Ystäväni Juhana Petterssonin suunnittelema larppi Plastic Cup pelataan torstaina Helsingissä.
It’s a catharctic game where frustrations explode in ceramic splinters. It’s a game where you are the agent of destruction.
Olen kuullut Juhanan ideoita pelistä ja sitä missään nimessä ei kannata missata.
Helsingissä oli viime viikolla pari pysähtymis-flashmobia eli freezeä. Olin mukana ensimmäisessä. Meitä oli toistasataa ihmistä pysähtymässä viideksi minuutiksi Mannerheimintien ja Yrjönkadun risteyksessä – minä Lasipalatsin kulmalla.
Aika hienoa oli, pakko sanoa. Kuulemma seuraavana päivänä ollut, Nytissäkin mainostettu, halailu-freeze Rautatientorilla ei ollut kovin ihmeellinen.
Kyseessä oli siis performanssi ja mielenosoitus nimeltään 5. Lisää tätä, kiitos!
Tässä Iia Simeksen ottamat valokuva ja video:
Oikealla puolellani Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn ja joku tyyppi, joka höpöttää hänelle 🙂
Olin juuri lukenut ystäväni Juhana Petterssonin haastattelun roolipelit.netissä, kun huomasin sen lopusta linkin Tähden arvosteluun. Neljä tähteä myöntänyt kritiikki on julkaistu jo tammikuussa, mutta en ollut aiemmin lukenut.
”Peli on lyhyt, nopea oppia ja vauhdikas aloittaa. Kirja (tai ulkoasunsa puolesta ehkä lehti) on selkeästi jäsennetty, tyylikkäästi taitettu, ilmava ja sieltä on nopea löytää ne tiedot, joita kulloinkin tarvitsee.
…
Vahvin osa-alue pelissä on sen mekaniikka. […] Toisaalta järjestelmä on niin avoin yllättäville tilanteille ja tulkinnoille, että jokainen konflikti avaa valtavan mahdollisuuksien kirjon ihan niin kuin oikean elämän (tai hyvin käsikirjoitetun TV-sarjan) käänteissäkin.
…
Kokonaisuutena Tähti on oivaltava, perinteestä poikkeava ja helposti lähestyttävä peli. Sen tiukka rajaus aiheen ja hahmojen osalta tekee pelistä hiukan skenaariomaisen, mutta toisaalta peli mahdollistaa hyvin monipuolisen bändin pelaamisen pitkänkin musiikillisen uran ajalta.
…
selvästi paras bändielämään keskittynyt roolipeli, joka on tullut vastaan”
En tiedä, montako bändielämään keskittynyttä roolipeliä Kuusikeijulla on tullut vastaan, mutta varmasti kymmeniä ellei satoja! Melkoinen kehu, siis.
Perjantai-illasta lauantai-iltaan pelattiin Harmaasusien tuorein historiallinen live-roolipeli Hopeavirta. Peli sijoittui viikinkien Idäntielle Novgorodin ja Laatokan väliseen kauppakylään 880-luvulle, jolloin ensimmäiset vaimeat toiveet Venäjän valtiosta alkoivat muodostua.
”Sun osakkeet nousi just arvossa!”
”Ai miten niin?”
”Me ollaan ehdolla Emmyyn!”
”Mitä?”
”Sanningen om Marika on ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi!”
”Siis me voidaan voittaa Ruotsin vastine Emmy-palkinnolle? Mahtavaa!”
”Ei mikään vastine! Emmy! International Emmy Award for Best Interactive Service!”
”…”
”Niin, että jos et vielä ole ravintolassa juhlimassa firman piikkiin, niin mene välittömästi ja lähetä lasku tänne!”
Itse asiassa olinkin syömässä, mutta päädyin ottamaan vain yhden pullon kuohuviiniä seurueelleni firman piikkiin. Juttu kuulosti liian hämärältä ollakseen totta.
Mutta totta se on: International Emmyt annetaan parhaille USA:n ulkopuolella tehdylle ohjelmalle. Meidän kategoriassa tosin kaikki muut ehdokkaat on englanninkielisiä: Doctor Who Interactive, Emmerdale ja Spooks Interactive.
Olen aina sanonut, että pohjoismainen larppiosaaminen on jotenkin suurenmoista ja ennennäkemätöntä, mutta tämänkaltainen tunnustus on jotain, mitä en todellakaan osannut odottaa. Pitääkö jo vuokrata smokki gaalaa varten?
Tuotantoyhtiö P lähti alunperin käyntiin mun ja Coffen tapaamisesta pari vuotta sitten. Ja tämä Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n kanssa tehty proggis ihan oikeasti on vasta alkua…
Edit: Interactive Emmy -lehdistötiedote
Aika kummallista työtä tämä Sanaleikkikirjan toimittaminen. Etupäässä sisältö on omia, jo keksittyjä sanaleikkejäni, eikä niitä tarvitse muuta kuin hioa ja pistää sopivaan järjestykseen.
Haluan kuitenkin mukaan jonkun verran myös pidempiä (siis reilun sivun mittaisia) artikkeleita, erityisesti klassikkosanaleikkejä. Niitähän on blogissakin jo, mutta blogikirjoituksessa oikeastaan mitä lyhyempi, sen parempi. Kirjassa taas vastaava tykitys ei toimi vaan välissä pitää olla enemmän näitä pitempiä juttuja.
Tämän vuoksi tänäinen toimitustyöni on koostunut siitä, että olen käynyt kolmessa eri kirjastossa selailemassa Alivaltiosihteerin kirjoja. Tiedän, mitä sketsiä etsin, mutten muista mistä olen sen lukenut. Paluumatkalla ratikassa keksin pari sanaleikkiä sekä yhden aiheen artikkelille. Illalla etsin webistä referenssiä eräälle Aku Ankka -sanaleikille ja pikaselailin läpi Asterixeja ja Ahmed Ahneita. Huomenna koitan puhelimessa selvittää erään ainakin viisitoista vuotta vanhaa sanaleikin alkuperää.
Mitä enemmän sanaleikkejä keksii ja miettii, sitä enemmän niitä alkaa pursuta. Voitte vain kuvitella, mitä koulukaveriparkani joutuvat kestämään. Onneksi luokallani on myös eräs radiokoomikko.
Oikeastaan alkaa olla aika hyvällä mallilla tämä kirja. Sain siihen kuuluisan esipuheenkirjoittajankin; sellainenhan pitää kaikissa hyvissä kirjoissa olla.
Musta tuntuu 