Suomen parhaan huumoriblogin Lehden tiimoilta on ilmestynyt suomen paras huumorilehti Aikakaus-Lehti jo toisen kerran. 1/09 on myynnissä Helsingissä antikvratiaatti Sivullisessa ja pian Akateemisissa kautta maan. Tilaajille Aikakaus-Lehti on jo saapunut, joten tilaa se täältä.
Allekirjoittaneen kädenjälkeä sopii ihailla ”nerokkaan” sanaristikkosivun muodossa.
Parransängen pituuden avulla muistelisin, että tämä haastattelu tehtiin jo pari viikkoa sitten. Mutta tänään Iltalehdessä allekirjoittanut julistautuu kirjailijoiden paarialuokkaan, jonka kanssa kukaan kustantaja ei halua työskennellä ja jota humalaiset kulttuuritädit ei enää lähentele: En nimittäin tuomitse e-kirjoja vaan näen niissä jopa mahdollisuuksia!
Suomen kuumin uusi elokuvatuotantoyhtiö sai juuri paperinsa virallistettua: pohjolafilmi.fi
Päivitys: Linkki vaihdettu parempaan videoon.
Kesällä kuvattu scifi-lyhytelokuvani Taivas ja Helsinki 2018 on Youtubessa. Vitkastelin sen konvertoimisessa niin pitkään, että naispääosaa esittävä Eeva Putro lopulta päätyi auttamaan. (Vähän näyttää nykivän tosin, ainakin tällä hotellinettiyhteydellä.)
Kyseessä on siis ekokatastrofin jälkeiseen Suomeen sijoittuva pieni seikkailu. Epäolennaisena taustatietona kerrottakoon, että kyseessä on sama maailma kuin Tähti-roolipelissäni ja taustalla vilahtaa jopa Evolutionin keikkajuliste.
Käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus ja tuotanto on omaa käsialaani. Kuvaajana on Aarne Tapola ja äänisuunnittelijana Pekka Aikio. Esiintymässä Putron lisäksi Juha-Pekka Mikkola, Paula Laitinen, Risto Paalanen, Anne Liljeström ja Topi Pitkänen. Työryhmässä lisäksi Paula Noronen, Tommi Kainulainen, Tommi Kovala. Musiikista vastaa Älymystö.
Kirjoittamani viikinkihenkinen uskontoa ja idäntietä käsittelevä ja vaihtoehtoista historian kulkua ehdottava Farared Finnen saaga -kertomus on ehdolla Turun science fiction -seuran jakamaan Atorox-palkintoon vuoden parhaalle tieteis- tai fantasianovellille.
Jokainen Suomen scifi- ja fantasiaseura saa nimittää oman raatilaisensa arvioimaan tarinoita, joten jos lukijoissani on näitä ja pakanallinen historiankirjoitus kiinnostaa, niin siitä vaan äänestämään 🙂 Novelli on julkaistu PDF-lehti Usvassa, joten sen voi lukea kätevästi täältä.
Palkinto jaetaan Finnconissa, joka on tänä vuonna Helsingissä 10.-12.7.
Juha Allan Ekholmin valokuvanäyttely RePlay perustuu hänen ja minun vuonna 2004 Kuopiossa toteuttamaan live-roolipeliin Todellinen kaupunki. Valokuvaaja Ekholmin triptyykkinäyttely on sen jälkeen kiertänyt gallerioita koko maassa, mutta varsinkin Savossa ja avataan seuraavaksi Varkaudessa 12.3.
Tarjolla on sekä pelissä esiintyneitä paikkoja, henkilöitä ja tapahtumia että myös valikoituja lainoja kuopiolaisvalokuvaajalegenda Viktor Barsokevitschilta, jonka kuvat olivat pelissäkin olennaisia. Normaalinäyttelyn lisäksi valokuvat on julkaistu pelikorttimuodossa, jolloin niistä voi varta vasten suunnitellun pasianssin myötä muodostua tuhatpäin erilaisia kolmiyhdistelmiä.
Menkäähän katsomaan ja osallistumaan!
Aikakaus-Lehden kakkosnumeron deadline häämöttää. Olen jälleen tehnyt siihen sanaristikkoja parodioivan (mutta oikeasti toimivan) sanaristikon. Ristikko-Lehteen tulee myös tietenkin ristikonlaatijan pieni kolumni, jossa voidaan vastata lukijakirjeisiin.
Jos huvittaa kirjoittaa lukijakirjeitä, niitä sopii laittaa kommenttina tähän postaukseen tai mailata osoitteeseen mikepohjola@gmail.com
Läpihän se Lex Nokia meni. Vaikka vasemmisto äänestikin vastaan, ei tästä hyvä maku jäänyt suuhun. Eikä yhdenkään hallituspuolueen imago nettisukupolven silmissä parantunut. Vihreisiin varmaan pilkka pahimmin osuu, koska heidät on mielletty nuorten ja skarppien kaupunkilaisten puolueeksi, jonka nimenomaan oletettaisiin vastustavan tällaista asiaa.
Usein uuteen teknologiaan tai arvoliberaaliuteen liittyvät kysymykset ovat enemmän sukupolvi- kuin puoluekysymyksiä. Tässä tapauksessa tämä tuntuu pätevän enemmän kansalaismielipiteeseen kuin eduskuntaan. Suomen kansa oli tätä lakia vastaan ja äänekkäimmin sitä vastustivat puolueiden opiskelija- ja nuorisojärjestöt sekä Piraattipuolueen ja EFFI:n kaltaiset netin sananvapautta kannattavat tahot. Kaikki poliittiset opiskelijajärjestöt teilasivat Lex Nokian ja nuorisojärjestöistäkin kaikki paitsi Keskustanuoret.
Eduskunnassa vanhatkin opposition gubet panostivat urkintalain vastustamiseen, kun taas nuoretkin porvariparlamentaarikot ja -ministerit puolustivat sitä. Porvaripuolueiden riveistä vain muutama erityisen nettinäppärä vihreä edustaja sai luvan näennäisprotestoida lakia.
Vihreät ovat paljon tuskailleet, miten sanoissa vastustavat lakia, mutta kuitenkin teoissa joutuvat puolustamaan sitä. En epäile heidän tunteitaan. Mutta miksi RKP, Kokoomus, Keskusta ja Keskustanuoret niin innokkaasti halusivat ajaa tämän läpi? Ainoa ilmeinen niin sanottu hyöty on, että se kumoaa aiemman lain typeryydet, mutta laittaa päälle koko listan uusia typeryyksiä. Miksi niitä ei voinut poistaa?
Ei pitäisi laittaa pahansuopuuden piikkiin mitään, minkä voi perustella silkalla tyhmyydellä. Kansanedustajiahan ei valita sivistyksen tai älykkyysosamäärän perusteella, mutta heillä on käytössään suuri joukko asiantuntijoita, virkamiehiä ja ulkopuolisia kommentaattoreita. Lakia valmistelleita byrokraatteja lukuunottamatta nämä tahot tyrmäsivät lain puutteellisena, huonosti valmisteltuna ja perustuslain vastaisena. Kyse ei siis voi olla ainakaan tiedon puutteesta.
Joku ehdottomasti halusi tämän lain läpi kaikkine aukkoineen ja sikamaisuuksineen. Tämä taho joko kuului hallitukseen tai sai hallituksen toimimaan käsikassaranaan. Mikä taho se on? Elinkeinoelämän Keskusliitto? Nokia? Bob Helsinki? Matti Vanhanen? Joku tsaarimainen valtiosihteeri?
Eivätkö porvaripuolueet ole omista haastatteluistaankaan oppineet, että uusliberalismin ja suuryhtiöiden hännystelyn aika on jo takana?
Joitain blogikirjoituksia aiheesta:
Vihreiden verkkotiedottaja Vesa Saarinen
Anna Mikkola
Ihmelapsen viimeiset hetket
Kari Haakana
Verstas
EFFI:n avoin kirje kansanedustajille
Musta tuntuu 