roolipelejä, blogikirjoja, e-kirjaa, yhteisöllistä kirjoittamista, kirjojen kotisivuja, wiki-kirjoittamista ynnä muuta sellaista.
Kokkolan kaupunginkirjastossa olen ma 24.11. 15-16 ja HSE:ssä Suomen kieli ja kulttuuri -kurssilla to 27.11. 09-1030. Tervetuloa mukaan! Kokkolassa käyn lisäksi Länsipuiston ja Hakalahden yläasteilla.
Euroopan parlamentin ennakkoäänestys alkaa tänään. Oma ehdokkaani on Vasemmistoliiton 
Ette kai te oikeasti kuvitelleet, että joku tuomioistuin ei huomaisi, että kyseessä on parodiaa ja siis lain suojelemaa ilmaisua? Ette kai te kuvitelleet, että Lehden tekijät yhtäkkiä pelokkaasti kumarrellen tottelisivat? Ette kai te kuvitelleet, että te näkyisitte tässä hyvinä jätkinä?
