Susikoira Roi kuulee Mannerheimin ja Hitlerin videoista

Kun kerran kaikki muutkin, niin mäkin halusin osallistua ”keskusteluun”. Tein tällaiset tekstitykset.

 

Sanaleikkikirjailija vastaa Vuoden graafikolle 2013

Susikoira Roi valittiin vuoden graafikoksi 2015. Valinta oli hieman yllättävä, sillä vaikka hän oli taittanut Imagea, piirtänyt sarjakuvaa NYT-liitteeseen, suunnitellut Juhlaviikkojen ja Flow’n katalogeja ja myynyt teepaitoja, ei hän omasta mielestään osannut kuin huiskia viivoja ja sans serif -fontteja sinne tänne. Ehkä susikoiran pitämä humoristinen blogi Roi Diem oli lisännyt hänen mainettaan, ehkä hipsterihenkinen ulkonäkö itsessään riitti erottamaan hänet muista koirista.

Susikoira Roin valinta herätti kuitenkin suuresti närää muissa graafikoissa. Hänhän on aivan aloittelija, jotkut sanoivat. Palkinto on tarkoitettu vain ihmisille, muut tweettasivat. Roihan on kirjailija Jorma Kurvisen keksimä fiktiivinen hahmo, jotkut väittivät.

Aivan erityisesti Roin valinnasta suivaantui Vuoden graafikkoa 2013 Kasper Strömman. Hän kirjoitti suosittuun, kepeäsävyiseen blogiinsa:

”Vuoden graafikko 2013 on huomannut että Susikoira Roi on taas yllättäen lisännyt suosiotaan. Tämä piirtäjä on tietenkin vuoden graafikolle ennestään tuttu, mutta hän ei ikinä ole ymmärtänyt mikä siitä teki niin suositun. Rakenteensa puolesta hän kyllä luuli ymmärtävänsä miten se toimii; kyseessä oli liian konseptuaalinen, kankea sommittelu joka loppuu väkinäiseen fonttivalintaan. Designin juju siis piilee suunnittelullisessa kömpelyydessä, mutta mikä siinä nyt oli niin hienoa?”

Syttyi pitkällinen sosiaalisessa mediassa käyty sota, jossa kaikki Suomen taide-, mainos- ja mediamaailmassa toimivat ihmiset joutuivat valitsemaan puolensa. Ystävyyksiä hajosi, avioeroja syntyi, jotkut joutuivat takaisin mielisairaalaan. Lopulta tilanteen rauhoittamiseen oli vain yksi mahdollisuus: Design-off.

Design-off suoritettiin Sanomatalon Mediatorilla. Molempien vuoden graafikoiden oli suunniteltava kuvitteellista Helsingin Design-pääkaupunkiutta 2016 mainostava mainoskampanja, joka toimisi sekä julisteina, ratikkojen kyljissä, Finnairin lentokoneissa, printissä, netissä että mobiilissa. Design-off alkoi keskipäivällä ja aikaa oli yksi tunti. Käytettävissä oli kaikki mahdolliset välineet, mutta kilpailijaa tai tämän työtä ei saanut sabotoida. Pekka Himasesta, Tarja Halosesta ja Arman Alizadista koostuva raati valitsisi voittajan. Kyseessä oli siis perinteinen design-off, jonka Strömman ja Roi hyvin tunsivat. Vetoja lyötiin puolesta ja vastaan.

Strömman valmistautui syömällä nopean salaatin, juomalla energiajuoman, meditoimalla ja suunnittelemalla pari teepaitaa. Hän oli valmis, valmiimpi kuin koskaan elämässään.

Mutta vaikka onkin lahjakas graafikko, oli Roi myös perso kaikenlaisille lihan houkutuksille. Tällä kertaa viina, laulu ja naiset eivät vieneet susikoiraa, vaan hän söi tuhdin lounaan WTC:n talon Spagetteriassa. Kasvislasagnea sai ottaa jopa toisen annoksen.

Viittä vaille kaksitoista Roi huomasi olevansa jo lähes myöhässä. Hän maksoi nopeasti kortillaan ja kiiruhti Sanomataloon. Harmillisesti aivan täysi vatsa teki juoksemisesta hidasta.

Tuomarit epäilivät jo Roin luovuttaneen, mutta tasan kello kaksitoista susikoira jolkutti Mediatorille. Huh! Kilpailu voisi alkaa.

Täysinäinen vatsa ja juoksu halki helteisen Helsingin sai Roin pään pyörälle. Hän ei pystynyt keskittymään kunnolla. Juuri ja juuri hän sai avattua läppärinsä ja klikattua pari ironista monikulmiota Photoshopiinsa. Mitä sitten piti tehdä? Roi ei kunnolla muistanut.

Minuutit kuluivat ja vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman oli suunnitellut massiiviset rakennelmat, viraalikamppikset, kuumailmapallot, oheistuotteet ja vaikka mitä. Hän oli itsevarma: tämä olisi hänen kaikkien aikojen paras työnsä.

Tunnin päätteeksi soi gongi, ja kilpailijat luovuttivat työnsä tuomaristolle. Susikoira Roi ei pystynyt vieläkään oikein keskittymään design-offiin. Raati vetäytyi miettimään ja saapui pian takaisin julistamaan tuloksen.

Tarja Halonen tarttui mikrofoniin. Jännitys yleisön keskuudessa oli käsin kosketeltava. Roi ja Strömman mulkoilivat toisiaan hermostuneina. Silloin Tarja Halonen lausui mikkiin:

”Kävi niin, että labiili designeroi
huonommin kuin debiili lasagne-Roi.”

Myös sanaleikkikirjailija osaa suunnitella teepaitoja.

Advertisement

Muumimuistoja

Päätin lauantain muistelemalla satavuotiasta Tove Janssonia. Olen aina rakastanut Muumeja. Varhaisimmat muistoni niistä ovat, kun äiti luki niitä minulle ja pikkuveljelleni, kun odottelimme neuvolaa Vanha-Ulvilassa.
Sitten luin ne kaikki itsekin ja joka kesä piti mökillä lukea Taikurin hattu, kun tuli sadepäivä. Joskus aurinkoisinakin päivinä.
Kuudennella luokalla meidän luokka Taimon ala-asteella Naantalissa esitti näytemän Muumilaakson joulu. Koska olin lukenut kaikki kirjat, sain olla Muumipappa. Se oli vaikein rooli, koska sillä oli eniten repliikkejä. Mokasin niistä vain yhden. Muumipapan piti ottaa lunta käteensä ja sanoa: ”Tämä on varmaan joulu.” Mutta sanoinkin: ”Tämä on varmaan lunta.”
Kun Muumit-piirretty alkoi, tiesin olevani liian vanha katsomaan sitä. Sitä paitsi se oli aivan vääränlainen, koska Pikku Myy ei ollut tuossa vaiheessa vielä muuttanut Muumitaloon, eikä siellä mitään noitaa ole. Mutta silti tykästyin siihen ja katsoin ”pikkusiskon seurana”.
Nuhjalan sivukirjastossa oli lastenosastolla hyvä sarjakuvakokoelma, johon kuuluivat myös ne A4-kokoiset Muumi-sarjakuvakirjat, joihin oli koottu Toven ja Larsin kaikki sarjakuvat. Vähän outoja ne olivat pillereineen ja viskeineen, mutta luin ne silti kaikki mielelläni.
Yksi kaverini myi yäasteella Anti-Muumi-teepaitoja. Se johtui siitä, että Naantaliin suunniteltiin Muumimaailmaa juuri siihen samaan saareen, missä nuorison oli tapana kokoontua ryyppäämään. Itse en koskaan ollut käyttänyt sitä siihen.
Olin paikalla Muumimaailman avajaisissa, koska siellä oli myös suuri sankarini Tove Jansson. Minä ja muutama muu pyysimme häneltä nimmaria. Olin saanut Turun Sanomien toimittajalta lainaan lehtiön ja kynän. Olin ensimmäinen, jolle Tove antoi nimmarin. Sen jälkeen, kun muutkin pyysivät omistusta, hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi aavistuksen korostuksellisella suomella: ”Saanko lainata tätä?” Annoin lainata kynää.
Minulla on tuo nimikirjoitettu lehtiön sivu edelleen yhden muumikirjan välissä.
Kun ensimmäinen romaanini Kadonneet kyyneleet ilmestyi, pidin mielessäni siinä olevaa satukansaa airiita jonkinlaisina tovejanssonmaisina pikkuötököinä, ja sellaisena ne kirjan kannessakin esiintyvät.
Nyttemmin mökillä ollut Taikurin hattu taitaa olla tuhoutunut, mutta hankin divarista samaa ikäluokkaa olevan painoksen ja luen sitä nyt pojalleni. (Uusissa painoksissa kuvat toistuvat aivan ala-arvoisesti.)
Hyvää syntymäpäivää, Tove! Toivottavasti saat lettuja ja vaapukkahilloa!

Mitt brev till Finlands försvarsminister

Jag har just skickat en sådan e-mail till Finland försvarsminister Carl Haglund. (Suomeksi lopussa.)

Till: carl.haglund@defmin.fi
Subjekt: Ert ställning till Gaza

God dag.

Jag är en finsk författare, och kulle vilja fråga er om ert position på Israels attacker mot Gaza.

Som ni vet är Israel ständigt engagerade i krigsförbrytelser, till exempel i onödan dödar civila, kollektiva bestraffningar, bomba FN skyddsrum och liknande.
Men ert ministeri förretter vapenhandel med Israel, köper militär utrustning testas på barn och andra civila i Gaza.
Är ni godkänna denna arm handel, och därmed Israels olagliga ockupation av Gaza? Eller är ni inte? Om ni godkänner det, varför? Om ni godkänner det inte, vilket åtgärder vidtar ni för att stoppa det?
I denna fråga, det politiska ansvaret ligger hos er.

Respektfullt,
Mike Pohjola

Suomennos:

Osoite: carl.haglund@defmin.fi
Asia: Suhtautumisenne Gazaan

Hyvää päivää.
Olen suomalainen kirjailija ja haluaisin tietää, miten suhtaudutte Israelin hyökkäykseen Gazaan.
Kuten tiedätte, Israel syyllistyy jatkuvasti sotarikoksiin, kuten tarpeettomaan siviilien tappamiseen, kollektiivisiin rangaistuksiin, YK:n turvatalojen pommituksiin ja vastaaviin.
Kuitenkin teidän ministeriönne jatkaa asekauppaa Israelin kanssa, ostaa sotilasvälineistöä, jota testataan Gazan lapsiin ja muihin siviileihin.
Hyväksyttekö tämän asekaupan ja siten Israelin ylläpitämän Gazan laittoman miehityksen? Vai ettekö hyväksy? Jos hyväksytte, miksi? Jos ette hyväksy, mitä aiotte tehdä niiden lopettamiseksi?
Tässä asiassa poliittinen vastuu lepää teidän harteillanne.

Kunnioittaen,
Mike Pohjola