Viimeinkin tappouhkaus

Mielestäni yksi tärkeimmistä mittatikuista taiteilijan integriteetille ja vaikutusvallalle on se, saako hän tappouhkauksia. Monilla taiteilijoilla on faneja, harvalla vihollisia. Kovimpien taiteilijoiden viholliset tietenkin myös toteuttavat uhkauksensa. Tähän ns. John Lennon -kastiin allekirjoittaneella on vielä matkaa.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut! Olen nimittäin saanut ensimmäisen tappouhkaukseni – vieläpä aika persoonallisen. Tyttöbändiroolipeliäni Tähteä tarjottiin levitettäväksi muiden muassa joillekin pienkirjakaupoille. Yksi taho ei oikein innostunut pelin teemoista:

Terve,

Tuollaista aikansa elänyttä punavihreätä propagandaroskaa en viitsisi myydä vaikka siitä maksettaisiin – vaikka minulla kaikenlaista onkin valikoimassa. Kyseessä on kuitenkin täysin vastuutonta kommunismin ja maolaisuuden tuputtamista nuorille tytöille seksin, irtosuhteiden ja “kaiken kivan ja trendikkään” varjolla. Suihinottoa ja maolaisuutta?! Varsinaista kulutuskommunismia.

Menee saunan sytykkeeksi heti huomenna. Samaan paikkaan joutaisi itse aviisin tekijäkin.

Olen aika ylpeä päästyäni viimeinkin tälle tasolle taiteilijana!

Advertisement

Basso 04/2007

Helsinkiläinen

Vaihdoin vakituisen asuinpaikkani Turusta Helsinkiin. Tähän asti olen asunut Stadissa vain ”väliaikaisesti”, mutta fuulaahan se on ollut jo pitkään. Näillä näkymin olen täällä ainakin opintojen ajan, eli seuraavat 3+2 vuotta.

Samalla jouduin luopumaan luottamustoimistani eli Varsinais-Suomen liiton kulttuuritoimikunnan jäsenyydestä, Pro Cultura -säätiön johtokunnan jäsenyydestä ja Turun kulttuurilautakunnan varajäsenyydestä. Helsingistä löytynee uutta, mutta siitä lisää myöhemmin…

(Henkisesti en silti vieläkään ole ärsyttävä stadilainen enkä ylimielinen helsinkiläinen, vaan ylimielinen ja ärsyttävä helsinginturkulainen.)

Telkkarissa

Piipahdan tänään (keskiviikkona) Extra Large -ohjelmassa esittelemässä Tähteä. Show tulee YLE Extralta 1830-2000 ja uusintana alkaen 2300. Älkää missatko!

Kirjoituspäivä

Kaikki päivät menee huippuyliopistossa opiskellessa, eikä aikaa kirjoittamiselle ole enää niin kuin ennen. Tämä oli toki tiedossa koko ajan. Toinen kärsinyt asia on aika, jonka vietän ircissä, blogeissa, foorumeilla, Wikipediassa ja YouTubessa. Anteeksi, web-presenssi!

Tänään  olen kuitenkin omistanut koko päivän kirjoittamiselle. Montaa viikkoa ei voi olla ilman, sillä pään sisällä olevat tarinat ja henkilöt ja tilanteet ja repliikit pursuvat muuten yli.

Olen jotenkin puolihuolimattomasti alkanut kirjoittaa aikalaisromaania. Rupesin kevättalvella kaverini ehdotuksesta vaan kirjoittamaan kohtauksia elämästäni ajatuksella, että ehkä niistä syntyy jotain. Yleensä mietin ensin teemat ja juonet ja rakenteen ja sitten täydennän sitä hiljalleen kokonaiseksi teokseksi, mutta tämä onkin osoittautunut hyvin vapauttavaksi työskentelytavaksi. Sopii erinomaisesti proosaan. Luulen, että tästä voi tulla aika hyvä.

Yksi ongelma tietty on, että iso osa kohtauksista ON mun oikeasta elämästäni, ja siellä esiintyy jotain tuttaviani toisinaan vähemmän mairittelevassa valossa. Pitää jotenkin naamioida ne. Esiinnyn myös itse vähän arveluttavana hahmona, joten ehkä päätän julkisuuskuvaani suojellakseni olla näyttämättä koko juttua kellekään. Mutta ainakin sitä on kiva kirjoittaa.

Sanaleikkiblogi täyttää vuoden

Ylläpitämäni Sanaleikkiblogi täyttää tänään vuoden. Aloitin sen aikoinaan, kun muutama kaveri oli liian allerginen irkissä esitetyile sanaleikeille. Sen jälkeen se onkin kerännyt varsin mukavasti yleisöä. Ainakin jossain vaiheessa kuulemma Hesarin toimituksessa seurattiin sitä säännöllisesti.

Tässä linkki synttärimerkintään.

Ja vielä yksi suosikeistani:

Mitä muuta tarjoiltiin viimeisellä ehtoollisella, kuin leipää ja viiniä?
– Jeesuksen viimeiset kiusaukset.

Vieraskynä, osa 2: Silmämeikit

Vieraskynä Hesarissa

Tänään julkaistiin Hesarissa Vieraskynäni (toimituksen keksimällä) otsikolla ”Roolipelaaminen valmentaa poliittiseen osallistumiseen”. Maksullisesta verkkohesarista juttu löytyy täältä.

Jutun aiheena on siis identiteettien ja maailmojen tutkiminen roolipelien kautta. ”Rasismista, sovinismista ja muusta alistamisesta voikin luopua. Tarvii vain sopia asiasta yhteisesti. Jotkut fiktiiviset yhteiskunnat alkavatkin näyttää mahdollisilta yhteiskunnilta.”

Oma kieltämättä hämärämpi otsikkoehdotukseni oli Todenvaltaajat.