Pidämme 2,5-vuotiaan poikani kanssa Duplo-blogia nimeltä Blockistan. Se on osoittautunut hauskaksi tavaksi olla yhdessä, vaikka hän ei tätä blogiulottuvuutta vielä täysin sisäistäkään…
Laitoin juuri paljon uusia hienoja juttuja, kuten viisi- ja kuusikulmioita, Simpsonit ja Duplo-lumihiutaleita! Käykäähän vilkaisemassa!
Media ja poliitikot ovat sitä mieltä, että Halla-ahon pitää jättää hallintovaliokunnan puheenjohtajuus, koska hän on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja koska hän on ”vähätellyt ja kyseenalaistanut oikeusistuimien toimivaltaa”.
Blogi ja tuomio
Rasistisia kirjoituksia viljelevän maahanmuuttovastustajan istuminen maahanmuutosta päättävän valiokunnan johdossa voi johtaa muihinkin kaameisiin tilanteisiin. Mitä, jos törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomittu henkilö istuisi vastaamassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöstä ja NATO:sta? Mitä, jos yksi eduskunnan pahimmista kapitalisteista ja pankkien hännystelijöistä (joka 2008 vaaleissa sai yrityksiltä yli 30 000 euroa vaalirahaa) olisi eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja? Mitä, jos oikeusministeriksi tulisi henkilö, joka on hallitusneuvotteluissa aktiivisesti yrittänyt estää harmaan talouden vastaisia toimia? Mitä, jos monella istuvalla kansanedustajalla ja valiokuntajohtajalla olisi päällä korruptiosyyte?
Näinhän on juuri nyt. Halla-ahon ennen kansanedustajuutta kirjoittama tahallisen provosoiva blogimerkintä ei mielestäni ole mikään häkellyttävä erityistapaus. Blogikirjoitus on aika lapsellinen ja sillä Halla-aho suorastaan kaivaa verta nenästään, mutta edes siitä saatu tuomio Korkeimmassa oikeudessa ei mielestäni tee Halla-ahoa sen vähemmän sopivaksi kansanedustajaksi kuin monta hänen kollegaansa.
Olen sitä mieltä, että Halla-ahoa ei olisi alunperinkään pitänyt valita hallintovaliokuntaan tai itse asiassa edes eduskuntaan. Mutta hän sai viime eduskuntavaaleissa Helsingissä toiseksi eniten ääniä heti Paavo Arhinmäen jälkeen, ja niinpä hänestä tuli kansanedustaja – halusin minä sitä tai en. Eduskunta jyvittää valiokuntapaikat puolueille ja puolueiden eduskuntaryhmät jakavat ne sitten keskenään. En aivan ymmärrä, miksi henkilökysymykset jätetään eduskuntaryhmille, mutta koska niin tehdään, oli Perussuomalaisilla täydet valtuudet nimittää Halla-aho hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi – halusin minä sitä tai en.
Oikeuden vähättely
Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Lainsäätäjän ei pidä puuttua oikeusistuinten yksittäisiin ratkaisuihin, saati vähätellä tai kyseenalaistaa oikeusistuinten tuomiovaltaa. Näin tekemällä Halla-aho kaivaa maata myös itse säätämiensä lakien alta.”
Hesari viittaa Halla-ahon tiedotteeseen, jossa hän itse kirjoitti siis näin: ”Ottamatta sinänsä kantaa kko:n päätökseen – joka mielestäni on väärä ja epäoikeudenmukainen – , on syytä muistaa, että…” Ja: ”Kko:n päätöstä ei kannata pitää minään taivaallisena totuutena. Se on muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta. Se, että hovi- ja käräjäoikeuden tuomarit olivat tulleet päinvastaiseen johtopäätökseen, osoittaa, että tulkinnanvaraa oli.”
Puuttuuko Halla-aho oikeusistuimen yksittäiseen ratkaisuun? Kyllä.
Vähätteleekö Halla-aho oikeusistuimen tuomiovaltaa? Ei.
Kyseenalaistaako Halla-aho oikeusistuimen tuomiovallan? Ei.
En ole missään nähnyt vihiä siitä, että Halla-aho sanoisi, että ei aio seurata oikeuden määräystä. Hän on sakoista maksanut jo 330€, joten uuden tuomion myötä maksettavaa on vielä 70€. Ainakin hän itse on sanonut sen maksavansa. Hän siis aikoo totella oikeusistuimen tuomiota.
Mielestäni on päivänselvää, että kuka tahansa vapaan maan kansalainen – jopa kansanedustaja – joka on mielestään väärin tuomittu, on oikeutettu näin sanomaan. (Sivumennen sanoen, minustakin Halla-aho oli väärin tuomittu, varsinkin kun hänen blogistaan ja Hommaforumilta löytyisi paljon törkyisempiäkin lausuntoja kuin nuo lähinnä retoriikan piikkiin menevät heitot. Mutta se ei nyt kuulu tähän.) Niin siis Halla-ahokin ”puuttuu” oikeuden ratkaisuun. Hän ei kuitenkaan sano, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja vaatii Kko:ta käsittelemään asian uudelleen. Hän vain sanoo, että päätös oli hänestä väärä ja epäoikeudenmukainen.
Aivan samoin teki myös esimerkiksi ETYJ:in ja NATO:n parlamentaaristen yleiskokouksien Suomen valtuuskuntien puheenjohtaja Ilkka Kanerva, kun hänet tuomittiin törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. YLE uutisoi Kanervan kannanotosta näin: ”Kanerva aikoo valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hän kirjoittaa tuomion olevan väärä, sillä hän ei ole mielestään syyllistynyt rikokseen.” […] ”Kanerva määrättiin ehdollisen vankeustuomion lisäksi pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. […] ”Kanervan mukaan mitään puhetta ei ole ollut kansanedustajan luottamustehtävien tai valiokuntapaikkojen jättämisestä.”
Voimme olettaa, että jos kansanedustaja (ja suuren valiokunnan varapuheenjohtaja) saa tuomion Nuorisosäätiö-jutussa, hänkin on sitä mieltä, että tuomio on väärä ja epäoikeudenmukainen. Eikä se mielestäni ole oikeuden halventamista.
Lainsäätäjät siis puuttuvat koko ajan heitä itseään koskeviin oikeuden päätöksiin, eikä Halla-aho mitenkään vähätellyt tai kyseenalaistanut oikeusistuimen tuomiovaltaa. Tietenkään hänen ei olisi kannattanut muotoilla tiedotettaan aivan siihen sävyyn, mutta se ei mielestäni vielä ole peruste millekään poliittiselle ajojahdille.
On aika selvää, että tässä pitkään kytenyt halu syrjäyttää Halla-aho hallintovaliokunnasta on nyt löytänyt itselleen keppihevosen. Se halu kytee minussakin, suorastaan roihuaa, mutta mielestäni eduskunta halventaa itse itseään tällä kikkailulla.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Ensinnäkin Halla-ahon kannattaisi kirjoittaa uusi tiedote, jossa hän ilmoittaa kunnioittavansa ja tottelevansa oikeuden päätöstä ja maksavansa saamansa sakot. Hänen kannattaisi myös sanoa, että nyt kansanedustajana hän ei enää kirjoittaisi sitä alkuperäistä blogimerkintäänsä ainakaan sillä tavalla muotoiltuna kuin teki yksityishenkilönä. Hän on niin taitava retorikko, että hän osaisi varmasti myös esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön eduskunnalle ja oikeuslaitokselle ilman, että menettää kasvojaan. Hän voisi jopa korostaa, että kannattaa vallan kolmijakoa.
Eduskunnan kannattaisi painaa tämä asia villasella, mutta samalla reagoida internetin, sosiaalisen median, läpinäkyvyysvaatimusten yms paineisiin ja todeta, että vaalikauden alussa ei voida tietää, säilyykö yksittäisten edustajien luottamus. Olisi aivan paikallaan vaikka aina kesätauon jälkeen tarkistaa toimielinten kokoonpano. Näin jatkossa voitaisiin joustavammin reagoida yllättäviin tilanteisiin, eikä kaikki olisi esimerkiksi rikoksesta tuomittujen edustajien oman harkinnan varassa.
Perussuomalaisten ja Timo Soinin pitäisi sanoa, että tämä on vakava asia, jota puidaan eduskuntaryhmän sisällä. Kurinpalautus on varmasti paikallaan ja ehkä sellainen on tulossakin, mutta ei anna hyvää kuvaa puolueesta, että asia näytetään painavan villasella.
Median pitäisi pistää jäitä hattuun. Ylenmääräinen opposition kritisointi tuntui oudolta silloin, kun oma puolueeni istui siellä ja tuntuu edelleen oudolta, kun Vasemmisto on hallituksessa. Median pitäisi olla vallan vahtikoira, joka syynää tarkasti esimerkiksi pääministerin ja valtiovarainministerin tekemisiä, sen sijaan että kohdistaa terävimmät piikkinsä vähäisempien päättäjien ahdisteluun. (Tällä en tarkoita, että olisi käynnissä joku perussuomalaisten ajojahti. Kansanedustajien sikailuista pitää myös kertoa kansalle.)
Korkeimman oikeuden tulisi ottaa tekstien konteksti ja sävy paremmin huomioon. On totta, että Halla-ahon seuraajat osaavat lukea hänen tekstejään rivien välistä, mutta rivien välissä ilmaistuja asioita ei voi kieltää. Ainakaan demokratiassa.
Lopuksi
Edustaja Halla-ahon kirjoittama avoin vastaus Meri Valkamalle oli aivan loistava. Lisää tällaista, vähemmän pikkusieluista nysväämistä ja maahanmuuttajien demonisoimista! Ja hyvää kesää!
JC Decaux’n mainostauluihin, bussipysäkeille ja muualle on ilmestynyt jonkinlaisia metamainoksia. Ne ovat mainostamista käsitteleviä mainoksia, jotka yrittävät torpata hallituksen ehdotuksen kieltää alkoholin mielikuvamainonta. Ja ovat muuten todella idioottimaisia.
Julisteen kuvissa on sampanjapulloja ja kauniita naisia ja tällaista perinteistä ökykuvastoa, sekä teksti: ”Joisitko vähemmän alkoholia, jos tämä mainos kiellettäisiin?”
Ajatuksena on tietenkin, että mainoksen näkevät ihmiset ovat heti raivoissaan, että ”no en varmana joisi, minuun eivät mitkään mainokset vaikuta sitten niin tippaakaan! Nytten mää haluan tehdä jotakin! Mitä mää voin tehdä?” Onneksi julisteessa on myös linkki Facebook-sivulle.
Todellinen motivaatio on tietenkin, että mainoksen omistaja ja julkaisija JC Decaux sekä suunnittelija, mainostoimisto Bob Helsinki pelkäävät (varmasti aivan perustellusti) menettävänsä tuloja, jos alkoholimainostus vähenee. Mitään kansanterveydellisiä ajatuksia tähän varmastikaan ei kytkeydy, vaan huoli on osakekursseissa.
Mutta nyt tuntuu, että he sahaavat omaakin oksaansa.
Esimerkki
Otetaanpa lähtöoletukseksi, että mielikuvamainonta toimii todella hyvin.
Jos olisin nuori ekonomi, joka päätyy Olville vastaamaan firman markkinointi- ja tiedotusbudjetista, olisin tietysti näiden mainosten ympäröimänä koko ajan ulkona liikkuessani.
Mainokset saisivat minut uskomaan, että alkoholin mielikuvamainonta ei lisää ihmisten alkoholinkäyttöä. Mutta minun tehtäväni on lisätä kulutusta. Joudun siis keksimään muita konsteja myynnin lisäämiseksi, vaikka pullojen suunnittelun tai viraalimarkkinoinnin. Koska selvästikään ihmiset eivät joisi enempää vaikka mainoksia olisi kuinka paljon.
(Jos taas olettaisimme, että mielikuvamainonta EI toimi, ekonomi voisi tutkimusten pohjalta tehdä objektiivisen analyysin, jossa toteaa, että mielikuvamainonta ei toimi, ja vetäisi mainokset pois.)
Voisiko tagline olla: ”Alkoholin mielikuvamainontaan sijoitetut miljoonat ei lisää alkoholin myyntiä!” ”Mainostaminen on iso rahareikä, joka ei tuo firmoille lisätuloja!” ”Mainostaisitko vähemmän, jos tajuaisit, että siitä ei ole hyötyä?”
Tietenkin mainostamisesta todellisuudessa on hyvin paljon hyötyä ja ihmiset todella juovat enemmän, kun joka paikka on täynnä alkoholin mielikuvamainontaa. Tämän varmasti jokainen henkilö JC Decauxilla ja Bob Helsingissä ymmärtää oikein hyvin. Se, että mainosalalla toimii aikamoisia valehtelevia likasäkkejä, ei varmastikaan ole mikään yllätys.
JC ja Bob
JC Decaux ajaa asiaa myös lehdistötiedotteellaan.
”Katukuvassa näkyvä Vähentäisitkö alkoholin kulutustasi -kampanja haluaa muistuttaa, että Suomessa on tahoja ja kansalaisia, jotka vastustavat lakiesitystä alkoholilainsäädännön muutoksesta. Tätä tukee tuore Taloustutkimuksen toteuttama kysely, jonka mukaan 93 prosenttia suomalaista uskoo, ettei mainonnan rajoittaminen vähentäisi heidän alkoholikulutustaan.”
Hirveen kiva hei! Väite, että enemmistö USKOO, että mainonnan rajoittaminen ei vähentäisi heidän ryyppäämistään, on idioottimainen. Ei minustakaan tunnu, että karkkien mainostaminen johtaa karkkien syömiseen tai kokiksen mainostaminen johtaa sokeriliemen ryystämiseen, mutta jos nyt ihan tarkkaan mietitään, niin jostakin se impulssi tulee, että mässyä tai limpsaa on saatava. Joskus se tulee sokerin himosta, joskus siitä, että olemme oppineet, että elokuvissa istumiseen kuuluu karkki ja vapauteen ja hiekkarantoihin kuuluu virkistävä Coca-Cola.
Jos olisi kysytty ”Uskotko, että mainonnan rajoittaminen vähentäisi joidenkin ihmisten alkoholikulutusta”, tulos olisi varmaankin ollut varsin erilainen. Muuthan nimittäin ovat huomattavan alttiita mainosten manipuloivalle vaikutukselle, mutta juuri ”minä itse” on täysin immuuni niille. Hänelle ei kannata mainostaa mitään.
Ja vaikka tämä mielipide olisi jotain objektiivista faktaa, ei se siltikään tarkoittaisi mitään. Jos 93% suomalaisista todellakin on resistantteja alkoholimainonnalle, eivät he varmaan muutenkaan ole pahimmassa riskiryhmässä. Mutta entä ne 7% (eli noin 350 000) suomalaista, jotka voitaisiin pelastaa alkoholismilta ja kaikenlaisilta inhottavilta sairauksilta ja – hei! – pitämään ihanasti kiinni työelämässä pitempään, olisiko parin lonkeromainoksen pudottaminen heidän elämistään ihan hirveän paha hinta?
Bob Helsinki maalaa vielä kaameamman kuvan synkän totalitaristisesta tulevaisuudesta:
”Huhtikuinen lakiluonnos kieltäisi mietojen alkoholijuomien ulkomainonnan ja muun yleisissä tiloissa näkyvän mainonnan kokonaan. Se tarkoittaisi alkoholimainonnan katoamista esimerkiksi pysäkeiltä, urheilukentiltä ja lätkäjoukkueiden pelipaidoista.”
Voi ei! Siis mä en varmaan vois edes elää maailmassa, missä lätkäjoukkueiden pelipaidoissa ei olis kaljamainoksia! Millaista urheilua voi tapahtua, jos kaukaloissa mainostaa vaan jotkut vakuutusfirmat ja välinevalmistajat ja paikalliset rautakaupat ja sadat ja tuhannet muut ei-viinafirmat? Vaihtoehtoina olisi siinä tilanteessa enää vallankumous, harakiri tai muutto Amerikkaan.
Lopuksi
Myös meillä kampanjan vihaajilla on Facebookissa sivu. Osallistu dynaamiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa! Minä joisin vähemmän.
Turun koulukunnan manifesti on julkaistu puolaksi nimellä Manifest Szkoły Turku! Kääntäjä Oskar Mieczkowski isännöi minua viime vuonna Torunin Copernicon-tapahtumassa, jossa olin kunniavieraana. Jos puola sujuu, käännös löytyy täältä. Ja aiemmin käännetty Siveysvala täältä, kommenttien kera.
Po tym, co do tej pory zostało tu napisane, łatwo domyślić się jakie są wzajemne stosunki pomiędzy Szkołą Turku a innymi szkołami myślenia o RPG – czyli pomiędzy Turkuistami a gamistami i dramaturgistami. Szkoła Turku walczy o bezpośrednie, ale też długofalowe cele eläytyjistów (immersjonistów) i symulacjonistów.
Englanninkielinen alkuperäisteksti ja muut Turun koulukunnan julkaisut löytyvät täältä. Manifesto on käännetty myös ranskaksi, slovakiksi, venäjäksi ja italiaksi.
Turun koulukunnan manifesti on roolipelejä käsittelevä kiistelty taide-essee, joka peräänkuuluttaa roolihahmoon eläytymistä.
Pienet videomme UFOista Lontoon ja Jerusalemin yllä ovat selvästi hämmentäneet ihmisiä. Ovatko ne aitoja? Ovatko ne feikkejä? Ovatko ne viraalimarkkinointia Iron Skylle? Ei aivan…
Taitaa olla aika tunnustaa. Mutta katsokaa ne ensin — ne on aika kivoja.
UFOja leijumassa Jerusalemissa allaan Temppelivuori, jossa juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon mukaan maailmanluominen alkoi:
Pari kuukautta myöhemmin samat UFOt nähtiin Lontoossa BBC:n rakennuksen yllä.
Mitä nämä valkoiset, kiiltävät asiat olivat, nämä tunnistamattomat lentävät esineet? Ei, eivät olleet avaruusaluksia. Ei, eivät suokaasua myöskään.
Aivan oikein. Nyt te alatte tajuta.
Ne olivat enkeleitä.
Ihmisen poika on romaani 80-luvulla kasvavasta nuoresta miehestä, joka miettii, että hän saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen. Mukana on tietenkin paljon kristinuskoon ja Jeesuksen paluuseen liittyvä ihmeitä tai ainakin siltä vaikuttavia asioita.
Kirjan valtaosa tapahtuu Suomessa, mutta päähenkilö visiteeraa myös Jerusalemissa vuosituhannen vaihteessa. Siksi teimme videon, jossa enkelit käyvät Jerusalemin yllä.
Monet tajusivat tämän, mutta Lontoo ihmetytti heitä. Minä kun luulin, että se olisi ollut se helpompi vihje! Se on viittaus Conspiracy For Goodiin, jonka järjestimme siellä lähes tarkalleen vuosi sitten. Silloin kuvasin alkuperäisen videon kännykälläni. CFG ei liity Ihmisen poikaan muutoin, mutta siellä saatu graffitinmaalauskokemus oli arvokasta kirjoittaessani yhtä kirjan kappaleista.
Kirjan viimeinen editointikierros on käynnissä ja Ihmisen poika julkaistaan syyskuussa.
Tässä kansi.
PS. Vai olivatko ne sittenkin ufoja…?
Käsikirjoittamani hevimusikaali 1827 – Infernal Musical on ollut mieletön menestys Turussa, olen vieläkin oikein poissa tolaltani. Vähän väliä Turun Sanomissa tuntuu olevan joku pääkirjoitus, joka käsittelee musikaalia. Siis Turun Sanomissa, joka ennen tunnettiin maailman ainoana urheilulehtenä, joka julkaisee kuolinilmoituksia!
Alkuperäinen esityskausi tammi-helmikuulla myytiin loppuun ja todella monet halukkaat jäivät ilman lippua. Toukokuulle tuli kolme lisäesitystä ja nekin myytiin päivässä loppuun. Nyt teatteri on onnistunut jotenkin järjestämään vielä yhden lisäesityksen 15.5.! Liput sinne tulevat myyntiin 2.3. Turun Nuoren Teatterin ja lippu.fi:n kautta. Nyt ei kannata hidastella, koska tämän jälkeen tämä ei enää toistu!
Esitystä ei harmikseni ole kovin paljoa paheksuttu, jopa entisen Turun piispan (nykyisen SDP:n kansanedustajan) Ilkka Kantolan kerrotaan pitäneen siitä, vaikka Suomen ensimmäinen arkkipiispa esitetään hieman kyseenalaisessa valossa. Mutta muutama ihminen sentään on pahastunut!
Turun Sanomissa kirjoitettiin tällä tavalla: ”Taas se nähtiin, että pirun kanssa ei pidä veljeillä. Alakerran suosikkimusiikilla ratsastava 1827 Infernal Musical on joutunut yläkerran mustalle listalle.” Pekko Honkasalon polvivamma ja Kristian Meurmanin oharit ovat siis Jumalan kostoa. Samaa epäili fundamentalistikristillinen Övertorneå-blogi.
Tällainen reaktio nyt oli odotettavissakin, mutta tästä saatananpalvojatytön pitämän Sokeiden silmien moraali -blogin kirjoituksesta olen aika ylpeä:
”Samaan aikaan arkkipiispa puolisoineen katsellessaan maailman menoa ja hallitsijavaltion ryssien elkeilyä Suomenmaalla tekevät asioista omat johtopäätöksensä lopunajoista päätyen paholaisenpalvontaan järkeiltyään Jumalan luomana/alaisena Saatanan olevan Jumalan tahdon asialla. (Piste minulta käsikirjoittajalle!) […] Nuivasanaisen moitteen tahdon kuitenkin lausua lankeamisesta arkkipiispan sonnustamiseen esityksen luppupuolella viihteestä tutuksi punaiseksi piruksi varustettuna lipevän myyntimiehen elkeillä ja talkshow-vitseillä, mikä on suoranaista Saatanan pilkkaa, jos jotain niin korkeaa ja pyhää voisi pilkata. (Piste pois käsikirjoittajalta.)”
Hevimusikaalia syytetään siis sekä jumalanpilkasta että saatananpilkasta! Pidän tätä melko hyvänä osumana! 🙂
Viime aikoina on lehdissä ja blogeissa kirjoiteltu kristillisistä jouluperinteistä ja pitäisikö ne poistaa kouluista ja päiväkodeista vai ei. Aika vähälle huomiolle on päässyt se, että melko harva jouluperinne itse asiassa on kristillinen.
Joulu itsessään ei ole alunperin mitenkään kristillinen juhla, vaikka siihen sittemmin liitettiinkin Jeesuksen syntymän juhlinta. Sitä ennen talvipäivänseisausta juhlittiin Rooman Imperiumissa Saturnuksen syntymäjuhlana ja viikingit kuoleman ja tiedonjumala Odinin päivänä. Silloin syksyn pimeys taittui ja valo sai jälleen voiton kuolemasta, se on siis myös Auringon juhla.
Joulun vietossa sinänsä ei siis ole mitään kristillistä. Mutta entä nämä nimenomaiset jouluperinteet?
Monien ihmisten jouluperinteisiin kuuluu tietenkin joitain ihan selkeästi kristinuskoon liittyviä juttuja, kuten joulukirkossa käynti. Jotkut käyvät siellä vain kuuntelemassa kauniita joululauluja, mutta on se silti selkeän kristillinen tapahtuma. Samoin jouluevankeliumin lukeminen ja tiernapoikien esittäminen.
Useimmat muut perinteet ovatkin sitten paljon vähemmän kristillisiä. Jopa sana ”joulu” on pakanallinen jul, toisin kuin englannin Christ’s Mass.
Joulupukki
Nykyinen pukkimme on sekoitus erilaisia lahjoja tuovia hahmoja, leimallisimmin Pohjoismaiden Joulupukkia ja Manner-Euroopan Pyhää Nikolausta. Sen jälkeen ne ovat tietenkin käyneet läpi amerikkalaisen sulatusuunin ja Coca-Colan markkinointitiimi on sementoinut pukin nutun värin. Nikolauksessa on yhteyksiä katolilaiseen pyhimysuskoon (joissain maissa hän muuten kulkee apurinaan vangittu Saatana), mutta Pukki taas on puhtaan pakanallinen ukko.
Muinainen Joulupukki oli todellakin Pukki, alunperin ehkä toinen Thorin vaunuja vetäneistä vuohista. Joulupukki oli salaperäinen ja synkkä pimeyden hahmo. Yksi kylän miehistä veti vuohinaamarin päähänsä ja kiersi talosta taloon vaatimassa lahjoja. 1800-luvulle tultaessa Pukki oli jo vähän hilpeämpi vanha harmaa- tai sininuttuinen vaeltaja, joka toi lahjoja kilteille lapsille. Tuohon aikaan kirkko vastusti syvästi tätä pakanallista perinnettä ja yritti kitkeä sen joulusta, jonka piti olla heidän vapahtajansa armorikas syntymäjuhla. Kaukoviisaasti nähty Runebergin appiukolta arkkipiispa Tengströmiltä, sillä nykyään ainakin kaupungilla kävellessä tuntuu, että Joulupukki on voittanut tämän taistelun 6-0.
Myös varsinkin Ruotsissa suositut olkiset vuohikoristeet ovat tätä samaa perua, vähän toisenlaisia joulupukkeja.
Joulukinkku
Pohjoisessa talvipäivänjuhlien yhteydessä uhrattiin sika hedelmällisyyden jumalalle Freyrille, jonka ratsu oli Kultaharja-niminen karju. Viikingit ja saksit levittivät tapaa Englantiin ja muualle Eurooppaan.
Tästä pakanallisesta tavasta katolinen kirkko piti, sillä mikäpä olisikaan parempi tapa varmistaa, että kasteen ottaneet maurit ja juutalaiset todella olivat hartaasti Kristuksen-uskossa, kuin pakottaa nämä syömään sikaa?
Itse kasvissyöjänä en syö kinkkua, ja tuskin muslimitkaan, mutta mitään erityisen kristillistä ei siinäkään jouluperinteessä ole.
Joulukuusi
Yleisen käsityksen mukaan joulukuusen alku oli siinä, kun muinaiset germaanit toivat ikivihreitä havuja ja puita sisään taloihinsa talveksi tai jouluksi. Tämä on varmasti yksi tausta, mutta saattaa olla, että joulukuusella on myös kristilliset juuret. (On toki myös mahdollista, että tämä kristillinen selitys on keksitty jälkeenpäin, kuten monet muutkin.)
Keskiajan kristillisissä mysteerinäytelmissä yleinen aihe oli syntiinlankeemus. Näissä Paratiisissa kasvavaa hyvän ja pahan tiedon puuta esitti kuusi, johon ripustettiin omenoita esittämään lankeemusta. Joskus niissä roikkui myös öylättejä edustamassa katumusta. Keskiajan loppupuolella kirkko kielsi mysteerinäytelmät liian rivoina, mutta samoihin aikoihin alkoivat puolipakanalliset germaanit tuoda nuo hyvän ja pahan tiedon puut koteihinsa joulunpyhiksi. Aiheesta ei ole vakavaa historiallista todistusaineistoa, mutta mikään ei osoita, että pakanallisten joulupuiden ja paratiisin joulupuiden välillä olisi ollut taukoa sen enempää kuin yhteyttäkään.
Monet tietenkin vastustivat kuusten tuomista sisään pakanallisena toimintana. 1600-luvulla eräs luterilainen teologi ehdottikin, että parempi kuin koristella joulukuusia ”olisi osoittaa lapset kohti tuota hengellistä seetriä, Jeesusta Kristusta”. Hengellinen seetri taitaa monessa kodissa kuitenkin vähemmän tärkeässä osassa kuin hedelmällisyyden ja syntiinlankeemuksen havupuu.
Tulevaisuuden joulu
Jos viimeiset viisikymmentä vuotta elettiin kaupallistumisen aikaa, nyt eletään varmastikin yhtäältä maallistumisen ja toisaalta monikulttuurisuuden aikaa. Amerikkalaiset televisiosarjat ja mainoskampanjat ovat vaikuttaneet jouluperinteisiimme valtavasti, varmasti myös hanukka, ramadan ja kekri, osittain jopa kiitospäivä. Joissain kodeissahan syödään joulukalkkunaa.
Pidän luultavana, että viidensadan vuoden päästäkin ydintalvien pimeimpinä päivinä juhlitaan. Jos luonto on silloin mallillaan, varmaan koteihin tulee joulupuu, jouluruokaa ja Joulupukki. Mutta onko koristeltuna kataja vai mänty? Onko ruokana kinkku, tofukalkkuna vai GM-nauta? Minkä värinen takki Joulupukilla sillä kertaa on?
Kehittävätkö muslimit, juutalaiset, hindut ja buddhalaiset omat jouluperinteensä, vai pystyvätkö he pitämään kiinni omista juhlistaan paremmin kuin kristityt ja pakanat?
Lopuksi
Jotkut ovat kommentoineet myös sitä, että on vaarallista opettaa lapsille jouluevankeliumin kaltaisia legendoita tosina. Tässä kohtaa on aiheellista perehtyä Käytöksen kultaiseen kirjaan (Tuomi Elmgren-Heinonen, 1956):
Joulupukki, joka meillä saapuu jouluaattona ja tanssii piirileikkinsä lasten mukana joulukuusen ympärillä, kuuluu kansan tavan mukaan vasta Tapaninpäivän huvituksiin. Tämä päivä on muutenkin varattu kaikenlaiselle ilonpidolle, kilpa-ajoille, kujeille, leikeille ja vilkkaalle seurustelulle. Maalla joulupukki kiersi talosta taloon, se oli pukeutunut turkkiin tai olkiin tai sillä oli oljesta valmistetut pitkät sarvet. Tapaninpäivänä kiersivät talosta taloon myös erilaisiin pukimiin pukeutuneet tähtipojat. Se seikka, että on julkisestikin keskusteltu siitä, valehdellaanko lapsille, kun heille uskotellaan joulupukin olevan olemassa, todistaa, miten kauas vanhojen kansantapojen tunnelmasta olemme joutuneet. Joulupukki on tietenkin ’leikki-oikea.’ Lapsi antautuu täysin sydämin, niin kuin kansa ennen, joulupukin saapumisen lumoihin, suorittaa kumarruksensa, vastaa kysymyksiin ja leikkii piirileikkinsä aivan yhtä syvästi nauttien, vaikka se tietäisi joulupukin naamarin ja turkin alla piilevän isän, sedän tai jonkun muun läheisen omaisen.
Tänään on muuten pimein vuorokausi satoihin vuosiin, joten valon voittoa todella kelpaa juhlia. Siispä hyvää ja myyttistä joulua kaikille!
Olemme tällä viikolla Berliinissä Prix Europa -konferenssissa. Kyseessä on eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden ja tv:n tekijöiden tapaaminen, jossa katsotaan ja kuunnellaan muiden tv-sarjoja, kuunnelmia, dokumentteja ja “emerging media” –produktioita (eli yleensä webbisivuja), ja arvioidaan niitä. Sitten äänestetään ja parhaana pidetty voittaa Kultaisen härän.
Elina ja minä osallistumme, koska lyhärimme Baabelin metsä valittiin mukaan Languages Through Lenses -kategoriassa. Viisitoista tiimiä ympäri Eurooppaa saapui lauantaina ja käytti koko sunnuntain katsomalla, kommentoimalla ja äänestämällä toistensa elokuvia. Sunnuntai-iltana paljastettiin, että Baabel oli kolmen jatkoon päässeen joukossa, ja kilpailisi opiskelijapalkinto Kultaisesta vasikasta lauantain palkintogaalassa. Jännää!
Elokuva on 90-sekuntinen seikkailutarina, jonka minä käsikirjoitin, Elina tuotti ja me ohjasimme yhdessä. Siinä saamelaistyttö, kurdipoika ja baskipoika yrittävät pelastaa poronvasaa pinteestä. Kyseessä on yhteistyötuotanto Pohjola-filmin ja Taikin välillä.
Olemme siis koko viikon täällä Prix Europassa. Joka päivä alkaa jonkun gurun pitämällä aamiaispuheella, ja sitä seuraa koko päivä näytöksiä joka puolelta maanosaa. Toisinaan on erikoistapahtumia, kuten Guy Meredithin luento epälineaarisesta tarinankerronnasta tiistaina tai tuottajien yhteistuotantopaneeli tänäiltana.
Maanantain aamiaispuheen piti brittiläinen dokumentaristi Paul Watson. Hän oli viihdyttävä puhuja ja kaipasi vanhoja hyviä aikoja, jolloin televisiossa ilmeisesti ei välitetty julkkiksista ja yleisön kosiskelusta. Saattaa olla oikeassakin. Mainitsen hänet kuitenkin siksi, että häneltä pääsi toistaiseksi matkan paras lause. “Film is the opera of arts.” Elokuva on taiteiden ooppera. Miettikääs sitä. Mikä ooppera sitten on? Mitää kysyä, jos näen hänet vielä täällä Berliinissä, joka on Saksan Frankfurt.
Tänään alkoi Emerging Media -osasto, missä yritän olla mahdollisimman paljon paikalla. Twiittauksen määrä meni heti katon läpi #PE10-tägillä, kun tapahtuma täytti sosiaalisen median ammattilaisilla. On kiinnostavaa verrata kaikkia näitä eurooppalaisia netti/interaktiivisuus/uusmedia/multimedia/jatkettu maailma/mobiili –produktioita The company P:n osallistumisprojektien kanssa.
Nyt takaisin konferenssiin ja odottamaan lauantaita… Sillä välin kannattaa katsoa Baabelin metsä täällä! (Tai odottakaa festivaalia joka näyttää sen, kuten Kettupäiviä Helsingissä.)
Miksi isot mediat ovat niin ydinvoimamyönteisiä? Miksi keskustapuoluetta lyödään etelän mediassa? Miksi Johanna Korhonen sai kenkää? Miksi Hesari parjaa koko ajan YLEä? Miksi lehdistö vaikenee maahanmuuttajakriittisen liikkeen lukemattomista voitoista? Kuka on vastuussa? No… minä.
”Teillä on kädessänne enää yksi valttikortti, joka on se, että edelleen – tilanteen lievästä paranemisesta huolimatta – teillä on käsissänne massatiedotusvälineet, joiden avulla te voitte kontrolloida sitä mitä ns. suuri yleisö asioista tietää”, kertoo nimimerkki Suurkirjoitus Hommaforumilla minusta ja edustamastani äärivasemmistosta.
Olen käynyt Hommassa keskustelua esseeni Epäloogisuuksien leikkipuisto tiimoilta. Tai oikeastaan sen oli tarkoitus olla se aihe, mutta keskustelu on laventunut “kysytään iljettävältä monikultturistilta mitä vaan” –henkiseksi.
Keskustelussa on salaliittoteoreetikoiden, rasistien ja sekopäiden lisäksi myös melko paljon ihan oikeasta keskustelusta ja jopa perusteluista ja lähteistä kiinnostuneita ihmisiä, joiden kanssa on varsin kiinnostavaa taittaa peistä. Tulkaa seuraamaan ja osallistukaa, jos sielu sietää!
Aika monet myös varsinkin alkuvaiheessa kyselivät myös, että mitä mieltä mä nyt olen tästä Hommasta, eiks ookkin ihan kiva paikka. Ei se nyt minusta hirveän kiva paikka ole, mutta ei se myöskään tarvitse minun hyväksyntääni.
Tässä pieni esimerkki keskustelun kulusta:
JULMURI: Toinen ongelma on, että jos sallitaan saudirahoilla rakennettavat wahhabismia aka. petro-islamia levittävät moskeijat Suomessa, monet alunperin maltillista islamia harrastavista maista tulevat koulutetaan täysin uuteen ajattelutapaan.
MIKE: Eikö meidän silloin tulisi tukea nimenomaan niitä maltillista islamia harrastavia? Esimerkiksi kouluttaa liberaaleja ja valistuneita imaameja Suomessa, ettei uskonoppineita tarvi tuottaa Saudi-Arabiasta.
JULMURI: Meinaatko, että koulutetaan imaameja verorahoista? En usko siitä olevan paljoakaan hyötyä. Ensinnäkin se maksaisi rahaa ja toiseksi tällaiset imaamit leimattaisiin helposti ”ristiretkeläis-juutalais-zog” salaliiton kätyreiksi muslimimaailmassa. Siellähän nämä Euroopasta natsismin mukana hävinneet ajatukset ovat yhä kovassa huudossa. Esim. Mein kampf takoo ennätyslukuja vuodesta toiseen.
MIKE: Meinaan juuri sitä – enkä usko tuohon vastasalaliittoteoriaasi. […] Missä siellä [Mein Kampf takoo ennätyslukuja]? Koko muslimimaailmassa vai? Jos olet tutustunut Mein Kampfiin, tiedät, ettei sitä jaarittelua lue erkkikään.
JAAKKO SIVONEN: Esimerkkejä: [linkkejä, joissa kerrotaan, että Mein Kampf myy hyvin Pakistanissa ja Turkissa]
ANT.: Lisää esimerkkejä. [linkkejä, joissa kerrotaan, että Mein Kampf myy Indonesiassa ja Bangladeshissa]
SUURKIRJOITUS: ”Epäloogisuuksien leikkipuisto”-kirjoitit, mutta miltäs nyt tuntuu, kun nämä ”epäloogiset rasistiset öyhöttäjät” esittävätkin enimmäkseen täysin perusteltuja ja asiallisia vastauksia.
Kysyit lähteitä muslimien järjestämistä juutalaisvainoista, ja vastauksen sait.
Kysyit lähteitä Mein Kampf-tekeleen suosiosta muslimimaissa, ja vastauksen sait.
MIKE: Eli Pakistanissa ja Bangladesh ja Turkki edustavat nyt koko muslimimaailmaa? Turkki ei edes ole islamilainen maa.
Julmurin väite oli, että muslimimaailma leimaisi Suomessa koulutetut imaamit ’”ristiretkeläis-juutalais-zog” salaliiton kätyreiksi’, koska koko muslimimaassa ’Mein kampf takoo ennätyslukuja vuodesta toiseen’.
Jos Julmuri tarkoitti, että pakistanilaiset ja bangladeshilaiset muslimit eivät hyväksyisi Suomessa koulutettuja imaameja, koska niissä maissa Mein Kampf on myynyt hyvin, niin se on jo vähän eri asia. Suomen moskeijat eivät nyt mitenkään pursua Pakistanista ja Bangladeshista tulleita muslimeita muutenkaan.
Täällä selvästi on ihmisiä, joilla on oikeaa tietoa asioista ja ihmisiä joilla on vahvoja mielipiteitä siitä ja ihmisiä jotka ajattelevat kriittisesti, mutta tässä keskustelussa nämä ominaisuudet eivät aina tunnu osuvan samaan persoonaan. Jos sanotaan, että koska on X, niin siksi myös Y, ei tämän todisteeksi riitä, että X on totta ainakin jossain ja joskus. Pitää myös todistaa että siitä seuraa Y. Kyllä tämän varmasti jokainen tietää, mutta ihmetyttää, että Julmurin yleisluontoiset mutuheitot ja Jaakko Sivosen oikeat lähteet tuntuvat saavan ihan tasavertaisen kohtelun täällä, ja sitten toisella todistellaan toista.
Niin että vaikka täällä keskustelussa esiintyy faktojaKIN, niin ihan hirveään voitonriemuun ei mielestäni ole vielä Suurkirjoituksella aihetta.
SUURKIRJOITUS: Hölpön-pölpön. Kyllä täällä esiintyy faktoja paljon enemmän kuin monella muulla foorumilla, vaikka toki täältä hakemalla hakien voi löytää ”öyhöttämistäkin”.
[…]
Väitätkö tosiaan, että Turkin kansalaisista valtaosa ei olisi islaminuskoisia? Tämä ei muutu miksikään sillä, että Turkki ei ole virallisesti islamilainen tai sillä, että siellä ollaan keskimäärin maallistuneempia kuin useimmissa muslimimaissa.
Ja keskustelu jatkuu…
Olen osallistunut Savukeitaan esseeantologiaan, joka julkaistaan tänä syksynä. Kirjan nimi on Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? ja se sisältää kirjoituksia Halla-ahosta, hänen ympärilleen rakentuneesta ilmiöstä sekä maahanmuutosta ja maahanmuuttokriittisyydestä. Kustantajan esittely kirjasta:
Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? (toim. Ville Hytönen) 19,90€ 978-952-5500-78-3, 232s. Pehmeäk.
Tilaa teos 16€ (sis. posti) norm. 19,90.
Eiralainen blogikirjoittaja ja kielitieteilijä Jussi Halla-aho on noussut yhdeksi 2000-luvun maahanmuuttokeskustelun kiistellyimmistä hahmoista. Hänen kirjoituksensa ovat synnyttäneet vankan kannattajajoukon, joka puhuttelee Halla-ahoa mestarinaan.Samaan aikaan Halla-ahoa on syytetty rasistisista lausunnoista, vihapuheesta, jumalanpilkasta, sovinismista ja seksuaalivähemmistöjen uhkailusta. Häntä vastustetaan ja vihataan vähintäänkin yhtä paljon kuin kannatetaan. Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? selvittää yhdeksän kirjoittajan voimin Halla-ahon väitteitä, motiiveja, kieltä ja häntä mediailmiönä. Kirjoittajat ovat Arja Alho, Jukka Hankamäki, Timo Hännikäinen, Jukka Mallinen, Husein Muhammed, Katja Kettu, Jussi K. Niemelä, Sirpa Pietikäinen ja Mike Pohjola.
Oma tekstissäni seuraan Hommaforumin ja Halla-ahon kirjoittelua eräästä yksittäisestä maahanmuuttoon liittyvästä aiheesta. Käytän aika paljon lainauksia, etten laita sanoja kenenkään suuhun. Toimitin jutun sivutyönä myös pienen maahanmuuttokriittisen sanaston (jonka tiimoilta voinkin mainita, että hommalaiset käyttävät Mestari-nimitystä etupäässä itseironisesti).
Kirjasta on jo vilkasta keskustelua Hommassa.
Olen myös puhumassa Hännikäisen kanssa kirjan tiimoilla Helsingin Kirjamessuilla torstaina. Tästä lisää myöhemmin.
Musta tuntuu 