h1

Finncon-Animecon takana

heinäkuu 31, 2008

Vuoden isoin scifi-, fantasia- ja animetapahtuma Finncon-Animecon oli tänä vuonna Tampereella. Tapahtuma oli isompi kuin koskaan (päälle viisituhatta kävijää lauantaina, useimmat jatkoivat vielä sunnuntainakin) ja ainakin minusta myös hauskempi ja kivempi kuin pitkään aikaan.

Päädyin olemaan enemmän esillä kuin täällä ilmoitinkaan, mutta silti ei myöskään liika con-stressi vaivannut. Con alkoi osaltani jo perjantaina Farah Mendlesohnin luennolla fantasiakirjallisuudesta ja jatkui Suomen tieteiskirjoittajat ry:n kirjoittajatapaamisella ja siitä luontevasti Telakalle scifi-, sarjakuva-, roolipeli- ja kirjoittajakamujen kanssa.

Kadonneita kyyneliä myytiin Rosebudin tiskillä ja ensimmäinen signeerausessioni olikin jo vähän kahdentoista jälkeen lauantaina. (Sain samassa yhteydessä myös Kadonneet kyyneleet -paidan, joka yrityksistäni huolimatta ei ainakaan näillä näkymin ole tulossa myyntiin.) Sen jälkeen Petri Hiltusen erinomainen esitelmä Omituiset supersankarit aloitti varsinaisen con-ohjelman.

Ainoa oma ohjelmani lauantaina oli Tietoviisaat, jossa minä, Joc Koljonen, Timo Vuorensola ja Teemu Rantanen knoppailimme genretrivialla. Käsiteltyjä aiheita olivat mm. Atlantis, anglosaksin kieli, klingonien otsarypyt, Beowulf, kuningas Arthur, natsien avaruusohjelma, Federaation perustajaplaneetat ja Tolkien. Olin vähän epävarma ohjelmakonseptin toimivuudesta, mutta turhaan. Ensi vuonna uudestaan!

Iltabileissä Telakalla viihdyin neljään asti ja ne olivatkin mitä mainioimmat. Vanhoja, uusia ja tosi vanhoja kavereita. Lisäksi M. John Harrison antoi signeerausvinkkejä ja lohdutti, että vaikka hänellä oli kaksikymmentä ja minulla neljä nimmarinhakijaa, aina ei ole yhtäkään.

Sunnuntai alkoi Postapokalyptisellä tuplanäytöksellä, jossa näytettiin siis mun tekemäni Taivas ja Helsinki 2018, sekä Anders Muammarin Tiedon hinta. Kyselijöille tiedoksi, että jälkimmäisen voi tilata dvd:llä netistä. Oma leffani tulee syssymmällä Youtubeen.

Elokuvanäytöksestä syöksyin Boris Hurtan isännöimään Kirjoittajasalonkiin, joka osoittautuikin mainioksi tapahtumaksi. Siellä kirjailijat, toimittajat ja harrastajakirjoittajat juttelivat kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, kustannetuksi pääsemisestä ja sen sellaisesta. Tällaisissa tapahtumissa olisi kiva käydä useamminkin.

Sieltä olin laskenut rientäväni suoraan haastattelemaan Animeconin kunniavieraskaksikkoa Ms Mandua (Nina von Rüdiger ja Joc Koljonen), mutta tajusin yllättäen, että viimeinen signeeraussessioni oli juuri siinä välissä. Onneksi edelleen nimmaroivalle M. John Harrisonille oli jonoa niin paljon, että kävin vain pikaisesti paikalla ennen kuin riensin haastatteluun. (Vain hiukan myöhässä, mutta mikä voisi olla nolompaa sekä minulle että kunniavieraille? Anteeksi!)

Lopuksi kävin kuuntelemassa AJ Annilaa, Pete Riskiä ja Timo Vuorensolaa genreohjaajien paneelissa ja vastaväittämässä Petri Hiltusen Definitiivisessä sotapaneelissa, johon minut värvättiin viimetingassa kiintiösivariksi.

Monet vanhat scifistit valittavat, kun paikalla on niin paljon cosplayaajia ”jotka eivät edes lue mitään scifi-kirjoja”. Kymmenen vuotta sitten samat tyypit valittivat, kun paikalla on niin paljon roolipelaajia ”jotka eivät edes lue mitään scifi-kirjoja”. Nyt ne roolipelaajat järjestävät puolet tapahtuman ohjelmasta.

Mahtava con! Ensi vuonna Helsingin Kaapelitehtaalla!

5 kommenttia

  1. Mulla on teoria, että ”Joc Koljosen” ja ”tilata dvd:llä” välistä puuttuu esim. kappale.🙂


  2. No tosiaankin, eikä pelkästään yksi!


  3. Ei ne kyllä oo ne roolipelaajat jotka ei lue yhtään scifikirjaa jotka sitä ohjelmaa järjestää, vaan ne roolipelaajat jotka lukee.🙂 Minä olen tietysti jäävi, kun olen ikäni ollut sekä pelaaja että scifiä lukeva, mutta kyllä minä näen Animeconin eri asiana kuin sen ”pahuksen ropettajat” valituksen. Muun muassa siksi, että Suomessa kuitenkin *on* erikseen roolipelicon, eikä roolipelaajilla siten ole (enää?) tarvetta tehdä FinnConista omaansa. Yhdyn niihin puheenvuoroihin, jotka sanovat, että Animeconissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta Finncon tuntuu hukkuvan sinne sekaan, ja siksi voisi olla aika antaa kummankin tapahtuman seistä omillaan.


  4. Mulla on nimmari buahahaa. Kirja on kyllä tässä vaiheessa vielä kesken, mutta ainakin alkupuolisko tuo mieleen lapsuuteni suosikin Päivikin sadun (se Mestaritontun edeltäjä). Oletkos lukenut?


  5. Ei taida olla Päivikin satu tuttu ainakaan lapsuudesta, mutta pitääpä lukea. Löysin sen muuten pdf-versiona täältä:
    http://lukunurkka.etusivu.net/paivikinsatu.php

    Tyyliltään muistuttaa aika paljon 1900-luvun alkupuoliskon suomalaisia satuja: keijuja ja peikkoja ja kuninkaantyttäriä kauniisti piirrettyinä.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: