h1

Lokakuun lukupäiväkirja

marraskuu 1, 2009

Ystäväni Vesa Saarinen julkaisee blogissaan kaksikuukausittaista lukupäiväkirjaa, jota on hauska lukea. Kokeillaanpa, jos itsekin pystyisin moiseen…

LOKAKUU 2009

Voluspa (The Prophecy)

Islannissa mukaan tarttui englanninkielinen versio muinaisesta viikinkirunosta Voluspa (”Näkijättären ennustus”), ja sen luki nopeasti. Näkijätär kertoo elähdyttävästi maailmanlopusta, viimeisestä taistelusta ja sen jälkeisestä uudesta maailmasta. Mikään pitkä tarina ei ole kyseessä ja erittäin väljällä runokirjamaisella taitollakaan se ei yllä sataan sivuun. Käännös on sikäli hieman ärsyttävä, että monet muinaisskandinaaviset tarunimet kuuluvat yleistietoon, mutta niiden englanninnokset eivät. World of Giantsin arvaa Jötunheimiksi, mutta Nidhogg-lohikäärmeen kääntäminen Dark-Strikeriksi on jo aika hämäävää. Hauskana lisänä lopussa on runon useimmista versioista pois jätetty lista kääpiöiden nimistä, joka on kuin suoraan Hobitin kuka kukin on: Veigur of Gandálfur, Vindálfur, Thráinn, Thekkur og Thorinn. (”Force and Wand-Elf, Wind-Elf, Stubborn, Darer and Stiff.”)

Merja Leppälahti: Roolipelaaminen – Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja

Lukaisin tämän lyhyen tietokirjan alunperin, koska haastattelin kirjailijaa Turun Kirjamessuilla. Leppälahti kertoo asiallisesti ja ilman tällaisia harrastusesittelyitä yleensä riivaavia asiavirheitä pöytäroolipeleistä, larpeista, sekä niitä liippaavista harrastuksista. Läheisiä aiheita ovat figupelit, korttipelit, historian elävöitys, sekä japanilaisen pop-kulttuurin monet muodot. Roolipelien kirjo Harry Potter –peleistä kaupunkipeleihin ja kauhusta scifiin tulee hyvin käsitellyksi, mutta osansa saavat myös roolipeliyhteisöt ja käsitykset roolipelien mahdollisista vaaroista.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Tätä ruotsalaistiiliskiveä hehkutettiin korkeakirjallisena vampyyritarinana, joka ottaisi viimeinkin kauhuleffojen hirviöt vakavaan käsittelyyn. No höpöhöpö. Kasarilähiöön sijoittuvat tarina kertoo kyllä spurguista ja koulukiusauksesta sosiaalisen realismin hengessä, mutta ei juuri pohdi syitä tai seurauksia tai mitään muutakaan. Vampyyreja verrataan addikteihin, sairaisiin ja seksuaalisiin saalistajiin, mitkä eivät varsinaisesti ole mitenkään uusia tulkintoja klassisesta aiheesta, vaan varsin luutuneita ja tylsiä. Myös kerronta on lähes päätalomaista puuduttavassa hitaudessaan. Lupaava alku lähtee vampyyritytön ja ihmispojan ystävyydestä, mutta sitäkään ei oikein viedä mihinkään. Toivottavasti kirjan elokuvaversiot ovat parempia.

Simon Reid-Henry: Fidel & Che: A Revolutionary Friendship

Vaikuttava kertomua Fidel Castron ja Che Guevaran ystävyydestä. Sissisotakuvaukset lisäsivät hetkellisesti omaa intoani järjestää oransseja mielenosoituksia. Kirjasta välittyi melko hyvin kuubalainen sikarintuoksuinen ajankuva ja loistavan selkeästi se poliittinen konteksti, johon Kuuban vallankumous sijoittui. Asiallisesti ja rehellisesti todetaan miesten perhesuhteiden onnettomuudesta, omien sissisotilaiden ammuskelusta ja sairaista työtunneista. Aseellisen vallankumouksen kauheuksia ei siis vähätellä, mutta se tuntuu silti ainakin kirjan puitteissa täysin oikeutetulta ja perustellulta. Hasta la victoria siempre!

3 kommenttia

  1. Guevara ja Castro ovat hirvittäviä murhaajia. Alkuperäinen Castron vallankumousliike koostui lähinnä nuorista liberaaleista, mutta Raul Castro ja Che Guevara käännyttivät Fidelin sosialistiksi ja pettämään aseveljensä, presidentti ja muut liberaalit savustettiin ulos ja vallankumouksen lupaukset liberaalin perustuslain palauttamisesta ja demokratiasta petettiin, homot, kirkonmiehet, toisinajattelijat, runoilijat ym. suljettiin keskitysleireille tai Guevaran ideoimille vankileireille jne.

    Castron käsiä tahraa 70 000 kuubalaisen veri, Pinochetkin oli kiltti partiopoika häneen verrattuna. Guevara oli Castroakin pahempi militaristi ja veristen maailmansotien vaatija, kirjaimellisesti.

    Tämä kaikki on täysin kiistatonta. Miksi siitä muistutetaan valtavirran lehdissä vain harvakseltaan?

    Liberalismi.netin laajakin siteeraaminen on täysin luvallista, mutta kopioin silti tähän vain kohokohtia:

    http://liberalismi.net/wiki/Kuuba

    Castron 26. heinäkuuta -sissiliike koostui pääasiassa nuorista liberaaleista[3]

    Castro väitti palaavansa kotikyläänsä haluamatta valtaa, mutta ottikin armeijan ylipäällikkyyden. 15.2.1959 pääministeri Miró Cardona erosi painostuksesta, jolloin Castro otti hänen paikkansa. Kesäkuussa hän perui lupaamansa vapaat vaalit (”Vaalit! Minkä takia?”) ja ”jätti palauttamatta perusoikeudet takaavan vuoden 1940 perustuslain hallitakseen pelkin asetuksin – kunnes hyväksytti Neuvostoliiton mallin mukaisen perustuslain vuonna 1976.”[4]
    Castro jatkoi demokraattien syrjäyttämistä hallituksesta Raúl-veljensä ja Che Guevaran tuella. Kesäkuussa hän perui suunnitelman viljelemättömien maiden jakamisesta maattomille ja sen sijaan toteutti marxilaisen ohjelman maan sosialisoimisesta hallituksen liberaalien kauhuksi. Heinäkuussa presidentti Manuel Urrutia erosi virastaan ja pian muitakin ministereitä protestina sosialistiselle politiikalle. ”Viimeiset sanomalehdet katosivat.” Syksyllä 1960 opposition viimeiset keulahahmot pidätettiin, mm. ministeri Humberto Sori Marín ja Castron vuorten sissiliikkeen komentaja William Morgan, joka teloitettiin 1961.[5]
    Vapaussodan sankari, mm. Kuuban toiseksi suurimman kaupungin vapauttanut[6] majuri Hubert Matos tuomittiin joulukuussa 1959 vankeuteen 20 vuodeksi, samalla 21 muutakin vankilaan ja kaksi teloitettaviksi. Matosin syyte oli ”Castron pettäminen” ja se, ”että hän oli sanonut vallankumousliikkeeseen solutetun kommunisteja”. Hänet pidätettiin 21.10., ”kun hän oli lähettänyt Fidel Castrolle kirjeen, jossa hän syytti Castroa kommunismin levittämisestä armeijaan ja kehoitti Castroa eroamaan.” [7] Castro painosti oikeutta ”hillittömästi”: ”Saatte valita: joko Matos tai minä.” Hän ”kielsi syytetylle myötämielisiä todistajia puhumasta. – – Kaikki hänen läheisensä vangittiin.” [8]

    Vuonna 1959 Castro perusti DSE:n (kuubalaisille ”punainen Gestapo”)[13]. ”Vuonna 1960 tuomareiden erottamattomuus kumottiin”[14]. Batistaa vastustanut nuori opiskelija Pedro Luis Boitel asettui Yliopisto-opiskelijoiden liiton puheenjohtajaehdokkaaksi, jolloin hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Boitel kuoli syömälakkoon protestoidessaan epäinhimillisen julmaa vankilaa vastaan.[15]

    Maaliskuussa 1961 perustettiin kaupunginosakomiteoita (CDR), jotka urkkivat naapureita. Näiden avulla maaliskuussa 1961 pidätettiin yli 100 000 ihmistä ja tuhansia vietiin säilöön.

    Vuonna 1978 säädettiin laki ”rikosta edeltävästä vaarallisuudesta”: kansalainen ”voitiin vangita millä verukkeella hyväksi – – vaikkei hän olisi mitään sentapaista tehnytkään” [18]. 2000-luvullakin toisinajattelijoita on vangittu tällä verukkeella.

    ”Homojen julkiset ’oikeudenkäynnit’ työpaikalla olivat yleisiä.” [21] Heitä myös heitettiin keskitysleireille.

    Viime vuosien tapauksia:
    Journalisteja, toisinajattelijoita ja aktivisteja on vangittu mm. seuraavin syyttein:
    ”epäkunnioitus auktoriteetteja kohtaan”: journalisti Bernardo Arévalo Padrón sai 6 v. vankeutta syytettyään presidenttiä valehtelusta
    ”vihollispropaganda”: Cecilio Monteagudo Sánchez oli 4 v. vankilassa tehtyään lentolehtisiä vaaliboikotin tueksi (lehtisiä ei levitetty)
    ”väärien tietojen levittäminen maailmanrauhaa vastaan”: José Orlando González Bridón oli 11 kk vankilassa syytettyään poliisia välinpitämättömyydestä aktivistitoverinsa murhaa kohtaan
    ”vaarallisuus” (”rikosta edeltävä vaarallisuus” kriminalisoitiin 1978; kansalainen voidaan siis ”vangita millä verukkeella hyvänsä”, vaikkei olisi vielä tehnyt mitään[36]; merkkinä tästä voi pitää ”sosialistisen moraalinormin vastaista käytöstä”): riippumaton journalisti Jesús Joel Díaz Hernández oli 2 v. vankilassa tällä verukkeella.[37]

    Amnestyn mukaan mielipidevangit ovat arkipäivää ja ”sananvapauttaan” harjoittavia pidätetään, kuulustellaan ja uhkaillaan, heitä erotetaan töistään ja heille langetetaan kotiaresteja, kotietsintöjä sekä he joutuvat uhkailun ja fyysisten aggressioiden kohteiksi. Uhreja pidetään vangittuina ilman oikeudenkäyntiä tai järjestetään epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntiä, ja vainoa myös laajennetaan uhrien perheisiin. Amnesty raportoi myös toisinajattelijoiden pahoinpitelyjä, hoidon epäämisiä ja kuolemantuomioita. Myös kielletyn lehdistöliiton SPMS:n tilat ovat joutuneet etsinnän kohteeksi. Amnesty International on vaatinut mielipidevankien välitöntä vapauttamista.[40]

    ”Lapsiseksituristien paratiisi”
    ”Castros Kuba har blivit en paradisö för barnsexturism”, kertoo Dagens Nyheter 20.11.2009. Sosialismin tuottaman köyhyyden vuoksi pojat ja tytöt tarjoavat itseään turisteille kuubalaisen kuukausipalkan hinnalla, mikä on noin 20 euroa kuussa. [34]


  2. Moi!

    Toi kirja ei ulotu nyky-Kuuban ihmisoikeusrikkomuksiin asti, mutta aseellisen vallankumouksen ja sitä seuranneiden diktatuurivuosien kauheuksia ei mitenkään vähätellä.

    Mutta toisin kuin lainaamassasi artikkelissa, ne myös kontekstualisoidaan sekä Kuuban poliittisessa historialla että Castrojen ja Guevaran henkilökuvalla.

    (Sivumennen sanoen, en suosittele käyttämään tätä liberalismi.netiä lähteenä missään vakavissa keskusteluissa.)


  3. Varmaan ihan hyödyllistä oppia Guevarojen ja Hitlerien henkilökuvia, niin tajuaa, miten kammottaviakin asioita tekevät ihmiset voivat kuvitella tekevänsä hyvää. Se oppi tulisi nytkin hyvään pyrkivien muistaa. Tosin luullakseni Julius Nyerere ja Indira Gandhi ovat parempia esimerkkejä pahaa tehneistä hyvisluonteista, vaikkeivät heidänkään puuhansa kestä päivänvaloa.

    Varmasti noin suurella sivustolla on virheitäkin, mutta antaisit vaikkapa siteeraamastani tekstistä esimerkin sellaisesta? Luulen, että joko ei ole lainkaan tai sitten on hyvin harvinainen poikkeus.

    Liberalismi.netissä on sekä mielipiteitä että faktatietoa, josta suuri osa on merkitty luotettavin lähdenviittein. Tämän näkee paljaalla silmälläkin, ja mielipideistäkin osaa pidän varsin hyvänä, osaa vain eräänä, epävarmana mahdollisuutena. Niistä pointeista kun ei aina ole kunnon tieteellistä tutkimusta.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: