Archive for the ‘Terrorismi’ Category

h1

Hitler: Tshekkoslovakian miehitystä ei pidä yleistää natsien syyksi

helmikuu 1, 2013

Praha, 16.3.1939.

Saksan joukot miehittivät eilen Böömin ja Määrin saattaen loppuun Tshekkoslovakian valtauksen. Puheessaan Prahan linnassa valtakunnankansleri Adolf Hitler joutui puolustautumaan Iso-Britannian, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ranskan syytöksiltä sodanlietsonnasta.

Hitler saapuu Prahan linnaan ystäviensä kanssa.

”Missä tsekki, siellä rähinä. Tämäkin saadaan 100% varmasti vieritettyä kansallissosialistisen puolueen syyksi. Ensimmäinen mikä tuli mieleen on markkinointitempaus. Tshekkoslovakia sai valtavasti positiivista julkisuutta sen jälkeen kun sudeettialueet miehitettiin, mutta tässä mennään jo aika paljon vaarallisemmilla vesillä”, Hitler totesi.

Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain pohti lukuisissa tweeteissään hyökkäyksen motiiveja. ”Voisiko joku kertoa mikä on akselivaltojen ja liittoutuneiden ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please. Koska olen seurannut molempien ääripäiden liikkeitä Euroopassa viime vuosina, enkä löydä eroja. Fasismi ja demokratia ovat tehneet paljon tuhoa historian saatossa. Yhdistettynä niiden tuho on varmaankin rajaton.”

”Kyseessä saattaa olla myös tshekkien ja slovakien keskinäinen kiista”, Hitler pohtii. ”Böömi ei nimittäin ole kovin suosittu Tshekkoslovakian porukoissa. Toki asialla ovat voineet olla myös kansallissosialistit. Kyllä niitäkin Tshekkoslovakian kokoisesta maasta aina kolme löytyy, ehkä jopa neljä tai viisi.”

Ulkoministeri von Ribbentrop

Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop puolustaa kuitenkin miehitystä Facebookissa. Hän kirjoitti statukseensa: ”mietiskelee, että mitäpä jos olisi vaikkapa hollantilainen, ranskalainen, belgialainen, tanskalainen, norjalainen tai luxemburgilainen ja sitten olisi vielä niinkin raukka, että ei edes päästäisi kritisoimaansa jengiä maahansa, niin kyllähän minua kusipäänä pidettäisiin. Pidetään toki ilmankin.” Statuksensa kommentissa von Ribbentrop jatkoi vielä aiheesta: ”Ja näille natseille(?) vinkiksi: Älkää seuraavan kerran näyttäkö ”natseilta”, kun pyritte tuollaiseen maahan sisään. Älkää myöskään marssiko ryhmässä, vaan muina miehinä muiden joukossa.”

Saatuaan eurooppalaisilta runsaasti kritiikkiä lausuntojensa johdosta, von Ribbentrop korosti olleensa liikkeellä huumorimielellä ja humalassa, ja täsmensi: ”Pitäisi ehkä olla vähän harkitsevampi näiden kirjoitusten kanssa. Ehkä pitäisi kirjoittaa tarkemmin, mitä tarkoittaa.”

”Tshekkoslovakiassa tapahtunut rikos ja sen taustat ja mahdolliset kytkennät selvitetään Kansainliiton tutkinnassa”, totesi Suomen sisäasiainministeri Urho Kekkonen. ”Kansainliitto on ollut viime aikoina huolestunut ääriliikkeiden aktiviteetin kasvusta ja eri ryhmien välisen vastakkainasettelun lisääntymisestä.”

Joseph Göbbels perheineen.

”Minäkö kiistäisin sen, että herrarotua arvostavien joukossa on vatipäitä, tai vatipäiden joukossa herrarotua arvostavia? En millään muotoa”, kuvailee tuntojaan Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels. ”Kyse on siitä, seuraako herrarotuun arvostavien vatipäiden olemassaolosta, että herrarotu muuttuu alhaisemmaksi, vai että sen ylemmyydestä ei enää saisi puhua, koska puhuminen ruokkii vatipäitä?”

”Hölp pölp”, reagoi uutisiin Italian johtaja Benito Mussolini. ”En usko sanaakaan. Se on muuten uskomatonta, millaisiin valheisiin kommarit kykenevät.”

Prahan linnassa Hitler korosti, että koko miehitys oli itse asiassa ironiaa ja mustaa huumoria. Hän päätti puheensa kuolemattomiin sanoihin: ”Miten perustelet itsellesi sen, että voit olla rasistinen natseja kohtaan?”

(Myöhemmin natsit kiistivät NSDAP:n yhteydet natsismiin.)

Mainokset
h1

LUKU XLI: World Trade Centerin kirja (katkelma alusta)

syyskuu 11, 2011

Ihmisen poika on kaupoissa alle parin viikon päästä. Tässä kirjasta tekstiä, joka sijoittuu tarkalleen kymmenen vuotta taaksepäin.

Syyskuussa Johanna, Meta, Julius ja Matias olivat lamppukaupassa etsimässä uusia lamppuja Atlantikseen. Matias ja Johanna olivat todenneet, että katosta roikkuvat paljaat hehkulamput olivat liian opiskelijamaisia ja he voisivat kustantaa uudet lamput. Mutta kaikkien neljän oli valittava ne, mikä Metasta ja Juliuksesta oli erittäin miellyttävää.

Heidän siirtyessään varjostinosastolta jalkalamppuosastolle Meta sai tekstiviestin: ”Lentokone on osunut WTC:iin. Vallankumous on alkanut. Jiihaa!” Hän luki sen ääneen.

”Onks toi joku larppijuttu?” kysyi Julius.

”Jonkinlainen salaliittoteoria?” ehdotti Johanna.

”Sul on kyl friikkei kavereit”, sanoi Matias.

Pian muutkin alkoivat saada samansuuntaisia tekstiviestejä. He ostivat lamput nopeasti ja juoksivat kiireenvilkkaa takaisin kommuunilleen. Meta avasi television, muut juoksivat tietokoneilleen. Pian Atlantiksen olohuoneessa oli muutaman läppärin ja CNN:n muodostama pieni uutisstudio, jossa katsottiin uusintana kerta toisensa jälkeen, kun kaksi lentokonetta osui World Trade Centerin torneihin Yhdysvalloissa.

* * *

Pirjo Lehmus katsoi samaa videokuvaa tuomiokapitulissa. Hän istui valtavassa korkeaselkäisessä nojatuolissa. Kyynärpäät nojasivat käsitukiin ja sormenpäät olivat toisiaan vasten. Huoneessa oli pimeää niin, että hänen kasvojaan ei näkynyt.

”Varsin mielenkiintoista…” hän sanoi ja taputti etusormiaan yhteen mietteliäänä.

”Niin, eiks ookki”, hänen miehensä vastasi.

* * *

Marja-Liisa ja Seppo Sariola katsoivat uutislähetystä kahdestaan kotonaan Naantalissa.

”Herrajumala”, sanoi Marja-Liisa. ”Niin moni ihminen kuolee.”

”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”, sanoi Seppo, mutta jäi arvoitukseksi, viittasiko hän sillä terroristeihin vai amerikkalaisiin.

* * *

Meta nauroi iloisena. ”Nyt jenkit saa ansionsa mukaan!”

”Mut mieti ku ne iskee takasin”, Julius sanoi. ”Viattomat saa kärsiä viä lisää.”

”Ei siitä typerästä Bushista ole miksikään sotaherraksi”, Johanna ilmoitti.

* * *

Seuraavana päivänä alkoivat syksyn ensimmäiset sateet. Vettä tuli rankasti koko päivän, eikä kukaan keskustellut mistään muusta kuin ”WTC:n iskuista” ja ”hyökkäyksestä Amerikkaan”. Esitettiin villejä teorioita terroristeista, salaliitoista, lavastuksista ja Nostradamuksen ennustuksista. Projektisuunnitelmia muutettiin ja mielenosoituksia peruttiin.

Juliuksesta kaikki tuntui yhtäkkiä triviaalilta. Satoja ihmisiä saattoi kuolla tuosta vain, ja varmasti vielä monia kuolisi, ennen kuin kaikki olisi ohi. Mitä väliä oli millään, mitä hän tekisi tai sanoisi tai kirjoittaisi? Pelastaisiko se jonkun hengen? Pelastaisiko se enemmän henkiä kuin tässä menetettäisiin?

Myrsky jatkui vielä torstainakin, jolloin kaikissa kouluissa ja työpaikoissa Suomessakin vietettiin hiljainen hetki uhrien muistolle. Juliusta se raivostutti. ”Joka päivä kuolee hirveet määrät ihmisiä sotien tai nälänhätien takia, mut nyt kun kuolee amerikkalaisia, niin koko maailma on ihan pullollaan sympatiaa! Miksei niistä muista uhreista välitä kukaan?”

Sisäpihalla käväisi jokunen uusnatsi huutamassa haukkumahuutoja muslimeille, joita terrori-iskusta syytettiin. Talonmies ajoi ne kuitenkin nopeasti pois.

Monille terrori-isku ja Bushin sekava toiminta alkoivat kuitenkin olla jo hirtehisen huumorin aiheita.

Viikonloppuna tapahtuma oli jo muuttunut ahdistavaksi osaksi ajankuvaa, johon viitattiin, mutta joka ei ollut ainoa tärkeä asia. Lauantaina sade väheni ja sunnuntai oli jo aurinkoinen. Bush julisti taistelevansa terrorismia vastaan, ja vaati Afganistania luovuttamaan Osama bin Ladenin. Suomalaisten silmissä Bush oli nopeasti muuttumassa pellestä sotahulluksi.