Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi lausuntonsa koskien kansalaisaloitetta tekijänoikeuslain muuttamiseksi. Se tuntuu olevan läpeensä fiksua tekstiä.
Tekijänoikeuslain legitimiteetin ja kuluttajien näkökulmasta valvontaresurssit tulee kohdistaa yksityishenkilöiden ja kotitalouksien valvonnan sijaan laajamittaisen kaupallisen piratismin torjuntaan.
Toisin sanoen: Ongelma ei ole se, että Oiva, 13, lataa Cheekin levyn. Ongelma on, että Kim, 40, ottaa mainostajilta rahaa jakaakseen sen Oivalle. Kim varastaa Cheekiltä, Oiva ei. Toistaiseksi lakitoimet ovat kuitenkin kohdistuneet lähinnä Oivaan. Mutta myös Kimit ansaitsevat oikeusturvan ja ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan. Oivien vainoaminen sen sijaan ei auta mitään.
Asiasta on arvatenkin taas alkamassa kiivas netti- ja mediakeskustelu, joka pohjautuu retoriikkaan, demonisointiin ja käytännöstä vieraantuneisiin utopioihin riippumatta siitä, mitä kantaa ajetaan. Tässä hieman konkretiaa monella median haaralla toimivalta yrittäjältä ja taiteilijalta.
*
Suuri osa piratismikeskusteluun tekijäpuolella osallistuvista taitaa olla kauno- ja tietokirjailijoita sekä kääntäjiä. Koska Suomessa kirjat nautitaan etupäässä vielä kuollut puu -muodossa, ei kustannusmaailma ole oikeastaan edes konkretian tasolla saamassa nettijakelun ongelmia ja hyötyjä, piratismista puhumattakaan.
Ne, mitä piratisointi konkreettisesti koskee on kutakuinkin tässä järjestyksessä tv-sarjat, porno, elokuvat, musiikki, videopelit ja muut tietokoneohjelmat.
Tv-sarjojen rahoitus jenkeissä pohjautuu paljolti sarjojen saamaan näkyvyyteen. Piratismi on yksi näkymisen kanava. Esimerkiksi Game of Thrones -sarjan eurooppalaiset latausnumerot ovat yksi tunnusluku, jolla voidaan osoittaa sarjan olevan mahtava, ja josta voi päätellä, paljonko DVD-bokseja tullaan myymään. Netflix ja vastaavat palvelut toki vähentävät tätäkin.
Suomessa television piratisointi koskee lähinnä sitä, että ohjelmia tai esimerkiksi sketsisarjan yksittäisiä sketsejä katsellaan vaikka Youtubesta silloinkin, kun niiden esitysaika on päättynyt. Suomessa sarjojen rahoitus on pitkälti kanavien ja perinteisten mainoskatkomainostajien varassa, ja nämä taas maksavat tekijöille esitysoikeuksista. Jos kaikki kaupallisen kanavan esittämät jaksot laitetaan Youtubeen ja niitä katsotaan siellä vaikka satojatuhansia kertoja – sen sijaan, että kanava esittäisi sen, myisi mainosaikaa ja maksaisi tekijöille – tässä on kyse ihan oikeasta tekijöiden tulonmenetyksestä. Sen sijaan Yleisradio tuntuu olevan vähemmän huolissaan tästä, koska heidän tehtävänsä ei ole tehdä rahaa vaan tarjota veronmaksajien maksamia ohjelmia. Ylenkään tapauksessa tekijät eivät saa asianmukaista korvausta. Parempi olisi laittaa omat ohjelmat ikuisesti Areenaan ja maksaa korvauksia esimerkiksi katsomismäärien mukaan.
Pornoteollisuudesta en osaa sanoa tarkemmin, mutta käsittääkseni voittomarginaalit ovat ilmaisen nettipornon (eivät vain piratismin) myötä lähes kadonneet.
Elokuvia piratismi uhkaa aika vähän, ellei kyse ole ensi-iltaa edeltäneistä vuodoista. Toki leffoja piratisoidaan, mutta harva miettii, lataanko elokuvan vai menenkö teatteriin. Jos ei ole varaa käydä teatterissa, ei teini tai työtön vähennä lipputuloja lataamalla elokuvan ilmaiseksi. Sama henkilö voi myöhemmin ostaa DVD:n tai maksaa jatko-osan näkemisestä – tai kertoa leffasta varakkaammalle kaverilleen. Kun vanhempien elokuvien laillinen saatavuus on usein huonoa, on piraattisaiteilla myös funktionsa jonkinlaisena laittomana kansainvälisenä kirjastona, jonka kulttuurista merkitystä ei tule väheksyä. Kultturisen merkityksen tuottamisella ei tietenkään voi elää, jos mainosrahat menevät tekijöiden sijasta sivuston ylläpitäjälle, joten Netflixin kaltaisten laillisten vaihtoehtojen kehittämiseen kannattaa satsata.
Pelien piratisoinnin suhteen kyse on lähinnä isoista AAA-peleistä. En tiedä lukuja, mutta voisin kuvitella piratismin tekevän pientä lovea lyhyellä tähtäimellä pelifirmojen lompakoihin, mutta pitkän tähtäimen vaikutukset voivat olla negatiivisia tai positiivisia. Suomessa Alan Wake ja tuleva Quantum Break ovat harvoja esimerkkejä peleistä, jotka voisivat olla tulilinjalla.
Kun internet-piratismi musiikin kohdalla ilmiönä alkoi yleistyä joskus 90-luvulla, oli levyteollisuuden ensimmäinen ratkaisuyritys tehdä huonompia tuotteita. Itsekin ostin jonkun DRM-suojatun levyn, jota en pystynytkään tietokoneellani kuuntelemaan. Nyt tästä on luovuttu. Piratismia on toki vielä olemassa, mutta Spotify ja vastaavat ovat käytännössä tehneet siitä merkityksetöntä tai mahdollisesti positiivista. Siis sillä tavalla merkityksetöntä, että ne, jotka lataavat jonkun levyn Piratebaysta, eivät muutenkaan olisi silloin ostaneet sitä. Mahdollisesti positiivista sillä tavalla, että ne teinit, jotka ovat oppineet fanittamaan lataamaansa artistia, voivat varakkaampina käyttää paljonkin rahaa keikkojen, paitojen, levyjen, striimausten yms ostamiseen. Musiikkiteollisuus ei enää pahemmin pidä meteliä piratismista, koska se on jo sopeutunut ja voittanut.
*
Jos kommentoitte, pyydän olemaan vertaamatta immateriaalisten hyödykkeiden (esim musiikkitiedosto) jakamista materiaalisten hyödykkeiden (esim leipä) varastamiseen. Se ei helpota keskustelua.
Musta tuntuu 