Taideyliopisto tulee!

Olen ollut tämän vuoden alusta Elokuva- ja lavastustaiteen osaston opiskelijajärjestön puheenjohtaja. Pääpyrkimykseni, kuten edeltäjänikin, on ollut irrottaa osastomme innovaatioyliopistoon rysähtävästä Taikista ja liittyä yhteen Teakin kanssa. Ajatus on ollut, että Taideteollisen taideaineista, Teakista ja ehkä myös Sibelius- ja Kuvataideakatemiasta voisi yhdistää innovaatioyliopiston rinnalle taideyliopiston. Ehkä samaan syssyyn voisi korjata myös korkeakoulutasoisen kirjalijakoulutuksen puutteen.

Asiaa on tietenkin mutkistanut mm. opetusministeriö ja koulumme rehtori, jotka ovat olleet sitä mieltä, että Taikkia ei tulla pilkkomaan ja vaikka tultaisiinkin, niin mitään taideyliopistoa ei missään tapauksessa tule. Olin siis valmistautunut ns. potkimaan tutkainta vastaan.

Sitä suurempi olikin yllätykseni ja iloni, kun Helsingin Sanomissa oli tänään otsikko: Sarkomaa: Taideyliopisto perustetaan.

”Teatterikorkeakoulun, Kuvataideakatemian ja Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutus yhdistetään 2010 taideyliopistoksi. Myöhemmin pohditaan, tuleeko myös Sibelius-Akatemia mukaan uuteen taiteen huippuyliopistoon.”

[…]

”Sarkomaan mukaan Taideteollinen korkeakoulu (Taik) on yhä menossa kokonaisuudessaan mukaan innovaatioyliopistoon Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa, vaikka esimerkiksi elokuvataiteen laitokselta on jo ehditty hakea ”turvapaikkaa” Teatterikorkeakoulusta.”

Jopas on. En osaa suhtautua noihin pelotteluihin Taikin pilkkomisen mahdottomuudesta kovin vakavasti, kun vielä eilen julkinen käsitys oli, että mitään Taideyliopistoa ei tule ylipäätäänkään.

Melko mukavaa kerrankin tehdä kulttuuri- ja opiskelijapolitiikkaa niin, että asiat menevät juuri siihen suuntaan kuin haluaa!

Advertisement

Ateneum ja Kiasma, here we come!

Suunnittelen parhaillaan Katvealue-nimistä larppia yhdessä kuvataiteilija Oona Tikkaojan ja taidehistorioitsija Henna Kontusalmen kanssa. Peli toteutetaan yhteistyössä Valtion taidemuseoiden kanssa.

Katvealue pelataan ensin 23.4. Ateneumissa ja sitten 22.5. Kiasmassa. Pelien sisällöstä emme uskalla vielä hirveästi paljastaa, mutta alustavaa infoa löytyy täältä: http://taidemuseo.huone.net/katve/ 

Fanikuva

Lukijoiden toiveesta julkaisemme myös kuvan bändistämme. Kameran takana riehui roolipelitaiteilija ja -tutkija J. Tuomas Harviainen. Emmekä tahallamme poseeranneet, vaan ihan oikeasti ihailimme Reininlaakson maisemia!

Bändin nimi on kuulemma joko Mikewish tai Michael Pohjola Experience. Se ei kylläkään selvinnyt, minkä nimisen levyn kansi tossa on kyseessä…

Mittelpunkt!

Terveisiä Saksasta!

Vierailin ystävieni kanssa täkäläisessä Mittelpunkt-larppitapahtumassa Oberweselissä. Kyseessä oli vähän pohjoismaiden Knudepunkteja jäljittelevä tapahtuma, joskin ulkomaalaisia ei ollut kuin parikymmentä (Suomesta, Israelista, Italiasta, Ruotsista ja ehkä Tanskasta).

Suomalaiset keräsivät tapansa mukaan coolius-pisteitä mustilla vaatteillaan ja värjätyillä hiuksillaan. Minulta tultiin Frankfurtissa kysymään, olemmeko bändi. Tämä taisi olla jo kolmas tai neljäs maa, missä seurueeni herättää vastaavan reaktion. Hyvä.

Pidin tapahtumassa esitelmän ”Art of Roleplaying”, jossa kerroin itse järjestämistäni larpeista ja kirjoittamistani pöytäpeleistä, sekä erityisesti niissä käyttämistäni metodeista ja tekniikoista. Saksassa pelataan lähinnä erilaisia jättimäisiä fantasiataistelupelejä, joten koen tällaisen lähetystyön hyvin tärkeäksi. Monet tietysti pitivät ajatuksiani täysin käsittämättöminä, mutta jotkut innostuivat ja ilmoittivat heti seuraavassa pelissä kokeilevansa joitain esittelemiäni kikkoja. Jee! 🙂

Mittelpunkt pidettiin hostellissa linnan vieressä. Linnassa oli mahtavaa piipahtaa puoliltapäivin katselemassa Reininlaaksoa ja fiilistelemällä saksalaisten mahtavia larppipaikkoja. Meillä on kirjoituspuoli kunnossa, heillä puitteet.

Seuraavaksi vuorossa Solmukohta huhtikuun alussa. Pidän varmaankin saman esitelmän siellä uudestaan.

David Simon rokkaa!

Löytyipä mahtava ja ajatuksia herättävä lehtijuttu, jossa Nick Hornby haastattelee The Wiren luojaa David Simonia. (via Kasa)

”In much of television, and in a good deal of our stage drama, individuals are often portrayed as rising above institutions to achieve catharsis. In this drama, the institutions always prove larger, and those characters with hubris enough to challenge the postmodern construct of American empire are invariably mocked, marginalized, or crushed. Greek tragedy for the new millennium, so to speak.”

Aika mieletön väite. Koko tarinankerrontakulttuurimme pohjautuu olennaisesti jonkinlaiseen ”yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat rajattomat” -pornoon ja on itsessään sitä hybristä, mistä antiikin tragediat varoittivat. Samalla esimerkiksi eduskuntavaaleissa äänestäminen osoittautuisi merkityksettömäksi, mikä on niin tabu väite, ettei sitä isoissa medioissa ole uskallettu käsitellä lainkaan ainakaan Suomessa.

Itse en hybriksissäni halua uskoa, että asia on niin synkkä, mutta ainakin tämä herättää ajattelemaan sekä maailmaa, että miettimään omia draamakäsityksiä uudesta vinkkelistä.

Vielä pari mahtavaa lainausta Simonilta:

”My standard for verisimilitude is simple and I came to it when I started to write prose narrative: fuck the average reader. I was always told to write for the average reader in my newspaper life. The average reader, as they meant it, was some suburban white subscriber with two-point-whatever kids and three-point-whatever cars and a dog and a cat and lawn furniture. He knows nothing and he needs everything explained to him right away, so that exposition becomes this incredible, story-killing burden. Fuck him. Fuck him to hell.”

Ja:

”Most smart people cannot watch most TV, because it has generally been a condescending medium, explaining everything immediately, offering no ambiguities, and using dialogue that simplifies and mitigates against the idiosyncratic ways in which people in different worlds actually communicate. It eventually requires that characters from different places talk the same way as the viewer. This, of course, sucks.”

Pitääpä hommata Wiren DVD:t…