Sain juuri luettua erinomaisen tietokirjan Äärioikeisto Suomessa – vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa. Sen herkullisinta antia oli varmasti Perussuomalaisten ja Hommafoorumin analysointi, vaikka tai koska niissä oli paljon jo valmiiksi tuttua.
Oli myös kiinnostavaa lukea eurooppalaisen äärioikeiston historiasta 30-luvun fasismista tähän päivään. Omassa tiedoissani vuosien 1945 ja 2000 välillä olikin tässä melkoinen aukko, mitä nyt satunnaiset uusnatsit siellä piipahtivat. Mutta kaikki onkin samaa jatkumoa.
Hälyttävintä oli saada tietää kotimaisten uusnatsien, natsiskinien ja Suomen Vastarintaliikkeen toiminnasta, joka ei ole niin marginaalia tai järjestäytymätöntä, kuin olin uskonut ja toivonut.
Äärioikeisto Suomessa on kirjoitettu kiihkottomasti ja analysoiden, eikä myöskään perinteisiä puolueita tai vasemmistolaisia liikkeitä säästetä aiheelliselta kritiikiltä. (Esimerkiksi SDP:n Kari Rajamäki osoittautuu yhdeksi pahimmista valtapuolueen julkirasisteista.)
Suosittelen kaikille, erittäin valaisevaa luettavaa, jonka merkityksen pelkään vain kasvavan lähivuosina.
Hyvin tehty, Li Andersson, Dan Koivulaakso ja Mikael Brunila!
Musta tuntuu 