Turun Sanomissa 2.9.2012 julkaistiin osallistuvaa taidetta ruotiva kolumnini. Osansa saavat niin Kiasma kuin Kristian Smedskin.
Kolumnia kiiteltiinkin jo siitä, miten kulttuuri-ihminen (=minä) onnistuu laskeutumaan ”tavalliselle arhinmäkeläiselle tasolle”.
Kirjoitin englanniksi ajatuksia ja muisteloita viime viikonlopun Solmukohdasta. Tällaisia:
Some thoughts and reminiscences from this year’s Solmukohta (Knutepunkt) in Finland. Solmukohta started as a conference/festival of Nordic larpers and has become a conference/festival of international larpers interested in the tradition of Nordic larp.
I’ve been a regular Knudepunkt goer since the third one in 1999. I haven’t missed a single event before last year’s one in Denmark. Which meant it was amazing to go back there this year when it was held in Helsinki.
This year apart fro
m all the Nordics, I talked to people from Russia, Croatia, Israel, Germany, England, Latvia, Italy and the United States. On top of that I know we had visitors from pretty much all around Europe from Portugal to Latvia, from England to Bulgaria. So it’s really becoming international.
The editor of this year’s Solmukohta book States of Play, Juhana Pettersson, observed that ”Nordic larp” has become a tradition independent of the Nordic countries. So you can have Nordic larp in Mexico or Egypt. But you can also have larps in Finland that belong to some other tradition or remain more or less unaffected by that tradition. And that way you can even have Nordic larp being in dialogue with Finnish larp, and I guess my own Täällä Kirjokannen alla had quite a bit of that going on.
For me the whole experience started with the Nordic Larp Talks on Wednesday in Club PRKL in downtown Helsinki. You can see my talk titled How To Become a God, and all the others here.
Next day all three hundred and sixty of us got on buses that drove us to the conference hotel Kiljavanranta next to some lake in the middle of the Finnish forest with some patches of snow left.
I ran two programs this year. One was called the Folk Fantasy Workshop, based on my article in States of Play (PDF). I gave a short presentation on the world in Täällä Kirjokannen alla, and then we started workshoping on taking each participants’ own country/nation/tribe/city/identity and turning that into a folk fantasy world. We had people from Sweden, China, Croatia and Russia present, and we had hardly gotten started when we already had to stop. The workshop might’ve been over ambitious, but I think the participants still made some interesting connections and maybe had some ideas they can later use for whatever they wish.
The other item was originally titled Contacting the Characters Within You, a self-help kind of approach to taking the roles and characters we carry around with us and using them for other things. Since the workshop was scheduled for Sunday morning, I had to rename it Hangover Yoga Workshop (and Contacting the Characters With You).
We started with twenty minutes of simple yoga exercises designed not to feel too bad for the hungover people, and wake everybody up a little bit. Then we started meditating on the characters we’ve played trying to identify five archetypes. The Good One, The Trickster, The Leader, The Shadow and The Brain. Not everybody had experience with all of these, but I think people sort of got the idea. We examined each one a little bit, and then chose two of them. Those two we made our own, trying to develop their physical language and put them on and off faster and faster. The idea was that the participants could learn to call on these characters in tricky situations in their ordinary life. For example a test might be very difficult for the participant in their everyday role, but putting on the role of The Brain might help them deal with it better. Different situations might require taking on different roles, and these sorts of exercises will hopefully help people to identify them better.
I think the workshop was a success since many people came to thank me for it later. I’m not an expert yoga master, either, but I think that went fine, as well.
One of the many highlights was being able to buy an early copy of Leaving Mundania from the author Lizzie Stark. I knew who she was since people had told me she visited last year’s Knudepunkt in Copenhagen. Leaving Mundania is a non-fiction book about larpers and the larp scene. It mostly focuses on larp in the United States, but the last chapter is titled Knudepunkt Blew My Mind. It was thrilling to read an excited outsider’s perspectives on the whole scene and the games we play and the the people we know. Of course, Lizzie’s not an outsider anymore.
She signed my copy ”Turku this!” Ironically, I accidentally left the book in the Turku School room (all the rooms were named after concepts in larp theory). So I really did Turku it. The next day it was gone. If you have it, I want it back!
The Pan-European tv drama / larp / transmedia experience The Spiral (formerly The Artists) is partly built by larpers, specifically Martin Ericsson and Adriana Skarped. They showed us a sneak preview of the tv show’s trailer, which seemed really cool. Parts of the whole thing are made through a larp, as some sort of mocumentary. Difficult to explain, but you should totally follow it when it airs in September in several European countries including Finland. Or take part in the larp parts – it’s not too late!
The social aspect is very important in these events. Even though I went to bed quite early on two nights, I had a chance to party it out Saturday. DJ Hakkis’s 90’s gothic hits marathon was well appreciated! Also interesting discussions on commercial larps in Siberia, how Taoism relates to the works of Ursula K. Le Guin, politics in Israeli larps, German film funding, the great roleplaying theories of the day, capitalism and socialism in post-apocalyptic Swedish larps and lots of other great stuff.
There’s an influential indie roleplaying scene mostly in the US, but also internationally, that used to be associated with the forum The Forge. Over the years they’ve sent one or two ambassadors that usually get converted, but this time it seemed like there was a whole faction of these great people. Some came to preach, others to listen, but continuing this dialogue between ambitious clicks is very fruitful. The Swedish/Danish jeepform tradition is, I think, a sort of love/hate child between Nordic larp, US indie and Danish tabletop. The US indie crowd is discussing Solmukohta at the Story Games forum.
Some random notes I made during the event:
”We have a special way of playing the post-death game.” -Alexey Fedoseev on Russian larps.
A StPetersburg game had in-game elections. If the conservatives won, the city was taken into history. With liberals, to the future.
Larps are not artificial, they are artifactual.
The Hollow Man Syndrome = there is no character, the player has to use their own experiences.
Read the book The Art of Curating Worship, a guidebook for Christian priests.
Solmukohta 2012 appreciation thread: http://laivforum.net/threads/20275-Solmukohta-2012-appreciation-thread!
Solmukohta talk on Twitter is here: https://twitter.com/#!/search/%23sk2012
My Nordic Larp Talk: http://nordiclarptalks.org/post/20957499776/how-to-become-a-god-mike-pohjola
Jos olet kiinnostunut osallistumisesta, interaktiivisuudesta tai roolipeleistä, suosittelen viettämään tämän illan Club PRKL:ssä Helsingissä tai netissä seuraamassa tapahtuman live streamia. Tänään julkaistaan uusi Solmukohta-kirja States of Play sekä pidetään Nordic Larp Talks ensi kertaa Suomessa.
Ovet aukeavat kuudelta, erinomainen States of Play julkaistaan seitsemältä ja Johanna Koljosen emännöimä Nordic Larp Talks alkaa kahdeksalta!
States of Playn on päätoimittanut Juhana Pettersson ja siinä on kymmeniä todella kiinnostavia ertikkeleita Pohjoismaiseen roolipelitraditioon liittyvästä suunnittelusta, teoriasta, dokumentaatiosta ja seurauksista. Oma artikkelini Folk Fantasy käsittelee Täällä Kirjokannen alla -larppia ja mahdollista uutta alkua fantasiagenrelle. Kirja on myös ladattavina ilmaisena PDF-tiedostona.
Tässä hieman englanninkielistä infoa Nordic Larp Talkseista:
We are proud to welcome you to Nordic Larp Talks Helsinki 2012 – an evening of entertaining, thought-provoking and mind-boggling lectures about projects and ideas from the Nordic tradition of live action roleplaying games.
The talks are presented by writer, radio & television host as well as winner of the innovator category of this year’s The Swedish Grand Journalism Prize award, Johanna Koljonen.
You can follow the talks live streamed on nordiclarptalks.org Wednesday April 11th 8pm EEST or at the PRKL club in central Helsinki, Kaisaniemenkatu 4.
Speakers
Mike Pohjola – How to become a god
Johanna Macdonald – From stage to larp
JP Kaljonen – The interplay between player and man in the street
Jesper Bruun – Experimental Larp Design
Lizzie Stark – Playing in Graveyards: Terror collides with larp in New York City
Oma esitelmäni, How To Become A God, käsittelee draaman historiaa Dionysos-rituaaleista tositelevisioon ja edemmäs, ja miten tämä kaikki liittyy roolipelleihin. Samalla tulen myös vastanneeksi erääseen mysteeriin Aristoteleen Runousopissa, joka on ihmetyttänyt teatteritutkijoita kolmetuhatta vuotta…
Nähdään siellä!
Kesällä Lontoon kaduilla ja sitä ennen ympäri maailmaa netissä ja kännyköillä pelattu Conspiracy For Good on ehdolla pariin interaktiivisen median huippupalkintoon.
Mediafestivaali South By Southwest (SXSW) jakaa joka vuosi palkintoja interaktiivisille teoksille ja Conspiracy For Good on ehdolla mobiilisarjan palkintoon. Siistii! SXSW pidetään Texasissa 11.-20.3. ja palkinnot jaetaan gaalassa 15.3.
Viimeksi The Company P voitti Sanningen om Marikalla Kansainvälisen Interaktiivisen Emmy-palkinnon parhaasta interaktiivisesta tv-palvelusta Cannesissa pidetyssä MIPTV-tapahtumassa ja nyt olemme ehdolla samassa sarjassa jälleen. Nimi tosin on vaihtunut Kansainväliseksi Digitaaliseksi Emmyksi ja kategoria Digitaalinen fiktio. Sähkösiipinen Emmy-jumalatar saattaa päätyä käsiimme 4.4. Cannesissa.
Jänskää 🙂
PS. Jos Conspiracy For Good ei vielä ole tuttu, niin täällä on oivallinen video, joka koettaa ahtaa koko megakokemuksen muutamaan minuuttiin.
Roolipelikonferenssi Knutepunkt 2011 on parhaillaan käynnissä. Ensimmäistä kertaa vuoden 1999 jälkeen en osallistu, mutta olen sentään kirjoittanut pienen esseen yhteen kirjoista. Kyllä, yhteen kirjoista, sillä tänä vuonna on julkaistu peräti kolme solmukirjaa. Ne voi myös ladata PDF-tiedostoina.
Do Larp –kirjassa on käsikirjoituksia ja ”pohjapiirroksia” viimeaikaisista larpeista. Think Larpissa on akateemisia artikkeleita ja Talk Larpissa sekalaisia avauksia ja esseitä larppeihin liittyen. Oma tekstini on viimeksi mainitussa.
Alkuviikosta paljastuu joulukuisen Amerikan-matkani varsinainen syy. Se ei kuitenkaan ole salaista, että kävin tutustumassa Universal Studiosin huvipuistoon.
Kymmeneltä ajoin pari kilometriä pohjoiseen, Studio Cityyn, jossa on Universal Studios Hollywood eli ”Los Angelesin viihdepääkaupunki”. Alueella sijaitsevassa lavastekylässä kuvataan jatkuvasti leffoja, ja sen vieressä on iso ja hyvin amerikkalaishenkinen teemapuisto. Käytin siellä kuusi mahtavaa tuntia. Luokkayhteiskuntaan sopivasti tarjolla oli karvalakkilippuja ja kalliimpia Front of the Line –lippuja. Minulle oli suositeltu jälkimmäisen hankkimista ja hyvä niin: sillä sai ohittaa 20 minuuttia kestävät jonot ja pääsi suoraan kävelemällä sisään haluamilleen ajeluille. Lisäksi siihen piti sisältyä jotain oheisohjelmaa.
Aloitin päivän kävelemällä Kauhujen taloon. Se alkoi näyttelynä Universalin vanhoista hirviöistä (Frankenstein, Dracula, Susimies), ja muuttui koko ajan pelottavammaksi. Katselin pimeässä käytävässä jotain nukeilla toteutettua monimutkaista kidutuskohtausta, kun yhtäkkiä raatelukyntinen käsi kurkotti minua kohti. Elävä näyttelijä kauhupuvussa hyökkäsi kimppuuni ja jahtasi seuraavaan huoneeseen. Mahtavaa! Vastaavia kauhukokemuksia oli paljon ja lopussa sekä Frankenstein että Susimies olivat kimpussani.
Sitten oli vuorossa Terminator 2 3D. Se oli yhdistelmä live-showta ja kolmiulotteista elokuvaa. Liveosuudessa oltiin Cyberdynen demonstraatiossa, jossa kerrotiin uudesta keinoälystä ja mahtavista roboteista, joiden varaan voidaan jättää kaikki arkiset asiat. Välillä Sarah ja John Connor häiritsevät demonstraatiota ja taistelevat alkeellisia terminattoreita vastaan. Sitten tulevaisuudesta tulee uusia terminaattoreita sotkemaan tilannetta. So far so good. Mutta kun Arnold vie John Connorin tulevaisuuteen tuhoamaan Skynetin, katsojan rooli muuttuukin täysin. Äsken me olimme sijoittajia tai asiakkaita Cyberdynen demonstraatiossa, mutta miten me nyt yhtäkkiä seuraamme John Connorin näkymättöminä taustapiruina, kun robotit taistelevat tulevaisuudessa? 3D-elokuva oli toki mahtava, mutta keskeneräiseksi jäänyt osallistujan/katsojan rooli häiritsi.
Tätä seurasivat mainio jokiajelu Jurassic Parkissa, vähäpätöinen Mymmy the Ride, studiokiertoajelu backlotilla jossa leffoja ja tv-sarjoja vieläkin kuvataan (tutuksi tui mm. Täydellisten naisten Wisteria Lane), loistava King Kong 360|3D, monipuolinen The Simpsons Ride ja lopussa vielä kosteaksi jättänyt WaterWorld. Useimmissa yhdistettiin 3D-elokuvaa live-näyttelijöihin, toisissa oli ihan perinteinen vuoristoratameininki. Simpsonit ja King Kong olivat mielestäni onnistuneimmat, sillä niissä yleisöllä oli selkeästi ilmaistu osa tarinassa, ja tätä ei missään vaiheessa rikottu, vaan jännitys osittain rakennettiin sen varaan.
Simpsons-ajelussa Krusty-pellen huvipuistossa testattiin uutta vuoristorataa, vaikka murhamies Sideshow Bob mellastikin alueella. Jo jonotusvaihe on osa kokemusta ja siinä kerrotaan jutun taustatarinaa. Radan koeajoon valittiin Simpsonit ja joku toinen porukka, vaikkapa noi – eli ”juuri meidän vaunu”. Ajelu menee tietenkin täysin pieleen, kun Bob aiheuttaa pahojaan, ja vaunu karkaa huvipuistosta Springfieldiin. Kaikenlaisissa paikoissa käydään, mutta koko ajan yleisön osa on olla vaunussa, joka heiluu joka puolelle, usein lähellä Simpsonien vaunua. Lopulta Bob saadaan taltutettua ja vaunu putoaa takaisin huvipuistoon.
Alueen kioskeissa ja ruokaloissa oli myynnissä karkkipopcorneja, kalkkunahodareita, pizzaa, hampurilaisia, limsaa ja jäätelöä. Kaupat tarjosivat feikki-Oscar-patsaita (”Academy Award For BEST FRIEND”) ja valtavan määrän oheistuotteita. Lähes jokaisen ajelun vieressä oli krääsäkauppa. Tiedän, että 10-vuotiaana olisin ollut niistä innoissani, nyt en ostanut mitään, paitsi vesipullon ja siivun kasvispizzaa.
Isossa vesialtaassa pidetyn Waterworld -esityksen jälkeen kaksi näyttelijää – naispääosa ja miesavustaja – jäivät kertomaan show’sta kalliimman lipun ostaneille. Televisiossakin sivurooleja tehnyt nainen oli selvästi turhautunut keikkaansa huvipuistokomeljanttarina ja se näkyi ja kuului hänen esitelmästään aika epäammattimaisella tavalla. Hänen huumorinsa oli sellaista ”…and I hate my job!” –tyyliä, joka toimii Simpsoneissa, mutta tuhansien kilometrien päästä tulleilta reippaasti maksavilta asiakkailta sillä ei heru hirveästi sympatiaa. No, kaipa senkin voisi tehdä hyvin. Esitelmästä jäi kuitenkin surullinen maku suuhun: täällä nämä ihmiset raatavat meidän orjinamme, vaikka kaikki varmaan tekisivät mieluummin Shakespearea. Ja monet näyttelijät ovat noitakin rooleja hakeneet, mutta eivät ole saaneet. Ja entäs puiston työntekijät sitten, tässäkö nyt turistit riistävät Amerikan työväestöä?
Amerikan työväestöä: Muumio, Beetlejuice, Susimies sekä Nakuttajan ja Frankensteinin pariskunnat.
Conspiracy For Good on yhdistelmä osallistuvaa tarinankerrontaa, peliä ja pyrkimystä tukea ihan oikeita kansalaisjärjestöjä. Tarina on nyt lähtenyt toden teolla käyntiin, joten blogista kannattaa tsekata päivittäin uudet videot. Tarinamme alkaa Sambiassa:
Conspiracy For Goodin webbisivuilla on paljon lisää videoita, keskustelua ja arvoituksia näihin liittyen… Mitä Blackwell Briggs tekee Sambiassa ja voiko sen estää? Missä David, Nadirah ja Ann Marie ovat nyt?
Tässä on mahtava kolmen minuutin taustoitus Conspiracy for Goodissa tähän mennessä tapahtuneista asioista. Liity toimintaan, tule epäjäseneksi. Muistakaa, tämä on vasta alkua…
Mikä tää on tää I’m Not a Member? Kaikki liittyy The company P:n, Tim ”Heroes” Kringin ja Nokian uuteen peli/media/aktivismi-projektiin, jossa haluamme luoda salaliiton hyvän puolesta. Vastavoiman julkisuudessa paljon nähdyille pahiksille, kuten jättikorporaatio Blackwell Briggsille. Tim Kring avaa konseptia:
Liittykää Conspiracy for Goodiin.
Musta tuntuu 