h1

Huomioita tietotaloudesta

marraskuu 24, 2009

Olin puhumassa Immateriaalitalous – Kapitalismin uusi muoto –kirjan julkaisutilaisuudessa. Kirjoittelin kirjan aiheen tiimoilta joitain ajatuksia, jotka myös esitin seminaarissa. Tässä ne lyhentämättöminä:

Suomalaisena taiteilijana tekijänoikeus suojaa kaikkia teoksiani. Jos otan vuoden vapaata palkkatöistä ja teen omalla riskillä taidetta, minulla on mahdollisuus hyötyä rahallisesti luovuuteni hedelmistä. Tämä on oikein. Jos teen niitä valtion apurahalla, eli ilman omaa taloudellista riskiä, saan nauttia luovuuteni hedelmistä ihan yhtä paljon. Valtio ei omista niistä murustakaan, eikä niitä saada levittää julkisesti ilman lupaani. Tämäkin on vielä melko oikein. Jos myyn valtion apurahalla luomieni teosten oikeudet Sanoma Oyj:lle, se saa nauttia minun luovuuteni hedelmistä aivan samalla tavalla kuin jos se olisi itse taiteilija, joka ne on luonut. Paitsi että sillä on enemmän lakimiehiä ja lobbaajia suojelemaan niitä. Ja se voi ostaa kymmenien taiteilijoiden elämäntöiden tekijänoikeudet toivoen, että joku niistä tuottaa viidenkymmenen vuoden päästä. Miksi sijoitustoimintaa suojellaan tekijänoikeuslaeilla? Tämä ei ole täysin oikein. Jos en myisi oikeuksiani ja sattuisin kuolemaan, jälkeläiseni saavat nauttia työni hedelmistä vielä 70 vuotta kuolemani jälkeen. Jos eläisin vaikkapa 90-vuotiaaksi, olisi suvullani siis tekijänoikeus teoksiini vielä vuonna 2128. Olettaen, että tekijänoikeuksia ei ole pidennetty ennen sitä. Vielä pojan-pojan-pojan-pojan-poikani nauttisi taiteeni rahallisesta arvosta. Tämäkään ei mielestäni ole oikein, mutta jonkun mielestä ehkä on. Mutta jos myisi oikeuteni Sanoma Oyj:lle ja eläisin 90-vuotiaaksi, Rafaela Seppälän pojan Alex Nayerin pojan-pojan-pojan-pojan-poika saisi nauttia luovuuteni hedelmistä vuonna 2128. Täytyisi olla melko kummallisella oikeustajulla varustettu ihminen, jos tämä olisi hänestä oikein.

Kirjassa esitellään huolellisesti, miten tekijänoikeudet syntyivät kirjakauppiaiden vaatimuksesta 1700-luvulla vastineena painokoneiden yleistymiseen. Voidaan silti miettiä myös, pohjautuuko tekijänoikeuden moraalinen argumentti romanttiseen neromyyttiin. Vain jumalaista johdatusta saavilla neroilla on kyky luoda jotain uutta tyhjästä, eli tehdä taidetta ja teoksia, joita on sitten suojeltava. Nykyään ajatellaan enemmänkin, että luominen, kokeminen, tekeminen, uudelleenkertominen, remiksaaminen, parodiointi, pastissointi ja muu teosten jatkojalostaminen ovat osa inhimillistä olemusta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siis kaikki ovat tekijöitä. Miksi vain joillain pitäisi olla tekijänoikeus? Vasta-argumentti on, että niiden jotka omistautuvat tekemään taidetta tai tiedettä, on elettävä, ja tekijänoikeudet mahdollistavat tämän. Todellisuudessa sen mahdollistavat valtion apurahat ja tekijänoikeuksista merkittäviä lisärahoja saavat vain Ville Valon tai Sofi Oksasen kaltaiset kulttuurin hypertähdet. Tekijänoikeuksista voitaisiin ehkä kokonaankin luopua, jos saataisiin kattava perustulojärjestelmä.

*

Kirja puuttuu perinteisen vasemmistolaisen ajattelun tapaan rakenteisiin enemmän kuin sisältöihin. Koska immateriaalitalouden keskiössä ovat juuri sisällöt, kannattaa niihinkin luoda pieni katsaus. Taide ja tiede, ajatukset ja aatteet voivat levitä ennennäkemättömän tehokkaasti ja nopeasti immateriaalitalouden aikakaudella. Tällä voi olla myös vallankumouksellisia vaikutuksia, samalla tavalla kuin kirjapainotaito johti uskonpuhdistukseen ja lopulta valistuksen aikaan.

Immateriaalitalous mahdollistaa valistuksellisen ja aatteellisen kirjallisuuden levittämisen niin, että kehitysmaidenkin työläisille voi syntyä ymmärrys talouden rakenteista ja globaalille kapitalismille saadaan vastineeksi globaali työväenliike: globaalit työaikalait, globaali minimipalkka, globaalit ihmisoikeudet.

*

Luovuuden tuloksien kohteleminen tuotteina ja hyödykkeinä on ongelmallista. Tieto, taide tai idea eivät ole hyödykkeitä perinteisessä mielessä, vaan aineettomia, immateriaalisia. Immateriaalihyödykkeen valmistaminen on monimutkainen prosessiksi, joka ei pääty siihen, kun tuote on valmis, sillä tuote ei välttämättä koskaan ole valmis. Immateriaalitaloudessa voi syntyä palvelu tai prosessi, johon osallistumisesta kuluttaja maksaa. Mutta samalla myös kuluttamisen ja tuottamisen suhde muuttuu ja murtuu, kuluttaja onkin osallistuja ja tuottaa itsekin sisältöä muille kuluttajille tai osaksi kokonaispalvelua tai –prosessia tai -teosta. Osallistujan palkinto on osallistumisen tai tekemisen riemu ja tekijän osuus voi jäädä osallistumisen fasilitoinniksi. Tällöin osallistumisen mahdollistava alusta, esimerkiksi Blogger, Youtube tai Facebook, voi olla se tuote, jota myydään. Tuote on kuitenkin tyhjä ilman osallistujia, joten osallistumisesta ei voida pyytää maksua. Suurille it- ja mediakorporaatioillekin on tällä hetkellä täysin epäselvää, mistä rahan tällaisten palveluiden ylläpitoon, kehittämiseen ja kaistamaksuihin pitäisi tulla. Mainoksista? Käyttäjätietojen keräämisestä ja myymisestä? Lisäpalveluista? Siinä olisi mahdollisuus Suomen valtiolle tai jollekin monikansalliselle yhteisölle tarjota vastaavaa palvelua, jota rajoitettaisiin verorahoilla ja avustuksilla, ja joka ei tähtäisi voitontekoon vaan kansalaisten palvelemiseen.

*

Media-alan monikansalliset megakorporaatiot ovat viime vuosikymmenet ajaneet hyvin selkeää agendaa: tekijänoikeuksia on pidennettävä ja pidennettävä, ja ne on junailtava näiden megakorporaatioiden hallintaan. Samalla rajataan paitsi pienten mediayritysten, näiden työntekijöiden ja usein freelancer-pohjalla toimivien taiteilijoiden asemaa, myös kuluttajien oikeuksia. Oikeuksia siis pyritään siirtämään enenevissä määrin media-alan megakorporaatioille, kuten Sonylle, Disneylle, Time-Warnerille ja kotoisemmin Sanoma Oyj:lle. Megakorporaatiot ja niiden rahoittamat tekijänoikeus-lobbyt ovat saaneet nämä kulkuttajaa vahingoittavat lait Euroopan Unioniin ja myös Suomeen, jossa tunnetuimmat esimerkit lienevät Lex Karpela ja Lex Nokia, sekä tuore lakiehdotus antaa työnantajalle rinnakkainen käyttöoikeus työntekijän luomiin teoksiin. Viimeksi mainittua nousivat vastustamaan myös suomalaiset media-alan firmat, jotka näkevät siinä pyrkimyksen vahvistaa megakorporaatioiden asemaa suomalaisiin yrittäjiin nähden.

Tekijänoikeuksien jatkuvaa pidentämistä kutsutaan joskus Mikki Hiiren suojalaiksi, sillä yrityksen oikeutta tekijänoikeuksiin on pidennetty viimeisen 33 vuoden aikana niin, että Disney-korporaatiolla on koko ajan juuri ja juuri pysynyt tekijänoikeus Mikki Hiireen, joka esiintyn ensimmäisen kerran vuonna 1928. Hahmon syntymähetkellä voimassa olleiden lakien mukaan se olisi siirtynyt julkiseen omistukseen jo vuonna 1984. Tuntuu tietenkin hassulta että kaikilla olisi oikeus Mikkiin, mutta voimme miettiä, haluaisimmeko, että Coca-Cola-korporaatiolla olisi yksinoikeus Joulupukin hahmoon, jonka punainen nuttu ja pulska olemus on syntynyt pitkälti yhtiön mainoskampanjoissa.

Valtiohallinto, Pekka Himanen ja muiden innovaatiopromoottorit usein esittävät ajatuksen, että koska luovuus johtaa innovaatioihin, jotka ovat hyödyksi talouselämälle, myös talouselämä on hyödyksi luovuudelle. Lyhennettynä ajatus on, että mitä matalammat tuloverot, sitä luovempia ihmiset ovat. Mitä tiukemmin ihmiset ovat kiinni työyhteisöissä ja firmoissa, sitä luovempia he ovat. Mitä nopeammin ihmiset valmistuvat yliopistoista tai ammattikorkeakouluista, sitä luovempia he ovat. Ajatus on nurinkurinen ja osoittaa täydellistä ymmärryksen puutetta luovan työn laadusta. Luovuustutkijat ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että joutilaisuus synnyttää luovuutta. Työstressissä ei saa ideoita, mutta museoissa käyskentelemällä, divareita selailemalla ja kahviloissa istumalla saa ideoita. Niitäkin ideoita, jotka johtavat innovaatioihin. Eli toisin sanoen jos luovuus johtaa talouskasvuun, silloin joutilaisuus johtaa talouskasvuun. Pitäisikö joutilaisuus sallia perustulon avulla kaikille vai nykymallisesti apurahojen keinoin vain luovalle luokalle? Syntyisikö mitään talouskasvua, jos kaikki olisivat joutilaita? Vai syntyisikö entistä laajempi luova luokka, ja sitä kautta entistä enemmän mahdollisuuksia luoda, yrittää ja tehdä mielekästä työtä? Kuka tekisi epäluovan työn? Kuka siivoaisi vessat?

*

Ensimmäisessä luvussa luodataan kiinnostavasti suomalaisessa yhteiskunnassa käytyä innovaatiokeskustelua, ja havaitaan, että siihen usein kytkeytyy myös suoraan esitetty vaatimus siitä, että ihmisten pitää muuttua vastuullisemmiksi lähimmäisiksi. Tätä olisi voinut analysoida enemmänkin. Neuvostoliitossa vaadittin kansalaisia muuttumaan homo sovieticuksiksi, täydellisiksi neuvostokansalaisiksi. On sanottu, että Amerikka-vetoisen kapitalismin täydellinen ihminen puolestaan on metroseksuaali, joka luo koko ajan uusia tarpeita ja täyttää ne kuluttamalla. Millainen olisi homo innovaticus, luovalla työllään yrityksille talouskasvua tuottava mutta kuitenkin hyvinvointivaltion turvaverkkojen puutteessa naapurin spurgusta huolehtiva messias?

*

Perinteisen teollisuuden marxilainen ongelma on, että osakkeenomistajat omistavat tuotantomekanismit, mutta työntekijät kontrolloivat niitä. Sitten kiistellään siitä, kumman panos on arvokkaampaa ja onko oikein, että osakkeenomistajat käärivät voitot. Tietotalouden erikoisominaisuus on, että työntekijät paitsi kontrolloivat tuotantomekanismeja, myös omistavat ne. Tärkein tuotantomekanismi on työntekijän oma luovuus. Siitä huolimatta osakkeenomistajat käärivät voitot. Se todistaa, miten ansiokkaasti uuden ajan 2.0-kapitalistit ovat pyrkineet laittamaan meitä luovia työläisiä ruotuun. Olemme muuttuneet työntekijöistä freelancereiksi, pätkätyöläisiksi ja lopulta yrittäjiksi, jotka voivat tehdä työläisyyteen kuuluvan työn ja kantaa yrittäjyyteen kuuluvan riskin, mutta jotka eivät kuitenkaan pääse nauttimaan omistajuuteen kuuluvista tuotoista. Sen vievät monikansalliset media-, it-, lääke- ja muut firmat.

Nyt, kun työntekijät kontrolloivat ja omistavat luovan työn tuotantomekanismit, ei ole mitään todellista estettä sille, että luova työ voisi vapautua kapitalismin ikeestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: