Hitler: Tshekkoslovakian miehitystä ei pidä yleistää natsien syyksi

Praha, 16.3.1939.

Saksan joukot miehittivät eilen Böömin ja Määrin saattaen loppuun Tshekkoslovakian valtauksen. Puheessaan Prahan linnassa valtakunnankansleri Adolf Hitler joutui puolustautumaan Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ranskan syytöksiltä sodanlietsonnasta.

Hitler saapuu Prahan linnaan ystäviensä kanssa.

”Missä tsekki, siellä rähinä. Tämäkin saadaan 100% varmasti vieritettyä kansallissosialistisen puolueen syyksi. Ensimmäinen mikä tuli mieleen on markkinointitempaus. Tshekkoslovakia sai valtavasti positiivista julkisuutta sen jälkeen kun sudeettialueet miehitettiin, mutta tässä mennään jo aika paljon vaarallisemmilla vesillä”, Hitler totesi.

Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain pohti lukuisissa tweeteissään hyökkäyksen motiiveja. ”Voisiko joku kertoa mikä on akselivaltojen ja liittoutuneiden ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please. Koska olen seurannut molempien ääripäiden liikkeitä Euroopassa viime vuosina, enkä löydä eroja. Fasismi ja demokratia ovat tehneet paljon tuhoa historian saatossa. Yhdistettynä niiden tuho on varmaankin rajaton.”

”Kyseessä saattaa olla myös tshekkien ja slovakien keskinäinen kiista”, Hitler pohtii. ”Böömi ei nimittäin ole kovin suosittu Tshekkoslovakian porukoissa. Toki asialla ovat voineet olla myös kansallissosialistit. Kyllä niitäkin Tshekkoslovakian kokoisesta maasta aina kolme löytyy, ehkä jopa neljä tai viisi.”

Ulkoministeri von Ribbentrop

Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop puolustaa kuitenkin miehitystä Facebookissa. Hän kirjoitti statukseensa: ”mietiskelee, että mitäpä jos olisi vaikkapa hollantilainen, ranskalainen, belgialainen, tanskalainen, norjalainen tai luxemburgilainen ja sitten olisi vielä niinkin raukka, että ei edes päästäisi kritisoimaansa jengiä maahansa, niin kyllähän minua kusipäänä pidettäisiin. Pidetään toki ilmankin.” Statuksensa kommentissa von Ribbentrop jatkoi vielä aiheesta: ”Ja näille natseille(?) vinkiksi: Älkää seuraavan kerran näyttäkö ”natseilta”, kun pyritte tuollaiseen maahan sisään. Älkää myöskään marssiko ryhmässä, vaan muina miehinä muiden joukossa.”

Saatuaan eurooppalaisilta runsaasti kritiikkiä lausuntojensa johdosta, von Ribbentrop korosti olleensa liikkeellä huumorimielellä ja humalassa, ja täsmensi: ”Pitäisi ehkä olla vähän harkitsevampi näiden kirjoitusten kanssa. Ehkä pitäisi kirjoittaa tarkemmin, mitä tarkoittaa.”

”Tshekkoslovakiassa tapahtunut rikos ja sen taustat ja mahdolliset kytkennät selvitetään Kansainliiton tutkinnassa”, totesi Suomen sisäasiainministeri Urho Kekkonen. ”Kansainliitto on ollut viime aikoina huolestunut ääriliikkeiden aktiviteetin kasvusta ja eri ryhmien välisen vastakkainasettelun lisääntymisestä.”

Joseph Göbbels perheineen.

“Minäkö kiistäisin sen, että herrarotua arvostavien joukossa on vatipäitä, tai vatipäiden joukossa herrarotua arvostavia? En millään muotoa”, kuvailee tuntojaan Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels. ”Kyse on siitä, seuraako herrarotuun arvostavien vatipäiden olemassaolosta, että herrarotu muuttuu alhaisemmaksi, vai että sen ylemmyydestä ei enää saisi puhua, koska puhuminen ruokkii vatipäitä?”

”Hölp pölp”, reagoi uutisiin Italian johtaja Benito Mussolini. ”En usko sanaakaan. Se on muuten uskomatonta, millaisiin valheisiin kommarit kykenevät.”

Prahan linnassa Hitler korosti, että koko miehitys oli itse asiassa ironiaa ja mustaa huumoria. Hän päätti puheensa kuolemattomiin sanoihin: ”Miten perustelet itsellesi sen, että voit olla rasistinen natseja kohtaan?”

(Myöhemmin natsit kiistivät NSDAP:n yhteydet natsismiin.)

Äärioikeisto Suomessa

Sain juuri luettua erinomaisen tietokirjan Äärioikeisto Suomessa – vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa. Sen herkullisinta antia oli varmasti Perussuomalaisten ja Hommafoorumin analysointi, vaikka tai koska niissä oli paljon jo valmiiksi tuttua.

Oli myös kiinnostavaa lukea eurooppalaisen äärioikeiston historiasta 30-luvun fasismista tähän päivään. Omassa tiedoissani vuosien 1945 ja 2000 välillä olikin tässä melkoinen aukko, mitä nyt satunnaiset uusnatsit siellä piipahtivat. Mutta kaikki onkin samaa jatkumoa.

Hälyttävintä oli saada tietää kotimaisten uusnatsien, natsiskinien ja Suomen Vastarintaliikkeen toiminnasta, joka ei ole niin marginaalia tai järjestäytymätöntä, kuin olin uskonut ja toivonut.

Äärioikeisto Suomessa on kirjoitettu kiihkottomasti ja analysoiden, eikä myöskään perinteisiä puolueita tai vasemmistolaisia liikkeitä säästetä aiheelliselta kritiikiltä. (Esimerkiksi SDP:n Kari Rajamäki osoittautuu yhdeksi pahimmista valtapuolueen julkirasisteista.)

Suosittelen kaikille, erittäin valaisevaa luettavaa, jonka merkityksen pelkään vain kasvavan lähivuosina.

Hyvin tehty, Li Andersson, Dan Koivulaakso ja Mikael Brunila!

Turun taudin kasvot

Näkymä Brahenkadulta.

Turun tauti on sitä, kun rakennusalan firmat päättävät Turun rakennuspolitiikasta, eli käytännössä repivät valtuuston ja rakennuslautakunnan siunauksella vanhat talot maan tasalle ja pistävät rumia elementtikerrostaloja tilalle. Usein tähän liittyy esimerkiksi suojeltujen puutalojen äkillinen palaminen, kaupunginvaltuutettujen yllättävät sairastumiset ennen tärkeitä kokouksia (jotta grynderihenkiset varavaltuutetut pääsevät paikalle) ja paljon sellaista.

Kirjoitin ilmiön aiemmista kauheuksista romaanissani Ihmisen poika, mutta ei pidä luulla, että Turun taudista olisi päästy.

Paljon valtaa näissä asioissa keskittyy rakennuslautakuntaan. Siellä siis puolueiden (ei kaupunkilaisten) valitsemat edustajat päättävät siitä, millaisia rakennushankkeita viedään eteenpäin. Rakennushankkeita Turussa ajavia liikkeitä ovat esimerkiksi grynderit Hartela, Palmberg ja NCC.

Demokraattisesti toimivassa kaupungissa rakennuslautakunnan jäsenillä ja rakennusfirmojen edustajilla ei tietenkään ole minkäänlaisia kytköksiä. Hallintolain  28 §:n mukaan virkamies tai luottamushenkilö on jäävi, mikäli “hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista” tai “jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen” tai “jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen”.

Turussa sen sijaan rakennuslautakunnan puheenjohtajana on pitkään ollut Raimo Huhtanen, jonka työpaikka oli Hartela. Mies oli siis mitä suurimmassa määrin jäävi kävelemään lähellekään kyseistä lautakuntaa.

Huhtanen ei ollut valtapuolueiden Kokoomuksen tai SDP:n mies vaan Vasemmistoliiton! Tärkeän lautakunnan puheenjohtajuus oli annettu vasemmistolle sillä ehdolla, että sen saa juuri gryndereiden luottomies Huhtanen. En tiedä, miksi tähän suostuttiin, mutta ehkä olisi kirpaissut liikaa jäädä vaille puheenjohtajuuksia.

(En myöskään tiedä, mitä asiaa Huhtasella ylipäätään oli Vasemmistoliittoon. Miehen linja on järjestelmällisesti kannattaa kaikkia rakennushankkeita riippumatta niiden yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta tai ympäristöllisestä tuhoisuudesta. Tietenkään kaikki rakennushankkeet eivät ole ongelmallisia, mutta Huhtanen tekee puhtaasti, mitä grynderit määräävät. Kuten sivumennen sanoen tekee suuri osa myös SDP:stä ja Kokoomuksesta.)

Tällä kertaa Vasemmistoliitto ei enää suostunut saneluun eli nk. Turku-sopimukseen. Siitä neuvoteltaessa Kokoomus ilmoitti Vasemmistoliiton edustajille, että Vasemmistoliitto ei saisi yhtään lautakunnan puheenjohtajuutta, menettäisi kaupunginhallituksessakin yhden paikan. (Toisin kuin vaalitulos eli kaupunkilaisten kanta sanoisi.) Lisäksi Kokoomus ilmoitti, että Raimo Huhtasesta tulee rakennuslautakunnan puheenjohtaja.

Vasemmisto sanoi ei. Tästä rangaistukseksi puolue menetti pari lautakuntapaikkaa.

Mitä teki Kokoomus? Ehdotti Raimo Huhtasta omalla mandaatillaan rakennuslautakuntaan. Tätä, ystäväni, tätä on Turun tauti. Puoluekannalla ei ole väliä, kunhan kyselemättä ajaa grynderien asiaa. Siis yksi Kokoomuksen edustajista rakennuslautakunnassa on Vasemmistoliiton jäsen. Täysin päätöntä.

Netissä spekuloidaan, että nimitysehdotus olisi palkinto siitä, että Huhtanen (toisin kuin koko muu vasemmisto) valtuustossa äänesti 18.6.2012 Toriparkin puolesta.

Mitä voimme tehdä? Emme paljon mitään, paitsi pitää asiaa esillä ja näkyvillä. Johonkin valtapuolueiden, gryndereiden, rahamiesten ja muiden hyvien veljien kehtaaminen Turussakin loppuu. Mikäli asiaa ei taas haudata hiljaisesti.

Halla-ahoa ei pitäisi erottaa

Media ja poliitikot ovat sitä mieltä, että Halla-ahon pitää jättää hallintovaliokunnan puheenjohtajuus, koska hän on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja koska hän on “vähätellyt ja kyseenalaistanut oikeusistuimien toimivaltaa”.

Blogi ja tuomio

Rasistisia kirjoituksia viljelevän maahanmuuttovastustajan istuminen maahanmuutosta päättävän valiokunnan johdossa voi johtaa muihinkin kaameisiin tilanteisiin. Mitä, jos törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomittu henkilö istuisi vastaamassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöstä ja NATO:sta? Mitä, jos yksi eduskunnan pahimmista kapitalisteista ja pankkien hännystelijöistä (joka 2008 vaaleissa sai yrityksiltä yli 30 000 euroa vaalirahaa) olisi eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja? Mitä, jos oikeusministeriksi tulisi henkilö, joka on hallitusneuvotteluissa aktiivisesti yrittänyt estää harmaan talouden vastaisia toimia? Mitä, jos monella istuvalla kansanedustajalla ja valiokuntajohtajalla olisi päällä korruptiosyyte?

Näinhän on juuri nyt. Halla-ahon ennen kansanedustajuutta kirjoittama tahallisen provosoiva blogimerkintä ei mielestäni ole mikään häkellyttävä erityistapaus. Blogikirjoitus on aika lapsellinen ja sillä Halla-aho suorastaan kaivaa verta nenästään, mutta edes siitä saatu tuomio Korkeimmassa oikeudessa ei mielestäni tee Halla-ahoa sen vähemmän sopivaksi kansanedustajaksi kuin monta hänen kollegaansa.

Olen sitä mieltä, että Halla-ahoa ei olisi alunperinkään pitänyt valita hallintovaliokuntaan tai itse asiassa edes eduskuntaan. Mutta hän sai viime eduskuntavaaleissa Helsingissä toiseksi eniten ääniä heti Paavo Arhinmäen jälkeen, ja niinpä hänestä tuli kansanedustaja – halusin minä sitä tai en. Eduskunta jyvittää valiokuntapaikat puolueille ja puolueiden eduskuntaryhmät jakavat ne sitten keskenään. En aivan ymmärrä, miksi henkilökysymykset jätetään eduskuntaryhmille, mutta koska niin tehdään, oli Perussuomalaisilla täydet valtuudet nimittää Halla-aho hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi – halusin minä sitä tai en.

Oikeuden vähättely

Helsingin Sanomat kirjoittaa: “Lain­sää­tä­jän ei pi­dä puut­tua oi­keus­is­tuin­ten yk­sit­täi­siin rat­kai­sui­hin, saa­ti vä­hä­tel­lä tai ky­seen­alais­taa oi­keus­is­tuin­ten tuo­mio­val­taa. Näin te­ke­mäl­lä Hal­la-aho kai­vaa maa­ta myös it­se sää­tä­mien­sä la­kien al­ta.”

Hesari viittaa Halla-ahon tiedotteeseen, jossa hän itse kirjoitti siis näin: “Ottamatta sinänsä kantaa kko:n päätökseen – joka mielestäni on väärä ja epäoikeudenmukainen – , on syytä muistaa, että…” Ja: “Kko:n päätöstä ei kannata pitää minään taivaallisena totuutena. Se on muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta. Se, että hovi- ja käräjäoikeuden tuomarit olivat tulleet päinvastaiseen johtopäätökseen, osoittaa, että tulkinnanvaraa oli.”

Puuttuuko Halla-aho oikeusistuimen yksittäiseen ratkaisuun? Kyllä.

Vähätteleekö Halla-aho oikeusistuimen tuomiovaltaa? Ei.

Kyseenalaistaako Halla-aho oikeusistuimen tuomiovallan? Ei.

En ole missään nähnyt vihiä siitä, että Halla-aho sanoisi, että ei aio seurata oikeuden määräystä. Hän on sakoista maksanut jo 330€, joten uuden tuomion myötä maksettavaa on vielä 70€. Ainakin hän itse on sanonut sen maksavansa. Hän siis aikoo totella oikeusistuimen tuomiota.

Mielestäni on päivänselvää, että kuka tahansa vapaan maan kansalainen – jopa kansanedustaja – joka on mielestään väärin tuomittu, on oikeutettu näin sanomaan. (Sivumennen sanoen, minustakin Halla-aho oli väärin tuomittu, varsinkin kun hänen blogistaan ja Hommaforumilta löytyisi paljon törkyisempiäkin lausuntoja kuin nuo lähinnä retoriikan piikkiin menevät heitot. Mutta se ei nyt kuulu tähän.) Niin siis Halla-ahokin “puuttuu” oikeuden ratkaisuun. Hän ei kuitenkaan sano, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja vaatii Kko:ta käsittelemään asian uudelleen. Hän vain sanoo, että päätös oli hänestä väärä ja epäoikeudenmukainen.

Aivan samoin teki myös esimerkiksi ETYJ:in ja NATO:n parlamentaaristen yleiskokouksien Suomen valtuuskuntien puheenjohtaja Ilkka Kanerva, kun hänet tuomittiin törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. YLE uutisoi Kanervan kannanotosta näin: “Kanerva aikoo valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hän kirjoittaa tuomion olevan väärä, sillä hän ei ole mielestään syyllistynyt rikokseen.” [...] “Kanerva määrättiin ehdollisen vankeustuomion lisäksi pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. [...] “Kanervan mukaan mitään puhetta ei ole ollut kansanedustajan luottamustehtävien tai valiokuntapaikkojen jättämisestä.”

Voimme olettaa, että jos kansanedustaja (ja suuren valiokunnan varapuheenjohtaja) saa tuomion Nuorisosäätiö-jutussa, hänkin on sitä mieltä, että tuomio on väärä ja epäoikeudenmukainen. Eikä se mielestäni ole oikeuden halventamista.

Lainsäätäjät siis puuttuvat koko ajan heitä itseään koskeviin oikeuden päätöksiin, eikä Halla-aho mitenkään vähätellyt tai kyseenalaistanut oikeusistuimen tuomiovaltaa. Tietenkään hänen ei olisi kannattanut muotoilla tiedotettaan aivan siihen sävyyn, mutta se ei mielestäni vielä ole peruste millekään poliittiselle ajojahdille.

On aika selvää, että tässä pitkään kytenyt halu syrjäyttää Halla-aho hallintovaliokunnasta on nyt löytänyt itselleen keppihevosen. Se halu kytee minussakin, suorastaan roihuaa, mutta mielestäni eduskunta halventaa itse itseään tällä kikkailulla.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensinnäkin Halla-ahon kannattaisi kirjoittaa uusi tiedote, jossa hän ilmoittaa kunnioittavansa ja tottelevansa oikeuden päätöstä ja maksavansa saamansa sakot. Hänen kannattaisi myös sanoa, että nyt kansanedustajana hän ei enää kirjoittaisi sitä alkuperäistä blogimerkintäänsä ainakaan sillä tavalla muotoiltuna kuin teki yksityishenkilönä. Hän on niin taitava retorikko, että hän osaisi varmasti myös esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön eduskunnalle ja oikeuslaitokselle ilman, että menettää kasvojaan. Hän voisi jopa korostaa, että kannattaa vallan kolmijakoa.

Eduskunnan kannattaisi painaa tämä asia villasella, mutta samalla reagoida internetin, sosiaalisen median, läpinäkyvyysvaatimusten yms paineisiin ja todeta, että vaalikauden alussa ei voida tietää, säilyykö yksittäisten edustajien luottamus. Olisi aivan paikallaan vaikka aina kesätauon jälkeen tarkistaa toimielinten kokoonpano. Näin jatkossa voitaisiin joustavammin reagoida yllättäviin tilanteisiin, eikä kaikki olisi esimerkiksi rikoksesta tuomittujen edustajien oman harkinnan varassa.

Perussuomalaisten ja Timo Soinin pitäisi sanoa, että tämä on vakava asia, jota puidaan eduskuntaryhmän sisällä. Kurinpalautus on varmasti paikallaan ja ehkä sellainen on tulossakin, mutta ei anna hyvää kuvaa puolueesta, että asia näytetään painavan villasella.

Median pitäisi pistää jäitä hattuun. Ylenmääräinen opposition kritisointi tuntui oudolta silloin, kun oma puolueeni istui siellä ja tuntuu edelleen oudolta, kun Vasemmisto on hallituksessa. Median pitäisi olla vallan vahtikoira, joka syynää tarkasti esimerkiksi pääministerin ja valtiovarainministerin tekemisiä, sen sijaan että kohdistaa terävimmät piikkinsä vähäisempien päättäjien ahdisteluun. (Tällä en tarkoita, että olisi käynnissä joku perussuomalaisten ajojahti. Kansanedustajien sikailuista pitää myös kertoa kansalle.)

Korkeimman oikeuden tulisi ottaa tekstien konteksti ja sävy paremmin huomioon. On totta, että Halla-ahon seuraajat osaavat lukea hänen tekstejään rivien välistä, mutta rivien välissä ilmaistuja asioita ei voi kieltää. Ainakaan demokratiassa.

Lopuksi

Edustaja Halla-ahon kirjoittama avoin vastaus Meri Valkamalle oli aivan loistava. Lisää tällaista, vähemmän pikkusieluista nysväämistä ja maahanmuuttajien demonisoimista! Ja hyvää kesää!

Ministeri Henrikssonin Wikipedia-sivua vandalisoitu tarkoitushakuisesti

Henrikssonin kuva Wikipediassa.

Laitoin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia käsittelevälle Wikipedia-sivulle huhtikuussa hiukan tekstiä hänen osallisuudestaan RKP:n harmaan talouden työryhmään hallitusneuvotteluissa ja Voima-lehden paljastuksista tähän liittyen. Viime keskiviikkona rekisteröitymätön käyttäjä nimimerkillä Pilootti oli poistanut sen selityksellä “poistettu teksti vääristetty”. Vandalismi ilmeisesti johtui siitä, että pari päivää sen jälkeen Henriksson oli RKP:n puoluekokouksessa ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. (Vandalismista huolimatta hän hävisi.)

Oletan, että Pilootti ei ollut Henriksson itse tai edes hänen avustajansa, vaan ainoastaan joku symppaaja. Soisin asiaa kuitenkin tutkittavan tarkemmin ja haluaisin kuulla ministeriltä asiasta lausunnon. Oliko Anna-Maja Henriksson tietoinen Wikipediassa tapahtuvasta historian vääristelystä itseään käsittelevillä sivuilla? Toivottavasti ei ollut ja tuomitsee tällaisen törkeän vandalismin selkeästi.

Palautin poistetun tekstin Wikipediaan, mutta varmuuden vuoksi se on tässä kokonaisuudessaan:

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi mm. kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista. ^[1][2] Voima-lehden mukaan Henriksson kuitenkin luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle. ^[3]

Wikipediaa voi kuka tahansa muokata, mutta se on silti minun ja monen muun tietotyöläisen päivittäin käyttämä työkalu. Siksi on tärkeää, että se pysyy puolueettomana ja luotettavana. Jos poliitikot menevät itse muokkailemaan omia sivujaan palvellakseen omia intressejään, se on ehdottoman  tuomittavaa.

Jos kirjoittamassani kohdassa (jossa on enemmän lähdeviitteitä kuin koko muussa artikkelissa yhteensä) tai sivussa muuten on jotain oikeita virheitä, ne on tietenkin erittäin toivottavaa korjata.

Osuuskaupan vaaleissa on lähes mahdoton äänestää hyvin

Osuuskaupan vaaleissa on muuten todella vaikeaa selvittää ehdokkaiden näkemyksiä. Vaalikoneella saa tietää muutaman näkemykset joihinkin tavaravalikoimaan liittyviin asioihin, mutta esimerkiksi korruptio ja ydinvoima loistavat poissaolollaan.

Äänestyssivulla ehdokkaita voi selailla ainoastaan puolueen mukaan, mutta ehdokassivulta ei pääse ehdokkaan vaalikonevastauksiin ja vaalikonevastauksia ei voi selata puolueen tai minkään muunkaan mukaan. Vaalikonevastauksista ainoa itse kirjoitettu kohta on joku tunnuslause luokkaa “Tomaatit halvemmiksi!”, mutta sitäkään ei näe äänestyssivuston ehdokassivulta.

Äänestin vanhalla kaavalla tuttua nuorta vasemmistolaista naista, niin ei voi mennä täysin metsään.

Äänestysaktiivisuudelle tämä ei kyllä voi tehdä hyvää. Todennäköisesti systeemin hämäryys johtaa siihen, että muista vaaleista tutut poliitikot tulevat taas valituiksi.

Etsin vaalien Medialle-sivustolta tähän postaukseen jotain sopivaa kuvaa, mutta sivu onkin täysin tyhjä. Tai ei täysin, lukee siellä näin: “Tältä sivulta löydät koottuna vaalit järjestävien alueosuuskauppojen vaalitiedotteet.” Ei niitä sitten vissiin hirveästi ole.

Jos kuitenkin haluatte äänestää, niin täällä se onnistuu: http://www.s-osuuskauppavaalit.fi/

TS: Pappani ja presidentti

Tänään Turun Sanomissa julkaistu kolumnini Pappani ja presidentti.

Eläinoikeusliike, mikä teitä vaivaa?

Kannatan eläinten oikeuksia, sikatilakuvauksia ja turkistarhauksen lopettamista. Presidentinvaaleissa ajattelin äänestää ensimmäisellä kierroksella Paavo Arhinmäkeä ja toisella olen valmis äänestämään Pekka Haavistoa, olettaen että hänen vastaehdokkaansa ei ole Arhinmäki. Muun muassa siksi, että he ovat näiden vaalien vihreimmät ja eläinystävällisimmät ehdokkaat.

Symppaan erittäin paljon eläinoikeusliikettä. Niinpä onkin pakko kysyä, että hei, eläinoikeusliike! Mikä teitä vaivaa?

Näissä vaaleissa eläinoikeusliike on keskittynyt lähinnä mustamaalaamaan Haavistoa ja Arhinmäkeä, joiden nyt kaikin puolin luulisi olevan eläinoikeusliikkeen omat ehdokkaat. Heistä etsitään luupin kanssa joka päivä toinen toistaan hirvittävämpiä lipsahduksia, joita sitten suurennellaan, jotta kukaan ei varmasti äänestäisi kumpaakaan.

Tulee mieleen 80-vuotiaiden vasemmistolaisukkojen vaivaannuttava keskinäinen nokittelu siitä, kuka milloinkin ymmärsi kannattaa oikeaa neuvostopoliitikkoa ja miksi kaikki muut ovat aatteen pettureita.

Ymmärrättekö te, että jos te saisitte tahtonne läpi ja kukaan ei äänestäisi Haavistoa ja Arhinmäkeä, kaikki äänestäisivät turkistarhausta laillisena elinkeinona kannattavia lihaa syöviä ydinvoimadiggareita? Hieman erikoinen pyrkimys eläinoikeusliikkeelle.

Suuresti ihailemani Oikeutta Eläimille vaatii anteeksipyyntöä Pekka Haavistolta, sen vuoksi, mitä hän sanoi Alueviestin haastattelussa. Koska haastattelu on netissä äänenä, kirjoitan olennaisen kohdan tähän auki:

”Tällasiin naamioituneena tehtyihin iskuihin mun kantani on ollut kielteinen niinku kotirauha-ajatuksen vuoksi. Että mä olen ajatellut niinku verrata ajatusta siihen, että jos jonkun muun asian takia pihapiiriin tunkeuduttais, tultais naamioituneena, otettais videota, julkaistais se netissä… Nyt se tapahtu eläinsuojelun nimissä, mutta entäs jos vaikka uusnatsit jostain ihmeen syystä päättäsivät tehdä tällasta, niin sillon se varmaan tuomittaisiin erittäin jyrkästi. Siinä mielessä tarkotus ei pyhitä minusta keinoja, vaan jokanen joka toimii eläinsuojeluasialla, pitää toimia omalla nimellään, omilla kasvoillaan ja tuoda esiin omat tarkotusperänsä.”

Onko Haavisto Oikeutta Eläimille –järjestön mielestä periaatteellisesti väärässä? Ei. Hän vain ei tiennyt, että aktivistit eivät olleet naamioituneita. Vertasiko hän eläinaktivisteja uusnatseihin? Ei. Hän koetti problematisoida heille olettamaansa toimintamallia asettamalla sen vastapuolen käsiin.

Arhinmäen kampanjasta löydetty ”skandaali” on kylläkin lähtöisin Iltalehdestä, mutta siihenkin jotkut eläinoikeusaktivistit ovat menneet mukaan. Hän on nimittäin tilannut taideteoksen Teemu Mäeltä, joka on lehden mukaan ”kissantappovideostaan tunnettu taiteilija”. Teemu Mäen sairaita hengentuotteita ovat viimeisen vuoden aikana tilanneet muun muassa Ylioppilasteatteri, Voima-lehti ja Aalto-yliopisto. Mikään marginalisoitu friikki hän siis ei ole. Kissantappovideollaankin Mäki kritisoi sitä, miten käytämme eläimiä oman tyydytyksemme saamiseksi. Hän teki sen brutaalisti ja shokeeraavasti, mikä toki oli tarkoituskin. Kissat ovat minustakin kivoja. Mutta onko kissan tappaminen taiteen vuoksi jotenkin kategorisesti erilaista kuin lehmän kasvattaminen ja tappaminen tarjoushampurilaisen vuoksi tai minkin kasvattaminen luksusvaatteen vuoksi? Mielestäni ei.

Kyseessä on siis kaksi tekemällä tehtyä kriisiä. On hyvä, että kansalaisaktivistit toimivat omien ehdokkaidensa ja puolueidensa unilukkareina ja pitävät huolta siitä, että nämä pysyvät oikealla tiellä. Eläinoikeusliikkeellä toki on sananvapaus sanoa ja tehdä, mitä haluaa, mutta saavuttaako se näin sen, mitä haluaa? Punavihreiden tapellessa keskenään kyllä ne ovat porvarit ja konservatiivit, jotka ilahtuvat – eivät tehosikaloiden asukkaat.

Mitäpä, jos seuraavat kolme viikkoa käyttäisimme kertomaan Suomen kansalle, miksi vaikkapa Sauli Niinistöä äänestämällä eläimet kärsivät ja luonto tuhoutuu huomattavasti pahemmin kuin vihreitä ehdokkaita äänestämällä?

Natsit: Emme tienneet, että NSDAP oli natsimielinen järjestö.

NÜRNBERG, 1946. Oikeudenkäynti Saksan sodanaikaisia johtajia vastaan on alkanut. Hermann Göringiä, Rudolf Hessiä, Albert Speeriä ja muita Saksan johtajia syytetään muun muassa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Johtajat vetoavat tietämättömyyteen.

Miksi liityitte natsipuolueeseen?
”Laitoin joskus aikoinaan hakemuksen johonkin järjestöön, mistä en ollut tarkemmin perillä, että mikä se oli”, valtakunnanmarsalkka Göring muistelee. ”Mielestäni kansallismielisyydessä ei ole mitään vikaa, mutta tosissaan tämä on tapahtunut silloin aikoja sitten ja tämä nyt on vanha juttu.”
Kuinka vanha?
”Muutama vuosi.”
Tämä on natsijärjestö. Kannatatko tällaista ideologiaa?
”En missään nimessä kannata.”
Miksi haitte sitten?
”Minä en ole tarkalleen tiennyt, mistä siinä on kyse silloin”, syytettynä olevista kansallissosialisteista korkea-arvoisin miettii. ”Pitää peruuttaa se hakemus sieltä.”

Kuvassa hakaristilippujen alla Hitlerin ja Göbbelsin vieressä oleva Göring ei huomannut puolueessa mitään natsihenkisyyttä.

”Liityin Kansallissosialistiseen puolueeseen joskus aikoja sitten ja olin unohtanut koko asian”, puolueen varajohtaja Hess sanoo. ”En olisi tässä elämäntilanteessa hakemassa sellaista jäsenyyttä.”

Euroopan etupiirijaosta vastannut Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop kertoo liittyneensä natseihin, koska häneen vetosi puolueen nettisivu. “Olen isänmaallinen ihminen.” Von Ribbentrop ei ole varma, aikooko hän olla liikkeen kanssa tekemisissä tulevaisuudessa.

”Ei se nyt väärin ole, jos joku hakee jäsenyyttä johonkin”, varusteluministeri Albert Speer filosofoi. ”En muista, oliko se tuolloin, kun siihen hain, niin samoilla aatteilla kehissä mukana, vai onko se nyt muuttunut radikaaliksi. Olen tehnyt virheitä muutenkin, mutta nyt olen tehnyt parannuksen”, Speer naurahtaa.

”En kannata rotuoppia”, rotuopin luoja Alfred Rosenberg linjaa. ”Siinä olen kyllä samaa mieltä, että monikulttuurisuus ei ole mikään hyvä asia ja se tuo vaan mukanaan ongelmia.”
Oletteko sitten huolissanne saksalaisen rodun tulevaisuudesta?
”Oikeastaan ihan lainopillisesti ei saa puhua mistään roduista. Siitä on nyt tullut uudet ohjeet”, arjalaisen rodun ylivertaisuudesta laajasti kirjoittanut Rosenberg kertoo. ”Ei ole olemassa muuta kuin yksi ihmisrotu, että tommonen kysymys on ihan täysin turha.”

Syytetyt ovat ihmeissään natsiväitteistä.

Kaikki syytetyt kiistivät tienneensä, että Saksan kansallissosialistinen puolue NSDAP on natsihenkinen järjestö. Omien sanojensa mukaan he eivät kannata puolueen aatteita, eivätkä koskaan kannattaneetkaan.
Luftwaffen ylikäskynhaltija Göring täsmentää vielä: ”Siinä mielessä kannatin, että mielestäni patriotismi on ihan ookoo ja omaa isänmaata ja kansallista identiteettiä pitää puolustaa, mutta ei mitenkään aggressiivisesti.”

Ihmisen pojan e-versio ladattavissa, tuotot Amnestylle

Ihmisen poika ilmestyy paperilla syyskuun loppupuolella, mutta tästä hetkestä alkaen se on jo ladattavissa e-kirjana! Hinnan voi lukija itse valita välillä 1-20 euroa ja tuotot menevät lyhentämättömänä Amnestylle. Siitä vaan lahjoittamaan, lataamaan ja lukemaan. Olen tästä aika ylpeä.

Tiedostomuoto on muuten EPUB, jonka voi konvertoida myös Kindlellä luettavaksi. Sähkökirjakauppa on Elisa Kirja. Tässä vielä Gummeruksen tiedote.

Jeesus tulee, oletko valmis?

1.9.2011

Mike Pohjolan omaelämäkerrallinen romaani Ihmisen poika on tarina pojasta, joka uskoi olevansa Jeesuksen toinen tuleminen. Kirja ilmestyy syyskuun lopulla, mutta sen voi lukea jo syyskuun alusta lähtien sähkökirjana. E-kirja on saatavana yksinoikeudella Elisalta ajalla 1.9.–31.12. Kaikki e-kirjan tuotot ohjataan lyhentämättömänä ihmisoikeusjärjestö Amnestylle. Hinta määräytyy sen mukaan paljonko ostaja haluaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

Mike Pohjola kertoo lahjoittavansa kuukausittain rahaa Amnestylle. ”Amnesty tekee todella tärkeää työtä puolustaessaan ihmisoikeuksia maailmalla – ja myös Suomessa. Mielestäni on järkyttävä moraalinen katastrofi, että maailmassa on orjuutta, lapsityövoimaa, perheväkivaltaa ja kidutusta. Amnestyn ansiosta niitä on vähemmän. Koetin pitkään keksiä jotain talkoo- tai vapaaehtoistyön muotoa, jolla voisin myös konkreettisesti auttaa Amnestyn toimintaa, ja viimein keksin, että voisin luovuttaa kirjani tuottoja järjestölle”, Pohjola kertoo.

Ihmisen poika on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani, pysäyttävä ja omaperäinen tarina Jeesuksesta, ihmisyydestä, uskosta, epäilystä, roolipeleistä, aktivismista, seksistä ja poliittisesta korruptiosta. Se kertoo pojasta nimeltä Julius Sariola, joka kasvaa Ulvilassa tiukan uskonnollisessa perheessä. Kirja seuraa hänen elämäänsä syntymästä 70-luvun lopulla aina 2000-luvun alkuun. Teoksen elokuvaoikeudet on optioitu Hollywoodiin.

Julius on äärimmäisen kohtelias pieni poika, pyhäkoulun priimus, josta vanhemmat saavat olla ylpeitä. Hän on oppinut vanhemmiltaan kunnioittamaan Jumalaa, rukoilemaan ja elämään kunnollista elämää. Viisivuotiaana Juliuksen elämä mullistuu, kun hän putoaa korkeasta puusta. Julius uskoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle tehtävä maailmassa – Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Hän alkaa kuitenkin elää elämäänsä valmistautuen tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Mike Pohjola
Mike Pohjola (1978) on helsinkiläinen käsikirjoittaja ja pelisuunnittelija, joka opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Hän on aiemmin julkaissut mm. nuortenromaanin Kadonneet kyyneleet. Pohjola on voittanut Emmyn ruotsalaisella tv-sarjalla. Hän käsikirjoitti hevimusikaalin 1827 Infernal Musical, jota Turun Nuori Teatteri esitti alkuvuodesta 2011.

Mike Pohjola, Ihmisen poika
607 sivua

e-kirjan voit ostaa täältä: http://kirja.elisa.fi/ekirja/ihmisen-poika