Archive for the ‘hevi’ Category

h1

1825 Adventti osat 8-14

joulukuu 11, 2012

Tässä seitsemän seuraavaa osaa Turun Sanomissa viime vuonna julkaistuun jatkokertomukseen 1825 Adventti. Se on etko-osa ensi kesänä ilmestyvälle romaanilleni 1827 Inferno. Edelliset osat löytyvät täältä.

Tätä oli tosi hauska kirjoittaa, koska uin tuolloin (kuten nytkin) korviani myöten historiallisessa Turussa ja kaupungissa muisteltiin vielä lämmöllä vähän aiemmin esiteltyä hevimusikaalia. Oli mahtavaa vähän irrotella samojen henkilöiden parissa ja samalla huvittua ja ehkä liikuttuakin entisajan joulutavoista.

Tutustumme Snellmaniin, Cygnaeukseen, Karva-Pirjoon ja moneen muuhun merkkihenkilöön, käymme saunassa ja kirkossa, saadaan häätö ja paheksutaan tiernapoikaesitystä.

”Nämä esitykset pitää kieltää”, sanoi arkkipiispa Tengström pormestarille. ”Helsingissä maistraatti sakottaa kaksikymmentä hopeataaleria jokaista, joka kiertelee taloissa tähtipojan tai joulupukin valepuvussa.”

Osa 8: Maria, 4.12.1825

Osa 9: Fredrik, 5.12.1825

Osa 10: Johan, 6.12.1825

Osa 11: Neekeri-Pepe, 7.12.1825

Osa 12: Saunassa, 8.12.1825

Osa 13: Valtkortti, 9.12.1825

Osa 14: Tähtipoika, 10.12.1825

h1

Seikkailuille joukkorahoitusta

heinäkuu 4, 2012

Olen tekemässä seikkailua Lamentations of the Flame Princess -roolipeliin ja tarvin rahoitusta! Pelin tekijä on Suomessa asuva amerikkalainen James D. Raggi IV ja nyt heinäkuussa on käynnissä kymmenisen rinnakkaista crowdfunding-kampanjaa eri seikkailuille. (Siellä on muitakin hienoja, tsekkailkaa samalta sivulta.)

I Hate Myself For What I Must Do on jänskä ja ehkä ahdistavakin weird fantasy -heviseikkailu, jonka kuvittaa Roolipelaajan kansistaankin tunnettu mahtava Joel Sammallahti. Peli tehdään, jos kuuden tonnin rahoitus saadaan kasaan. (Mutta jos ei saada, ette menetä mitään.) Täällä voi osallistua! (Samalla autatte mua tutustumaan crowdfundingin saloihin myöhemmin tässä kuussa julkistamaani isoa projektia varten…)

Lamentations of the Flame Princess presents I Hate Myself for What I Must Do by Mike Pohjola, illustrated by Joel Sammallahti

A village tormented by a blasphemous priest.
A vile daemon summoned upon the world.
A curse which cannot be lifted.

At dusk you still considered yourself one of the good guys. Hardly perfect, but you tried to do the right thing. But now it seems the right thing is the wrong thing, and before sunrise you must become as despicable a person as possible.

You hate yourself for doing all this. But you have no choice. Or so you keep telling yourself. Your noble end justifies whatever horrible means you must take.

I Hate Myself For What I Must Do is a Lamentations of the Flame Princess weird fantasy heavy metal adventure by Mike Pohjola.

Jee!

h1

1827 – Infernon käsikirjoitus kustantajalla

Touko 16, 2012

Lähetin eilen 1827 – Infernon käsikirjoituksen kustantajalle. Hieno rajapyykki, vaikka tästä seuraakin vielä kommentteja, uusia versioita, kielenhuoltoa, taittovedoksia ja kaikkea muuta. Seuraava konkreettinen rajapyykki on oikeastaan kirjan saaminen painoon.

Tulossa on siis Turun paloon sijoittuva historiallinen seikkailuromaani. Saman tarinan pohjalta tehtiin viime vuonna myös huippusuosittu hevimusikaali 1827 – Infernal Musical. Pian kaksisataa vuotta on mietitty Turun palon syitä ja periturkulaiseen tapaan etsitty syyllisiä, mutta nyt mysteerit viimeinkin ratkeavat!

Word kertoo kirjasta tällaisia tilastoja:

Pages 150.
Words 65,297.
Characters 512,419.
Paragraphs 3,082.
Lines 6,911.

Tästä voimme päätellä, että kirja on noin kolmesataasivuinen eli puolet järkälemäisestä Ihmisen pojasta.

Nyt olisi hienoa saada kirjan Facebook-yhteisö aktiiviseksi ja paljon kannattajia. Laitan sinne linkkejä, päivityksiä, kuvia, ennakkomateriaalia, arvosteluja ja kaikkea mahdollista kirjaan liittyvää. Mahdollisesti myös jotain tarjouksia – viime vuonna jaoin Ihmisen pojan tykkääjille ilmaisia lippuja Turun Kirjamessuille.

Ennen ilmestymistä saaduista tykkääjistä voi olla ihan konkreettista hyötyä, sillä kirjakaupat alkavat nyt päättää, paljonko syksyn kirjoja tilaavat mihinkin kauppaan. Jos siis haluat varmistaa, että paikallisessa Suomalaisessa tai Kansallisessa on Infernoa tarjolla, tykkää kirjan sivusta, kutsu kaverisi mukaan ja käy vielä kirjakaupassa varmistamassa, että sitä on tulossa.

h1

1827 – Infernon kansi

huhtikuu 3, 2012

Seuraava romaanini 1827 – Inferno ilmestyy syksyllä! Se kertoo Turun palosta ja viime vuonna esitetty hevimusikaali 1827 – Infernal Musical pohjaa samaan tarinaan. Liittykää kirjan Facebook-tykkääjäksi, niin saatte tietää aina tuoreimmat kuulumiset.

Tänään julkistin kirjan kannen, joka on mahtavan Tuomo Parikan käsialaa:

Yleensä kirjaa ei saisi arvioida kansien perusteella, mutta nyt se ei haittaisi 🙂

h1

Hevimusikaaliin lisäesitys!

helmikuu 28, 2011

Käsikirjoittamani hevimusikaali 1827 – Infernal Musical on ollut mieletön menestys Turussa, olen vieläkin oikein poissa tolaltani. Vähän väliä Turun Sanomissa tuntuu olevan joku pääkirjoitus, joka käsittelee musikaalia. Siis Turun Sanomissa, joka ennen tunnettiin maailman ainoana urheilulehtenä, joka julkaisee kuolinilmoituksia!

Alkuperäinen esityskausi tammi-helmikuulla myytiin loppuun ja todella monet halukkaat jäivät ilman lippua. Toukokuulle tuli kolme lisäesitystä ja nekin myytiin päivässä loppuun. Nyt teatteri on onnistunut jotenkin järjestämään vielä yhden lisäesityksen 15.5.! Liput sinne tulevat myyntiin 2.3. Turun Nuoren Teatterin ja lippu.fi:n kautta. Nyt ei kannata hidastella, koska tämän jälkeen tämä ei enää toistu!

Esitystä ei harmikseni ole kovin paljoa paheksuttu, jopa entisen Turun piispan (nykyisen SDP:n kansanedustajan) Ilkka Kantolan kerrotaan pitäneen siitä, vaikka Suomen ensimmäinen arkkipiispa esitetään hieman kyseenalaisessa valossa. Mutta muutama ihminen sentään on pahastunut!

Turun Sanomissa kirjoitettiin tällä tavalla: ”Taas se nähtiin, että pirun kanssa ei pidä veljeillä. Alakerran suosikkimusiikilla ratsastava 1827 Infernal Musical on joutunut yläkerran mustalle listalle.” Pekko Honkasalon polvivamma ja Kristian Meurmanin oharit ovat siis Jumalan kostoa. Samaa epäili fundamentalistikristillinen Övertorneå-blogi.

Tällainen reaktio nyt oli odotettavissakin, mutta tästä saatananpalvojatytön pitämän Sokeiden silmien moraali -blogin kirjoituksesta olen aika ylpeä:

”Samaan aikaan arkkipiispa puolisoineen katsellessaan maailman menoa ja hallitsijavaltion ryssien elkeilyä Suomenmaalla tekevät asioista omat johtopäätöksensä lopunajoista päätyen paholaisenpalvontaan järkeiltyään Jumalan luomana/alaisena Saatanan olevan Jumalan tahdon asialla. (Piste minulta käsikirjoittajalle!) […] Nuivasanaisen moitteen tahdon kuitenkin lausua lankeamisesta arkkipiispan sonnustamiseen esityksen luppupuolella viihteestä tutuksi punaiseksi piruksi varustettuna lipevän myyntimiehen elkeillä ja talkshow-vitseillä, mikä on suoranaista Saatanan pilkkaa, jos jotain niin korkeaa ja pyhää voisi pilkata. (Piste pois käsikirjoittajalta.)”

Hevimusikaalia syytetään siis sekä jumalanpilkasta että saatananpilkasta! Pidän tätä melko hyvänä osumana! 🙂

h1

Infernal Musical pian enskarissa

tammikuu 11, 2011

Lyhyt traileri 1827 – Infernal Musicalille, puolentoista viikon päästä ensi-iltansa saavalle hevimusikaalille. Lippuja on vielä hiukan, mutta jos haluat valita paikkasi, varaa heti. Esityskausi on vain 21.1.-5.2.2011.

Monet ovat kysyneet, mikä hevimusikaali oikeastaan on. Onko siinä vain biisejä, vai sisältyykö siihen joku tarinakin? Muodoltaan se on kuin West Side Story tai The Producers – näytelmä, jossa tarina välillä kerrotaan laulamalla vuoropuhelun sijaan. Tyyliltään se on varsin erilainen, yhdistäen historiallista toimintaa heavy metaliin. Esityksessä on etupäässä tunnettuja kappaleita, kuten Paranoid, Carry On tai Hunting High And Low. Mukana on myös yksi oma biisimme (lyriikat minulta, sävelet musiikkiohjaaja Joona Lukalalta), ja yksi upouusi biisi Lordilta, Devil’s Crashing the Party. Broadway-termein siis musikaalin ”book” on minulta ja ”lyrics” Diolta ja monelta muulta. Mutta kyllä, helvetinmoinen tarina on tarjolla!

Jos olette Briteissä, suosittelen kuuntelemaan BBC Radio 3:n ohjelman Music Matters, ja heidän raporttinsa Turusta ja Tallinnasta, Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Siellä haastatellaan ainakin minua ja soitetaan jotain meidän biisejä.

Ajankohtainen kakkonen tekee myös ison Turku-jutun tällä viikolla, ja kuvassa on sekä musikaali että minä. (Tunnistatko t-paidan?) Myös VR:n Matkaan-lehden tammikuun numeroon kannattaa tutustua.

Rock on!

Lordi ja kaksi palanutta leidiämme sekä Devil's Crashing the Partyn sinkkujulkaisu.

h1

Jeesus-biisien Top 10

marraskuu 27, 2010

Teen aina jokaiselle kirjoitusprojektilleni oman soittolistan, jossa on teemaan sopivaa musiikkia. Sitä kuunnellessa pääsee nopeasti oikeaan tunnelmaan. Ihmisen poikaa varten olen kasannut soittolistan, jossa on paljon nuoruuteni musiikkia, mutta erityisesti kappaleita Jeesuksesta.

Jeesusta tai kristinuskoa käsittelevää rokkia on vaikea googlettaa, koska löytyy niin paljon Jeesusta ja kristinuskoa ylistävää rokkia. Kriittisemmästä musiikista ei ole niin tehty listoja. Tässä yksi.

Hassisen Kone – Jeesus tulee. Aikanaan aika paheksuttavakin biisi 80-luvun alusta, nyt melko harmiton rallatus, jossa ironisoidaan ihmisiä, jotka odottavat Jeesuksen toista tulemista. Noihin aikoihin taisi joka toisessa lyhtypylväässä olla ruma aanelonen, jossa luki ”Jeesus tulee! Oletko valmis?” Ismo Alanko jatkaa biisissä: ”Viritä virtes! Osaatko psalmis? Jeesus tulee, vaihda jo pukua, alahan treenata ulkolukua.”

Depeche Mode – Personal Jesus. Kappale siitä, miten kaikki ovat joskus jollekulle toiselle ”Jeesus” eli se ainoa joka välittää. Tarinan mukaan biisi käsitteli alunperin Priscillan ja Elviksen suhdetta. Välillä olen ajatellut tämänkin olevan tv-pastori-biisi, koska siinä puhutaan Jeesukselle soittamisesta. Tästä on myös Johnny Cashilta ja Marilyn Mansonilta loistavat cover-versiot, jotka kaikki ovat soittolistallani. Nina Hagenin, The Clashin tai Tori Amosin versioihin en ole vielä kunnolla tutustunut, mutta ehkä tässä olisi ainesta jonkinlaiseen Personal Jesus –maratoniin, verrokkina monta tuntia kestänyt Sweet Dreams –cover-maraton, jonka Juhana Pettersson toteutti larppiimme En kadu mitään.

PMMP – Henkilökohtaisesti. Jonkinlainen vastakohta Personal Jesuksen anteeksiantavalle Jeesukselle, tässä on tarjolla suomalaisille ehkä tutumpi kohtuuton ja ankara Jeesus, ilmeisesti narsismin symbolina. ”Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi, muut saavat armahdustasi odottaa. Ja sinä henkilökohtaisesti ainoa sanelija, pääroolissa niin monen muun elämän.”

The Rolling Stones – Sympathy For the Devil. Musiikillisesti loistava paholaisbiisi, jonka kertosäkeessä viitataan Bulgakovin kirjaan Saatana saapuu Moskovaan. Itse säkeistöt kertovat Saatanan historiasta ristiinnaulitsemisesta nykypäivään. Kummallista kyllä, Perkele tuntuu vastustavan paitsi kristinuskoa, myös kapitalismia, sillä hänen hirveyksiinsä ei kuulu niinkään yleinen sodan levittäminen vaan lokakuun vallankumouksen kanntattaminen ja Saksan puolella oleminen toisessa maailmansodassa. Vahvasti amerikkalaisessa perspektiivissä siis ollaan, sillä aika moni suomalainen syyllistyi samoihin synteihin.

Kolmas nainen – Äiti pojastaan pappia toivoi. Jo kappaleen nimi kertoo loistavasti äidin ihanteiden ja pojan elämänkaipuun ristiriidasta – aihe, joka on toki läsnä myös omaelämäkerrallisessa romaanissani. Tarjolla on myös kenties paras suomalaisen rokin puoliriimi. ”Äiti pojastaan pappia TOI-VOI. POIka lauLOI, lauLOI ja JOI. Äiti TOI-VOI, POIka JOI.” Parasta on, että riimi ei nouse liikaa esiin, vaan tulee täysin luontevasti ja kikkailematta.

Genesis – Jesus He Knows Me. Amerikkalaisiin tv-pastoreihin pureutuva kappale. Hyvä biisi, mutta jutun kärkenä on (varmaankin tässä yhteydessä perusteltu) tekopyhyys. ”I believe in the family with my ever-loving wife beside me. She don’t know about my girlfriend, or the man I met last night.” Oman kokemukseni mukaan kristittyjä syyttävät tekopyhyydestä usein vain ne ateistit, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Ei sillä, etteikö Jumalankin leivissä olisi tekopyhää porukkaa, mutta tuskin se nyt jokaista kristittyä leimaa.

Juice Leskinen – Matteus, Markus, Luukas ja mä. Opetuslapsista tai evankelistoista on luonnollisesti laulettu paljon vähemmän kuin Jeesuksesta itsestään. Juice kuitenkin tekee evankeliumien kirjoittajista (jotka eivät edes eläneet samaan aikaan, saati että olisivat tunteneet toisiaan) jonkinlaisen bändin, joka vetää Palestiinan kiertuetta. ”Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin, ja annettiin ihmisen viihtyä, Matteus, Markus, Luukas, ja mä. Ja Matteus hän vyyhtesi tarinaa, kertoi aikansa, sankarista, joka ihmistä soitti kuin kitaraa, tuli jostakin Nasaretista.” Juicella on aika paljon kristinuskoa käsitteleviä biisejä, joiden asenne uskontoa ja Jeesusta kohtaan vaihtelee hyvin paljon. Tämä ei ole mitenkään terävimmästä päästä, mutta näkökulma on hyvin freesi.

Jesus Christ Superstar – Jesus Christ Superstar. Mahtavan musikaalin nimibiisi. ”Jesus Christ Superstar, do you think you are what they say you are?” Lyriikoissa käydään läpi epäloogisuuksia Jeesuksen toiminnassa: jos hän oli Jumalan poika ja hänellä oli joku suunnitelma, niin miksi hän toimi niin kuin toimi? Jos kuuntelette kappaletta (tai musikaalin koko erinomaisen soundtrackin) Spotifysta, suosittelen Lontoon miehitystä vuodelta 1996. Biisistä on myös slovenialaisen industrialbändi Laibachin nerokas coveri.

Monty Python – Always Look on the Bright Side of Life. Life of Brianin legendaarinen loppukappale toimii laulettuna ja vihellettynä. Elokuva itsessään oli murrosikäisenä tajunnanräjäyttävä ja biisi sille nerokas lopetus. Harmillisesti Eric Idle (joka elokuvassa esittää kappaleen) käytti sitä uudelleen näyttämömusikaalissaan Spamalot!, joka siis kertoo kuningas Arthurin tarinan lisäten siihen kaikki mahdolliset Python-hittibiisit. (Mukana on myös Finland, Finland, Finland.) Mutta kun Brianin elämässä syntyy nerokas kontrasti synkästä ristiinnaulitsemisesta ja hauskojen fiilisten viheltämisestä, on biisi lattea jos sen esittää Patsy-aseenkantaja masentuneelle kuninkaalle ja alateksti on sama kuin yläteksti: koeta hei piristyä!

Ramones – I’m Not Jesus. Tämän kappaleen sanat sopivat tosi hyvin Ihmisen pojan teemaan. ”Don’t wanna die for your sins. Got no special powers. Sacrifice and sacrilege. Hey man, I wanna live! I’m not Jesus! I can’t heal you. Taste my blood it doesn’t taste like wine. Can’t you see this cross isn’t mine?” Apocalypticalla on samanniminen pari vuotta vanha metallibiisi, jossa aikuinen mies kohtaa häntä lapsena hyväksikäyttäneen papin, mutta vaikka kappale on hyvä, se ei puhuttele mua yhtä oivasti kuin tämä. En minä ole Jeesus, antakaa minun olla ihminen!