Kiitos kaikesta, Peter von Bagh.

Tunsin Peter von Baghin ennen kaikkea elokuvahistorian professorina, mutta toisinaan törmäsimme myös Sodankylän leffafestareilla, kirjallisuuden parissa tai vastustaessamme yliopistouudistusta. Petteri oli erittäin innoissaan puhumassa mielenosoitusjärjestelyistä.

Viimeinen tapaamisemme taisi sijoittua ratikkaan, kun olin viemässä silloin alle kolmevuotiasta lastani tarhaan. Puhuimme Petterin kanssa siitä, miten elokuvarahoittajat ovat sivistymättömiä, sillä meidän projektimme eivät olleet juuri silloin saaneet rahoitusta.

Poikani osallistuu keskusteluun sanomalla: ”Minä olen kirjastobussi.”
Petteri ei hätkähtänyt yhtään, vaan vastasi: ”Niin, kun sulla on noi jalat, millä sä pääset eteenpäin, ja toi pää, missä on paljon tietoa varastoituna. Tosi hieno huomio kyllä.”

Petteri ei ollut mikään lepäämisen ystävä, joten en toivota rauhallista lepoa. Mutta arvostin häntä suuresti ja kiitän saamistani opetuksista sekä käymistämme keskusteluista.

Advertisement

Elokuvauutisia

Joitain elokuvaan ja teatteriin liittyviä päivityksiä…

*

Sain 4000 euroa käsikirjoitustukea Elokuvasäätiöstä pitkälle fiktioelokuvalleni, jonka työnimi on Viimeistä päivää. Se kertoo kolmesta duunarista, jotka saavat potkut, ja koettavat kiristää työnsä takaisin kidnappaamalla pomon tyttären. Pieleenhän se menee. Olen saanut rahoitusta lyhytelokuville ja kerran tuotantoyhtiö on saanut tekstilleni kehittelytukea, mutta tämä on ensimmäinen itse saamani käsikirjoitustuki pitkälle elokuvalle. Eräänlainen ammattimaisuuden tunnustus, siis.

*

Lauri Nurksen ohjaama ja Katri Mannisen käsikirjoittama Veijarit-elokuva tulee ensi-iltaan joulupäivänä. Näyttelen leffassa minipienessä roolissa alle minuutin, mikä näin ennakkovaroituksena kerrottakoon.

*

Saimme Elinan kanssa Taikin publiikissa johtavalta dekaanilta (eli entiseltä Taikin rehtorilta) tunnustuksen ja kunniakirjan Baabelin metsän menestyksen vuoksi. Kivaa 🙂

*

Käsikirjoittamani hevimusikaali 1827 – Infernal Musical tulee noin kuukauden päästä ensi-iltaan. Lippuja saattaa olla vielä muutama jäljellä, joten ei kannata odottaa välipäiviin. Olen näytelmän tiimoilta ollut jonkin verran esillä medioissa, tässä puhelimella skannattuna Turun Sanomat Extrassa ollut oivallinen haastattelu.

Ashterdamissa

Olen tuhkapilven vuoksi jumissa Amsterdamissa vaimoni kanssa. Aurinko paistaa ja koulu maksaa aiheutuvat kulut, joten huonomminkin voisi mennä, mutta monesta kivasta jään paitsikin.

Viikko sitten lensin Lontooseen The company P:n lyhyelle työkeikalle. Heathrow’lta otin keskiviikkoillalla koneen Amsterdamiin, jossa Elina ja minä osallistuimme opintojen puitteissa EU:n Languages Through Lenses –lyhytelokuvaworkshoppiin. Teemme myöhemmin kesällä lyhytelokuvan suunnitelmiemme pohjalta, ja tapasimme ympäri Eurooppaa tulleita tekijöitä, joilla on samat aikeet ja suunnitelmat.

Torstaina tieto tulivuorenpurkauksesta levisi pikkuhiljaa ja perjantaina olikin workshopissa täysi kaaos, kun kaikkien lennot piti sumplia uudelleen. Meidän lentomme oli vasta lauantai-iltana, joten silloin vielä toivottiin, että sille ehkä pääsisi.

Tarkoitukseni oli lähteä Helsingistä sunnuntaiaamuna Turkuun, jossa oli hevimusikaalin treeniviikonloppu, eli aika tiukkaan pakatun aikataulun olin itselleni kehittänyt. Kyllä tällä pakkolomalla oppii jotakin omasta suhteesta sekä lentomatkailuun että kiireeseen.

Sunnuntaina Turussa kuitenkin luettiin kirjoittamani käsikirjoitus 1827 – Infernal Musical –esitykseen, ilmeisesti vielä kutakuinkin lopullisella roolituksella. Siistiä! Näyttelijöiden ja muun työryhmän kommenttien perusteella tekstistä tykättiin ja projekti konkretisoitui tosi paljon itse kullekin. En malta odottaa, että pääsen itse lukuharkkoihin.

Hassua kyllä, mietin tekstiä kirjoittaessani, että saisinko mainittua vuonna 1815 Tyynellämerellä tapahtuneen tulivuorenpurkauksen. Se peitti koko Maapallon pitkään kestäneeseen tuhkapilveen, jonka vuoksi sitä seurasi niin sanottu ”vuosi ilman kesää”. Oli kylmää, sadot menivät pilalle, ihmiset nälkiintyivät, Euroopan suurkaupungeissa oli ruokamellakoita.

Sivuhuomiona neljä kirjailijaa vietti kesälomaa Sveitsissä tuolloin 1816, mutta juuri tämän ”vulkaanisen talven” vuoksi sää oli niin kehno, että he pysyivät sisällä ja päättivät pitää kauhutarinakilpailun. Siitä syntyi Mary Shelleyn Frankenstein – Moderni Prometheus ja John Polidorin esi-Dracula The Vampyre. Eli kaksi populaarikulttuurin keskeistä hahmoa syntyi kesättömän vuoden vuoksi. Samaan kämppään osallistunut Lordi Byron kirjoitti vuodesta vielä apokalyptisen runon Darkness.

Jätin tulivuorivuoden pois musikaalin dialogista, kun ajattelin, että ei kukaan usko tulivuorenpurkauksella voivan olla niin suuria seurauksia. Nyt olen itse jumissa Amsterdamissa, kun Eyjafjallajökull syöksee tuhkaa ilmakehään. Netistä ja puhelimella olen stalkkaillut fiiliksiä… Tässä kuvassa tekstiä luetaan ekan kerran ääneen.

Tänä viikonloppuna puolestaan on Ruotsissa Knutpunkt, jossa olin aikeissa pitää kolme ohjelmanumeroa: Jeesus-aiheisen larpin nimeltä Messias, rituaalityöpajan Erlend Eidsemin kanssa ja esitelmän Martin Elricssonin kanssa. Ensimmäisen peruutin ja kaksi muuta jäävät nyt muiden harteille. Harmittaa, mutta minkäs teet.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähdemme perjantaina yöjunalla Kööpenhaminaan ja vaihdamme siellä tai Malmössä aamulla junaan, joka lähtee Katrineholmiin, lähelle Knutpunktia. Osallistuisimme ’Punktin viimeiseen iltaan ja jatkaisimme sieltä sitten bussilla Tukholmaan ja sunnuntaiyönä lautalla Helsinkiin. Aikamoinen seikkailu.

Minervasta lehden kuolemaan

Aika rankka viikko takana.

*

Lipunpolttajien kuvausten alku on viivästynyt (alunperin piti aloittaa ensi viikolla), mikä on aiheuttanut paljon ylimääräistä päänvaivaa, stressiä ja häslinkiä.

Toisaalta aikaa on vapautunut myös muuhun toimintaan. Niinpä olen ollut mielenosoittamassa, näyttelemässä tulevassa Espoo-sketsisarjassa goottia antikvaaria, haudannut yhden aikakauslehden ja pohtinut Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ilmettä.

*

Maanantaina pidettiin Riimuahjo Oy:n hallituksen kokous, jossa päätettiin lopettaa Roolipelaajan julkaiseminen. Lehti tuotti jatkuvasti tappiota, eikä enää ollut kykyjä sijoittaa siihen omaa rahaa. Se oli meille kaikille henkilökohtaisesti tärkeä projekti, joten sen lopettaminen oli raskas päätös.

Roolipelaajan loppumista on puitu pitkällisesti, eikä aina kovin rakentavasti lehden omilla foorumeilla. Myös foorumit suljetaan tämän kuun lopussa.

Ihmeellistä, että roolipelaajien kaltainen aika omaleimainen porukka jaksaa olla näin hajanainen ja torailla keskenään. Syiksi olen kuullut kaikenlaista koulukiusaamisesta suomalaiseen kansanluonteeseen. Nyt on aika aikuistua ja alkaa yhdessä luoda parempaa roolipeliskeneä ja ainaisen naljailun sijaan tukea uusia toimijoita.

*

Torstaina pidettiin Eduskuntatalolla ensimmäinen oranssi mielenosoitus korruptiota vastaan. Olin mukana järjestämässä ja myös puhujana, mutta taustalla oli useampi iso uusia vaaleja vaativa nettiyhteisö, mukaan lukien itse pyörittämäni Eduskuntavaalit 2010. Myös aikaisemmat demokratian hautajaiset saavat nyt tästä jatkoa.

Kuva: Tommi Tampio

Paikalla oli alle sata oranssiin pukeutuneita mielenosoittajia, mikä ei ole vielä paljon, mutta jos porukan määrä edes tuplaantuu joka viikko, on meitä pian tuhansia ja sitten kymmeniätuhansia. Vanhasen korruptiohallitus ja ostettu eduskunta eivät kaatuneet tänä torstaina eivätkä kaadu ensi torstainakaan, mutta jonain torstaina ne kaatuvat, kunhan jaksamme olla aktiivisia.

Nyt meitä vilkuili portaiden nurkista moni kansanedustaja ja KMS-rahoilla itsensä ryvettänyt Ilkka Kanerva kipitti mielenosoituksen edustalta piiloon kansanedustajabussiin. Ike on paitsi kansanedustaja, myös Varsinais-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja, mistä käsin on tehnyt KMS-myönteistä politiikkaa. Vaadin häntä mikrofonin ääreen vastaamaan kansalaisten syytöksiin, mutta ei tullut.

Islannissa oli pitkälti sama tilanne ja siellä mielenosoittajien ja muiden oranssiin pukeutuneiden määrä kasvoi hiljalleen, kunnes hallitus lopulta kaatui. Meillä on puolellamme Suomen varsin puolueeton ja aktiivinen media, Islannissa kun valtalehdet yrittivät lähinnä piilotella valtaapitävien toilailuja. Jopa niin paljon, että entinen pääministeri ja keskuspankin pääjohtaja Davíð Oddsson palkattiin vähän potkujensa jälkeen valtalehti Morgunblaðiðin päätoimittajaksi.

Suomessa media ja kansa ovat selvästi samalla puolella, joten lähtökohdat ovat Islantiakin paremmat!

Seuraava tapahtuma on ensi viikon torstaina 15.10. klo 17 eduskuntatalolla. Pääset paikalle tai et, muista pukeutua oranssiin joka torstai. Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

*

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY kaipaa logoa ja graafista tunnusta. On debatoitu, pitäisikö sen olla modernistinen vai heraldinen, esittää aaltoja vai jotain symbolisempaa, ja sen sellaista.

Itse pidän klassillisesta kuvastosta ja se sopii mielestäni hyvin ajatukseen sivistysyliopistosta, ja lisäksi tarjoaa hyvää vastapainoa Aalto-yliopiston konsulttimaiselle logolle. (Samalla tavalla kuin ylioppilaskunta toivottavasti tarjoaa jotain pysyvämpiä arvoja ja sisältöjä yliopiston hallituksen teknokraattiselle linjalle.)

Antiikin jumaltarustossa on vain yksi jumala, jonka toimenkuvassa yhdistyvät kaikki moninaiset oppialamme: roomalainen neitsytjumalatar Minerva. Minerva oli viisauden, kaupankäynnin, taiteiden, kudonnan, kädentaitojen, sotureiden, lääketieteen, taikuuden ja musiikin jumalatar. Siinä tuli kieltämättä about kaikki Suomen korkeakoulut, mutta missään muussa jumalassa eivät yhdisty insinööritaidot, kaupankäynti ja taiteet.

Minerva myös auttoi Prometheusta varastamaan tulen (=kulttuurin) Olympos-vuoren jumalilta ja tuomaan sen ihmisille. Minervan lähin vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa on Pallas Athene. Hän ei ole käytössä muilla suomalaisilla yliopistoilla.

Ehdotin AYY:n edustajistolle, että valitsemme suojelijattareksemme Minervan ja hänet esitetään jollain modernilla tavalla visuaalisessa ilmeessämme.

Kuulumisia AYYE:sta #3: Pelaan Mooses-kortin

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui ensimmäistä kertaa viime viikon torstaina. Kokouspaikaksi oli valittu Säätytalo, aloituspuheenvuoron piti opetusministeri Henna Virkkunen ja Hesari julkaisi edaattoreiden yhteiskuvan. Jonkinlaista suuruutta siis odotettiin.

Virkkunen kertoi, miten Aalto-yliopisto loisi innovaatioita, jotka parantaisivat Suomen talouskasvua, ja sitä kautta pelastaisivat paitsi Suomen, myös koko maailman. Innovaatiopropagandisteille tuttua hybristä siis – sitä samaa, mitä valtiosihteeri Raimo Sailas ja Aalto-yo:n isä, entinen rehtorimme Yrjö Sotamaa tapasivat suoltaa.

Pääasiana oli kuitenkin se, että edustajisto päättäisi omista säännöistään. Taikkilaisille tärkein asia ja kynnyskysymys on sääntöjen kohta, jossa määritellään ylioppilaskunnan hallitus: haluamme sääntöihin vakuutuksen, että siellä on vähintään yksi edustaja jokaisesta koulusta. Riskinä nimittäin on, että vaikka päätökset tehdään jäsenten valitsemassa edustajistosa, toimeenpanovalta voi päätyä yksipuoliselle hallitukselle, jossa taikkilaisten, kylterien tai teekkarien näkemys ei ole edustettuna. Vaikuttaa kuitenkin ensimmäisen kokouksen perusteella siltä, että muutamaa nurkkakuntaista teekkaria lukuun ottamatta, kaikki ovat tämän ”kiintiötaikkilaispykälän” kannalla. Asiasta ei kuitenkaan vielä päästy äänestämään.

Enemmän polemiikkia syntyi siitä, pitäisikö säännöistä päättää yksinkertaisella vai 2/3 ääntenenemmistöllä. Vaalisäännön ja yo-kunnan sääntöluonnoksen mukaan niiden luomiseen riittäisi yksinkertainen enemmistö, mutta myöhempään muokkaamiseen tarvittaisiin 2/3. Eli tämän pykälän toteutuessa kerran luotuja sääntöjä olisi sitäkin vaikeampi muuttaa.

Edustajiston 45 jäsenestä teekkareita on 27, joten he keskenään muodostavat yli 50% edustajistosta, mutta eivät kahta kolmasosaa. Kysymykseen siitä, miten säännöistä päätetään, riitti kuitenkin puolet edustajistosta. Niinpä pidettiin monta puhetta ennen kuin asiasta äänestettiin.

Itse puhuin siitä, että sääntöjä ei ole, eikä sääntöjä voida päättää jos ei ole sääntöjä kertomassa, miten säännöistä päätetään. Ystäväni Syksy Räsäsen kanssa asiasta puhuessani hän ehdotti, että tarvitsisimme jonkinlaisen kulttuuriheeroksen, joka loisi säännöt. Puheessani vertasin tilannetta Kymmenen käskyn antamiseen – Mooseksen kaltaisen edaattorin tulisi tuhota kaikkien aiempien ylioppilaskuntien säännöt, luoda uudet ja sitten lähteä, mutta luvata palata sinä päivänä, kun häntä eniten tarvittaisiin.

Se olisi kuitenkin demokratian irvikuva, joten päädyin siihen, että tarvitsisimme 2/3 enemmistön. Muutaman muun puheen jälkeen äänestettiin ja tulos oli 24 vastaan 21 yksinkertaisen enemmistön puolesta. Teekkarit jyräsivät ryhmäpäätöksellään Kauppakorkean ja Taideteollisen opiskelijoiden mielipiteet, sekä muutaman demokratiaa kannattavan teekkarinkin.

Tämän kohdan jälkeen kaikki muut olivatkin läpihuutojuttuja: teekkarit olivat nimittäin päättäneet, että asioista voi päättää pelkillä teekkarien äänillä, joten sen jälkeen lähes jokainen äänestys päättyi samoihin tuloksiin 24-21. Teekkarien etukäteen päättämät mielipiteet kirjattiin Jumalan sanana sääntöihin jokaisessa kohdassa, eikä pienintäkään lipsumista oikeudenmukaisuuden tai individualismin hengessä tapahtunut.

Mooses nousi siis teekkarien keskuudesta – edaattori, joka junttaa näkemyksensä ensin teekkareiden parissa ja sitten tekee niistä lain kirjainta. Kanssa-edaattorini Oskari Sipola kommentoikin myöhemmin, että pelasin Mooses-kortin. (Verrattavissa Hitler-korttiin, jota tässä kokouksessa tosin ei pelattu.)

Myöhemmin pääsin toki myös vaatimaan Elokuvakoulun ja muiden taideaineiden irrottamista Aallosta ja yhdistämistä Teakin kanssa Taideyliopistoksi.

Muutamien äänestysten jälkeen kokous päätettiin keskeyttää ja jatkaa kaksi viikkoa myöhemmin. Paljon asioita jäi päättämättä, muun muassa hallituksen muodostaminen. Tällä välin päätöksenteosta sivuutetut kylterit ja taikkilaiset miettivät, mitä voivat tehdä saadakseen edustajistossa edes vähän valtaa itselleen. Jos teekkarit pääsevät ryhmäpäätöksellään junailemaan jokaisen asian, taikkilaisten innovaatioyliopistopelot osoittautuvat perustelluiksi.

Tässä vielä hiukan kommentaaria muista blogeista:

Humanistin yleisblogi (erästä toista puhettani arvioidaan Parsonsin AGIL-kentällä)

Viiden äänen enemmistö

Huurteiset: Ja tästä se lähtee

Alkkarit.fi

KY Ylioppilaskunta

Kuulumisia Aalto-yliopiston edustajistosta #2: Järjestäytymiskokous huomenna

Kevään ja kesän mittaan on pidetty kaikenlaisia koulutuksia, iltakouluja, konklaaveja ja suunnittelukokouksia, jotta Aalto-yliopiston edustajisto pääsee kokoontumaan tiistaina. Korkeakoululla ei vielä ole lainvoimaista hallitusta, joka voisi nimittää rehtorin, joka voisi vahvistaa AYY:n säännöt. Mutta toiveena on, että edustajiston ekan ja tokan kokouksen välillä nämä toteutuisivat, jolloin me voidaan omasta puolestamme sopia säännöistä huomenna ja parin viikon päästä, kun jälleen kokoonnumme, säännöt olisivat jo voimassa.

Se ei tietenkään muuta sitä faktaa, että edustajisto on valittu vanhojen ylioppilaskuntien sopimissa puitteissa, ei uuden ylioppilaskunnan sääntöjen mukaan, mutta asiaa on vaikeaa muuttaakaan.

Peistä on edustajiston iltakouluissa taitettu muun muassa siitä, pitäisikö kaikilla korkeakouluilla olla kiinteäpaikka AYY:n elimissä, kuten hallituksessa. Vähemmistönä olevien taikkilaisten mielestä pitäisi, monet enemmistössä olevista teekkareista taas vastustavat. Oikeudenmukaisuus, moniarvoisuus ja aiempien ylioppilaskuntien aiesopimus puhuisivat meidän puolestamme, mutta jotkut kannattavat ajatusta listavaalista, jolloin hallituksen puheenjohtajaehdokas saisi valita hallituslistansa jäsenet täysin vapaalta pohjalta väkeä – eli usein tietysti omia koulukavereitaan.

Tässä kutsu itse edustajistoon:

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) edustajisto pitää ensimmäisen kokouksensa 4.8.2009 kello 17.00 Säätytalolla.

AYY:n vaalijärjestyksen määräysten mukaisesti ensimmäisen kokouksen kutsuu koolle eniten henkilökohtaisia ääniä saanut maisema-arkkitehtiylioppilas Pipsa Penttinen. Kokouksessa käsitellään muun muassa sääntöasioita.

Opetusministeri Henna Virkkunen pitää edustajistolle tervehdyksen ennen kokouksen alkua.

Säätytalon osoite on Snellmaninkatu 9–11, kokoussali 15 (toinen kerros). Paikalle ovat tervetulleita kaikki yhdistyvien ylioppilaskuntien jäsenet, sisään pääsee voimassa olevalla opiskelijakortilla.

Vasemmiston hyvät pj-ehdokkaat

EU-vaalitappion hyvä puoli on se, että Vasemmistoliiton nuorennusleikkaus aikaistui. Lauantaina äänestetään uudesta puheenjohtajasta ja ehdokkaita ovat nuoret kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen. Molemmat vaikuttavat hyviltä, joten sikäli punavihreän sukupolven voitto tässä äänestyksessä on varma.

Huomenna perjantaina pj-ehdokkaat ovat livenä vaalitentissä KoKoTeatterissa Helsingissä klo 18-20. Tänään he olivat (hieman kömpelösti toteutetussa) nettitentissä, jossa vastasivat kansalaisten kysymyksiin. Itse esitin molemmille kolme kysymystä:

Sananvapaus internetissä. Mitä mieltä olet Lex Nokiasta? Entä poliisin suorittamasta netin ennakkosensuurista (muka lapsipornon estämiseksi)?

Merja Kyllönen: en ole nähnyt Lex-nokiassa mitään järkeä ja kyllä lapsipornonkin osalta olisi paljon asioita tehtävissä ilman ennakkosensuuriakin. Myös vanhemmuuden ja vastuun korostaminen ovat isoja asioita yhteiskunnassa, jossa vanhempana oleminenkin näyttää entistä enemmän ulkoistuvan muiden kuin äitien ja isien tehtäväksi. Kokoomus ajaa poliisivaltiota ja
hallitus on sillä linjalla tiukasti…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitto vastusti alusta asti tiukasti ja johdonmukaisesti Lex Nokiaa. Ennakkosensuuri lehdistössä kuin netissäkin on käytännössä hankalaa ellei mahdotonta ja demokratian kannalta arveluttavaa. Vasemmistoliitto on kohtuullisen hyvin toiminut tietoyhteiskuntaäänestyksissä eduskunnassa (mm. Lex Nokia ja Lex Karpela), mutta tällä alueella tarvittaisiin huomattavasti enemmän osaamista ja sitä kautta omia aloitteita.

Ydinvoima. Pitäisikö ydinvoiman rakentaminen lopettaa tai jopa nykyiset voimalat sulkea? Jos pitäisi, mistä saamme teollisuuden himoitsemaa lisäenergiaa?

Merja Kyllönen: en ole kannattamassa uutta ydinvoimarakentamista, mutta entisiä tuskin tullaan ihan heti sulkemaan ainakaan
nykypolitiikan vallitessa. Uutta energiaa ja kokonaan uudenlainen energiapoliittinen malli olisi luotavissa, jos
energiauudistuksen tukieurot liikkuisivat perheiden ja tavallisen kansalaisen hyödyksi siirtämään asukkaat pois yleisen energiatuotannon piiristä, liki omavaraisiksi. Olen kuullut naureskelua eduskunnassa, kun olen asiasta puhunut, mutta tässä uusiutuvan energian haaran kehittämisen suunnassa olisi mahdollisuus myös uusien alueellisten työpaikkojen ja toiminnan luomiseen myös laajemmin. (energian tuotto ja esim. rakentaminen) Mutta se tarkoittaisi pienyrittäjyyden ja kansalaisten tukemista pörssikeikarien sijasta ja ainakaan porvarihallitus ei ole ollut tähän muutokseen valmis. Ja sieltäpä sitä olisi teollisuuden (joka elää valtavaa muutosmurrosta) himoitsemaa energiaa mahdollisuus saada, vain poliittinen tahto puuttuu…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitolla on selkeä ja yksimielinen puoluekokouskanta siitä, että ydinvoiman lisärakentamista ei pidä hyväksyä. Toki puolueessa on yksittäisiä toisellaisiakin kantoja. Sähkönkulutus Suomessa on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Nyt himoitut lisäydinvoimalat olisivat ennen muuta sähkön vientiin, siksi kai mm. saksalainen Eon pyrkii Fennovoiman kautta Suomen ydinvoimamarkkinoille. Esimerkiksi metsäteollisuus on jo nyt sähkönkannalta omavarainen.

Nykyiset ydinvoimalaitokset pitää sulkea viimeistään silloin, kun ne tulevat käyttöikänsä päähän. Tilalle pitää alkaa nyt jo suunnittelemaan energian säästöä ja kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa.

Aalto-yliopisto. Sivistysyliopistoa on ajettu urakalla alas Suomessa viime vuodet. Tuoreita virstanpylväitä ovat uusi kapitalistista akatemiaa tarjoava yliopistolaki ja uusliberalistisiin innovaatioihin tähtäävä säätiömuotoinen Aalto-yliopisto.
Miten tulisit puheenjohtajana pelastamaan suomalaisen sivistysyliopiston, akateemisen vapauden ja riippumattoman taideopetuksen, joiden varaan suuri osa kansallisesta kulttuuristamme on syntynyt, ja jotka nyt ovat kaikki kriisissä?

Merja Kyllönen: Rahoituksen ja toiminnan turvaaminen – nyt yliopistoilla on mahdollisuus mennä konkurssiin, mikä ilmeisesti
on ollut tarkoituksenakin, kun porvarihallitus on tätä ajatusta eteenpäin vienyt. Tuottavuus ja tehokkuusajattelu ovat karanneet tyystin käsistä ja kaikki merkittävät arvot ollaan myymässä talouden alttarilla. Aktiivista ja kansalaisyhteiskuntaan pohjaavaa politiikkaa, jossa ”massaliikkeen” avulla palautettaisiin sivistysyliopisto sille kuuluvaan arvoonsa.

Paavo Arhinmäki: Koko tämä kevät käytiin eduskunnan sivistysvaliokunnassa vääntöä uudesta yliopistolaista. Vasemmistoliiton edustajana sivistysvaliokunnassa viimeiseen asti puolustin kriittistä ja riippumatonta sivistysyliopistoa, jossa toteutuu aito autonomia ja sisäinen demokratia. Tarkemmin tästä mm. tämän linkin alla: http://www.punajuuri.net/?id=9381&tmp=1

Odotan puheenjohtajan valintaa enemmän ilolla kuin jännityksellä. Kumpi se onkaan, puolueen suunta varmasti jämäköityy ja meininki nuorentuu! Kannattaa vilkaista myös muita kysymyksiä ja vastauksia työpolitiikasta homoperheisiin.

Paronin jalanjäljillä AYY:ssa

Aalto-yliopiston edustajiston järjestäytyminen on hyvin kummallinen operaatio, jossa rakennetaan tyhjän päälle tavalla, joka muistuttaa legendaarista saksalaista aatelismiestä. Mutta se saattaa toimia.

Ylioppilaskunnan ja sen edustajiston laillinen asema on kiinnostava. Edustajisto päättää ylioppilaskunnan säännöt, mutta edustajisto ei voi kokoontua ennen kuin sillä on säännöt. Tällä hetkellä käytössä on kolmen ylioppilaskunnan työstämät luonnokset, mutta valta niiden muuttamiseen on meillä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

Kun edustajisto on saanut ylioppilaskunnan säännöt valmiiksi, on lain mukaan myös Aalto-yliopiston rehtorin hyväksyttävä ne. Rehtorin on kuitenkin nimittänyt säätiön hallitus, joka taas on nimitetty yliopistolain luonnoksen mukaisesti, mutta luonnos ei mennyt läpi perustuslakivaliokunnasta.

Joten koko yliopistoa ei pitäisi olla olemassa, eikä sillä myöskään ole lainmukaisesti valittua rehtoria, joka voisi vahvistaa yhtään mitään, saati ylioppilaskunnan sääntöjä. Haaveena on, että jonkinlaisen hermeneuttisen osmoosin myötä edustajisto olisi täysin lainmukainen ja toimivaltainen 1.1.2010, vaikka aloittaakin toimintansa jo elokuussa.

Jos kuulostaa monimutkaiselta, sitä se onkin. Edustajiston koulutuksissa on jo keskusteltu siitä, miten voimme pitää edes ensimmäistä kokousta edeltävää iltakoulua, kun meillä ei ole puheenjohtajaa, eikä sääntöjä siitä, ketkä sinne saavat tulla, eikä mitään prosessia päättää näistä asioista, eikä edes mitään prosessia päättää prosessista.

Tulee mieleen paroni von Münchhausen, joka laskeutui Kuusta Maahan niin, että ripusti Kuun sirpistä köyden ja laskeutui sen päähän asti. Sitten hän leikkasi köyden yläpuoleltaan ja solmi irtopään alapuolelleen ja pääsi taas laskeutumaan yhden köydenmitan. Lopulta hän pääsi Maahan. Mutta hän olikin paroni von Münchhausen.

AYY-edustajistoon

Eilen tehdyn alustavan ääntenlaskennan perusteella minut valittiin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon yhtenä viidestä taikkilaisesta. Lisäksi mukana on 25 teekkaria ja 15 kauppatieteilijää. Taikkilaisia on siis yhdeksäsosa koko jengistä, mikä on enemmän kuin lukumäärämme sallisi. Huhun mukaan monet Otaniemen vasemmistolaiset äänestivät meidän punavihreää ryhmää, ja hyvä niin.

Elokuva- ja lavastustaiteen opiskelijoita on lisäkseni kolmannen vuosikurssin näyttämölavastaja Milla Martikainen. Haluamme molemmat osastomme irti Aallosta ja Taikista ja osaksi Teatterikorkeakoulua, joten siinä mielessä olemme vähän kuin ne EU-kriittiset mepit. Separatismin lisäksi ajan tietenkin myös perinteisempiä punavihreitä arvoja. Saapa nähdä, miten edustajistossa käy…

Knutepunkt: Päivä yksi, keskiviikko

Saavuin Osloon ilman kännykkää tai passia tai seuraa, eikä kukaan tiennyt, että tulen jo tänään. Ei mikään loistava alku.

Laskeuduin kuitenkin jaloilleni, sillä ehdin käydä loistavassa Tronsmo-kirjakaupassa ennen kuin osallistuin joidenkin muiden A Week in Norway -kävijöiden kanssa Jeeppien Fat Man Down -peliin.

Erikoinen kokemus; freeform-roolipeli ylipainoisen miehen kiusaamisesta. Yksi joukosta pelaa läskiä, muut luovat erilaisia kohtauksia, joissa hänellä on vaikeuksia painonsa vuoksi. Yhdessä kohtauksessa me noin viisitoista keräännyimme kehäksi hänen ympärilleen, jokainen pelaten julmaa alter egoa, joka kritisoi häntä. Sitten keräännyime lähemmäs, puhuen nopeammin ja kovempaa ja päällekkäin, kunnes olimme kosketusetäisyydellä huutaen ”Läski läski läski läski! Ruma ruma ruma!” Ei mikään kohottava kokemus kenellekään, mutta silti kiinnostava kokeilu.

Myöhemmin illalla menimme katsomaan yleisöosallistumista sisältävää näytelmää nimeltä The Night of the Serpents. Film noir –henkinen esitys tapahtui baarissa, ja välillä yleisöä pyydettiin tekemään ääniä tai eleitä. Koska yleisö koostui 50 larppaajasta, tilanne oli karata lapasesta, mutta sallimme näyttelijöiden vetää tarinan omien suunnitelmiensa mukaan…

Näytelmän jälkeen Knutepunkt-kirja Larp, Universe and Everything julkaistiin. Olen lukenut viitisen artikkelia ja erinomaista kamaa on kyllä tarjolla. Yön vietin vanhojen ystävieni Eirik Fatlandin ja Li Xinin luona, jossa yöpyi myös tanskalainen kuvittaja ja storyboard-taiteilija Lars Munck. Olen järjestänyt pari larppia ja muuta taideproggista Eirikin kanssa, ja hän ja Li Xin jopa opiskelivat Taikin Medialabrassa kaksi vuotta.

Loistava ensimmäinen ilta!