Perustin Kalevalalle faniryhmän Facebookiin. Käsittämätöntä, että moista ei vielä ollut. Liittykäähän!
Testasin samalla myös Wordlea ja tein lyhennelmän Kalevalasta. Paljon esillä olevat sanat ovat isommalla. Aika hyvin kuvastaa teosta. Keskeiset henkilöt ovat isolla, sitten on paljon sanomista ja virkkomista.
Hauska Facebook-ohjelma teki kollaasin vuoden aikana käyttämistäni status-päivityksistä. Aika hyvä kokoelma, paitsi mitä nyt menin naimisiinkin siellä jossain 🙂
Ystäväni Vesa Saarinen julkaisee blogissaan kaksikuukausittaista lukupäiväkirjaa, jota on hauska lukea. Kokeillaanpa, jos itsekin pystyisin moiseen…
LOKAKUU 2009
Voluspa (The Prophecy)
Islannissa mukaan tarttui englanninkielinen versio muinaisesta viikinkirunosta Voluspa (”Näkijättären ennustus”), ja sen luki nopeasti. Näkijätär kertoo elähdyttävästi maailmanlopusta, viimeisestä taistelusta ja sen jälkeisestä uudesta maailmasta. Mikään pitkä tarina ei ole kyseessä ja erittäin väljällä runokirjamaisella taitollakaan se ei yllä sataan sivuun. Käännös on sikäli hieman ärsyttävä, että monet muinaisskandinaaviset tarunimet kuuluvat yleistietoon, mutta niiden englanninnokset eivät. World of Giantsin arvaa Jötunheimiksi, mutta Nidhogg-lohikäärmeen kääntäminen Dark-Strikeriksi on jo aika hämäävää. Hauskana lisänä lopussa on runon useimmista versioista pois jätetty lista kääpiöiden nimistä, joka on kuin suoraan Hobitin kuka kukin on: Veigur of Gandálfur, Vindálfur, Thráinn, Thekkur og Thorinn. (”Force and Wand-Elf, Wind-Elf, Stubborn, Darer and Stiff.”)
Merja Leppälahti: Roolipelaaminen – Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja
Lukaisin tämän lyhyen tietokirjan alunperin, koska haastattelin kirjailijaa Turun Kirjamessuilla. Leppälahti kertoo asiallisesti ja ilman tällaisia harrastusesittelyitä yleensä riivaavia asiavirheitä pöytäroolipeleistä, larpeista, sekä niitä liippaavista harrastuksista. Läheisiä aiheita ovat figupelit, korttipelit, historian elävöitys, sekä japanilaisen pop-kulttuurin monet muodot. Roolipelien kirjo Harry Potter –peleistä kaupunkipeleihin ja kauhusta scifiin tulee hyvin käsitellyksi, mutta osansa saavat myös roolipeliyhteisöt ja käsitykset roolipelien mahdollisista vaaroista.
John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
Tätä ruotsalaistiiliskiveä hehkutettiin korkeakirjallisena vampyyritarinana, joka ottaisi viimeinkin kauhuleffojen hirviöt vakavaan käsittelyyn. No höpöhöpö. Kasarilähiöön sijoittuvat tarina kertoo kyllä spurguista ja koulukiusauksesta sosiaalisen realismin hengessä, mutta ei juuri pohdi syitä tai seurauksia tai mitään muutakaan. Vampyyreja verrataan addikteihin, sairaisiin ja seksuaalisiin saalistajiin, mitkä eivät varsinaisesti ole mitenkään uusia tulkintoja klassisesta aiheesta, vaan varsin luutuneita ja tylsiä. Myös kerronta on lähes päätalomaista puuduttavassa hitaudessaan. Lupaava alku lähtee vampyyritytön ja ihmispojan ystävyydestä, mutta sitäkään ei oikein viedä mihinkään. Toivottavasti kirjan elokuvaversiot ovat parempia.
Simon Reid-Henry: Fidel & Che: A Revolutionary Friendship
Vaikuttava kertomua Fidel Castron ja Che Guevaran ystävyydestä. Sissisotakuvaukset lisäsivät hetkellisesti omaa intoani järjestää oransseja mielenosoituksia. Kirjasta välittyi melko hyvin kuubalainen sikarintuoksuinen ajankuva ja loistavan selkeästi se poliittinen konteksti, johon Kuuban vallankumous sijoittui. Asiallisesti ja rehellisesti todetaan miesten perhesuhteiden onnettomuudesta, omien sissisotilaiden ammuskelusta ja sairaista työtunneista. Aseellisen vallankumouksen kauheuksia ei siis vähätellä, mutta se tuntuu silti ainakin kirjan puitteissa täysin oikeutetulta ja perustellulta. Hasta la victoria siempre!
Vapaan kulttuurin festivaali oli tulossa jälleen Turkuun täksi viikonlopuksi. Poliisi pidätti esiintyjät ja järjestyjät.
Festivaalin idea on, että kulttuurielämää äärimmäisen tiukille ajavassa Turussa olisi tarjolla myös omaehtoista ja maksutonta kulttuuritoimintaa. Tämän vuoden ohjelma pitää sisällään rokkikeikkoja, nukketeatteria, käsityöpajoja, animaationäytöksiä ja kaikenlaista muuta.
Poliisi oli kuitenkin hyökännyt sisään kesken nukketeatteriesityksen, pidättänyt nukketaiteilijan, järjestäjät, yleisöä. Ei ole tiedossa, pidätettiinkö kaikki yleisössä olleet vai päästettiinkö jotkut kävelemään. Syynä ilmeisesti oli ollut huviluvan puute tai joku vastaava mitätön syyte.
Turun kaupungin virkamiehet ja poliitikot jostain syystä tekevät parhaansa ajaakseen kulttuuria ahtaalle. Eikä vain hippien ja talonvaltaajien taidetta vaan jopa kaupungin omia kulttuurilaitoksia, kuten kaupunginteatteria, kaupunginmuseota ja kaupunginorkesteria. Kulttuurin valtionosuuksia on leikattu, koska Turku on kanavoinut niitä kaikenlaisiin omiin tienpäällystysproggiksiinsa sen sijaan, että kaikkien muiden Suomen kuntien lailla käyttäisi rahat siihen, mihin ne on tarkoitettu. Siitä sitten kulttuuripääkaupungiksi.
Viimeksi Vapaan kulttuurin festivaali pidettiin viime vuoden huhtikuussa ja olin silloin itsekin paikalla esittämässä runoja. Meininki oli erittäin positiivinen ja kiinnostava, ja yleisöä oli varsinkin iltaa kohden runsaasti. En heti hahmota, ketä tapahtuma olisi voinut haitata.
Tässä juuri sinulle erityisenä aineettomana joululahjana kaksi kirjoittamaani ja esittämääni joulurunoa.
Joululaulunjulistus on tekstinä pari vuotta vanha, tunnelmia joulusta nyky-yhteiskunnassa.
Valon tuoja sisältää puolestaan hivenen fantasiallisempia elementtejä.
Hyvää joulua ja muita talvipäivänseisausjuhlia!
Jos blogillani on kokkolalaisia tai Helsingin kauppakorkeakoulussa opiskelevia lukijoita, niin tervetuloa kuuntelemaan esitelmääni aiheesta Kirjan tulevaisuus. Käsittelen lukijan ja kirjoittajan suhteen murrosta, fan fictionia, roolipelejä, blogikirjoja, e-kirjaa, yhteisöllistä kirjoittamista, kirjojen kotisivuja, wiki-kirjoittamista ynnä muuta sellaista.
Kokkolan kaupunginkirjastossa olen ma 24.11. 15-16 ja HSE:ssä Suomen kieli ja kulttuuri -kurssilla to 27.11. 09-1030. Tervetuloa mukaan! Kokkolassa käyn lisäksi Länsipuiston ja Hakalahden yläasteilla.
Kirjamessuilla tapahtui hauska yllätys. Olin menossa Gummmeruksen myyntipäällikön kutsumana illalliselle, johon osallistui muita Gummeruksen väkeä ja kirjakauppiaita. Ennen lähtöä myyntipäällikkö sai hotellin aulassa jonkin paketin, jossa sanoi olevan vain kirjoja. Hän ei paketin huoneeseensa.
Ravintolassa alkumaljojen jälkeen myyntipäällikkö kuitenkin veti povaristaan painotuoreen ensimmäisen kappaleen Sanaleikkikirjaa! Selailin sitä hetken ja laitoin kiertämään. Kaikki hörähtelivät itsekseen juuri oikealla tavalla.
Samana iltana törmäsin Apteekissa myös kirjan esipuheen kirjoittaneeseen maisteri Frangéniin, jonka kanssa keskustelimme hetken sanaleikkialasta, tuosta Suomen kansantuotteen salaisesta voimistajasta.
Sanaleikkikirja lienee näillä hetkillä kaupoissa, hinta noin kolmetoista euroa. Menkää ja täyttäkää kirjahyllynne palindromeilla, viikingeillä, munansaannoksilla, runoilla, napaketuilla, loruilla, arvoituksilla, holoriimeillä ja homonyymeillä!
Olin tänään Torkkelin kuvataidelukiossa kunnallisvaalipaneelissa. Paikalla oli lisäkseni Keskustan, Vihreiden, RKP:n ja Demareiden edustajat.
Puhuimme ainakin nuorten kuulemisesta päätöksenteossa, tukipäätösten käsittelyajoista, maahanmuuttajapolitiikasta, nuorten mielenterveystyöstä, homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta, kouluruoasta, kansalaispalkasta ja asevelvollisuudesta.
Kuten tällaisissa paneeleissa aina, kaikki nuoret ehdokkaat hymistelivät lähes koko ajan olevansa samaa mieltä. Eli siis olevansa arvoliberaaleja ja ajavansa nuorten asiaa. Kun toin esiin, että kaikkien ehdokkaiden valitsemat puolueet eivät kuitenkaan aja näitä asioita, RKP:n Johan syytti minua populistiksi. (Saatoin tosin käyttää termiä ”nuo inflaatiohallituksen edustajat tuossa”.)
Torkkelilaisten fiksujen kysymysten ja aidon kiinnostuksen kohdattuani olen entistä enemmän ihmeissäni siitä, että 16-vuotiailla ei ole äänioikeutta. Ainakin Vasemmisto liikkeellä -ryhmämme vaaliflaierit menivät kuin kuumille kiville.
Iloisena yllätyksenä sain ennen paneelia kuulla (itsekin demarina ehdolla olevalta) opettajalta, että äikän tunnilla on luettu Vänrikki Stoolista ammentavaa runoani Aktivistein marssi ja verrattu sitä Runebergin teksteihin. Mahtavaa!
Pietarin pääkonsuli Olli Perheentupa estää Sofi Oksasta esiintymästä Venäjällä! Oksanen on ollut kutsuttuna Jokavuotuiseen suomalais-venäläiseen runoiltaan, mutta Pietarin pääkonsulaatti ilmoitti, että Oksanen on persona non grata.
Ilmeisesti Oksasen Neuvostoliiton Viron-miehitystä kritisoineet romaanit ja näytelmä ovat olleet jotenkin liikaa Perheentuvalle. Tuoreessa Puhdistus-romaanissa kerrotaan muun muassa miehittäjien virolaisnaisiin kohdistamasta seksuaalisesta väkivallasta.
Perheentupa on monikymmenvuotisen ulkoministeriöuransa aikana toiminut mm. Suomen ja Neuvostoliiton välisessä tieteellis-teknillisessä yhteistoimintakomiteassa apulaispääsihteerinä, joten ainakin suomettumisen edellytyksiä löytyy.
Tästä ei tietenkään konsulaatin mukaan ole kyse, vaan syy on muualla: ”Hän ei ole runoilija, se on runoilta, ja se on aina ollut runoilta.” Onpa todella uskottavaa! Hienoa kuulla, että Pietarin-konsulaatti näin tiukasti keskittyy valvomaan juuri sanataiteiden välisiä raja-aitoja.
Runoiltaa järjestää Suomen PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen, jolta julkaistiin hiljattain erinomainen Venäjä-aiheinen esseekokoelma Varastettua ilmaa. Hän kertoo Hesarissa kuulleensa pääkonsulaatista, ettei Oksanen sovi tilaisuuteen, koska hänen tulonsa voisi aiheuttaa Venäjällä levottomuutta.
Hienoa, että pääkonsuli pitää sananvapauden ja demokratian periaatteista kiinni, eikä suinkaan esimerkiksi kumartele itään ja pyllistä kotimaahansa.
Uusi Kulttuurivihkot julkaisi pari ”isänmaallista” runoani, kansalaissodan loppupäiviin sijoittuvan Pääsiäisaterian sekä toisen maailmansodan ympärille rakentuvan henkilökuvan Mies merkillinen.
Livenä runouttani pääsee todistamaan Kiila-klubilla tiistaina 6.5. Libertéssä. Klubiohjelma alkaa yhdeksältä, mun setti lienee kymmenen paikkeilla. Muukin ohjelma on mainiota: Uralin perhonen, Hannu Salama, teatteriryhmä Ilo ja bändinä Happiness.
Tulkaa!
Musta tuntuu 