Archive for the ‘Yliopistouudistus’ Category

h1

Minervasta lehden kuolemaan

10 lokakuun, 2009

Aika rankka viikko takana.

*

Lipunpolttajien kuvausten alku on viivästynyt (alunperin piti aloittaa ensi viikolla), mikä on aiheuttanut paljon ylimääräistä päänvaivaa, stressiä ja häslinkiä.

Toisaalta aikaa on vapautunut myös muuhun toimintaan. Niinpä olen ollut mielenosoittamassa, näyttelemässä tulevassa Espoo-sketsisarjassa goottia antikvaaria, haudannut yhden aikakauslehden ja pohtinut Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ilmettä.

*

Maanantaina pidettiin Riimuahjo Oy:n hallituksen kokous, jossa päätettiin lopettaa Roolipelaajan julkaiseminen. Lehti tuotti jatkuvasti tappiota, eikä enää ollut kykyjä sijoittaa siihen omaa rahaa. Se oli meille kaikille henkilökohtaisesti tärkeä projekti, joten sen lopettaminen oli raskas päätös.

Roolipelaajan loppumista on puitu pitkällisesti, eikä aina kovin rakentavasti lehden omilla foorumeilla. Myös foorumit suljetaan tämän kuun lopussa.

Ihmeellistä, että roolipelaajien kaltainen aika omaleimainen porukka jaksaa olla näin hajanainen ja torailla keskenään. Syiksi olen kuullut kaikenlaista koulukiusaamisesta suomalaiseen kansanluonteeseen. Nyt on aika aikuistua ja alkaa yhdessä luoda parempaa roolipeliskeneä ja ainaisen naljailun sijaan tukea uusia toimijoita.

*

Torstaina pidettiin Eduskuntatalolla ensimmäinen oranssi mielenosoitus korruptiota vastaan. Olin mukana järjestämässä ja myös puhujana, mutta taustalla oli useampi iso uusia vaaleja vaativa nettiyhteisö, mukaan lukien itse pyörittämäni Eduskuntavaalit 2010. Myös aikaisemmat demokratian hautajaiset saavat nyt tästä jatkoa.

oranssimiekkari_1

Kuva: Tommi Tampio

Paikalla oli alle sata oranssiin pukeutuneita mielenosoittajia, mikä ei ole vielä paljon, mutta jos porukan määrä edes tuplaantuu joka viikko, on meitä pian tuhansia ja sitten kymmeniätuhansia. Vanhasen korruptiohallitus ja ostettu eduskunta eivät kaatuneet tänä torstaina eivätkä kaadu ensi torstainakaan, mutta jonain torstaina ne kaatuvat, kunhan jaksamme olla aktiivisia.

Nyt meitä vilkuili portaiden nurkista moni kansanedustaja ja KMS-rahoilla itsensä ryvettänyt Ilkka Kanerva kipitti mielenosoituksen edustalta piiloon kansanedustajabussiin. Ike on paitsi kansanedustaja, myös Varsinais-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja, mistä käsin on tehnyt KMS-myönteistä politiikkaa. Vaadin häntä mikrofonin ääreen vastaamaan kansalaisten syytöksiin, mutta ei tullut.

Islannissa oli pitkälti sama tilanne ja siellä mielenosoittajien ja muiden oranssiin pukeutuneiden määrä kasvoi hiljalleen, kunnes hallitus lopulta kaatui. Meillä on puolellamme Suomen varsin puolueeton ja aktiivinen media, Islannissa kun valtalehdet yrittivät lähinnä piilotella valtaapitävien toilailuja. Jopa niin paljon, että entinen pääministeri ja keskuspankin pääjohtaja Davíð Oddsson palkattiin vähän potkujensa jälkeen valtalehti Morgunblaðiðin päätoimittajaksi.

Suomessa media ja kansa ovat selvästi samalla puolella, joten lähtökohdat ovat Islantiakin paremmat!

Seuraava tapahtuma on ensi viikon torstaina 15.10. klo 17 eduskuntatalolla. Pääset paikalle tai et, muista pukeutua oranssiin joka torstai. Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

*

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY kaipaa logoa ja graafista tunnusta. On debatoitu, pitäisikö sen olla modernistinen vai heraldinen, esittää aaltoja vai jotain symbolisempaa, ja sen sellaista.

Itse pidän klassillisesta kuvastosta ja se sopii mielestäni hyvin ajatukseen sivistysyliopistosta, ja lisäksi tarjoaa hyvää vastapainoa Aalto-yliopiston konsulttimaiselle logolle. (Samalla tavalla kuin ylioppilaskunta toivottavasti tarjoaa jotain pysyvämpiä arvoja ja sisältöjä yliopiston hallituksen teknokraattiselle linjalle.)

minerva_bronzeAntiikin jumaltarustossa on vain yksi jumala, jonka toimenkuvassa yhdistyvät kaikki moninaiset oppialamme: roomalainen neitsytjumalatar Minerva. Minerva oli viisauden, kaupankäynnin, taiteiden, kudonnan, kädentaitojen, sotureiden, lääketieteen, taikuuden ja musiikin jumalatar. Siinä tuli kieltämättä about kaikki Suomen korkeakoulut, mutta missään muussa jumalassa eivät yhdisty insinööritaidot, kaupankäynti ja taiteet.

Minerva myös auttoi Prometheusta varastamaan tulen (=kulttuurin) Olympos-vuoren jumalilta ja tuomaan sen ihmisille. Minervan lähin vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa on Pallas Athene. Hän ei ole käytössä muilla suomalaisilla yliopistoilla.

Ehdotin AYY:n edustajistolle, että valitsemme suojelijattareksemme Minervan ja hänet esitetään jollain modernilla tavalla visuaalisessa ilmeessämme.

h1

Kuulumisia AYYE:sta #3: Pelaan Mooses-kortin

16 elokuun, 2009

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui ensimmäistä kertaa viime viikon torstaina. Kokouspaikaksi oli valittu Säätytalo, aloituspuheenvuoron piti opetusministeri Henna Virkkunen ja Hesari julkaisi edaattoreiden yhteiskuvan. Jonkinlaista suuruutta siis odotettiin.

Virkkunen kertoi, miten Aalto-yliopisto loisi innovaatioita, jotka parantaisivat Suomen talouskasvua, ja sitä kautta pelastaisivat paitsi Suomen, myös koko maailman. Innovaatiopropagandisteille tuttua hybristä siis – sitä samaa, mitä valtiosihteeri Raimo Sailas ja Aalto-yo:n isä, entinen rehtorimme Yrjö Sotamaa tapasivat suoltaa.

Pääasiana oli kuitenkin se, että edustajisto päättäisi omista säännöistään. Taikkilaisille tärkein asia ja kynnyskysymys on sääntöjen kohta, jossa määritellään ylioppilaskunnan hallitus: haluamme sääntöihin vakuutuksen, että siellä on vähintään yksi edustaja jokaisesta koulusta. Riskinä nimittäin on, että vaikka päätökset tehdään jäsenten valitsemassa edustajistosa, toimeenpanovalta voi päätyä yksipuoliselle hallitukselle, jossa taikkilaisten, kylterien tai teekkarien näkemys ei ole edustettuna. Vaikuttaa kuitenkin ensimmäisen kokouksen perusteella siltä, että muutamaa nurkkakuntaista teekkaria lukuun ottamatta, kaikki ovat tämän ”kiintiötaikkilaispykälän” kannalla. Asiasta ei kuitenkaan vielä päästy äänestämään.

Enemmän polemiikkia syntyi siitä, pitäisikö säännöistä päättää yksinkertaisella vai 2/3 ääntenenemmistöllä. Vaalisäännön ja yo-kunnan sääntöluonnoksen mukaan niiden luomiseen riittäisi yksinkertainen enemmistö, mutta myöhempään muokkaamiseen tarvittaisiin 2/3. Eli tämän pykälän toteutuessa kerran luotuja sääntöjä olisi sitäkin vaikeampi muuttaa.

Edustajiston 45 jäsenestä teekkareita on 27, joten he keskenään muodostavat yli 50% edustajistosta, mutta eivät kahta kolmasosaa. Kysymykseen siitä, miten säännöistä päätetään, riitti kuitenkin puolet edustajistosta. Niinpä pidettiin monta puhetta ennen kuin asiasta äänestettiin.

Itse puhuin siitä, että sääntöjä ei ole, eikä sääntöjä voida päättää jos ei ole sääntöjä kertomassa, miten säännöistä päätetään. Ystäväni Syksy Räsäsen kanssa asiasta puhuessani hän ehdotti, että tarvitsisimme jonkinlaisen kulttuuriheeroksen, joka loisi säännöt. Puheessani vertasin tilannetta Kymmenen käskyn antamiseen – Mooseksen kaltaisen edaattorin tulisi tuhota kaikkien aiempien ylioppilaskuntien säännöt, luoda uudet ja sitten lähteä, mutta luvata palata sinä päivänä, kun häntä eniten tarvittaisiin.

Se olisi kuitenkin demokratian irvikuva, joten päädyin siihen, että tarvitsisimme 2/3 enemmistön. Muutaman muun puheen jälkeen äänestettiin ja tulos oli 24 vastaan 21 yksinkertaisen enemmistön puolesta. Teekkarit jyräsivät ryhmäpäätöksellään Kauppakorkean ja Taideteollisen opiskelijoiden mielipiteet, sekä muutaman demokratiaa kannattavan teekkarinkin.

Tämän kohdan jälkeen kaikki muut olivatkin läpihuutojuttuja: teekkarit olivat nimittäin päättäneet, että asioista voi päättää pelkillä teekkarien äänillä, joten sen jälkeen lähes jokainen äänestys päättyi samoihin tuloksiin 24-21. Teekkarien etukäteen päättämät mielipiteet kirjattiin Jumalan sanana sääntöihin jokaisessa kohdassa, eikä pienintäkään lipsumista oikeudenmukaisuuden tai individualismin hengessä tapahtunut.

Mooses nousi siis teekkarien keskuudesta – edaattori, joka junttaa näkemyksensä ensin teekkareiden parissa ja sitten tekee niistä lain kirjainta. Kanssa-edaattorini Oskari Sipola kommentoikin myöhemmin, että pelasin Mooses-kortin. (Verrattavissa Hitler-korttiin, jota tässä kokouksessa tosin ei pelattu.)

Myöhemmin pääsin toki myös vaatimaan Elokuvakoulun ja muiden taideaineiden irrottamista Aallosta ja yhdistämistä Teakin kanssa Taideyliopistoksi.

Muutamien äänestysten jälkeen kokous päätettiin keskeyttää ja jatkaa kaksi viikkoa myöhemmin. Paljon asioita jäi päättämättä, muun muassa hallituksen muodostaminen. Tällä välin päätöksenteosta sivuutetut kylterit ja taikkilaiset miettivät, mitä voivat tehdä saadakseen edustajistossa edes vähän valtaa itselleen. Jos teekkarit pääsevät ryhmäpäätöksellään junailemaan jokaisen asian, taikkilaisten innovaatioyliopistopelot osoittautuvat perustelluiksi.

Tässä vielä hiukan kommentaaria muista blogeista:

Humanistin yleisblogi (erästä toista puhettani arvioidaan Parsonsin AGIL-kentällä)

Viiden äänen enemmistö

Huurteiset: Ja tästä se lähtee

Alkkarit.fi

KY Ylioppilaskunta

h1

Kuulumisia Aalto-yliopiston edustajistosta #2: Järjestäytymiskokous huomenna

3 elokuun, 2009

Kevään ja kesän mittaan on pidetty kaikenlaisia koulutuksia, iltakouluja, konklaaveja ja suunnittelukokouksia, jotta Aalto-yliopiston edustajisto pääsee kokoontumaan tiistaina. Korkeakoululla ei vielä ole lainvoimaista hallitusta, joka voisi nimittää rehtorin, joka voisi vahvistaa AYY:n säännöt. Mutta toiveena on, että edustajiston ekan ja tokan kokouksen välillä nämä toteutuisivat, jolloin me voidaan omasta puolestamme sopia säännöistä huomenna ja parin viikon päästä, kun jälleen kokoonnumme, säännöt olisivat jo voimassa.

Se ei tietenkään muuta sitä faktaa, että edustajisto on valittu vanhojen ylioppilaskuntien sopimissa puitteissa, ei uuden ylioppilaskunnan sääntöjen mukaan, mutta asiaa on vaikeaa muuttaakaan.

Peistä on edustajiston iltakouluissa taitettu muun muassa siitä, pitäisikö kaikilla korkeakouluilla olla kiinteäpaikka AYY:n elimissä, kuten hallituksessa. Vähemmistönä olevien taikkilaisten mielestä pitäisi, monet enemmistössä olevista teekkareista taas vastustavat. Oikeudenmukaisuus, moniarvoisuus ja aiempien ylioppilaskuntien aiesopimus puhuisivat meidän puolestamme, mutta jotkut kannattavat ajatusta listavaalista, jolloin hallituksen puheenjohtajaehdokas saisi valita hallituslistansa jäsenet täysin vapaalta pohjalta väkeä – eli usein tietysti omia koulukavereitaan.

Tässä kutsu itse edustajistoon:

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) edustajisto pitää ensimmäisen kokouksensa 4.8.2009 kello 17.00 Säätytalolla.

AYY:n vaalijärjestyksen määräysten mukaisesti ensimmäisen kokouksen kutsuu koolle eniten henkilökohtaisia ääniä saanut maisema-arkkitehtiylioppilas Pipsa Penttinen. Kokouksessa käsitellään muun muassa sääntöasioita.

Opetusministeri Henna Virkkunen pitää edustajistolle tervehdyksen ennen kokouksen alkua.

Säätytalon osoite on Snellmaninkatu 9–11, kokoussali 15 (toinen kerros). Paikalle ovat tervetulleita kaikki yhdistyvien ylioppilaskuntien jäsenet, sisään pääsee voimassa olevalla opiskelijakortilla.

h1

Vasemmiston hyvät pj-ehdokkaat

25 kesäkuun, 2009

EU-vaalitappion hyvä puoli on se, että Vasemmistoliiton nuorennusleikkaus aikaistui. Lauantaina äänestetään uudesta puheenjohtajasta ja ehdokkaita ovat nuoret kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen. Molemmat vaikuttavat hyviltä, joten sikäli punavihreän sukupolven voitto tässä äänestyksessä on varma.

Huomenna perjantaina pj-ehdokkaat ovat livenä vaalitentissä KoKoTeatterissa Helsingissä klo 18-20. Tänään he olivat (hieman kömpelösti toteutetussa) nettitentissä, jossa vastasivat kansalaisten kysymyksiin. Itse esitin molemmille kolme kysymystä:

Sananvapaus internetissä. Mitä mieltä olet Lex Nokiasta? Entä poliisin suorittamasta netin ennakkosensuurista (muka lapsipornon estämiseksi)?

Merja Kyllönen: en ole nähnyt Lex-nokiassa mitään järkeä ja kyllä lapsipornonkin osalta olisi paljon asioita tehtävissä ilman ennakkosensuuriakin. Myös vanhemmuuden ja vastuun korostaminen ovat isoja asioita yhteiskunnassa, jossa vanhempana oleminenkin näyttää entistä enemmän ulkoistuvan muiden kuin äitien ja isien tehtäväksi. Kokoomus ajaa poliisivaltiota ja
hallitus on sillä linjalla tiukasti…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitto vastusti alusta asti tiukasti ja johdonmukaisesti Lex Nokiaa. Ennakkosensuuri lehdistössä kuin netissäkin on käytännössä hankalaa ellei mahdotonta ja demokratian kannalta arveluttavaa. Vasemmistoliitto on kohtuullisen hyvin toiminut tietoyhteiskuntaäänestyksissä eduskunnassa (mm. Lex Nokia ja Lex Karpela), mutta tällä alueella tarvittaisiin huomattavasti enemmän osaamista ja sitä kautta omia aloitteita.

Ydinvoima. Pitäisikö ydinvoiman rakentaminen lopettaa tai jopa nykyiset voimalat sulkea? Jos pitäisi, mistä saamme teollisuuden himoitsemaa lisäenergiaa?

Merja Kyllönen: en ole kannattamassa uutta ydinvoimarakentamista, mutta entisiä tuskin tullaan ihan heti sulkemaan ainakaan
nykypolitiikan vallitessa. Uutta energiaa ja kokonaan uudenlainen energiapoliittinen malli olisi luotavissa, jos
energiauudistuksen tukieurot liikkuisivat perheiden ja tavallisen kansalaisen hyödyksi siirtämään asukkaat pois yleisen energiatuotannon piiristä, liki omavaraisiksi. Olen kuullut naureskelua eduskunnassa, kun olen asiasta puhunut, mutta tässä uusiutuvan energian haaran kehittämisen suunnassa olisi mahdollisuus myös uusien alueellisten työpaikkojen ja toiminnan luomiseen myös laajemmin. (energian tuotto ja esim. rakentaminen) Mutta se tarkoittaisi pienyrittäjyyden ja kansalaisten tukemista pörssikeikarien sijasta ja ainakaan porvarihallitus ei ole ollut tähän muutokseen valmis. Ja sieltäpä sitä olisi teollisuuden (joka elää valtavaa muutosmurrosta) himoitsemaa energiaa mahdollisuus saada, vain poliittinen tahto puuttuu…

Paavo Arhinmäki: Vasemmistoliitolla on selkeä ja yksimielinen puoluekokouskanta siitä, että ydinvoiman lisärakentamista ei pidä hyväksyä. Toki puolueessa on yksittäisiä toisellaisiakin kantoja. Sähkönkulutus Suomessa on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Nyt himoitut lisäydinvoimalat olisivat ennen muuta sähkön vientiin, siksi kai mm. saksalainen Eon pyrkii Fennovoiman kautta Suomen ydinvoimamarkkinoille. Esimerkiksi metsäteollisuus on jo nyt sähkönkannalta omavarainen.

Nykyiset ydinvoimalaitokset pitää sulkea viimeistään silloin, kun ne tulevat käyttöikänsä päähän. Tilalle pitää alkaa nyt jo suunnittelemaan energian säästöä ja kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa.

Aalto-yliopisto. Sivistysyliopistoa on ajettu urakalla alas Suomessa viime vuodet. Tuoreita virstanpylväitä ovat uusi kapitalistista akatemiaa tarjoava yliopistolaki ja uusliberalistisiin innovaatioihin tähtäävä säätiömuotoinen Aalto-yliopisto.
Miten tulisit puheenjohtajana pelastamaan suomalaisen sivistysyliopiston, akateemisen vapauden ja riippumattoman taideopetuksen, joiden varaan suuri osa kansallisesta kulttuuristamme on syntynyt, ja jotka nyt ovat kaikki kriisissä?

Merja Kyllönen: Rahoituksen ja toiminnan turvaaminen – nyt yliopistoilla on mahdollisuus mennä konkurssiin, mikä ilmeisesti
on ollut tarkoituksenakin, kun porvarihallitus on tätä ajatusta eteenpäin vienyt. Tuottavuus ja tehokkuusajattelu ovat karanneet tyystin käsistä ja kaikki merkittävät arvot ollaan myymässä talouden alttarilla. Aktiivista ja kansalaisyhteiskuntaan pohjaavaa politiikkaa, jossa ”massaliikkeen” avulla palautettaisiin sivistysyliopisto sille kuuluvaan arvoonsa.

Paavo Arhinmäki: Koko tämä kevät käytiin eduskunnan sivistysvaliokunnassa vääntöä uudesta yliopistolaista. Vasemmistoliiton edustajana sivistysvaliokunnassa viimeiseen asti puolustin kriittistä ja riippumatonta sivistysyliopistoa, jossa toteutuu aito autonomia ja sisäinen demokratia. Tarkemmin tästä mm. tämän linkin alla: http://www.punajuuri.net/?id=9381&tmp=1

Odotan puheenjohtajan valintaa enemmän ilolla kuin jännityksellä. Kumpi se onkaan, puolueen suunta varmasti jämäköityy ja meininki nuorentuu! Kannattaa vilkaista myös muita kysymyksiä ja vastauksia työpolitiikasta homoperheisiin.

h1

Paronin jalanjäljillä AYY:ssa

25 toukokuun, 2009

Aalto-yliopiston edustajiston järjestäytyminen on hyvin kummallinen operaatio, jossa rakennetaan tyhjän päälle tavalla, joka muistuttaa legendaarista saksalaista aatelismiestä. Mutta se saattaa toimia.

Ylioppilaskunnan ja sen edustajiston laillinen asema on kiinnostava. Edustajisto päättää ylioppilaskunnan säännöt, mutta edustajisto ei voi kokoontua ennen kuin sillä on säännöt. Tällä hetkellä käytössä on kolmen ylioppilaskunnan työstämät luonnokset, mutta valta niiden muuttamiseen on meillä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

Kun edustajisto on saanut ylioppilaskunnan säännöt valmiiksi, on lain mukaan myös Aalto-yliopiston rehtorin hyväksyttävä ne. Rehtorin on kuitenkin nimittänyt säätiön hallitus, joka taas on nimitetty yliopistolain luonnoksen mukaisesti, mutta luonnos ei mennyt läpi perustuslakivaliokunnasta.

Joten koko yliopistoa ei pitäisi olla olemassa, eikä sillä myöskään ole lainmukaisesti valittua rehtoria, joka voisi vahvistaa yhtään mitään, saati ylioppilaskunnan sääntöjä. Haaveena on, että jonkinlaisen hermeneuttisen osmoosin myötä edustajisto olisi täysin lainmukainen ja toimivaltainen 1.1.2010, vaikka aloittaakin toimintansa jo elokuussa.

Jos kuulostaa monimutkaiselta, sitä se onkin. Edustajiston koulutuksissa on jo keskusteltu siitä, miten voimme pitää edes ensimmäistä kokousta edeltävää iltakoulua, kun meillä ei ole puheenjohtajaa, eikä sääntöjä siitä, ketkä sinne saavat tulla, eikä mitään prosessia päättää näistä asioista, eikä edes mitään prosessia päättää prosessista.

Tulee mieleen paroni von Münchhausen, joka laskeutui Kuusta Maahan niin, että ripusti Kuun sirpistä köyden ja laskeutui sen päähän asti. Sitten hän leikkasi köyden yläpuoleltaan ja solmi irtopään alapuolelleen ja pääsi taas laskeutumaan yhden köydenmitan. Lopulta hän pääsi Maahan. Mutta hän olikin paroni von Münchhausen.

h1

AYY-edustajistoon

23 huhtikuun, 2009

Eilen tehdyn alustavan ääntenlaskennan perusteella minut valittiin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon yhtenä viidestä taikkilaisesta. Lisäksi mukana on 25 teekkaria ja 15 kauppatieteilijää. Taikkilaisia on siis yhdeksäsosa koko jengistä, mikä on enemmän kuin lukumäärämme sallisi. Huhun mukaan monet Otaniemen vasemmistolaiset äänestivät meidän punavihreää ryhmää, ja hyvä niin.

Elokuva- ja lavastustaiteen opiskelijoita on lisäkseni kolmannen vuosikurssin näyttämölavastaja Milla Martikainen. Haluamme molemmat osastomme irti Aallosta ja Taikista ja osaksi Teatterikorkeakoulua, joten siinä mielessä olemme vähän kuin ne EU-kriittiset mepit. Separatismin lisäksi ajan tietenkin myös perinteisempiä punavihreitä arvoja. Saapa nähdä, miten edustajistossa käy…

h1

Ehdolla Aalto-yokunnan vaaleissa

20 huhtikuun, 2009

Olen ehdolla Aalto-korkeakoulun ylioppilaskunnan vaaleissa, jotka pidetään ti 21.4. ja ke 22.4. eli huomenna ja ylihuomenna. Kaikki Taikissa, HSE:ssä ja TKK:ssä olevat lukijani, äänestäkää numeroa 185 (eli minua).

Tässä kuvaukseni Punavihreän vaaliliittomme julisteesta:

Olen kirjailija ja käsikirjoittaja, ja opiskelen elokuvakäsikirjoittamista Taikissa. Poliittisesti olen punavihreä ja arvoliberaali, haluan yliopistoon ja yhteiskuntaan sananvapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja ympäristöystävällisyyttä. Lisäksi elokuva- ja lavastustaide pitäisi siirtää Aallosta Teatterikorkeakouluun. Toimin aktiivisesti kulttuuripolitiikassa, ainejärjestön pj:nä ja TOKYOn edustajiston jäsenenä. Olen Vasemmistonuorten, Vasemmistoliiton, Amnestyn ja Greenpeacen jäsen.

Ehdokassivuni vaalikoneessa.

h1

Vaaliteemat auki

24 lokakuun, 2008

Avataanpa vielä hiukan vaaliteemojani, eli tiedettä, taidetta ja tulevaisuutta.

*

Joukkoliikenne on saatava maksuttomaksi ja vuoroja on oltava enemmän. Myös poikittaisjoukkoliikennettä on parannettava. Yksi tapa rahoittaa tämä on lopettaa yksityisautoilun tukeminen eli järjestää Helsingin keskustaan ruuhkamaksut.

Vaalipaneeleissa oikeistolaiset autofanit ovat hanakoita keksimään ns. olkiukkoargumentteja, joilla torppaavat ruuhkamaksut. Yksi tällainen on, että tietullit pääväylillä johtavat siihen, että kaikki autoilijat kiertävät tullit ajamalla pikkuteitä pitkin, jolloin ruuhkat vain lisääntyvät. Ehkä tämä kertoo jotain ihmiskuvan erilaisuudesta, mutta itse en haluaisi säästää muutamaa pennosta ruuhkamaksuissa käyttääkseni sen moninkertaisena bensaan ja ruuhkissa istumiseen.

Ruuhkamaksujen toteuttamisen tapoja on toki syytä selvittää. Satelliittiseurantajärjestelmää on kokeiltu joissain eurooppalaisissa kaupungeissa hyvin tuloksin. Riskinä on tietenkin yksityisyydensuojan potentiaalinen väheneminen, mutta pitkälle päästään, jos rekisterit tuhotaan heti laskun lähdettyä, ja tehdään periaatepäätös, että valvontaa ei missään tilanteessa (edes lapsien turvallisuuteen tai terrorismin vastustamiseen vetoamalla) käytetä yksityisiin ihmisiin. Toinen vaihtoehto olisi tietullit. Varmaankin elektroninen tietulli kaupunkiintuloväylillä olisi tehokas, joskin jäykähkö, tapa laskuttaa saastuttajia.

*

Monet teemani liittyvät kulttuurin, harrastusten ja nuorison tukemiseen. Haluan lopettaa graffitikulttuurin nollatoleranssin. Haluan pienemmät luokkakoot. Haluan lisää tilaa nuorten harrastuksille (graffitiseiniä, skeittiramppeja, larppitiloja, bändikämppiä yms).

Nämä tietenkin maksavat rahaa lyhyellä tähtäimellä, mutta yhteen pitemmällä tähtäimellä tuovat sitä takaisin. Nuoret eivät syrjäydy, joten väkivalta, huumausainerikollisuus, mielenterveysongelmat ja sen sellaiset vähenevät. (Psykiatriseen ja perusterveydenhuoltoon sekä vieroitushoitoon pitäisi tietenkin päästä jonottamatta, mutta tämä johtaisi noiden hoitojen tarpeen vähenemiseen.)

Talouskasvu ei ole päällimmäinen tavoitteeni, mutta välillisesti tämä johtaa myös siihen. Luova, pirteä ja monipuolinen kaupunkiympäristö johtaa myös energisempään yrittäjyyteen ja uusiin innovaatioihin. Sekä houkuttelee kaupunkiin hyviä veronmaksajia.

*

Haluaisin myös, että Helsinki olisi reilu kaupunki. Kaupungin hankinnoissa pitäisi keskittyä reilun kaupan tuotteisiin. Kaupungin pitää lopettaa pätkätöiden ketjuttaminen. Virkamiesten pitää lopettaa nuorten, romanien ja maahanmuuttajien ahdistelu. Poliisien töitä ei saa ulkoistaa stevareille. Lasille ja metallille pitää järjestää lisää kierrätyspisteitä.

*

Vaadin myös, että Taik ja Kauppakorkea pidetään Helsingissä. Lisäksi Helsingin pitäisi tukea mahdollisesti tulevaa Taideyliopistoa varaamalla sille tiloja.

h1

Innovaatiokoulu rahapulassa

20 lokakuun, 2008

Innovaatioyliopisto-hankkeen kanssa samaan aikaan ja osittain samojen hämärämiesten toimesta perustettiin ”Suomen taideyliopistojen koulutus- ja kehittämisinstituutti IADE”. Ainakin paperilla ajatus on ollut, että Teak ja Taik yhdessä tarjoavat taidealan täydennyskoulutusta (ilmeisesti lähinnä yrityksille).

IADE aloitti toimintansa viime vuoden alussa ja päätyi välittömästi neljäsataatuhatta euroa miinukselle. Instituutin annettiin jatkaa (joskin selvityksiä pyydettiin vähän väliä) ja nyt se näyttää 800-900 tonnia punaista. Pulju pistettiin pakettiin, mutta (yhä kasvava) lasku jää kokonaisuudessaan Taideteollisen korkeakoulun maksettavaksi. Miksi? Hyvä kysymys.

Järkevä investointipolitiikka tarkoittaisi sitä, että pelataan vaan ylimääräisillä rahoilla. Jos otetaan riski, on varaa maksaa mahdolliset tappiot. Nyt ei ollut. Taik on talouskriisissä, jonka lievittämiseksi on julistettu virankäyttökielto ja hankintarajoitus, ja aloitettu yt-neuvottelut.

Tänä vuonna valtio sijoittaa 200 miljoonaa euroa Aalto-korkeakoulun pääomaksi. Aika ihmeellistä, että yhdessä tulevan Aallon osassa ei ole varaa edes tusseihin. Sen sijaan ihmeellistä ei ole, että asiasta ei ole demokratian vaatimuksista huolimatta mitenkään tiedotettu missään, valmistellaanhan Aalto-korkeakoulua muutenkin salamyhkäisyyden verhon suojissa.

Yksityisellä rahoituksella pyörivän innovaatioprojektin todellisuus ja Aalto-korkeakoulun propaganda eroavat toisistaan kuin yö päivästä. Rumaa jälkeä tulee, jos sama jatkuu.

(Toistaiseksi asiasta on kirjoitettu vain Vihreässä langassa pari viikkoa sitten ja siinäkin hyvin suppeasti, ja ennen näiden säästöpäätösten selviämistä.)

h1

Keskustelutilaisuus yliopistouudistuksesta

15 syyskuun, 2008

Elokuva- ja lavastustaiteen osaston opiskelijajärjestö ETL sekä Taikin ylioppilaskunta TOKYO järjestävät maanantaina 15.9. klo 13 alkaen ison, julkisen keskustelutilaisuuden, jossa me ELOn väki kohtaamme korkeakoulun johdon. Tervetulleita ovat opiskelijat, henkilökunnan edustajat ja kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet. Tilaisuus on Marilyn-elokuvateatterissa Mediakeskus Lumeessa, sisäänkäynti Taikin pääovista, Hämeentie 135 C.
Keskustelemassa:
Rehtori Helena Hyvönen
Vararehtori Martti Raevaara
Elon dekaani Jukka Vieno
ETL ry:n pj Mike Pohjola
TOKYOn pj Noora Jaakkola

Tervetuloa kaikki! Pääaiheena on tietenkin Aalto-korkeakoulu ja sen vaikutus ELOlla opiskeluun. Ainakin viimeksi päästiin varsin tuliseenkin debattiin, joten jännitystä piisannee. Yleisökysymykset tietysti myös tervetulleita.