Juha Sipilä on kuin rosvolaivan kapteeni, joka yrittää purjehtia satamaan huomaamatta. Siksi hän ei sytytä lyhtyjä, koska joku luotsi tai satamamestari voisi havaita, että tässä nyt ollaan hämäräpuuhissa.
Ryöstösaaliikseen tämä pimennettyjen lyhtyjen rosvopäällikkö nappaa vaikkapa sote-palvelut tai koulutuksen, ja julistaa pakoon päästyään, että nämä ovat koko ajan olleet hänen omaisuuttaan, ja hän saa ne tuhota, jos haluaa.
Edustuksellisen demokratian kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Juha Sipilä, minä kerron, miksi.
Juha Sipilä ja Alexander Stubb valehtelevat, että koulutuksesta ei leikata.
*
Edustuksellisen demokratian ajatus on, että poliitikot kertovat, millaista politiikkaa haluavat ajaa. Ja sitten kansa äänestää niitä poliitikkoja, joita kannattavat. Sitten nämä poliitikot toteuttavat kansan tahtoa. Tämä ei todellakaan toimi täydellisesti, mutta tuo on se periaate. Tietenkin rikkaat, hyvin sponsoroidut ja julkkikset saavat enemmän näkyvyyttä, ja siten myös ääniä, mutta kuitenkin.
Vaalien alla muun muassa Kokoomuksen Verkkouutiset haaveili, että Sipilä sytyttäisi lyhdyt.
Juha Sipilän Keskusta meni vaaleihin kertomatta mitään konkreettista. Kukaan ei tiennyt, millaista politiikkaa ne ajaisivat. Vaalirahaskandaalissa ryvettynyt Keskusta oli näennäisesti puhdistunut oppositiossa ja kansa oli valmiita jälleen äänestämään sitä. Kansa varmaan ajatteli, että Keskusta ajaa heidän parastaan. Mutta mitä se tarkoittaa ja miten sitä ajetaan, sitä Juha Sipilä ei kertonut.
Jos Sipilä olisi kertonut todelliset pyrkimyksensä – koulutuksesta ja lapsilta leikkaamisen, valtionlaitosten yhtiöittämisen, valtavat tulonsiirrot köyhiltä rikkaille, ympäristön tuhoamisen – ei hänen puoluettaan olisi äänestänyt kuin kiilusilmäisin lahkolaisisäntä. Viime eduskuntavaaleissa Keskustasta tuli kuitenkin Suomen suosituin puolue. Koska kukaan ei tiennyt, mitä se edusti. Koska Keskusta meni vaaleihin sammutetuin lyhdyin.
Sitten Sipilästä tuli pääministeri ja suomukset alkoivat pudota kansan silmiltä. Sipilä lähti ajamaan kaameita kyykytyssopimuksiaan, poistamaan rahaa ympäristönsuojelulta, tukemaan päästöteollisuutta, yhtiöittämään valtionlaitoksien päätöksentekoa piiloon demokratian silmän alta, leikkaamaan köyhiltä, lapsiperheiltä ja duunareilta, ja tuhoamaan Suomen koulutusjärjestelmää.
Santeri Alkion ajamalta sivistyksen ja tasa-arvon ”kolmannelta tieltä” ollaan niin kaukana kuin mahdollista. Tai oikeastaan kuljetaan sitä tietä taaksepäin. Tästä totaalisesta käännöksestä kelpaa valehdella kansalle televisiopuheessa ilman politiikan toimittajien tarjoamaa viitekehystä tai tulkintaa.
*
Sammutetuin lyhdyin ajettiin myös sote-uudistusta. Ensin muka neuvotellaan hallituskumppaneiden kanssa siitä, montako sote-aluetta tulee. Sitten yhtäkkiä ilmoitetaan, että tässä muuten samalla päätettiin yhtiöittää kaikki sote-palvelut. Ensin vedottiin, että EU pakottaa. No eihän se pakottanut, mutta me nyt kuitenkin halutaan tehdä näin. Ja itse asiassa se on tavallaan jo päätetty.
Kritiikkiä Sipilä ei kuuntele. Postin kärsiessä yt-neuvotteluista ja tarjotessa kansalaisille ruohonleikkauspalveluita, Juha Sipilä käytti sitä esimerkkinä hyvin sujuneesta yhtiöittämisestä. Kansan tai ammattiliittojen puolustaessa oikeuksiaan heitä syytetään muutosvastarinnasta. Pääomaveroa ei voi korottaa tai muuttaa progressiivisemmaksi, koska se lähettäisi väärän signaalin.
*
Nyt tiedämme, että Sipilä ajoi myös ”kilpailukyky”-sopimusta sammutetuin lyhdyin. Hän sai 87% työntekijöistä suostumaan siihen, koska he luulivat sillä tavalla pelastavansa julkiset palvelut ja koulutuksen.
Nyt Sipilä paljastaa, että hän koko ajan tarkoittikin, että tällä tavalla julkisista palveluista ja koulutuksesta voidaan karsia vielä lisää. Siis sen lisäksi, mitä hänen hallituksensa on jo karsinut.
Ei edustuksellinen demokratia näin toimi. Juha Sipilä, laita lyhdyt päälle. Muuten koko hallitus uppoaa pimeässä. Eikä siihen tarvita Pandoran lipasta.
Mike Pohjola
Kirjoittaja on kirjailija, joka kannattaa rehellisyyttä ja demokratiaa.
Musta tuntuu 