h1

Knutepunkt, päivä viisi: Sunnuntai

toukokuu 4, 2009

Jaakko oli suostutellut minut pelaamaan Jiituomas Harviaisen Rukouksissa posliinialttarilla heti aamiaisen jälkeen. Se olikin loistava aloitus aamulle, jolloin kaikki olivat väsyneitä tai krapulassa.

Peli kertoi joukosta ylimielisiä nuoria näyttelijöitä aamuna Teatterikorkean pääsykokeiden jälkeen. He olivat juhlineet rankasti ja kaikilla oli hatarat muistikuvat eilisillasta. Tarjolla oli jonkinlainen murhamysteerin rakenne (”Kuka kuti kenen kanssa? Miksi minulla on mustelma vatsassa?”), mutta vain sen verran, että muu pelaaminen sai siitä kimmokkeita.

Larpin varsinainen ydin oli hahmojen keskinäinen sanailu. Kaikilla oli fyysisesti heikko olo, he olivat hermostuneita kokeistaan ja yrittivät mollata muita tai saada riitaa aikaan. Loistavaa pelattavaa väsyneessä mielentilassa, kun pelaajat saattoivat istuksia sohvilla lähes vaakatasossa ja haukkua toisiaan.

Harviainen oli mainostanut tätä ”pelinä, jossa kaikki ovat krapulassa eikä kukaan muista mitä on tapahtunut”, mikä sai minut vieroksumaan peliä pitkään, mutta kokonaisuus osoittautuikin mielekkääksi ja kiinnostavaksi. Olin kuullut jonkun esittäneen Faustia edellispäivän versiossa, joten annoin itselleni luvan lausua Hamletia. (Kun olin vetänyt samaa yksinpuhelua edeltävänä iltana klingoniksi ja nyt esitin pitemmän version englanniksi, kohtaus sai hieman surrealistisen kontekstin.)

Kaiken kaikkiaan erittäin kiintoisa kokemus. Harviainen on ehdottomasti yksi aikamme kiinnostavimmista con-larppi-taiteilijoista.

Pelin jälkeen pakattiin laukut ja siirryttiin busseihin, jotka veivät valtaosan Oslon rautatieasemalle ja meidät muut Gardaemonin lentokentälle. Kone ei lähtenyt moneen tuntiin, joten vietimme monta tuntia Peppes Pizzassa jutellen larpeista ja bisneksistä ja roolipeleistä ja taiteesta ja tieteestä ja tutkimuksesta ja elämästä.

Tobias Wrigstad teki kaksi nopeatempoista haastatteluvideota kysyen ihmisiltä Knutepunktissa, mitä heistä oli siistiä. The One Cool Thing –videot ovat Youtubessa täällä ja täällä. Ilmeisesti vastaavia videoita on suuret määrät muistakin coneista, joten ehkä kyseessä on jonkinlainen indie-roolipelitapahtumien trendi.

Mahtavan Solmukirjan Larp, Universe and Everything lisäksi toin mukanani kolme muuta loistokirjaa. Tronsmosta ostamani teos oli Lipstick Traces – The Secret History of the 20th Century, jota Martin aiemmin suositteli. Claus Raasted oli julkaissut valokuvakirjan larpeista, jotka hän järjesti vuonna 2008. Siinä on parisataa sivua mahtavia värikuvia. Ja viimeiseksi sain nimikoidun kappaleen Itras by -roolipeliä, joka on norjalainen surrealistinen pöytäpeli. Sitä käännetään parhaillaan suomeksi, mutta tästä lisää myöhemmin.

Olin hiukan huolestunut, etten pääsisi paluulennolle ilman passia tai henkkareita, mutta onnistuin puhumaan lentokenttähenkilökunnan soittamaan Suomen maahanmuuttoviranomaisille, jotka antoivat luvan päästää minut matkaan.

Kaiken kaikkiaan tämä oli oivallinen Knutepunkt. Rento, innostava, ja sisälsi juuri oikeassa suhteessa bilettämistä, keskusteluita, larppeja, rituaaleja ja teoriaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: