Nordic Larp Talks ja State of Play

Jos olet kiinnostunut osallistumisesta, interaktiivisuudesta tai roolipeleistä, suosittelen viettämään tämän illan Club PRKL:ssä Helsingissä tai netissä seuraamassa tapahtuman live streamia. Tänään julkaistaan uusi Solmukohta-kirja States of Play sekä pidetään Nordic Larp Talks ensi kertaa Suomessa.

Ovet aukeavat kuudelta, erinomainen States of Play julkaistaan seitsemältä ja Johanna Koljosen emännöimä Nordic Larp Talks alkaa kahdeksalta!

States of Playn on päätoimittanut Juhana Pettersson ja siinä on kymmeniä todella kiinnostavia ertikkeleita Pohjoismaiseen roolipelitraditioon liittyvästä suunnittelusta, teoriasta, dokumentaatiosta ja seurauksista. Oma artikkelini Folk Fantasy käsittelee Täällä Kirjokannen alla -larppia ja mahdollista uutta alkua fantasiagenrelle. Kirja on myös ladattavina ilmaisena PDF-tiedostona.

Tässä hieman englanninkielistä infoa Nordic Larp Talkseista:

We are proud to welcome you to Nordic Larp Talks Helsinki 2012 – an evening of entertaining, thought-provoking and mind-boggling lectures about projects and ideas from the Nordic tradition of live action roleplaying games.

The talks are presented by writer, radio & television host as well as winner of the innovator category of this year’s The Swedish Grand Journalism Prize award, Johanna Koljonen.

You can follow the talks live streamed on nordiclarptalks.org Wednesday April 11th 8pm EEST or at the PRKL club in central Helsinki, Kaisaniemenkatu 4.

Speakers
Mike Pohjola – How to become a god
Johanna Macdonald – From stage to larp
JP Kaljonen – The interplay between player and man in the street
Jesper Bruun – Experimental Larp Design
Lizzie Stark – Playing in Graveyards: Terror collides with larp in New York City

Oma esitelmäni, How To Become A God, käsittelee draaman historiaa Dionysos-rituaaleista tositelevisioon ja edemmäs, ja miten tämä kaikki liittyy roolipelleihin. Samalla tulen myös vastanneeksi erääseen mysteeriin Aristoteleen Runousopissa, joka on ihmetyttänyt teatteritutkijoita kolmetuhatta vuotta…

Nähdään siellä!

Advertisement

Ihmisen poika – se on täytetty!

Omaelämäkerrallisen Jeesus-romaanini käsikirjoitus on nyt viimeistelty ja toimitettu taitettavaksi. Ihmisen poika painetaan tämän kuukauden aikana ja ilmestyy kirjakauppoihin syyskuussa 2011. Ensimmäiset tätä varten kirjoitetut sanat löysivät tiensä sormilta näppäimistölle vuonna 2006, joten on tätä hetken aikaa sorvattu.

Tulkaa lisätietoja odotellessa likettämään Facebook-ryhmää! http://facebook.com/ihmisenpoika Laitan sinne kuvia, uusimmat tiedot julkistuksesta ja muuta kivaa. 🙂

Ropeconissa sunnuntaina

Pohjoismaiden suurin roolipelifestivaali Ropecon alkaa taas huomenna Espoon Dipolissa. Toisena kunniavieraana on jokaisen 80-luvun lopulla aloittaneen pikkupojan suurin idoli, punalaatikko-Dungeos&Dragonsin toimittanut Frank Mentzer! Menen todellakin pyytämään nimmarin Pelaajan ohjekirjaan.

Itse esiinnyn tapahtumassa sunnuntaina kahdessa ohjelmassa. Yksi on roolipelisuunnittelija Ville Vuorelan vetämä englanninkielinen paneeli, jossa kanssapuhujina muun muassa tämä samainen Mentzer. Ja toinen on ”reading”, eli tarjoan mahdollisuuden kuulla parhaita paloja tulevasta omaelämäkerrallisesta Jeesus-romaanistani Ihmisen poika.

Mike Pohjola: Ihmisen poika
Su 11.00 –  Su 12.00, Sali 25 Aloittelijaystävällinen Muu ohjelma
Järjestäjä: Mike Pohjola
Mike Pohjola lukee roolipeliaiheisia otteita syyskuussa ilmestyvästä omaelämänkerrallisesta Jeesus-romaanistaan Ihmisen poika.

The Definition of a hero – Panel discussion
Su 12.00 –  Su 14.00, Auditorio Paneeli Englanninkielinen For foreigners
Järjestäjä: Ville Vuorela, Frank Mentzer, Erik Mona, Mike Pohjola, Pete Nash, Jeff Richard
What makes a hero? Good posture and eyesight? Luck, charm and good looks? A sword, a loincloth and guts? Ville Vuorela hosts a panel discussion with Pete Nash, Mike Pohjola, Jeff Richard and Guests of Honor Frank Mentzer and Erik Mona searching for the answer.

Lisäksi conissa julkaistaan ennätysmäärä kotimaisia roolipelejä! Kymmenisen nimikettä näkee päivänvalon, mukana Pohjoismaisen roolipelaamisen seuran jättimäinen Unelma keltaisesta kuninkaasta ja muita tanskalaisia roolipelejä.

Uudet Solmukirjat netissä!

Roolipelikonferenssi Knutepunkt 2011 on parhaillaan käynnissä. Ensimmäistä kertaa vuoden 1999 jälkeen en osallistu, mutta olen sentään kirjoittanut pienen esseen yhteen kirjoista. Kyllä, yhteen kirjoista, sillä tänä vuonna on julkaistu peräti kolme solmukirjaa. Ne voi myös ladata PDF-tiedostoina.

Do Larp –kirjassa on käsikirjoituksia ja ”pohjapiirroksia” viimeaikaisista larpeista. Think Larpissa on akateemisia artikkeleita ja Talk Larpissa sekalaisia avauksia ja esseitä larppeihin liittyen. Oma tekstini on viimeksi mainitussa.

Nordic Larp –kirja ilmestyy

Ystäväni Jaakko Stenros ja Markus Montola ovat puolitoista vuotta työstäneet valtavaa valokuvakirjaa kunnianhimoisimmista pohjoismaisista larpeista. Nordic Larp ilmestyy nyt keskiviikkona, itse sain tiistai-iltapäivällä oman tekijänkappaleeni. Ja sitä kyllä kelpaa hehkuttaa!

Kirjassa on kolmekymmentä loistavaa live-roolipeliä Suomesta, Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Joitain pelejä olen ollut itse tekemässä (Luminescence, inside:outside, Europa, PanoptiCorp, Dragonbane), toisissa olen ollut pelaajana (Helsingin Camarilla, Ground Zero, The Executive Game, Hamlet, Zombie, Mellan himmel och hav, Silmäpuoli merirosvo) ja kaikista olen kuullut paljon hyvää.

Kirjassa esitellyn viidentoista larppivuoden aikana on ehditty tutkia muun muassa sukupuolirooleja, yhteiskuntaa, syöpää, Norjan natsimiehitystä, mafiaa, kansallisuutta, mielisairauksia, kapitalismia, Shakespearea ja spurguja, sekä seikkailla vampyyrien, lohikäärmeiden, steampunk-avaruusalusten, merirosvojen ja radion välityksellä kommunikoivien kuolleiden henkien parissa. Usein monet näistä ovat yhdistyneet samassa pelissä.

Oma artikkelini In Prison With Kafka and Beckett käsittelee Eirik Fatlandin ja minun suunnittelemaa ja Irene Tankin tuottamaa inside:outside –larppia (vuosilta 2001-2002), joka oli ensimmäinen oma pelini, joka pääsi taidegalleriaan. Kirjassa on pelistä kahdeksan sivua tekstiä ja Frode Dybvadin ottamia kuvia. Kuvat sinänsä ovat hyviä, mutta koska alkuperäiset katosivat Froden laukussa Färsaarille, ovat monet muut jutut paljon visuaalisempia. (Tämä käsittääkseni kuvaa hyvin sitä, miten suuren työn Stenros ja Montola ovat joutuneet tekemään löytääkseen vanhemmista peleistä kuvia.)

Koska larppi on medioimaton teos, jota ei voi tallentaa tai toistaa, on tällaisen kirjan toimittaminen  äärimmäisen hieno kulttuuriteko. Ilman sitä vanhat uraauurtavat roolipelit saattaisivat jäädä vain osallistuvien hapertuviin muistoihin ja nuotioiden äärellä kerrotuiksi tarinoiksi, nyt niistä on dokumentaatiota ja visuaalista todistusaineistoa. Tämän kirjan myötä pohjoismainen larppihistoria muuttuu kuolemattomaksi.

En ole tietenkään vielä ehtinyt lukea koko järkälettä, mutta selailun perusteella se on kattava otos täynnään kiinnostavia artikkeleita ja mahtavia valokuva-aukeamia. Kirja on saatavilla ainakin netistä ja Ateneumin ja Kiasman kirjakaupoista mutta sen voi hankkia myös julkaisubileissä tänään keskiviikkona 22.12.

Julkkarit ovat iltaseitsemästä eteenpäin Dubrovnikissa, Eerikinkatu 11, Helsinki. Tervetuloa mukaan!

Juhlat pidetään samanaikaisesti myös Oslossa, Kööpenhaminassa ja Oslossa, ja ne ovat live-streamilla yhteydessä toisiinsa. Videota voi seurata myös netissä ja siihen voi osallistua Twitterillä (#nordiclarp). (Lupaan, että kaikkien osallistujien ammattinimike ei ole Social Media Expert!)

Jeesus-biisien Top 10

Teen aina jokaiselle kirjoitusprojektilleni oman soittolistan, jossa on teemaan sopivaa musiikkia. Sitä kuunnellessa pääsee nopeasti oikeaan tunnelmaan. Ihmisen poikaa varten olen kasannut soittolistan, jossa on paljon nuoruuteni musiikkia, mutta erityisesti kappaleita Jeesuksesta.

Jeesusta tai kristinuskoa käsittelevää rokkia on vaikea googlettaa, koska löytyy niin paljon Jeesusta ja kristinuskoa ylistävää rokkia. Kriittisemmästä musiikista ei ole niin tehty listoja. Tässä yksi.

Hassisen Kone – Jeesus tulee. Aikanaan aika paheksuttavakin biisi 80-luvun alusta, nyt melko harmiton rallatus, jossa ironisoidaan ihmisiä, jotka odottavat Jeesuksen toista tulemista. Noihin aikoihin taisi joka toisessa lyhtypylväässä olla ruma aanelonen, jossa luki ”Jeesus tulee! Oletko valmis?” Ismo Alanko jatkaa biisissä: ”Viritä virtes! Osaatko psalmis? Jeesus tulee, vaihda jo pukua, alahan treenata ulkolukua.”

Depeche Mode – Personal Jesus. Kappale siitä, miten kaikki ovat joskus jollekulle toiselle ”Jeesus” eli se ainoa joka välittää. Tarinan mukaan biisi käsitteli alunperin Priscillan ja Elviksen suhdetta. Välillä olen ajatellut tämänkin olevan tv-pastori-biisi, koska siinä puhutaan Jeesukselle soittamisesta. Tästä on myös Johnny Cashilta ja Marilyn Mansonilta loistavat cover-versiot, jotka kaikki ovat soittolistallani. Nina Hagenin, The Clashin tai Tori Amosin versioihin en ole vielä kunnolla tutustunut, mutta ehkä tässä olisi ainesta jonkinlaiseen Personal Jesus –maratoniin, verrokkina monta tuntia kestänyt Sweet Dreams –cover-maraton, jonka Juhana Pettersson toteutti larppiimme En kadu mitään.

PMMP – Henkilökohtaisesti. Jonkinlainen vastakohta Personal Jesuksen anteeksiantavalle Jeesukselle, tässä on tarjolla suomalaisille ehkä tutumpi kohtuuton ja ankara Jeesus, ilmeisesti narsismin symbolina. ”Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi, muut saavat armahdustasi odottaa. Ja sinä henkilökohtaisesti ainoa sanelija, pääroolissa niin monen muun elämän.”

The Rolling Stones – Sympathy For the Devil. Musiikillisesti loistava paholaisbiisi, jonka kertosäkeessä viitataan Bulgakovin kirjaan Saatana saapuu Moskovaan. Itse säkeistöt kertovat Saatanan historiasta ristiinnaulitsemisesta nykypäivään. Kummallista kyllä, Perkele tuntuu vastustavan paitsi kristinuskoa, myös kapitalismia, sillä hänen hirveyksiinsä ei kuulu niinkään yleinen sodan levittäminen vaan lokakuun vallankumouksen kanntattaminen ja Saksan puolella oleminen toisessa maailmansodassa. Vahvasti amerikkalaisessa perspektiivissä siis ollaan, sillä aika moni suomalainen syyllistyi samoihin synteihin.

Kolmas nainen – Äiti pojastaan pappia toivoi. Jo kappaleen nimi kertoo loistavasti äidin ihanteiden ja pojan elämänkaipuun ristiriidasta – aihe, joka on toki läsnä myös omaelämäkerrallisessa romaanissani. Tarjolla on myös kenties paras suomalaisen rokin puoliriimi. ”Äiti pojastaan pappia TOI-VOI. POIka lauLOI, lauLOI ja JOI. Äiti TOI-VOI, POIka JOI.” Parasta on, että riimi ei nouse liikaa esiin, vaan tulee täysin luontevasti ja kikkailematta.

Genesis – Jesus He Knows Me. Amerikkalaisiin tv-pastoreihin pureutuva kappale. Hyvä biisi, mutta jutun kärkenä on (varmaankin tässä yhteydessä perusteltu) tekopyhyys. ”I believe in the family with my ever-loving wife beside me. She don’t know about my girlfriend, or the man I met last night.” Oman kokemukseni mukaan kristittyjä syyttävät tekopyhyydestä usein vain ne ateistit, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Ei sillä, etteikö Jumalankin leivissä olisi tekopyhää porukkaa, mutta tuskin se nyt jokaista kristittyä leimaa.

Juice Leskinen – Matteus, Markus, Luukas ja mä. Opetuslapsista tai evankelistoista on luonnollisesti laulettu paljon vähemmän kuin Jeesuksesta itsestään. Juice kuitenkin tekee evankeliumien kirjoittajista (jotka eivät edes eläneet samaan aikaan, saati että olisivat tunteneet toisiaan) jonkinlaisen bändin, joka vetää Palestiinan kiertuetta. ”Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin, ja annettiin ihmisen viihtyä, Matteus, Markus, Luukas, ja mä. Ja Matteus hän vyyhtesi tarinaa, kertoi aikansa, sankarista, joka ihmistä soitti kuin kitaraa, tuli jostakin Nasaretista.” Juicella on aika paljon kristinuskoa käsitteleviä biisejä, joiden asenne uskontoa ja Jeesusta kohtaan vaihtelee hyvin paljon. Tämä ei ole mitenkään terävimmästä päästä, mutta näkökulma on hyvin freesi.

Jesus Christ Superstar – Jesus Christ Superstar. Mahtavan musikaalin nimibiisi. ”Jesus Christ Superstar, do you think you are what they say you are?” Lyriikoissa käydään läpi epäloogisuuksia Jeesuksen toiminnassa: jos hän oli Jumalan poika ja hänellä oli joku suunnitelma, niin miksi hän toimi niin kuin toimi? Jos kuuntelette kappaletta (tai musikaalin koko erinomaisen soundtrackin) Spotifysta, suosittelen Lontoon miehitystä vuodelta 1996. Biisistä on myös slovenialaisen industrialbändi Laibachin nerokas coveri.

Monty Python – Always Look on the Bright Side of Life. Life of Brianin legendaarinen loppukappale toimii laulettuna ja vihellettynä. Elokuva itsessään oli murrosikäisenä tajunnanräjäyttävä ja biisi sille nerokas lopetus. Harmillisesti Eric Idle (joka elokuvassa esittää kappaleen) käytti sitä uudelleen näyttämömusikaalissaan Spamalot!, joka siis kertoo kuningas Arthurin tarinan lisäten siihen kaikki mahdolliset Python-hittibiisit. (Mukana on myös Finland, Finland, Finland.) Mutta kun Brianin elämässä syntyy nerokas kontrasti synkästä ristiinnaulitsemisesta ja hauskojen fiilisten viheltämisestä, on biisi lattea jos sen esittää Patsy-aseenkantaja masentuneelle kuninkaalle ja alateksti on sama kuin yläteksti: koeta hei piristyä!

Ramones – I’m Not Jesus. Tämän kappaleen sanat sopivat tosi hyvin Ihmisen pojan teemaan. ”Don’t wanna die for your sins. Got no special powers. Sacrifice and sacrilege. Hey man, I wanna live! I’m not Jesus! I can’t heal you. Taste my blood it doesn’t taste like wine. Can’t you see this cross isn’t mine?” Apocalypticalla on samanniminen pari vuotta vanha metallibiisi, jossa aikuinen mies kohtaa häntä lapsena hyväksikäyttäneen papin, mutta vaikka kappale on hyvä, se ei puhuttele mua yhtä oivasti kuin tämä. En minä ole Jeesus, antakaa minun olla ihminen!

Jeesus-tutkimusta #6: Waiting For Armageddon (dokumenttielokuva, 2010)

Katsoin hiljattain pari dokumenttia Yhdysvaltain kristityistä fundamentalisteista. Niistä ensimmäinen oli tänä vuonna ilmestynyt Waiting For Armageddon, joka seuraa born again –seurakunnan matkaa Israeliin valmistautumaan lopun aikoihin. Kaikki vakuuttavat, että uskovat Ilmestyskirjan tapahtumien käyvän toteen vielä omana elinaikanaan. Teini-ikäinen tyttö harmittelee sitä, että on vähän epäreilua, kun hän ei ehdi saada omaa perhettä ennen kuin maailma loppuu.

Sekä elokuvan että katsojan asenne on hieman ylimielinen näitä kiihkoilijoita kohtaan, mutta toisaalta heidän ajatusmaailmaansa on kiehtovaa tutustua. Kaikki ovat innostuneita sodasta ja lopun aikojen taisteluista, ja tuntuvat muutenkin kannattavan sotimista. Povattu Antikristus sen sijaan on karismaattinen rauhan mies, joka tulee pakottamaan Israelin rauhaan arabien kanssa.

Hyvisten puolella ovat vain born again –kristityt, muut kristityt ovat samaa sakkia muslimien, hindujen ja ateistien kanssa. Toisaalta, kristityillä ja Israelilla on yhteinen vihollinen: muslimit. ”We’re fighting what is behind the Muslim people: Satan. Because Satan is actually trying to destroy the Jewish race.”

Mitään suurta dokumenttielokuvan taidetta tässä ei olla saatu aikaan, mutta amerikkalaisten uskovaisten ja Israelin todellisuuden yhteentörmäys on kiinnostavaa myös visuaalisesti. He käyvät pyhillä paikoilla ja miettivät, käydäänkö lopun ajan taistelu Armageddonin tasangolla vai kokoontuvatko armeijat siellä kenties hyökätäkseen Jerusalemiin.

Elokuvassa on paljon mahtavia lainauksia, kun näiltä apokalyptikoilta kysytään heidän uskomustensa yksityiskohtia. Yksi mies on tehnyt tarkat suunnitelmat, mitä haluaa tehdä, kun Jeesus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakuntansa: ”I wanna be invited to be one of the ministers in his government. Whether that’s a dog catcher of some town, or the chief of agriculture of this area. So I look forward to it. I look forward to the rapture of the church. I wish it would happen before things get real bad.”

Jerusalemista haastateltavaksi on löydetty myös mainio rabbi, joka dissaa kristinuskoa ja Jeesusta minkä kerkiää: ”Whether there was a historical Jesus or not, our sources indicate he was a witch or a sorceror, a guy who had his eye on the ladies, and not the greatest guy in the world, and we don’t think he’s coming back.”

En tiedä, kuinka suurta osaa Yhdysvaltojen fundamentalisteista juuri tämä sakki edustaa, mutta Yhdysvaltain Israelin-politiikka tiettävästi pohjautuu paljolti juuri näihin Raamatun ennustuksiin. Leffassa kukaan born again –porukasta ei mitenkään kyseenalaista uskoaan tai edes myönnä sitä uskoksi, sillä kysehän on faktoista: ”You have Satan coming down, there’s the Antichrist, and it’s all against the backdrop of history. Of course, this is future history, since God knows the future. He knows it perfectly.”

Dokumentti maalaa ryhmästä hyvän ja kiinnostavan kuvan, ja suosittelen sitä kaikille aiheen ystäville.

Tarina Conspiracy For Goodista alkanut

Conspiracy For Good on yhdistelmä osallistuvaa tarinankerrontaa, peliä ja pyrkimystä tukea ihan oikeita kansalaisjärjestöjä. Tarina on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin, joten blogista kannattaa tsekata päivittäin uudet videot. Tarinamme alkaa Sambiassa:

Conspiracy For Goodin webbisivuilla on paljon lisää videoita, keskustelua ja arvoituksia näihin liittyen… Mitä Blackwell Briggs tekee Sambiassa ja voiko sen estää? Missä David, Nadirah ja Ann Marie ovat nyt?

Hevimusikaalin liput myynnissä!

Maailman ensimmäisen hevimusikaalin 1827 – Infernal Musicalin liput ovat vihdoin tulleet myyntiin! Varaa omasi Lippupisteestä.

Esitykset ovat välillä 21.1.-5.2.2011 Turussa uudessa Logomo-esitystilassa ja kyseessä on siis kulttuuripääkaupunkivuoden ensimmäinen iso proggis. Liput voi varata täältä.

Muistakaa myös likettää hevimusikaalia Facebook-sivulla!

Tähän mennessä Conspiracy for Goodissa

Tässä on mahtava kolmen minuutin taustoitus Conspiracy for Goodissa tähän mennessä tapahtuneista asioista. Liity toimintaan, tule epäjäseneksi. Muistakaa, tämä on vasta alkua…