Archive for the ‘Taustatutkimus’ Category

h1

Huomioita e-kirjasta

27 marraskuun, 2008

Kokkolan-reissustani on artikkeli Keski-Pohjanmaassa ja Kokkola-lehdessä.

Puhuin siellä ja tänään HSE:ssä aiheesta Kirjan tulevaisuus. Kirjoitan siitä varmaan vielä enemmänkin, mutta yksi juonne esitelmässä oli e-kirja, blogit ja sen sellainen. Nimimerkki marmesrob on usein kysellyt US-blogini kommenteissa, miksi haluan, että kirjani julkaistaan vanhanaikaisesti paperilla eikä ekologisesti digitaalisina.

Sinänsä en mitenkään vastusta digitaalista julkaisemista ja e-kirjoja. Star Wreck Roleplaying Gamesta otettiin pieni paperipainos, minkä jälkeen se on ollut vapaasti jaossa netissä PDF:nä (tosin ilman kuvia).

Sanaleikkiblogin suhteen kävi toisinpäin, kun siitä tuli kirja. Siinä kirja pyrkii kuitenkin olemaan hiukan koherentimpi kokonaisuus kuin jatkuvasti elävä ja täydentyvä blogi. Mutta periaatteessa blogia voi pitää Sanaleikkikirjan e-kirjana, vaikka niissä vähän eri juttuja onkin.

Kirja ei kuitenkaan ole pelkästään sen sisältämä teksti. Paketoinnin on tarjottava mahdollisimman miellyttävä lukukokemus. Ruudulta lukeminen ei varmasti sitä ole, mutta sähköisen paperin avulla toimiva e-kirja voi olla.

Nykyään on vähän kyseenalaista väittää e-kirjaa erityisen ekologiseksi ratkaisuksi. Sen painaminen tai levittäminen ei maksa käytännössä mitään, se on totta. Mutta sen lukeminen voi olla eri juttu. Vanhemmat lukulaitteet käyttävät sähköä koko ajan, uudemmat vain sivun vaihtuessa. Lisäksi lukijan valmistaminen muovista ja metallista kuormittaa luontoa suuresti. Jos jokainen lukulaitteen omistaja lukisi tosi paljon, olisi se varmaankin ympäristöystävällisempää kuin paperi.

Toisaalta ainakin omat tuoreet kirjani on painettu ympäristöystävällisesti:

Kadonneet kyyneleet: ”Paperin valmistukseen käytettävien puiden alkuperä on selvitetty ja jokaisen kaadetun puun tilalle on istutettu uusi puu. Paperin valmistuksessa ei ole käytetty luontoa vahingoittavia kemikaaleja. Kirjan painamiseen käytetyt värit ovat kasviöljypohjaisia.”

Sanaleikkikirja: ”Paperin raaka-aineena käytetty puu/sellu on peräisin FSC-sertifioiduista metsistä, joita on hoidettu hyvän metsänhoidon periaatteiden ja kriteereiden mukaisesti. Kirjan painamiseen käytetyt värit ovat kasviöljypohjaisia.”

Marmesrobin ehdottaman PDF-julkaisun isoimpia ongelmia on se, että monet PDF:n saatuaan ensi töikseen printtaavat sen valkaistulle ja kierrättämättömälle toimistopaperille, lukaisevat sen ja heittävät paperit roskiin. Se on kaikkein epäekologisinta mahdollista kirjallisuutta.

Kirjailijana minua kuitenkin kiinnostavat eniten e-kirjan tuomat mahdollisuudet sisällön suhteen: interaktiivisuutta, hypertekstiä, multimediaa, viitteitä, koon muuttamista, automaattinen äänikirjaksi muuttuminen, uuteen laitokseen päivittyminen… Näissä on e-kirjan tulevaisuus.

*

Asian tiimoilta suosittelen myös tiivistelmää kirjailija Neil Gaimain näitäkin asioita käsitelleestä puheesta.

h1

Esiintymisiä: Kirjan tulevaisuus

21 marraskuun, 2008

Jos blogillani on kokkolalaisia tai Helsingin kauppakorkeakoulussa opiskelevia lukijoita, niin tervetuloa kuuntelemaan esitelmääni aiheesta Kirjan tulevaisuus. Käsittelen lukijan ja kirjoittajan suhteen murrosta, fan fictionia, roolipelejä, blogikirjoja, e-kirjaa, yhteisöllistä kirjoittamista, kirjojen kotisivuja, wiki-kirjoittamista ynnä muuta sellaista.

Kokkolan kaupunginkirjastossa olen ma 24.11. 15-16 ja HSE:ssä Suomen kieli ja kulttuuri -kurssilla to 27.11. 09-1030. Tervetuloa mukaan! Kokkolassa käyn lisäksi Länsipuiston ja Hakalahden yläasteilla.

h1

Yhteisöllinen Ihmisen poika

10 marraskuun, 2008

Olen tässä kesän ja syksyn mittaan kirjoittanut tarmolla eteenpäin jo jonkin aikaa työn alla ollutta aikalaisromaaniani Ihmisen poika. Se sisältää paljon omaelämäkerrallisia elementtejä, sekä niiden lisäksi uskontoa, korruptoitunutta paikallispolitiikkaa, demoninaapurin ja sinkkuelämää.

Yksi asia, mitä olen miettinyt paljon, on lukijan ja kirjailijan suhde. Se on jotenkin muutoksessa nyt, kun on lukijoiden kirjoittamaa fan fictionia, roolipelejä, interaktiivisuutta ja hypertekstiä. Miten se vaikuttaa kirjaan?

Olen liittynyt yhteisöllisen elokuvanteon alustalle Wreck A Movielle ja perustanut sinne tästä romaanista oman projektin. Opettelen vielä, minkä tyyppisiin tehtäviin osallistumisen ihmiset kokevat melekkääksi ja mitkä ovat liian työläitä tai tylsiä. Tosin tämä on tietääkseni ensimmäinen romaani, jonka kirjoittamisessa sovelletaan myös yhteisöllisiä menetelmiä.

Hyvältä vaikuttaa, sillä ainakin yhden tehtävän vastaukset ovat jo auttaneet mua kirjoittamisprosessissa suuresti. (Kysyin, mitä mielikuvia kannen kuva herättää.)

Käykää tsekkaamassa projekti ja kirjoitelkaa omia ideoitanne Wreck A Movieen tai tänne! (Alustalla myös luettavana pari kappaletta kirjasta.)

h1

Perhosten ja kukkasten puolue

23 lokakuun, 2008

Kokoomuksella on Helsingissä tällaisia mainoksia. Päällisin puolin ne pohjaavat tietenkin tähän Työväen presidentistä alkaneeseen hämäyskampanjaan, jossa Kokoomus yrittää esittää ajavansa sosiaalisesti jotain muuta kuin hyvätuloisten asiaa. (Erityisen kummallista tämä on nyt, kun yhä harvempi mieltää kuuluvansa työväenluokkaan ja yhä useampi haluaisi identifioitua hyvätuloisiin. Onko mainostoimisto Bob Helsingissä ennakoitu uusliberalistisen kapitalismin kriisi ja juppeilun rappio?)

Mutta mainoksessa on paljon muutakin kuin haravoita, harppeja, pensseleitä ja työkintaita. Katsotaanpa tarkemmin!

K:n päällä seisoo pikkulintu! Mikäs siinä, pikkulinnuthan ovat kivoja.

Kukkia? Julisteessa on vasemmassa alakulmassa myös ruiskukka, mutta sehän kuuluu asiaan. Mutta mitä nämä ovat? Ehkäpä sen pikkulinnun kavereita? Pankin räjäyttää kuitenkin julisteen oikea yläkulma:

Zoomataanpa taas:

Sateenkaari? Korostaako Kokoomus olevansa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolella? Vai onko Bob Helsinki vain maailman ainoa heteroista koostuva mainostoimisto, joka ei tiedä, mitä sateenkaari tarkoittaa? No miksei – eihän Kokoomus ole yhtä paljon homoja vastaan kuin se on esimerkiksi työväkeä vastaan!

Öh… kuumailmapallo? Oikein kaukaa hakien voitanee ajatella, että siinä Suomi lähtee nousuun Kokoomuksen tuoman uuden politiikan myötä. Vaikka Kokoomus ei siitä mitään kerrokaan, varmasti heillä sellainen kuitenkin on, eikö olekin? Eivät suinkaan yritä sumuttaa kansalaisia tukemaan uusliberalismia?

Ehkäpä nämä kuvat vastaavat kysymykseen:

Perhonen? Leppäkerttu? Hei nyt oikeesti, jätkät!

”Äänestä Kokoomusta, se on perhosten, leppäkerttujen, sateenkaarten, kukkien ja pikkulintujen puolue!” Tämähän on psykologinen vastine sille, että sanois ”Äänestä mua luokan pressaks ni saat irtokarkkei!” Vaikea uskoa, että näin ylimielinen, ilkeä ja harhaanjohtamiseen erikoistunut puolue voisi saada yhtään ääntä missään vaaleissa. Tosin vielä vaikeampi olisi uskoa, että Kokoomus pärjäisi myöskään kertomalla rehellisesti pyrkimyksistään.

h1

Jos se on lehdessä, se on totta!

23 syyskuun, 2008

Eilisen Hesarin Google-artikkelissa oli multa pari kommenttia, joissa kerroin tsekkaavani paljon viittauksia hakukoneella. Jostain syystä toimittaja oli päättänyt, että olen 30-vuotias. (Esimerkiksi Googlella olisi selvinnyt, että olen 29.)

Samana päivänä sain käsiini myös City-lehden, jossa sama ”tieto” toistuu! Tietävätkö nämä toimittajat jotain, mitä itse en tiedä? Enkö olekaan vaaka? Itse asiassa City-lehden tietojen perusteella en ole edes neitsyt (syyskuu), vaan jotain muuta! Nimittäin sieltä paljastuu, että kirjoitin ylioppilaaksi 20-vuotiaana. Olen siis syntynyt jo keväällä 1978! Vai… Kenties 1977? (Vuonna, jona Elvis ja Chaplin kuolivat?) Mikä on enää totta?

Lisäksi City-lehti skuuppaa kuvatekstissään, että olen Turun kaupunginvaltuutettu! Aika hyvin, kun itse jutussa kuitenkin todetaan, että asun Helsingissä. (No, ei se mitään: myös haastattelijan nimi oli väärin.) Sinänsä itse juttu on kuitenkin aika hauska:

h1

Kummallista työtä

4 maaliskuun, 2008

Aika kummallista työtä tämä Sanaleikkikirjan toimittaminen. Etupäässä sisältö on omia, jo keksittyjä sanaleikkejäni, eikä niitä tarvitse muuta kuin hioa ja pistää sopivaan järjestykseen.

Haluan kuitenkin mukaan jonkun verran myös pidempiä (siis reilun sivun mittaisia) artikkeleita, erityisesti klassikkosanaleikkejä. Niitähän on blogissakin jo, mutta blogikirjoituksessa oikeastaan mitä lyhyempi, sen parempi. Kirjassa taas vastaava tykitys ei toimi vaan välissä pitää olla enemmän näitä pitempiä juttuja.

Tämän vuoksi tänäinen toimitustyöni on koostunut siitä, että olen käynyt kolmessa eri kirjastossa selailemassa Alivaltiosihteerin kirjoja. Tiedän, mitä sketsiä etsin, mutten muista mistä olen sen lukenut. Paluumatkalla ratikassa keksin pari sanaleikkiä sekä yhden aiheen artikkelille. Illalla etsin webistä referenssiä eräälle Aku Ankka -sanaleikille ja pikaselailin läpi Asterixeja ja Ahmed Ahneita. Huomenna koitan puhelimessa selvittää erään ainakin viisitoista vuotta vanhaa sanaleikin alkuperää.

Mitä enemmän sanaleikkejä keksii ja miettii, sitä enemmän niitä alkaa pursuta. Voitte vain kuvitella, mitä koulukaveriparkani joutuvat kestämään. Onneksi luokallani on myös eräs radiokoomikko.

Oikeastaan alkaa olla aika hyvällä mallilla tämä kirja. Sain siihen kuuluisan esipuheenkirjoittajankin; sellainenhan pitää kaikissa hyvissä kirjoissa olla.

h1

Suomen ainoa vuono

19 lokakuun, 2007

Kirjoitan elokuvakäsikirjoitusta, joka sijoittuu Lappiin. Sitä varten jouduin selvittämään, onko Suomessa vuonoja. Vuonothan ovat, kuten tiedätte, cooleja.

Ajattelin, että kun Pohjois-Norjassa on hirveät määrät vuonoja, jotka johtavat Jäämerelle tai Barentsinmerelle, niin ehkä joku niistä ylettyisi Suomen Lappiin asti. Nuorgam näyttää pääsevän lähelle, mutta Tenovuono ehtii muuttua Tenojoeksi kauan ennen rajaa.

Suomessa on kuitenkin yksi vuono. Mutta onko se Lapissa? Ei! Onko se edes yhteydessä mereen? Ei! Suomen ainoa vuono on… Tampereella. Sen nimi ei edes ole vuono, vaan Paarlahti.

En voi hyväksyä tätä.