Archive for the ‘ydinvoima’ Category

h1

Uusi yhteiskunnallinen keskustelupalsta Terho!

Touko 5, 2011

Minä ja joukko punaisia, vihreitä ja sitoutumattomia aktivisteja olemme perustaneet uuden yhteiskunnallisen keskustelupalstan nimeltä Terho. Terhoista kasvaa suuria puita, joilla on vahvat juuret ja joita esi-isämme palvoivat pyhinä. Tervetuloa mukaan!

Keskustelun aiheita ovat esimerkiksi:
sosiaalinen oikeudenmukaisuus
taloudellinen oikeudenmukaisuus
luonnon- ja ympäristönsuojelu
sananvapaus, demokratia, sensuurin vastustaminen
tasa-arvo (mukaanlukien sukupuolten, seksuaalivähemmistöjen)
arvoliberaalius
monikulttuurisuus
kestävä kehitys

http://www.terhoforum.fi/

Joitain poimintoja:

Keskustelua Osama bin Ladenin kuolemasta: viewtopic.php?f=4&t=88

Vihreiden puheenjohtajaehdokkaista. Sinnemäki vai Niinistö? viewtopic.php?f=4&t=61

Presidentinvaaleista: viewtopic.php?f=4&t=72

Portugalin tukipaketista osana hallitusratkaisua: viewtopic.php?f=4&t=107

Mainokset
h1

Aamulehti muistelee parasta Sotaa

maaliskuu 15, 2010

Tampereen elokuvafestivaalien päätöspäivänä Aamulehdessä oli viisi sivua urheilua ja yksi sivu kulttuuria. Ja ikään kuin se ei olisi tarpeeksi, päätoimittaja Jorma Pokkisen pääkirjoitus ”Vapaussodan, Talvisodan ja Jatkosodan” ihanuudesta.

Otsikkona oli “Talvisota torjui Vyborg Pravdan”, mikä kiteyttääkin jo aika paljon. Vasemmistolta on kielletty kaikenlainen historiallinen “mitä jos” –ajattelu ja vaadittu suorastaan kantamaan vastuuta kaikista Neuvostoliitossa tehdyistä hirmuteoista. Kokoomuslaiset lehdet sen sijaan kirjoitellevat tällaista ihmeellistä scifiä ilman että kukaan kulmakarvojaan kohottaa:

”Taistelu kannatti. Ilman vastarintaa venäjänkielinen Vyborg Pravda olisi totuuden valo Stalinin ja Neuvostoliiton kuristamassa Suomi-liittovaltiossa. Ilman taistelua koulussa ensimmäisenä kielenä olisi vuosikymmenet luettu venäjää ja puolet perheestämme ehkä eläisi muualla siirtolaisena.”

Tämä on niin halpaa retoriikkaa, että sitä pitäisi hävetä jo nettifoorumeillakin. Jos Suomi olisi hävinnyt talvisodan, olisi maailmanhistoria koko lailla erilainen kuin se on nyt, emmekä voi mitenkään ennustaa, missä tilassa maamme olisi ollut 70-luvulla saati nyt. Tässä pari esimerkkiä:

Jos Neuvostoliitto olisi vallannut Suomen, olisi Ruotsin ja Norjan ollut pakko siirtyä myöntyväisyyspolitiikkaan, eikä Natsi-Saksa olisi saanut joukkojaan Itämeren pohjoispuolelle. Normandian maihinnousun (1944) sijasta länsiliittoutuneet olisivat hyökänneet Saksasta Malmöstä Tanskan kautta vaikkapa vuonna 1941, ja voittaneet Saksan vuodessa. Toinen maailmansota olisi loppunut siihen, eikä jatkosodalle olisi ollut tarvetta. Monet saksalaiset pakenisivat Itämeren yli Suomeen ja liittyisivät maanalaiseen vastarintaliikkeen. Suomalais-saksalaiset partisaanit olisivat nousseet kapinaan vaikkapa 1960 ja voittaneet eteläiselle Tynkä-Suomelle itsenäisyyden. Neuvosto-Lappi porskuttaisi vieläkin.

Tai ehkä ei olisikaan käynyt noin. Ehkä Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen talvisodassa, mutta muutoin toinen maailmansota meni niin kuin meni. Terijoen hallitus olisi muuttanut Helsinkiin ja Suomen Sosialistinen Neuvostotasavalta syntynyt. Otto-Wille Kuusinen olisi hallinnut Suomea kymmenen vuotta ja pitänyt huolta suomenopetuksesta kouluissa. Stalinin kuoltua 1953 Kuusisesta olisi tullut kommunistisen puolueen uusi pääsihteeri, ja hän olisi toiminut virassa kaksikymmentä vuotta. Kuusinen olisi tuonut Neuvostoliittoon sanan-, uskonnon- ja kokoontumisenvapaudet, lopettanut etniset puhdistukset ja mielipiderikokset, aloittanut liennytyspolitiikan lännen kanssa ja keskittynyt taloudelliseen tasa-arvoon. 70-luvulla Yhdysvaltojen johtama lyhytnäköinen kapitalismi romahti lopullisesti ja kymmenessä vuodessa koko maailma oli siirtynyt arvoliberaaliin hyvinvointivaltiotyyppiseen järjestelmään.

En usko, että kumpikaan ylläolevista skenaarioista on kovin todennäköinen, mutta ne kenties osoittavat, että edes Aamulehti ei voi tietää, miten olisi käynyt, jos historiassa olisi ollut jokin valtava muutos. Joten nykypäivän ratkaisujen perustelu ”what if” –skenaarioilla on yhtä järkevää kuin vaikka horoskooppien neuvomana.

”Sodan hinta oli kallis. Menetimme läheisiä, kotimme, osan Suomesta. Menetimme paljon, mutta saimme Talvisodan hengen. Se oli ainutkertaista, senhetkistä, eikä monistaminen pääministerin toiveella onnistu. […] Riitelyn, narinan, yhteiskunnallisen rillumarein ja politiikan pokerinpeluun tilalle kaivataan nytkin selkeyttä, johtajuutta. Aika on sellainen.”

Talvisodan henki! Aivan mielettömän relevantti toive nykyajalle. Mitä se sitten tarkoittaa? Selkeyttä ja johtajuutta?

”J.K. Paasikivi oli myöntyväisyyssuunnan kannattajia, Mannerheim vastarintansa vuoksi kansakunnan ikoni.”

Mannerheim?! Olen kuvitellut, että talvisodan henkeen liittyisi jotenkin eri luokkien ja kansanryhmien yhteistyö, joka myöhemmin kanavoitui sotakorvauksiin jälleenrakentamiseen, mutta talvisodan henki olikin siis Mannerheim itse! Tietenkin juuri C. G. E. ”Talvisodan henki” Mannerheimin selkeys ja johtajuus ratkaisisi YLEn rahoituksen, lisäydinvoimalat ja poliittisen korruption!

”Itsenäisyyttä voi kunnioittaa monin tavoin. Kirjoittakaamme Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota isolla alkukirjaimella. Se kertoo niiden merkityksen Suomelle.”

Jahas! Eli riitelyn, narinan, yhteiskunnallisen rillumarein ja politiikan pokerinpeluun rinnalle tarvitaan paitsi Talvisodan henkeä, myös Jatkosodan ja jopa ”Vapaussodan” henkeä! Aletaanko heti vetää rajoja Uralille ja liittoutua natsien kanssa? Vai muodostetaanko jokaiselle luokalle omia puolisotilaallisia joukkoja, keskitysleirejä ja lahtauslistoja? Luokkaerojen muuttuminen tietysti vaikeuttaa tilannetta, mutta olen varma, että luovan luokan konekivääri- ja performanssikomppania saa paljon asetukea sekä Leniniltä että Saksan kuninkaalta!

”Jos sota on joskus hyvä sota, Talvisota oli sellainen.”

No huh vitun huh.

Ainoa mikä tästä enää puuttuu on, että Hesarissa olisi iso artikkeli, jossa sanottaisiin, että jos Venäjä hyökkäisi nyt, ainoa tapa pelastua olisi NATOn avulla. Ei kun hetkinen, sehän oli jo viime viikolla…

(Hesarin juttuun ei löydy linkkiä, mutta Lehdessä oli oiva parodia ”Aamulehti: Eipä unohdeta juutalaisten kansanmurhan hyviä puolia”.)

h1

Ydinvoimasta päätettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä

maaliskuu 7, 2010

Vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen naulitsee Hesarin kannan lisäydinvoimaan tämän päivän (7.3.2010) yliökirjoituksessa:

”Jos hakijat täyttävät lain edellyttämät vaatimukset, lupa pitäisi antaa kaikille. Jos yksityisellä pääomalla halutaan rakentaa Suomeen uutta ydinvoimalaa, miksi hallituksen pitäisi se estää? Jos teollisuus pystyy rahoittamaan hankkeensa [kaikki kolme] ja kantamaan siihen liittyvän riskin, sen tulisi kaiken järjen mukaan saada se tehdä.”

Mitenhän Janne Virkkunen näkee, että yksityinen ydinenergiayhtiö kantaisi vastuun mahdollisesta ydinvoimalaonnettomuudesta? Yhtä hyvin kuin pankkikriisistä tai Islannin konkurssista? Voimalaa varten perustettu bulvaaniyhtiö konkurssiin, emäyhtymä porskuttaa eteenpäin ja kansalaiset maksavat laskun?

Puhumattakaan siitä, että yksityinen ydinvoimalayhtiö tai edes Suomen eduskunnan pieni enemmistö voisi tehdä päätöksen hankkia Suomeen lisää ydinjätettä, joka säteilee maaperässämme vielä 250000 vuoden päästä. Onko jätesäiliöiden rakentaminen yhtä vakaalla pohjalla kuin Olkiluodon kolmosen? Viisi vuotta käyttöön oton jälkeen huomataankin, että jotkut laskelmat ovat virheellisiä tai joku tavarantoimittaja vähän oikonut mutkia?

On mielestäni absurdia, että tällaisia päätöksiä ylipäätään tehdään eduskunnassa normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Heti kun saadaan sata edustajaa 199:stä päätösvaltaisesta tukemaan ajatusta, voidaan runnoa luvat läpi. Jos viikon päästä joku olisi muuttanut mielensä, ei asiaa voi enää auttaa, päätös on tehty ja sitoo seuraavat neljännesmiljoona vuotta.

Ydinvoimasta tulisi päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä, eli 2/3 enemmistöllä eduskunnassa, perustuslain pykälän 20 nojalla:

20 §: Vastuu ympäristöstä
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.