Archive for tammikuu 2011

h1

Tiedote: Ihmisen pojasta optiosopimus Hollywoodiin

tammikuu 17, 2011

Gummerus jukaisi tällaisen tiedotteen tänään:

Ihmisen pojasta optiosopimus Hollywoodiin

Kirjailija Mike Pohjolan kirjoittamasta romaanista on tehty optiosopimus Hollywoodiin. Sopimuksen kohteena oleva romaani Ihmisen poika ilmestyy syyskuussa Gummeruksen kustantamana. Kirja kertoo uskonnollisessa perheessä kasvaneesta pojasta, joka ihmepelastumisensa jälkeen miettii, onko Jeesuksen toinen tuleminen.

Ihmisen poika -romaanin elokuvaoptio on myyty amerikkalaiselle näyttelijä-tuottaja Ron Gilbertille. Optiosopimuksella Gilbert on ostanut etuoikeuden ostaa teksti elokuvaksi tuotettavaksi. Mike Pohjolan Ihmisen poika -romaani on ”omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani”, joka flirttailee suvereenisti kristinuskon kanssa. Tarinan kantavia teemoja ovat uskonnon lisäksi politiikka ja korruptio, seksuaalisuus, roolipelit ja identiteetti, sekä 80- ja 90-luvuilla kasvaminen. Päähenkilö rakentaa maailmankuvaansa vuoroin Raamatulla, vuoroin Star Trekillä.

”Kirjan muuttuminen Hollywood-elokuvaksi on erittäin pitkä prosessi, ja option myyminen on tällä pitkällä tiellä ensimmäinen ja välttämätön askel”, Pohjola kertoo sopimuksesta.

”On erittäin poikkeuksellista, että suomalainen romaani herättää kiinnostuksen kansainvälisen elokuvateollisuuden piirissä – puhumattakaan siitä että optiosopimus tehdään jo ennen suomalaisen kirjan ilmestymistä”, Gummeruksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Mikko Aarne toteaa.

Mike Pohjola on tehnyt monipuolista uraa kirjailijana, käsikirjoittajana, pelisuunnittelijana ja ohjaajana. Hänen esikoisromaaninsa Kadonneet kyyneleet (Gummerus) ilmestyi vuonna 2008. Pohjola on saanut töistään lukuisia palkintoja, mm. roolipelialan elämäntyöpalkinnon Kultaisen lohikäärmeen, Prix Europa –kilpailussa Kultaisen vasikan lyhytelokuvasta Baabelin metsä. Tämän lisäksi Pohjola oli mukana tuottamassa Sanningen on Marikaa, joka palkittiin Emmyllä parhaasta interaktiivisesta TV-palvelusta.

Pohjola opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Ensi perjantaina saa Turussa ensi-iltansa Mike Pohjolan käsikirjoittama maailman ensimmäinen hevimusikaali 1827 – Infernal Musical, joka kertoo Turun palosta 4.9.1827. Biiseinä soivat heviklassikot Iron Maidenista Metallicaan sekä kotimaisen metallin suurimmat nimet.

Ron Gilbert ja Mike Pohjola. (Kuva: Anna Easteden)

h1

Hollywoodin kuulumisia, osa 2

tammikuu 16, 2011

Alkuviikosta paljastuu joulukuisen Amerikan-matkani varsinainen syy. Se ei kuitenkaan ole salaista, että kävin tutustumassa Universal Studiosin huvipuistoon.

Kymmeneltä ajoin pari kilometriä pohjoiseen, Studio Cityyn, jossa on Universal Studios Hollywood eli ”Los Angelesin viihdepääkaupunki”. Alueella sijaitsevassa lavastekylässä kuvataan jatkuvasti leffoja, ja sen vieressä on iso ja hyvin amerikkalaishenkinen teemapuisto. Käytin siellä kuusi mahtavaa tuntia. Luokkayhteiskuntaan sopivasti tarjolla oli karvalakkilippuja ja kalliimpia Front of the Line –lippuja. Minulle oli suositeltu jälkimmäisen hankkimista ja hyvä niin: sillä sai ohittaa 20 minuuttia kestävät jonot ja pääsi suoraan kävelemällä sisään haluamilleen ajeluille. Lisäksi siihen piti sisältyä jotain oheisohjelmaa.

Aloitin päivän kävelemällä Kauhujen taloon. Se alkoi näyttelynä Universalin vanhoista hirviöistä (Frankenstein, Dracula, Susimies), ja muuttui koko ajan pelottavammaksi. Katselin pimeässä käytävässä jotain nukeilla toteutettua monimutkaista kidutuskohtausta, kun yhtäkkiä raatelukyntinen käsi kurkotti minua kohti. Elävä näyttelijä kauhupuvussa hyökkäsi kimppuuni ja jahtasi seuraavaan huoneeseen. Mahtavaa! Vastaavia kauhukokemuksia oli paljon ja lopussa sekä Frankenstein että Susimies olivat kimpussani.

Sitten oli vuorossa Terminator 2 3D. Se oli yhdistelmä live-showta ja kolmiulotteista elokuvaa. Liveosuudessa oltiin Cyberdynen demonstraatiossa, jossa kerrotiin uudesta keinoälystä ja mahtavista roboteista, joiden varaan voidaan jättää kaikki arkiset asiat. Välillä Sarah ja John Connor häiritsevät demonstraatiota ja taistelevat alkeellisia terminattoreita vastaan. Sitten tulevaisuudesta tulee uusia terminaattoreita sotkemaan tilannetta. So far so good. Mutta kun Arnold vie John Connorin tulevaisuuteen tuhoamaan Skynetin, katsojan rooli muuttuukin täysin. Äsken me olimme sijoittajia tai asiakkaita Cyberdynen demonstraatiossa, mutta miten me nyt yhtäkkiä seuraamme John Connorin näkymättöminä taustapiruina, kun robotit taistelevat tulevaisuudessa? 3D-elokuva oli toki mahtava, mutta keskeneräiseksi jäänyt osallistujan/katsojan rooli häiritsi.

Tätä seurasivat mainio jokiajelu Jurassic Parkissa, vähäpätöinen Mymmy the Ride, studiokiertoajelu backlotilla jossa leffoja ja tv-sarjoja vieläkin kuvataan (tutuksi tui mm. Täydellisten naisten Wisteria Lane), loistava King Kong 360|3D, monipuolinen The Simpsons Ride ja lopussa vielä kosteaksi jättänyt WaterWorld. Useimmissa yhdistettiin 3D-elokuvaa live-näyttelijöihin, toisissa oli ihan perinteinen vuoristoratameininki. Simpsonit ja King Kong olivat mielestäni onnistuneimmat, sillä niissä yleisöllä oli selkeästi ilmaistu osa tarinassa, ja tätä ei missään vaiheessa rikottu, vaan jännitys osittain rakennettiin sen varaan.

Simpsons-ajelussa Krusty-pellen huvipuistossa testattiin uutta vuoristorataa, vaikka murhamies Sideshow Bob mellastikin alueella. Jo jonotusvaihe on osa kokemusta ja siinä kerrotaan jutun taustatarinaa. Radan koeajoon valittiin Simpsonit ja joku toinen porukka, vaikkapa noi – eli ”juuri meidän vaunu”. Ajelu menee tietenkin täysin pieleen, kun Bob aiheuttaa pahojaan, ja vaunu karkaa huvipuistosta Springfieldiin. Kaikenlaisissa paikoissa käydään, mutta koko ajan yleisön osa on olla vaunussa, joka heiluu joka puolelle, usein lähellä Simpsonien vaunua. Lopulta Bob saadaan taltutettua ja vaunu putoaa takaisin huvipuistoon.

Alueen kioskeissa ja ruokaloissa oli myynnissä karkkipopcorneja, kalkkunahodareita, pizzaa, hampurilaisia, limsaa ja jäätelöä. Kaupat tarjosivat feikki-Oscar-patsaita (”Academy Award For BEST FRIEND”) ja valtavan määrän oheistuotteita. Lähes jokaisen ajelun vieressä oli krääsäkauppa. Tiedän, että 10-vuotiaana olisin ollut niistä innoissani, nyt en ostanut mitään, paitsi vesipullon ja siivun kasvispizzaa.

Isossa vesialtaassa pidetyn Waterworld -esityksen jälkeen kaksi näyttelijää – naispääosa ja miesavustaja – jäivät kertomaan show’sta kalliimman lipun ostaneille. Televisiossakin sivurooleja tehnyt nainen oli selvästi turhautunut keikkaansa huvipuistokomeljanttarina ja se näkyi ja kuului hänen esitelmästään aika epäammattimaisella tavalla. Hänen huumorinsa oli sellaista ”…and I hate my job!” –tyyliä, joka toimii Simpsoneissa, mutta tuhansien kilometrien päästä tulleilta reippaasti maksavilta asiakkailta sillä ei heru hirveästi sympatiaa. No, kaipa senkin voisi tehdä hyvin. Esitelmästä jäi kuitenkin surullinen maku suuhun: täällä nämä ihmiset raatavat meidän orjinamme, vaikka kaikki varmaan tekisivät mieluummin Shakespearea. Ja monet näyttelijät ovat noitakin rooleja hakeneet, mutta eivät ole saaneet. Ja entäs puiston työntekijät sitten, tässäkö nyt turistit riistävät Amerikan työväestöä?

Amerikan työväestöä: Muumio, Beetlejuice, Susimies sekä Nakuttajan ja Frankensteinin pariskunnat.

h1

Infernal Musical pian enskarissa

tammikuu 11, 2011

Lyhyt traileri 1827 – Infernal Musicalille, puolentoista viikon päästä ensi-iltansa saavalle hevimusikaalille. Lippuja on vielä hiukan, mutta jos haluat valita paikkasi, varaa heti. Esityskausi on vain 21.1.-5.2.2011.

Monet ovat kysyneet, mikä hevimusikaali oikeastaan on. Onko siinä vain biisejä, vai sisältyykö siihen joku tarinakin? Muodoltaan se on kuin West Side Story tai The Producers – näytelmä, jossa tarina välillä kerrotaan laulamalla vuoropuhelun sijaan. Tyyliltään se on varsin erilainen, yhdistäen historiallista toimintaa heavy metaliin. Esityksessä on etupäässä tunnettuja kappaleita, kuten Paranoid, Carry On tai Hunting High And Low. Mukana on myös yksi oma biisimme (lyriikat minulta, sävelet musiikkiohjaaja Joona Lukalalta), ja yksi upouusi biisi Lordilta, Devil’s Crashing the Party. Broadway-termein siis musikaalin ”book” on minulta ja ”lyrics” Diolta ja monelta muulta. Mutta kyllä, helvetinmoinen tarina on tarjolla!

Jos olette Briteissä, suosittelen kuuntelemaan BBC Radio 3:n ohjelman Music Matters, ja heidän raporttinsa Turusta ja Tallinnasta, Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Siellä haastatellaan ainakin minua ja soitetaan jotain meidän biisejä.

Ajankohtainen kakkonen tekee myös ison Turku-jutun tällä viikolla, ja kuvassa on sekä musikaali että minä. (Tunnistatko t-paidan?) Myös VR:n Matkaan-lehden tammikuun numeroon kannattaa tutustua.

Rock on!

Lordi ja kaksi palanutta leidiämme sekä Devil's Crashing the Partyn sinkkujulkaisu.