Archive for the ‘Israel’ Category


Solmukohta on mahtava!

20 huhtikuun, 2012

Kirjoitin englanniksi ajatuksia ja muisteloita viime viikonlopun Solmukohdasta. Tällaisia:

Some thoughts and reminiscences from this year’s Solmukohta (Knutepunkt) in Finland. Solmukohta started as a conference/festival of Nordic larpers and has become a conference/festival of international larpers interested in the tradition of Nordic larp.

I’ve been a regular Knudepunkt goer since the third one in 1999. I haven’t missed a single event before last year’s one in Denmark. Which meant it was amazing to go back there this year when it was held in Helsinki.

This year apart from all the Nordics, I talked to people from Russia, Croatia, Israel, Germany, England, Latvia, Italy and the United States. On top of that I know we had visitors from pretty much all around Europe from Portugal to Latvia, from England to Bulgaria. So it’s really becoming international.

The editor of this year’s Solmukohta book States of Play, Juhana Pettersson, observed that ”Nordic larp” has become a tradition independent of the Nordic countries. So you can have Nordic larp in Mexico or Egypt. But you can also have larps in Finland that belong to some other tradition or remain more or less unaffected by that tradition. And that way you can even have Nordic larp being in dialogue with Finnish larp, and I guess my own Täällä Kirjokannen alla had quite a bit of that going on.

For me the whole experience started with the Nordic Larp Talks on Wednesday in Club PRKL in downtown Helsinki. You can see my talk titled How To Become a God, and all the others here.

Would you buy a used god from this man? Photo by Tuomas Puikkonen.

Next day all three hundred and sixty of us got on buses that drove us to the conference hotel Kiljavanranta next to some lake in the middle of the Finnish forest with some patches of snow left.

I ran two programs this year. One was called the Folk Fantasy Workshop, based on my article in States of Play (PDF). I gave a short presentation on the world in Täällä Kirjokannen alla, and then we started workshoping on taking each participants’ own country/nation/tribe/city/identity and turning that into a folk fantasy world. We had people from Sweden, China, Croatia and Russia present, and we had hardly gotten started when we already had to stop. The workshop might’ve been over ambitious, but I think the participants still made some interesting connections and maybe had some ideas they can later use for whatever they wish.

The other item was originally titled Contacting the Characters Within You, a self-help kind of approach to taking the roles and characters we carry around with us and using them for other things. Since the workshop was scheduled for Sunday morning, I had to rename it Hangover Yoga Workshop (and Contacting the Characters With You).

We started with twenty minutes of simple yoga exercises designed not to feel too bad for the hungover people, and wake everybody up a little bit. Then we started meditating on the characters we’ve played trying to identify five archetypes. The Good One, The Trickster, The Leader, The Shadow and The Brain. Not everybody had experience with all of these, but I think people sort of got the idea. We examined each one a little bit, and then chose two of them. Those two we made our own, trying to develop their physical language and put them on and off faster and faster. The idea was that the participants could learn to call on these characters in tricky situations in their ordinary life. For example a test might be very difficult for the participant in their everyday role, but putting on the role of The Brain might help them deal with it better. Different situations might require taking on different roles, and these sorts of exercises will hopefully help people to identify them better.

I think the workshop was a success since many people came to thank me for it later. I’m not an expert yoga master, either, but I think that went fine, as well.

One of the many highlights was being able to buy an early copy of Leaving Mundania from the author Lizzie Stark. I knew who she was since people had told me she visited last year’s Knudepunkt in Copenhagen. Leaving Mundania is a non-fiction book about larpers and the larp scene. It mostly focuses on larp in the United States, but the last chapter is titled Knudepunkt Blew My Mind. It was thrilling to read an excited outsider’s perspectives on the whole scene and the games we play and the the people we know. Of course, Lizzie’s not an outsider anymore.

She signed my copy ”Turku this!” Ironically, I accidentally left the book in the Turku School room (all the rooms were named after concepts in larp theory). So I really did Turku it. The next day it was gone. If you have it, I want it back!

The Pan-European tv drama / larp / transmedia experience The Spiral (formerly The Artists) is partly built by larpers, specifically Martin Ericsson and Adriana Skarped.  They showed us a sneak preview of the tv show’s trailer, which seemed really cool. Parts of the whole thing are made through a larp, as some sort of mocumentary. Difficult to explain, but you should totally follow it when it airs in September in several European countries including Finland. Or take part in the larp parts – it’s not too late!

Some players of The Spiral with game mistress Adriana Skarped in the middle.

The social aspect is very important in these events. Even though I went to bed quite early on two nights, I had a chance to party it out Saturday. DJ Hakkis’s 90’s gothic hits marathon was well appreciated! Also interesting discussions on commercial larps in Siberia, how Taoism relates to the works of Ursula K. Le Guin, politics in Israeli larps, German film funding, the great roleplaying theories of the day, capitalism and socialism in post-apocalyptic Swedish larps and lots of other great stuff.

There’s an influential indie roleplaying scene mostly in the US, but also internationally, that used to be associated with the forum The Forge. Over the years they’ve sent one or two ambassadors that usually get converted, but this time it seemed like there was a whole faction of these great people. Some came to preach, others to listen, but continuing this dialogue between ambitious clicks is very fruitful. The Swedish/Danish jeepform tradition is, I think, a sort of love/hate child between Nordic larp, US indie and Danish tabletop. The US indie crowd is discussing Solmukohta at the Story Games forum.

Ideas on jobs available for larpers because of their larping skils.

Some random notes  I made during the event:
”We have a special way of playing the post-death game.” -Alexey Fedoseev on Russian larps.
A StPetersburg game had in-game elections. If the conservatives won, the city was taken into history. With liberals, to the future.
Larps are not artificial, they are artifactual.
The Hollow Man Syndrome = there is no character, the player has to use their own experiences.
Read the book The Art of Curating Worship, a guidebook for Christian priests.

Solmukohta 2012 appreciation thread:!
Solmukohta talk on Twitter is here:!/search/%23sk2012
My Nordic Larp Talk:

A Finnish delicacy with an informative sign.



Hyvä on, ne ufot olivat Ihmisen pojan viraalimarkkinointia!

4 heinäkuun, 2011

Pienet videomme UFOista Lontoon ja Jerusalemin yllä ovat selvästi hämmentäneet ihmisiä. Ovatko ne aitoja? Ovatko ne feikkejä? Ovatko ne viraalimarkkinointia Iron Skylle? Ei aivan…

Taitaa olla aika tunnustaa. Mutta katsokaa ne ensin — ne on aika kivoja.

UFOja leijumassa Jerusalemissa allaan Temppelivuori, jossa juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon mukaan maailmanluominen alkoi:

Pari kuukautta myöhemmin samat UFOt nähtiin Lontoossa BBC:n rakennuksen yllä.

Mitä nämä valkoiset, kiiltävät asiat olivat, nämä tunnistamattomat lentävät esineet? Ei, eivät olleet avaruusaluksia. Ei, eivät suokaasua myöskään.

Aivan oikein. Nyt te alatte tajuta.

Ne olivat enkeleitä.

Ihmisen poika on romaani 80-luvulla kasvavasta nuoresta miehestä, joka miettii, että hän saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen. Mukana on tietenkin paljon kristinuskoon ja Jeesuksen paluuseen liittyvä ihmeitä tai ainakin siltä vaikuttavia asioita.

Kirjan valtaosa tapahtuu Suomessa, mutta päähenkilö visiteeraa myös Jerusalemissa vuosituhannen vaihteessa. Siksi teimme videon, jossa enkelit käyvät Jerusalemin yllä.

Monet tajusivat tämän, mutta Lontoo ihmetytti heitä. Minä kun luulin, että se olisi ollut se helpompi vihje! Se on viittaus Conspiracy For Goodiin, jonka järjestimme siellä lähes tarkalleen vuosi sitten. Silloin kuvasin alkuperäisen videon kännykälläni. CFG ei liity Ihmisen poikaan muutoin, mutta siellä saatu graffitinmaalauskokemus oli arvokasta kirjoittaessani yhtä kirjan kappaleista.

Kirjan viimeinen editointikierros on käynnissä ja Ihmisen poika julkaistaan syyskuussa.

Tässä kansi.

PS. Vai olivatko ne sittenkin ufoja…?


Ihmisen poika -esittely

22 huhtikuun, 2011

Gummeruksen syyskauden katalogi ilmestyi vähän aikaa sitten. Siinä esitellään kaikki kesän ja vuodenvaihteen välillä ilmestyvät kirjat, ja mukana on omaelämäkerrallinen Jeesus-romaanini Ihmisen poika. Jeesuksen kuoleman ja pian tapahtuvan ylösnousemuksen kunniaksi julkaisen nyt kirjan esittelytekstin ja kansikuvan.

Jeesus tulee, oletko valmis?

Mike Pohjola
Ihmisen poika

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappaansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä kertoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64 -koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on valloitava lukuelämys.

Mike Pohjola (s. 1978) on kirjoittaja ja pelisuunnittelija, joka opiskelee TaiKissa elokuvakäsikirjoittamista. Hän on aiemmin julkaissut mm. nuortenromaanin Kadonneet kyyneleet ja ollut tekemässä Emmy-palkittua tv-sarjaa Ruotsissa. Omaelämäkerrallisen Ihmisen pojan elokuvaoikeudet on jo optioitu Hollywoodiin.


Uudet Solmukirjat netissä!

20 helmikuun, 2011

Roolipelikonferenssi Knutepunkt 2011 on parhaillaan käynnissä. Ensimmäistä kertaa vuoden 1999 jälkeen en osallistu, mutta olen sentään kirjoittanut pienen esseen yhteen kirjoista. Kyllä, yhteen kirjoista, sillä tänä vuonna on julkaistu peräti kolme solmukirjaa. Ne voi myös ladata PDF-tiedostoina.

Do Larp –kirjassa on käsikirjoituksia ja ”pohjapiirroksia” viimeaikaisista larpeista. Think Larpissa on akateemisia artikkeleita ja Talk Larpissa sekalaisia avauksia ja esseitä larppeihin liittyen. Oma tekstini on viimeksi mainitussa.


Jeesus-tutkimusta #6: Waiting For Armageddon (dokumenttielokuva, 2010)

5 syyskuun, 2010

Katsoin hiljattain pari dokumenttia Yhdysvaltain kristityistä fundamentalisteista. Niistä ensimmäinen oli tänä vuonna ilmestynyt Waiting For Armageddon, joka seuraa born again –seurakunnan matkaa Israeliin valmistautumaan lopun aikoihin. Kaikki vakuuttavat, että uskovat Ilmestyskirjan tapahtumien käyvän toteen vielä omana elinaikanaan. Teini-ikäinen tyttö harmittelee sitä, että on vähän epäreilua, kun hän ei ehdi saada omaa perhettä ennen kuin maailma loppuu.

Sekä elokuvan että katsojan asenne on hieman ylimielinen näitä kiihkoilijoita kohtaan, mutta toisaalta heidän ajatusmaailmaansa on kiehtovaa tutustua. Kaikki ovat innostuneita sodasta ja lopun aikojen taisteluista, ja tuntuvat muutenkin kannattavan sotimista. Povattu Antikristus sen sijaan on karismaattinen rauhan mies, joka tulee pakottamaan Israelin rauhaan arabien kanssa.

Hyvisten puolella ovat vain born again –kristityt, muut kristityt ovat samaa sakkia muslimien, hindujen ja ateistien kanssa. Toisaalta, kristityillä ja Israelilla on yhteinen vihollinen: muslimit. ”We’re fighting what is behind the Muslim people: Satan. Because Satan is actually trying to destroy the Jewish race.”

Mitään suurta dokumenttielokuvan taidetta tässä ei olla saatu aikaan, mutta amerikkalaisten uskovaisten ja Israelin todellisuuden yhteentörmäys on kiinnostavaa myös visuaalisesti. He käyvät pyhillä paikoilla ja miettivät, käydäänkö lopun ajan taistelu Armageddonin tasangolla vai kokoontuvatko armeijat siellä kenties hyökätäkseen Jerusalemiin.

Elokuvassa on paljon mahtavia lainauksia, kun näiltä apokalyptikoilta kysytään heidän uskomustensa yksityiskohtia. Yksi mies on tehnyt tarkat suunnitelmat, mitä haluaa tehdä, kun Jeesus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakuntansa: ”I wanna be invited to be one of the ministers in his government. Whether that’s a dog catcher of some town, or the chief of agriculture of this area. So I look forward to it. I look forward to the rapture of the church. I wish it would happen before things get real bad.”

Jerusalemista haastateltavaksi on löydetty myös mainio rabbi, joka dissaa kristinuskoa ja Jeesusta minkä kerkiää: ”Whether there was a historical Jesus or not, our sources indicate he was a witch or a sorceror, a guy who had his eye on the ladies, and not the greatest guy in the world, and we don’t think he’s coming back.”

En tiedä, kuinka suurta osaa Yhdysvaltojen fundamentalisteista juuri tämä sakki edustaa, mutta Yhdysvaltain Israelin-politiikka tiettävästi pohjautuu paljolti juuri näihin Raamatun ennustuksiin. Leffassa kukaan born again –porukasta ei mitenkään kyseenalaista uskoaan tai edes myönnä sitä uskoksi, sillä kysehän on faktoista: ”You have Satan coming down, there’s the Antichrist, and it’s all against the backdrop of history. Of course, this is future history, since God knows the future. He knows it perfectly.”

Dokumentti maalaa ryhmästä hyvän ja kiinnostavan kuvan, ja suosittelen sitä kaikille aiheen ystäville.