Niikon mielestä vain yhteenlaskuteorian opettaminen ei kasvata koululaisia kriittisiksi.

- Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden mukainen oppimistavoite tutkivasta ja kriittisestä oppijasta voi toteutua ja vaihtoehtoiset teoriat lukujen summaamisesta otetaan opetussuunnitelmassa huomioon? muotoili Niikko opetusministerille huhtikuun 10. päivänä osoittamassaan kysymyksessä.

Kansanedustaja Mika Niikko (ps).

Niikko huomauttaa, että sen sijaan, että opetetaan automaattisesti 1+1=2, se pitäisi nähdä vain yhtenä teoriana muiden joukossa. Hänen mukaansa tieteen “tavoitteena ei ole saada selville lopullista totuutta, vaan esittää teorioita ja hypoteeseja”. Rinnakkaisena mallina voisi opettaa kolminaisuusopin mukaista näkemystä, että 1+1+1=1.

Kansanedustaja kirjoittaa, että “matematiikan opetussuunnitelma pohjautuu yhteenlaskuteoriaan, kun taas uskonnon opetussuunnitelma tarjoaa sille syvemmän arvopohjaisen merkityksen, kolminaisuusopin.”

Eri kristillisten, juutalaisten, islamilaisten, hindulaisten ja buddhalaisten uskontokuntien sekä wiccojen ja vapaa-ajattelijoiden johtajat kommentoivat, että Niikon ehdotuksen toteutuessa olisi myös opetettava, että 1+1+1=2, 1+1+1≠3, 1+1=1, 1+1=3, 1=1 ja 1=0.

Esitettiin myös, että 1 poistettaisiin matematiikan opetuksesta kokonaan, koska se voi loukata joidenkin maailmankatsomusten edustajia. Tällöin esimerkiksi kertolaskussa voitaisiin päätellä, että 7×3=20, 7×3=22 tai jopa 7×3=2.

“Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti matematiikan merkitys on vaikuttaa oppilaan henkiseen kasvamiseen (OPS, 7.6, s. 158). Matematiikan opetus on siis hengellistä opetusta”, Niikko toteaa. “Historian opetuksen tehtävänä puolestaan on ohjata oppilasta kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä oman ajan ja menneisyyden ilmiöitä kriittisesti (OPS, 7.13, s. 222). Yhteenlaskuteoriaa voitaisiin pitää eräänä historiallisena ilmiönä, vaikka sitä opetetaankin osana luonnontieteitä.”

Opetusministeri Jukka Gustafsson vastasi Niikon kysymykseen maanantaina. Hänen mukaansa tällaiset kirjalliset kysymykset otetaan opetusministeriössä äärimmäisen vakavasti, mutta hän ei silti näe tarvetta muutoksiin. – Eri uskontojen jumaluusopit eivät ole tieteellisessä mielessä teorioita, eikä niitä siten voida esittää myöskään vaihtoehtoisina teorioina lukujen summaamiselle, ministeri kiteyttää vailla minkäänlaisia naurunpidätysvaikeuksia.

Kirosana siitä on tullut myös useimmille turkulaisille. Taloustutkimus selvitti keväällä, että 57 % turkulaisista vastustaa Toriparkkia ja vain 20 % kannattaa.

Mutta miksi Toriparkki-hanketta vastustetaan niin paljon? Johtuuko se torista, parkista vai hankkeesta? Veikkaan, että viimeisestä.

*

Toriparkkia vastaan on paljon hyviä perusteita liittyen sekä toriin että parkkiin. Torikauppiaat menettävät elantonsa pitkäksi aikaa ja kauppa saattaa näivittyä. Torin alla olevat arkeologiset kerrokset ovat vielä täysin tuntemattomia. Parkkihalli lisäisi yksityisautoilua ja ilmansaasteita keskustassa. Hanke onkin yhtäkkiä tulossa veronmaksajien kukkarolle.

Kyllähän te nämä pointit tiedätte, lisää varmasti tarjolla tämänkin blogin kommenteissa.

Mutta ovatko turkulaiset tosiaan näin innoissaan arkeologiasta ja liikennepolitiikasta? Onhan maailmassa suurempiakin vääryyksiä, esimerkiksi kaljuuntuminen.

Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Vaiste vastaa kysymykseeni.

*

Viime lauantain Turun Sanomien mielipidekirjoituksessaan Vaiste vähätteli Taloustutkimuksen Toriparkki-kyselyä. ”Outoa tuloksissa oli vastaajien tietämättömyys. Vain harva vastaaja oli hyvin perillä toriparkista tai sen tarpeellisuudesta”, Vaiste kirjoittaa. ”Vastaukset olivat paljolti ’musta tuntuu’ -pohjalta annettuja.”

Tänään hän jatkoi samalla linjalla: “Ylen tutkimuksesta julkaiseman tiedon mukaan ‘lähes puolet vastaajista kertoi tietävänsä toriparkista vain vähän ja noin kymmenesosa ilmoitti, ettei tunne suunnitelmia lainkaan’. Prosenttimäärä on sama kuin vastustajien, joten väistämättä herää kysymys, vastustetaanko hanketta vain periaatteen vuoksi ottamatta selvää sen sisällöstä.”

Ylen uutisen mukaan ”yli puolet toriparkkia vastustavista kokee tuntevansa hankkeen ainakin melko hyvin. Kannattajista sen kokee  tuntevansa ainakin melko hyvin vajaa kolmannes.” Eli hankkeen kannatus on todennäköisemmin ”musta tuntuu” -pohjalla kuin sen vastustus.

Mutta kansa on siis tyhmää, kun ei ymmärrä, että Toriparkki on pakko saada. Jos tämä ei ärsytä, niin mikä sitten? Miten olisi faktojen vääristely?

“Ehkä tiedon vähyyden vuoksi vastausprosentti oli erittäin alhainen”, Vaiste päättelee. Kuinka alhainen?

Kysely oli osa Turku Tänään -kirjetutkimusta, joka tehdään kaksi kertaa vuodessa. Tällä kertaa vastaajia oli 27,6 %.

Soitin Taloustutkimukseen ja kysyin asiasta. Syksyllä samassa tutkimuksessa vastaajia oli 25 %, vuosi sitten ilman Toriparkki-kysymystä 26 %. Vastausprosentti siis ei ollut “erittäin alhainen” vaan aivan normaali. Lisäksi otos oli edustava ja vastasi Turun alueen väestöpohjaa.

Tämä on aivan tyypillistä Toriparkin ajajien käytöstä. Jäävit valtuutetut, epämääräisesti ilmaistut laskelmat, kerran toisensa jälkeen palaavat kaavaehdotukset, korkeimman hallinto-oikeuden päätösten kiertäminen ja keskustelun hiljentäminen kuuluvat kaikki samaan pakettiin.

*

Parkkimaksut, arkeologia tai edes ilmansaasteet eivät saa minua raivoihini.

Vähättely, valehtelu, huijaaminen ja kansalaismielipiteen ohittaminen saavat. Turun politiisessa kulttuurissa nämä eivät ole mitenkään tavattomia asioita, mutta Toriparkki Oy on tehnyt itsestään niiden symbolin, eikä Heikki Vaiste ainakaan pyri lieventämään tilannetta.

Kunnes tämä muuttuu, Toriparkki pysyy kirosanana.

Vinkki! Jos haluat pienemmän annoksen, tee pienempi annos.

Ainekset

Pitkäjyväistä riisiä
Oliivi- tai rypsiöljyä
Kaksi sipulia
Purkki yrttimaustettua tomaattimurskaa
Neljä vegaanichorizoa
Paprika.
Cayennepippuria, currya, timjamia.

Ainekset. Paitsi erittäin olennaiset mausteet unohtuivat kuvasta.

Ohjeet

1. Pistä puoli litraa vettä kiehumaan vedenkeittimeen.
2. Pilko sipulit, paprikat ja chorizot.
3. Laita kattilaan 2-3 dl oliivi- tai rypsiöljyä.
4. Kun se on lämmintä, laita sekaan pari pilkottua sipulia (tai yksi iso). Anna sipuleiden muhia öljyssä kaksi minuuttia.
5. Kaada mukaan 4 dl pitkäjyväistä riisiä. Anna öljyn imeytyä siihen ja sekoita samalla. Öljy imeytyy nopeasti.
6. Lisää joukkoon purkki tomaattimurskaa. Anna senkin imeytyä riiseihin.
7. Sitten päälle vielä 4 dl kuumaa vettä. Ja sekaan pari kasvisliemikuutiota. Tai jos et käytä niitä, niin runsaasti suolaa.
8. Sekoita chorizot kattilaan.
9. Mausta cayennepippurilla, currylla, timjamilla ja valkosipulilla. Ruoan salaisuus on cayennessa, sitä pitää olla tarpeeksi, muttei liikaa. Kannattaa maistaa.
10. Hauduta 20-30 minuuttia.
11. Kun kaikki vesi on imeytynyt riisiin, lisää pilkottu paprika. Sekoita.
12. Anna imeytyä kannen alla vielä viisi minuuttia. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja cayenne-pippurilla, kunnes ruoka on sopivan tulista. (Ne voi lisätä myös tarjoiltaessa, jos syöjinä on miedomman ruoan ystäviä.)
13. Syö!

Kattilallinen jampapampaa ja siitä jo irrotettu kulhollinen samaa.

Jos olet katkarapuja syövä vege, niin laita vähemmän chorizoa ja paprikan ohella pussi pieniä pakastekatkarapuja. Tosin vegaaniversio on osoittautunut huomattavasti mehukkaammaksi kuin katkojen kanssa tehty jampapampa.

Wheatyn vegaani-chorizoa saa ainakin Ruohonjuuresta tai jos et tykkää homeopatia-uskolla ja sähköallergialla rahastamisella, niin varmasti muistakin luomukaupoista.

Saksan joukot miehittivät eilen Böömin ja Määrin saattaen loppuun Tshekkoslovakian valtauksen. Puheessaan Prahan linnassa valtakunnankansleri Adolf Hitler joutui puolustautumaan Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ranskan syytöksiltä sodanlietsonnasta.

Hitler saapuu Prahan linnaan ystäviensä kanssa.

”Missä tsekki, siellä rähinä. Tämäkin saadaan 100% varmasti vieritettyä kansallissosialistisen puolueen syyksi. Ensimmäinen mikä tuli mieleen on markkinointitempaus. Tshekkoslovakia sai valtavasti positiivista julkisuutta sen jälkeen kun sudeettialueet miehitettiin, mutta tässä mennään jo aika paljon vaarallisemmilla vesillä”, Hitler totesi.

Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain pohti lukuisissa tweeteissään hyökkäyksen motiiveja. ”Voisiko joku kertoa mikä on akselivaltojen ja liittoutuneiden ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please. Koska olen seurannut molempien ääripäiden liikkeitä Euroopassa viime vuosina, enkä löydä eroja. Fasismi ja demokratia ovat tehneet paljon tuhoa historian saatossa. Yhdistettynä niiden tuho on varmaankin rajaton.”

”Kyseessä saattaa olla myös tshekkien ja slovakien keskinäinen kiista”, Hitler pohtii. ”Böömi ei nimittäin ole kovin suosittu Tshekkoslovakian porukoissa. Toki asialla ovat voineet olla myös kansallissosialistit. Kyllä niitäkin Tshekkoslovakian kokoisesta maasta aina kolme löytyy, ehkä jopa neljä tai viisi.”

Ulkoministeri von Ribbentrop

Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop puolustaa kuitenkin miehitystä Facebookissa. Hän kirjoitti statukseensa: ”mietiskelee, että mitäpä jos olisi vaikkapa hollantilainen, ranskalainen, belgialainen, tanskalainen, norjalainen tai luxemburgilainen ja sitten olisi vielä niinkin raukka, että ei edes päästäisi kritisoimaansa jengiä maahansa, niin kyllähän minua kusipäänä pidettäisiin. Pidetään toki ilmankin.” Statuksensa kommentissa von Ribbentrop jatkoi vielä aiheesta: ”Ja näille natseille(?) vinkiksi: Älkää seuraavan kerran näyttäkö ”natseilta”, kun pyritte tuollaiseen maahan sisään. Älkää myöskään marssiko ryhmässä, vaan muina miehinä muiden joukossa.”

Saatuaan eurooppalaisilta runsaasti kritiikkiä lausuntojensa johdosta, von Ribbentrop korosti olleensa liikkeellä huumorimielellä ja humalassa, ja täsmensi: ”Pitäisi ehkä olla vähän harkitsevampi näiden kirjoitusten kanssa. Ehkä pitäisi kirjoittaa tarkemmin, mitä tarkoittaa.”

”Tshekkoslovakiassa tapahtunut rikos ja sen taustat ja mahdolliset kytkennät selvitetään Kansainliiton tutkinnassa”, totesi Suomen sisäasiainministeri Urho Kekkonen. ”Kansainliitto on ollut viime aikoina huolestunut ääriliikkeiden aktiviteetin kasvusta ja eri ryhmien välisen vastakkainasettelun lisääntymisestä.”

Joseph Göbbels perheineen.

“Minäkö kiistäisin sen, että herrarotua arvostavien joukossa on vatipäitä, tai vatipäiden joukossa herrarotua arvostavia? En millään muotoa”, kuvailee tuntojaan Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels. ”Kyse on siitä, seuraako herrarotuun arvostavien vatipäiden olemassaolosta, että herrarotu muuttuu alhaisemmaksi, vai että sen ylemmyydestä ei enää saisi puhua, koska puhuminen ruokkii vatipäitä?”

”Hölp pölp”, reagoi uutisiin Italian johtaja Benito Mussolini. ”En usko sanaakaan. Se on muuten uskomatonta, millaisiin valheisiin kommarit kykenevät.”

Prahan linnassa Hitler korosti, että koko miehitys oli itse asiassa ironiaa ja mustaa huumoria. Hän päätti puheensa kuolemattomiin sanoihin: ”Miten perustelet itsellesi sen, että voit olla rasistinen natseja kohtaan?”

(Myöhemmin natsit kiistivät NSDAP:n yhteydet natsismiin.)

Oli myös kiinnostavaa lukea eurooppalaisen äärioikeiston historiasta 30-luvun fasismista tähän päivään. Omassa tiedoissani vuosien 1945 ja 2000 välillä olikin tässä melkoinen aukko, mitä nyt satunnaiset uusnatsit siellä piipahtivat. Mutta kaikki onkin samaa jatkumoa.

Hälyttävintä oli saada tietää kotimaisten uusnatsien, natsiskinien ja Suomen Vastarintaliikkeen toiminnasta, joka ei ole niin marginaalia tai järjestäytymätöntä, kuin olin uskonut ja toivonut.

Äärioikeisto Suomessa on kirjoitettu kiihkottomasti ja analysoiden, eikä myöskään perinteisiä puolueita tai vasemmistolaisia liikkeitä säästetä aiheelliselta kritiikiltä. (Esimerkiksi SDP:n Kari Rajamäki osoittautuu yhdeksi pahimmista valtapuolueen julkirasisteista.)

Suosittelen kaikille, erittäin valaisevaa luettavaa, jonka merkityksen pelkään vain kasvavan lähivuosina.

Hyvin tehty, Li Andersson, Dan Koivulaakso ja Mikael Brunila!

Romaanini 1827 Inferno on lähes valmis kustannustoimittajan käsittelyyn, mutta yksi kysymys on jäänyt vastaamatta. Henkilöt juoksevat sammutustöissä edestakaisin Hellmanin talosta, josta palo alkaa. Pohjois-etelä-suunnassa he kulkevat Brahenkatua pitkin, mutta kutakuinkin länsilounaasta itäkoilliseen kulkee joku pieni katu, jonka nimeä en ole löytänyt mistään. Tiedätkö sinä tämän kadun nimen? Paljasta se, please!

Tällä hetkellä harkitsen kutsuvani mysteerikatua Aninkaisten yläpoikkikaduksi. Myös kartan mahdolliset muut virheet saa paljastaa!

(Tämä “hieno” kuvani pohjautuu Tillbergin karttaan vuodelta 1808.)

“Pienet lapset itkivät ja vähän isommat juoksivat selittämättömän hulluuden valtaaminina katua kirkolle päin.”

1825 Adventti saa päätöksensä näissä viime joulun alla julkaistuissa jaksoissa. Jotkut ovat kyselleet, miksi kalenterilla on 28 osaa eikä 24. Kas siksi, että kyseessä ei ole joulu- vaan adventtikalenteri ja aikaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista jouluaattoon oli juuri tuo määrä päiviä sekä viime vuonna että vuonna 1825. (Tänä vuonnahan niitä oli alle 24.)

Edelliset osat löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Tässä Elias Hellmanin, piika Maria Vassin, Runebergin ja monen muun tarina saa päätöksensä. Jouluaattona on tietysti erikoispitkä “kaksoisluukku”, jossa käydään joulurauhan julistuksessa ja nautitaan jouluateriaa. Olin laskelmoinut tämän niin, että tarinaa seuranneet turkulaiset voisivat lukea pätkän historiallista joulurauhaa aamulla ja mennä sitten nykyiseen julistukseen niin, että todella tuntisivat olevansa osa vuosisataista jatkumoa. Eli tavallaan tarinan 29. osa toteutuisi livenä.

“Ajatelkaa, jos tulevaisuudessa joka kodissa uhrattaisiin sika Kristuksen syntymän kunniaksi”, arkkipiispa sanoi. “Ja joulun alla täällä Tuomiokirkon vieressä kaupiteltaisiin kuusipuita koteihin vietäväksi ja kaupat tyrkyttäisivät namusia ripustettavaksi niiden oksille!”

Osa 22: Joulu-Bucki, 18.12.1825

Osa 23: Uutta intoa, 19.12.1825

Osa 24: Salainen ase, 20.12.1825

Osa 25: Häätö, 21.12.1825

Osa 26: Ramppikuumetta, 22.12.1825

Osa 27: Murjaanien kuningas, 23.12.1825

Osa 28: Jouluaatto, 24.12.1825

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 1826!

”Mitä, jos keisari Aleksanteri on lavastanut kuolemansa?”

Meinasi joulukalenterin julkaisu jäädä kokonaan muuttokiireiden alle, sillä muutuimme töölöläisistä pikkuhuopalahtelaisiksi eli lillhoplaxiiteiksi. Tässä kuitenkin toisiksi viimeinen viikko 28-osaisesta jatkokertomuksestani 1825 Adventti. Se ilmestyi vuosi sitten Turun Sanomissa ja on etko-osa ensi kesänä ilmestyvälle romaanilleni 1827 Inferno. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä.

Tarina kehittyy, panokset kasvavat, liikumme vahvasti rakkauden, joulun ja teatterin aiheissa!

“Tiernapoika-harjoitukset veivät Herodesta esittävältä Eliaalta hänen kaikki voimansa ja aikansa. Näyttelijät eivät oppineet vuorosanojaan, rekvisiitta ei valmistunut ajoissa, eikä Juuttaalla ollut sävelkorvaa. Miksei kukaan ollut kertonut, että hänen nerokkaan visionsa toteuttaminen olisi näin vaikeaa?”

Osa 15: Joulupukkikielto, 11.12.1825

Osa 16: Sika-Kyösti, 12.12.1825

Osa 17: Tiernapiika, 13.12.1825

Osa 18: Styranki, 14.12.1825

Osa 19: Epäsäätyinen, 15.12.1825

Osa 20: Harjoitusten loppu, 16.12.1825

Osa 21: Joulumarkkinat, 17.12.1825

Loppuosat jo huomenna!

Näkymä Brahenkadulta.

Turun tauti on sitä, kun rakennusalan firmat päättävät Turun rakennuspolitiikasta, eli käytännössä repivät valtuuston ja rakennuslautakunnan siunauksella vanhat talot maan tasalle ja pistävät rumia elementtikerrostaloja tilalle. Usein tähän liittyy esimerkiksi suojeltujen puutalojen äkillinen palaminen, kaupunginvaltuutettujen yllättävät sairastumiset ennen tärkeitä kokouksia (jotta grynderihenkiset varavaltuutetut pääsevät paikalle) ja paljon sellaista.

Kirjoitin ilmiön aiemmista kauheuksista romaanissani Ihmisen poika, mutta ei pidä luulla, että Turun taudista olisi päästy.

Paljon valtaa näissä asioissa keskittyy rakennuslautakuntaan. Siellä siis puolueiden (ei kaupunkilaisten) valitsemat edustajat päättävät siitä, millaisia rakennushankkeita viedään eteenpäin. Rakennushankkeita Turussa ajavia liikkeitä ovat esimerkiksi grynderit Hartela, Palmberg ja NCC.

Demokraattisesti toimivassa kaupungissa rakennuslautakunnan jäsenillä ja rakennusfirmojen edustajilla ei tietenkään ole minkäänlaisia kytköksiä. Hallintolain  28 §:n mukaan virkamies tai luottamushenkilö on jäävi, mikäli “hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista” tai “jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen” tai “jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen”.

Turussa sen sijaan rakennuslautakunnan puheenjohtajana on pitkään ollut Raimo Huhtanen, jonka työpaikka oli Hartela. Mies oli siis mitä suurimmassa määrin jäävi kävelemään lähellekään kyseistä lautakuntaa.

Huhtanen ei ollut valtapuolueiden Kokoomuksen tai SDP:n mies vaan Vasemmistoliiton! Tärkeän lautakunnan puheenjohtajuus oli annettu vasemmistolle sillä ehdolla, että sen saa juuri gryndereiden luottomies Huhtanen. En tiedä, miksi tähän suostuttiin, mutta ehkä olisi kirpaissut liikaa jäädä vaille puheenjohtajuuksia.

(En myöskään tiedä, mitä asiaa Huhtasella ylipäätään oli Vasemmistoliittoon. Miehen linja on järjestelmällisesti kannattaa kaikkia rakennushankkeita riippumatta niiden yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta tai ympäristöllisestä tuhoisuudesta. Tietenkään kaikki rakennushankkeet eivät ole ongelmallisia, mutta Huhtanen tekee puhtaasti, mitä grynderit määräävät. Kuten sivumennen sanoen tekee suuri osa myös SDP:stä ja Kokoomuksesta.)

Tällä kertaa Vasemmistoliitto ei enää suostunut saneluun eli nk. Turku-sopimukseen. Siitä neuvoteltaessa Kokoomus ilmoitti Vasemmistoliiton edustajille, että Vasemmistoliitto ei saisi yhtään lautakunnan puheenjohtajuutta, menettäisi kaupunginhallituksessakin yhden paikan. (Toisin kuin vaalitulos eli kaupunkilaisten kanta sanoisi.) Lisäksi Kokoomus ilmoitti, että Raimo Huhtasesta tulee rakennuslautakunnan puheenjohtaja.

Vasemmisto sanoi ei. Tästä rangaistukseksi puolue menetti pari lautakuntapaikkaa.

Mitä teki Kokoomus? Ehdotti Raimo Huhtasta omalla mandaatillaan rakennuslautakuntaan. Tätä, ystäväni, tätä on Turun tauti. Puoluekannalla ei ole väliä, kunhan kyselemättä ajaa grynderien asiaa. Siis yksi Kokoomuksen edustajista rakennuslautakunnassa on Vasemmistoliiton jäsen. Täysin päätöntä.

Netissä spekuloidaan, että nimitysehdotus olisi palkinto siitä, että Huhtanen (toisin kuin koko muu vasemmisto) valtuustossa äänesti 18.6.2012 Toriparkin puolesta.

Mitä voimme tehdä? Emme paljon mitään, paitsi pitää asiaa esillä ja näkyvillä. Johonkin valtapuolueiden, gryndereiden, rahamiesten ja muiden hyvien veljien kehtaaminen Turussakin loppuu. Mikäli asiaa ei taas haudata hiljaisesti.