Olen marraskuussa parissa tapahtumassa luennoimassa ja keskustelemassa tiedosta, taiteesta, copyrighteista ja -lefteista, sekä immateriaalioikeuksista.

Ke 11.11. Harjun Nuorisotalolla klo 18-20 on tilaisuus nimeltä Kuka omistaa tiedon? Siellä minä ja eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Päivikki Karhula puhumme. Alustan itse tietoyhteiskuntakehityksestä ja tekijänoikeuksista kulttuurin näkökulmasta. (Samana päivänä olen vielä Tampereen Pirkkalassa ysiluokkalaisten luona kirjailijavierailulla neljä tuntia, joten oma ääneni tulee tutuksi.)

Ti 24.11. Vanhan yo-talon Musiikkisalissa puolestaan on Immateriaalitalous – kapitalismin uusi muoto -kirjan julkaisutilaisuus. Kirjan ovat kirjoittaneet  YTT Ilkka Kauppinen, YTT Teppo Eskelinen, FM Hanna Kuusela ja valtiot. yo Otto Bruun. Kuulun paneeliin, joka keskustelee kirjasta ja sen aiheista.

Alla lisätietoa tapahtumista:

Kuka omistaa tiedon?

Kenelle tekijänoikeudet kuuluvat? Mikä ero on kirjastolla ja Internetillä? Onko tiedon jakaminen rikos vai kulttuurin elinehto?

Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Kallion Vasemmistoliiton ja Etelä-Suomen Vasemmistonuorten järjestämässä tilaisuudessa keskiviikkona 11.11. klo 18 alkaen. Keskustelemassa kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Mike Pohjola ja Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Päivikki Karhula. Kaikille avoin keskustelutilaisuus järjestetään Harjun nuorisotalolla, osoitteessa Aleksis Kiven katu 1-3. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Vasemmiston on otettava vihdoin haltuun tämä kenttä. Kyse on asioista, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Ei jätetä niitä oikeiston saneltaviksi!

Tilaisuuden järjestävät Kallion Vasemmistoliitto ja Etelä-Suomen Vasemmistonuoret

* *

Immateriaalitalous – kapitalismin uusin muoto -kirja julkistetaan 24.11.

Vasemmistofoorumi julkistaa toisen tutkimushankkeensa raportin 24.11. Immateriaalitalous – kapitalismin uusin muoto -kirjan ovat kirjoittaneet Otto Bruun, Teppo Eskelinen, Ilkka Kauppinen ja Hanna Kuusela. Kustantaja on Gaudeamus. Kirjan julkistamisseminaari pidetään tiistaina, 24.11. klo 15-17 Helsingissä Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa (Mannerheimintie 3). Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

2000-luvulla kaupattava tavara on yhä useammin tietoa, kulttuuria, keksintöjä ja tutkimustuloksia. Puhutaan immateriaalitaloudesta, johon sisältyvä puhe esimerkiksi luovasta taloudesta, yksilöllisyydestä ja luonnon pelastavasta talouden aineettomasta käänteestä houkuttelee ajattelemaan, että talous on muuttunut ihmisystävälliseksi – joustavaksi, luovaksi ja mukavaksi. Immateriaalitalous – kapitalismin uusin muoto -kirjassa poraudutaan tällaisen puheen taakse. Siinä tarkastellaan immateriaalitalouden ja siihen liittyvien ilmiöiden taustoja.

Kirjassa tutkitaan, kuinka aineettomasta taloudesta puhutaan sekä kansallisesti että globaalisti ja mitä eri puhetavat tarkoittavat. Lisäksi pohditaan, onko immateriaalitaloudessa sittenkään kyse uudesta ilmiöstä ja onko immateriaalitalous todella aineetonta. Samalla mietitään, kuinka immateriaalitalouden politiikkaan voisi suhtautua sekä yksityisessä että julkisessa elämässä.

Kirja on Vasemmistofoorumin toisen tutkimushankkeen raportti. Hankkeessa on etsitty 2000-luvun vasemmistolaista lähestymistapaa talouden immaterialisaatioon. Keskeisiä ovat luokkasuhteet, kapitalismin laajentuminen uusille elämänalueille, kulttuurikritiikki ja monopolikapitalismin vaikutus omistusrakenteeseen. Tutkimuksessa on pyritty tuottamaan paitsi analyysia oikeudenmukaisuudesta immateriaalisen tuotannon aikakaudella, myös etsimään ulospääsyreittejä nykyisestä tilanteesta.

Kirjan on kirjoittanut tutkimusryhmä, johon kuuluvat YTT Ilkka Kauppinen, YTT Teppo Eskelinen, FM Hanna Kuusela ja valtiot. yo Otto Bruun. Kustantaja  on Gaudeamus. Hanketta on tukenut taloudellisesti Tradeka-yhtymä.

Vasemmistofoorumin ensimmäinen tutkimushanke päättyi Vasemmisto etsii työtä -kirjan julkaisuun huhtikuussa 2008. Tänä syksynä on käynnistynyt Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi –hanke, jonka raportti julkaistaan  vuonna 2010.

Immateriaalitalous – kapitalismin uusin muoto -kirjan julkistamisseminaari järjestetään tiistaina, 24.11. klo 15-17 Helsingissä Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa (Mannerheimintie 3). Tervetuloa!

Ystäväni Vesa Saarinen julkaisee blogissaan kaksikuukausittaista lukupäiväkirjaa, jota on hauska lukea. Kokeillaanpa, jos itsekin pystyisin moiseen…

LOKAKUU 2009

Voluspa (The Prophecy)

Islannissa mukaan tarttui englanninkielinen versio muinaisesta viikinkirunosta Voluspa (”Näkijättären ennustus”), ja sen luki nopeasti. Näkijätär kertoo elähdyttävästi maailmanlopusta, viimeisestä taistelusta ja sen jälkeisestä uudesta maailmasta. Mikään pitkä tarina ei ole kyseessä ja erittäin väljällä runokirjamaisella taitollakaan se ei yllä sataan sivuun. Käännös on sikäli hieman ärsyttävä, että monet muinaisskandinaaviset tarunimet kuuluvat yleistietoon, mutta niiden englanninnokset eivät. World of Giantsin arvaa Jötunheimiksi, mutta Nidhogg-lohikäärmeen kääntäminen Dark-Strikeriksi on jo aika hämäävää. Hauskana lisänä lopussa on runon useimmista versioista pois jätetty lista kääpiöiden nimistä, joka on kuin suoraan Hobitin kuka kukin on: Veigur of Gandálfur, Vindálfur, Thráinn, Thekkur og Thorinn. (”Force and Wand-Elf, Wind-Elf, Stubborn, Darer and Stiff.”)

Merja Leppälahti: Roolipelaaminen – Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja

Lukaisin tämän lyhyen tietokirjan alunperin, koska haastattelin kirjailijaa Turun Kirjamessuilla. Leppälahti kertoo asiallisesti ja ilman tällaisia harrastusesittelyitä yleensä riivaavia asiavirheitä pöytäroolipeleistä, larpeista, sekä niitä liippaavista harrastuksista. Läheisiä aiheita ovat figupelit, korttipelit, historian elävöitys, sekä japanilaisen pop-kulttuurin monet muodot. Roolipelien kirjo Harry Potter –peleistä kaupunkipeleihin ja kauhusta scifiin tulee hyvin käsitellyksi, mutta osansa saavat myös roolipeliyhteisöt ja käsitykset roolipelien mahdollisista vaaroista.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Tätä ruotsalaistiiliskiveä hehkutettiin korkeakirjallisena vampyyritarinana, joka ottaisi viimeinkin kauhuleffojen hirviöt vakavaan käsittelyyn. No höpöhöpö. Kasarilähiöön sijoittuvat tarina kertoo kyllä spurguista ja koulukiusauksesta sosiaalisen realismin hengessä, mutta ei juuri pohdi syitä tai seurauksia tai mitään muutakaan. Vampyyreja verrataan addikteihin, sairaisiin ja seksuaalisiin saalistajiin, mitkä eivät varsinaisesti ole mitenkään uusia tulkintoja klassisesta aiheesta, vaan varsin luutuneita ja tylsiä. Myös kerronta on lähes päätalomaista puuduttavassa hitaudessaan. Lupaava alku lähtee vampyyritytön ja ihmispojan ystävyydestä, mutta sitäkään ei oikein viedä mihinkään. Toivottavasti kirjan elokuvaversiot ovat parempia.

Simon Reid-Henry: Fidel & Che: A Revolutionary Friendship

Vaikuttava kertomua Fidel Castron ja Che Guevaran ystävyydestä. Sissisotakuvaukset lisäsivät hetkellisesti omaa intoani järjestää oransseja mielenosoituksia. Kirjasta välittyi melko hyvin kuubalainen sikarintuoksuinen ajankuva ja loistavan selkeästi se poliittinen konteksti, johon Kuuban vallankumous sijoittui. Asiallisesti ja rehellisesti todetaan miesten perhesuhteiden onnettomuudesta, omien sissisotilaiden ammuskelusta ja sairaista työtunneista. Aseellisen vallankumouksen kauheuksia ei siis vähätellä, mutta se tuntuu silti ainakin kirjan puitteissa täysin oikeutetulta ja perustellulta. Hasta la victoria siempre!

Tuotantoyhtiömme Pohjola-filmin uudet kotisivut on avattu! Mahtavasta jäljestä vastaa Toni Uuttu.

Olemme erittäin tyytyväisiä kotisivuihin ja jännittyneitä, sillä torstaina pidetään toimittajille ja kavereille (tervetuloa) kutsuvierasnäytös ja keskiviikkona 4.11. on Kettupäivillä elokuvan ensimmäinen julkinen näytös Suomessa…

Kotisivut löytyvät osoitteesta www.pohjolafilmi.fi

En ole vielä laittanut kuvia Grönlannin matkasta, mutta viimeisen yömme vietimme hostellissa, jonka vessassa oli aivan mahtava raapustus, ehkä oivaltavin graffiti, jonka olen nähnyt.

Mutta mitä se esittää?

Kirjoitan Ihmisen poika –romaania nuoresta miehestä ja hänen suhteestaan Jeesukseen. Matkalla saan katsoa paljon Jeesus-leffoja ja lukea Jeesus-kirjoja, joten bloggaanpa niistä hiukan samaan tyyliin kuin Juhana Pettersson Research Blog Antarcticassaan.

Alunperin Jesus Christ Superstar oli käsittääkseni Andrew Lloyd Webberin levynä julkaistu rock-ooppera, josta sittemmin tehtiin lavamusikaali. Olen kuunnellut vuoden 1996 Lontoon esittäjien levytystä paljon, ja biisit tarjoavat mainion tulkinnan Raamatun aiheista. Musikaali on niin sanotusti läpisävelletty, eli siinä ei ole tavanomaista dialogia lainkaan vaan kaikki lauletaan.

Musikaali kertoo Johanneksen evankeliumin loppuosan, Jeesuksen tulon Jerusalemiin palmusunnuntaina, Juudaksen petoksen, ristiinnaulitsemisen. Tärkeissä osissa ovat myös Magdalan Maria, ylipappi Kaifas, Pontius Pilatus ja Herodes. Keskiöön nousee Juudaksen ja Jeesuksen suhde. Jeesus on ollut ryhmänsä johtaja ja opettaja jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt hän on alkanut hyväksyä joidenkin seuraajiensa ajatukset siitä, että on Jumalan poika. Juudas varoittaa, että ylipappi Kaifas lakkauttaa koko lahkon, jos Jeesus ei ota järkeä käteen, mutta itsekeskeinen marttyyri ei kuuntele Juudasta. Lopulta Raamatun tapahtumat kuitenkin tapahtuvat, mutta annetaan ymmärtää, että jos Jeesuksen kohtalo oli kuolla ristillä, Juudaksen kohtalo oli mahdollistaa se petoksellaan.

Sain vasta nyt katsottua musikaalista vuonna 1973 tehdyn mainion elokuvasovituksen. Tarina oli tietenkin biiseistä täysin tuttu, joten esiin nousivat lähinnä jotkin hillittömimmät tulkinnat.

Kuvastossa, kuten lyriikoissakin, on paljon tietoisia anakronismeja. Esimerkiksi basaarilla on iänikuisten huorien ja hedelmäkauppiaiden lisäksi myös postikorttitelineitä. Bassoisen paha juutalainen ylipappi Kaifas ja hänen pappisneuvostonsa seisovat moderneilla rakennustelineillä ja näyttävät mustissa viitoissaan variksilta. Papeilla on myös todella härskit ja kummalliset mustat lakit, jotka sopisivat paremmin kellotapulille.

Isoin yllätys oli kuitenkin Herodes, joka esiintyy vain yhdessä kohtauksessa. Hän pilkkaa Jeesusta mahtavalla biisillä:

”Prove to me that you’re divine;
change my water into wine.
That’s all you need do,
then I’ll know it’s all true.
Come on, King of the Jews.
Jesus, you just won’t believe
the hit you’ve made around here.
You are all we talk about,
the wonder of the year.
Oh what a pity
if it’s all a lie.
Still, I’m sure that you can rock
the cynics if you try.
So, you are the Christ,
you’re the great Jesus Christ.
Prove to me that you’re no fool;
walk across my swimming pool.”

Kuunneltuna laulu kuulostaa huumoristisuudestaan huolimatta elegantin uhkaavalta, joten en todellakaan osannut odottaa, että Herodes olisi boksereissaan tyttö- ja poikarakastajiensa ympäröimänä oleva pulska ja flamboyantti Studio 54 -dandy.

Ei mitenkään paras Jeesus-filmi, mutta hyvää vastapainoa iänikuiselle tosikkomaiselle ajankuvan rakentamiselle, ja loistavat musat.

Pohjola-filmin romanttinen dokumentti Avioliitosta esitetään Kettupäivillä keskiviikkona 4.11. klo 15-17. Kyseessä on ammattilaisdokumenttien sarja, joten allekirjoittanut on hieman yllättäen transformoitunut ammattilaisdokumenttiohjaajaksi.

Tapahtumalla on tietenkin Facebook-eventti. Saa ilmoittautua, mutta pakko ei oo, eikä siitä myöskään ole apua lippujonossa

Pidämme myös lokakuun lopulla kutsuvierasensi-illan ystäville, kollegoille, tovereille ja omaisille. Kutsulistaa tehtiin hiukan hätäisesti, joten jos olet unohtunut, pistä mailia!

Pohjola-filmin ensimmäinen elokuva saa pian ensi-iltansa. Kyseessä on romanttinen dokumentti, jonka teimme alunperin häihimme, ja pian alkaa sen “kaupallisen version” festivaalikierros. Traileri löytyy täältä:

Aika rankka viikko takana.

*

Lipunpolttajien kuvausten alku on viivästynyt (alunperin piti aloittaa ensi viikolla), mikä on aiheuttanut paljon ylimääräistä päänvaivaa, stressiä ja häslinkiä.

Toisaalta aikaa on vapautunut myös muuhun toimintaan. Niinpä olen ollut mielenosoittamassa, näyttelemässä tulevassa Espoo-sketsisarjassa goottia antikvaaria, haudannut yhden aikakauslehden ja pohtinut Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ilmettä.

*

Maanantaina pidettiin Riimuahjo Oy:n hallituksen kokous, jossa päätettiin lopettaa Roolipelaajan julkaiseminen. Lehti tuotti jatkuvasti tappiota, eikä enää ollut kykyjä sijoittaa siihen omaa rahaa. Se oli meille kaikille henkilökohtaisesti tärkeä projekti, joten sen lopettaminen oli raskas päätös.

Roolipelaajan loppumista on puitu pitkällisesti, eikä aina kovin rakentavasti lehden omilla foorumeilla. Myös foorumit suljetaan tämän kuun lopussa.

Ihmeellistä, että roolipelaajien kaltainen aika omaleimainen porukka jaksaa olla näin hajanainen ja torailla keskenään. Syiksi olen kuullut kaikenlaista koulukiusaamisesta suomalaiseen kansanluonteeseen. Nyt on aika aikuistua ja alkaa yhdessä luoda parempaa roolipeliskeneä ja ainaisen naljailun sijaan tukea uusia toimijoita.

*

Torstaina pidettiin Eduskuntatalolla ensimmäinen oranssi mielenosoitus korruptiota vastaan. Olin mukana järjestämässä ja myös puhujana, mutta taustalla oli useampi iso uusia vaaleja vaativa nettiyhteisö, mukaan lukien itse pyörittämäni Eduskuntavaalit 2010. Myös aikaisemmat demokratian hautajaiset saavat nyt tästä jatkoa.

Kuva: Tommi Tampio

Paikalla oli alle sata oranssiin pukeutuneita mielenosoittajia, mikä ei ole vielä paljon, mutta jos porukan määrä edes tuplaantuu joka viikko, on meitä pian tuhansia ja sitten kymmeniätuhansia. Vanhasen korruptiohallitus ja ostettu eduskunta eivät kaatuneet tänä torstaina eivätkä kaadu ensi torstainakaan, mutta jonain torstaina ne kaatuvat, kunhan jaksamme olla aktiivisia.

Nyt meitä vilkuili portaiden nurkista moni kansanedustaja ja KMS-rahoilla itsensä ryvettänyt Ilkka Kanerva kipitti mielenosoituksen edustalta piiloon kansanedustajabussiin. Ike on paitsi kansanedustaja, myös Varsinais-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja, mistä käsin on tehnyt KMS-myönteistä politiikkaa. Vaadin häntä mikrofonin ääreen vastaamaan kansalaisten syytöksiin, mutta ei tullut.

Islannissa oli pitkälti sama tilanne ja siellä mielenosoittajien ja muiden oranssiin pukeutuneiden määrä kasvoi hiljalleen, kunnes hallitus lopulta kaatui. Meillä on puolellamme Suomen varsin puolueeton ja aktiivinen media, Islannissa kun valtalehdet yrittivät lähinnä piilotella valtaapitävien toilailuja. Jopa niin paljon, että entinen pääministeri ja keskuspankin pääjohtaja Davíð Oddsson palkattiin vähän potkujensa jälkeen valtalehti Morgunblaðiðin päätoimittajaksi.

Suomessa media ja kansa ovat selvästi samalla puolella, joten lähtökohdat ovat Islantiakin paremmat!

Seuraava tapahtuma on ensi viikon torstaina 15.10. klo 17 eduskuntatalolla. Pääset paikalle tai et, muista pukeutua oranssiin joka torstai. Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

*

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY kaipaa logoa ja graafista tunnusta. On debatoitu, pitäisikö sen olla modernistinen vai heraldinen, esittää aaltoja vai jotain symbolisempaa, ja sen sellaista.

Itse pidän klassillisesta kuvastosta ja se sopii mielestäni hyvin ajatukseen sivistysyliopistosta, ja lisäksi tarjoaa hyvää vastapainoa Aalto-yliopiston konsulttimaiselle logolle. (Samalla tavalla kuin ylioppilaskunta toivottavasti tarjoaa jotain pysyvämpiä arvoja ja sisältöjä yliopiston hallituksen teknokraattiselle linjalle.)

Antiikin jumaltarustossa on vain yksi jumala, jonka toimenkuvassa yhdistyvät kaikki moninaiset oppialamme: roomalainen neitsytjumalatar Minerva. Minerva oli viisauden, kaupankäynnin, taiteiden, kudonnan, kädentaitojen, sotureiden, lääketieteen, taikuuden ja musiikin jumalatar. Siinä tuli kieltämättä about kaikki Suomen korkeakoulut, mutta missään muussa jumalassa eivät yhdisty insinööritaidot, kaupankäynti ja taiteet.

Minerva myös auttoi Prometheusta varastamaan tulen (=kulttuurin) Olympos-vuoren jumalilta ja tuomaan sen ihmisille. Minervan lähin vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa on Pallas Athene. Hän ei ole käytössä muilla suomalaisilla yliopistoilla.

Ehdotin AYY:n edustajistolle, että valitsemme suojelijattareksemme Minervan ja hänet esitetään jollain modernilla tavalla visuaalisessa ilmeessämme.

Tapasin eilen täällä Reykjavikissa naisen, joka tutki Facebookin vaikutusta demokratiaan. Hänen mukaansa vuodenvaihteessa tapahtunut Islannin hallituksen kaato saatiin pitkälti aikaan Facebookin kautta luodulla kansalaisliikkeellä. Se järjesti mielenosoituksia, jotka vähitellen saivat koko kansan tuen puolelleen. Islannissa valtamediat yrittivät puolustella hallitusta, mutta lopulta sosiaalinen media otti voiton.

Onnistuisikohan sama myös Suomessa? Täällä koko kansa ei ole Facebookissa, mutta toisaalta isot uutisvälineet eivät myöskään pyri peittelemään hallituksen korruptiota.

Perustamani ryhmä Eduskuntavaalit 2010 on ollut noin viikon kasassa ja sai eilen seitsemän maissa tuhannen jäsenensä. Hienoa! Nyt on reilut tuhatkaksisataa, joten toiveita on saada toinen tonni nopeammin…

Jäseninä on muiden muassa kirjailijoita, toimittajia, yrittäjiä, aktivisteja, palkansaajia, opiskelijoita, virkahenkilöitä, kansalaisjärjestötoimijoita ja poliitikkoja. Yhden kansanedustajajäsenemme noteerasi myös Hesari, joka uutisoi ryhmästä. Samalla ryhmän tavoitteet julkaistiin lehdessä.

Rakennuskorruption myötä Vanhasen päivät näyttävät luetuilta. Voimme jokainen vaikuttaa asiaan:
- Kutsutaan suomalaiset kaverimme ryhmän jäseniksi. (Omani on kaikki jo kutsuttu
- Postataan linkkiä ryhmään facebook-profiiliin, blogeihin, Twitteriin, yhteisöpalveluihin.
- Kirjoitetaan yleisönosastoihin Vanhasen korruptiohallituksen lopusta.
- Osallistutaan mielenilmauksiin nykyhallitusta vastaan.

MIELENOSOITUKSIA:
1.10.09 klo 18:00 demokratian hautajaiset eduskuntatalon portaille.
http://www.facebook.com/event.php?eid=262905195503
(ja sama toistuu ensi viikonkin torstaina, jos hallitus vielä seisoo)

Jos viisituhatta ihmistä sitoutuu tulemaan paikalle, on samana päivänä isompi mielenosoitus klo 17. Siitä lisää täällä:
http://uudetvaalit.net/

Järjestä itse oma mielenosoitus kotikaupungissasi! Helpoiten se onnistuu kutsumalla ihmisiä paikalle Facebookin ja paikallisten kansalaisjärjestöjen kautta. Hyviä paikkoja ovat esimerkiksi kaupungintalot, torit ja Keskustan piiritoimistot.

Korruption on loputtava – se on ihan Matti