Brexit happened. How should we fix the EU?

Dear friends in the EU, now what?

Brexit should serve as an alarm call for us all.

Brexit has been presented to us by our own media as a noble fight between friendly modern liberals against racist nationalists. It’s been very clear on which side we should stand.

Are over 50% of British citizens really racist nationalists? Of course not! Then why did they vote for Brexit? For a lot of different reasons, amongst which may be racism and nationalism. But surely Great Britain was a multicultural union of different countries long before the European Union.

In fact, British PM David Cameron has promoted Bremain with a number of nationalist promises and threats. In a live tv interview he warned taxes would be raised, pensions, healthcare and military spending would be cut, and trade would be damaged. These are all nationalist arguments.

Yet, prominent Brexit supporters have played a completely different game. John Cleese, for example, has repeatedly said he would not mind staying in a democratic EU ruled by its citizens instead of bureaucrats. He considered the attempted reforms a failure.

But surely it would have been better to stay in the EU and change it from within?

Funny you should mention it! We who do stay in the EU, we do have a chance to change it from within. So why don’t we?

Everyone acknowledges the basic problems with the European Union:
* lack of democracy
* lack of transparency
* abandonment of human rights ideals
* lack of global responsibility regarding e.g. refugees
* more and more power shifted from voters to lobbyists
* more and more power shifted from voters to big corporations

Yet these issues are not widely discussed in our news. They are not hot political topics. They are often not even mentioned in regard to Brexit.

One example of this is the Trans-Atlantic Trade and Investment Partnership treaty, or TTIP. It is negotiated in complete secrecy and with no democratic accountability. It would be a major step in shifting power from voters and parliaments to big corporations, even giving them power to prevent laws that might harm their short-term financial interests. The terms of the treaty are still not public, and we must rely on leaks made by activists.

TTIP is also widely supported by our major newspapers and media companies, by our mainstream politicians, by our trade unions and by the representatives of big corporations. But since the negotiatons and terms are secret, these players are supposed to have no idea what the current drafts of the treaty contain, or what the final document will be like. They must rely on assumptions, leaks made by their opponents, and increasingly, on lobbyists.

That is just one example. I believe a democratic, transparent, optimistic EU is possible. An EU that exists as a force for good for its citizens and the world outside it. But it is not the EU we have now.

Let’s make it a reality.

Mike Pohjola is a Finnish novelist, entrepeneur and activist.

Advertisement

Mike Pohjolan puhe Euroopan demokratisoimisesta

Pidin Vasemmistoliiton puoluekokouksessa puheen Euroopan demokratisoimisen puolesta. Se meni näin.

Kuvakaappaus videosta.

Rakkaat kaverit!

Oletteko huomanneet, että kun Sipilän hallitus ajaa jotain oikein tosi kamalaa lakia, se väittää, että EU pakottaa tähän. Sitten paljastuu, että ei pakotakaan. Joskus tämän jälkeen ne huonot lait kaatuvat, joskus ne menevät läpi näiden valheiden ansiosta.

Se ei olisi mahdollista, jos EU olisi demokraattinen ja läpinäkyvä instituutio.

Euroopan Unioni nykymuodossaan on epädemokraattinen. Se on läpinäkymätön, teknokraattinen ja toteuttaa lobbariarmeijan tahtoa. Kansalaisilla ei ole valtaa vaikuttaa EU:n päätöksentekoon, eikä edes mahdollisuutta tietoon siitä, millaista politiikkaa heidän nimissään harjoitetaan.

Euroopan kaksi kamalaa vaihtoehtoa kansalaisille ovat antautuminen Brysselin demokratiavapaalle vyöhykkeelle – tai jakautuminen siilipuolustukseen käpertyviksi kansallisvaltioiksi. Ainoa toivo on tuoda demokratia Euroopan Unioniin. Nykytilanteesta hyötyvät tahot haluavat esittää sen mahdottomana, mutta ei se ole mahdottomampaa kuin Euroopan yhdentyminenkään aikanaan oli. Kaikkein mahdottominta olisi Unionin jatkaminen nykyisellään.

Democracy in Europe Movement 2025 on maanosanlaajuinen liike Euroopan Unionin demokratisoimiseksi. Sen keulahahmo on Kreikan entinen vasemmistolainen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis ja mukana on Jasmila Zbanicin ja Angela Richterin kaltaisia taiteilijoita sekä Julian Assangen ja Noam Chomskyn kaltaisia demokratia-aktivisteja. Sekä rivikansalaisia muun muassa Suomesta.

Me puolueena, piirinä, osastoina ja yksilöinä voimme liittyä DiEM25-liikkeeseen ja ryhtyä yhteistyöhön Euroopan Unionin demokratisoimiseksi.

Esitän, että vastauksessa aloitteeseen 26 annetaan maailmanpoliittisten asioiden työryhmälle tai vastaavalle perustettavalle työryhmälle valtuudet lähteä rakentamaan yhteistyötä DiEM25-liikkeen kanssa.

Carpe Diem eli suomeksi Tartu hetkeen.

Kristiina Halkola lauloi tästä jo kymmeniä vuosia sitten Eero Ojasen suomentamassa Elaine Brownin biisissä Tartu hetkeen:

”Et koskaan taistellut vapaudeksesi, jota tahdot vain.
Oletko harkinnut? On aika heittää epäilys!
Tartu hetkeesi, se on juuri nyt!”

Hetki Euroopan demokratisoimiseksi on nyt. Carpe DiEM. Kiitos!

Puhe on nähtävillä myös videolla, mutta improvisoimani koreografia lavalla olevien ilmapallojen kanssa ei tarttunut kameraan. Alkaa kohdasta 55 min.