Kestääkö Suomen media hybridivaikuttamisen?

Pientä pohdintaa: Kun Ylilaudan freelance-trollit veivät #jauhojengi’llä mediaa ja kansan pulssia 6-0, niin miten paljon meillä on resilienssiä kuukausipalkkaisten trollien ja propagandistien hybridioperaatioiden edessä?

Mitä esimerkiksi Ukraina, Venäjä, NATO, Kiina, Israel, USA, Amazon, Apple ja Google tahtovat meiltä? Ja miten monta trollia/kolumnistia/influensseria/tiedottajaa on värvätty toteuttamaan tätä tahtoa juuri Suomessa? Varmasti jokaisella taholla yli yksi, joillain kymmeniä.

Toteuttavatko he sitä juuri nyt?

Ovatko he toteuttaneet sitä jo aikaisemmin?

Onko kansalaismielipiteessä jonkin asian suhteen tapahtunut jotain jyrkkiä muutoksia viimeisen, sanotaan vaikka kymmenen vuoden aikana? Miten paljon hybridivaikuttamisella on osaa tähän?

Menisi salaliittoteoriaksi lähteä pohtimaan, onko jokin yksittäinen poliitikon ero, Suomen suhde toiseen maahan/valtioon/järjestöön, vaalitulos tai laki seurausta hybridivaikuttamisesta. Mutta jotkin melko varmasti ovat.

Toimitusten tehtävä olisi olla äärimmäisen tarkkoja siinä, että media toimisi riippumattomasti, päätösvaltaa ei luovutettaisi toimitusten ulkopuolelle (”uutisoimme tästä koska se nousi keskusteluun”) ja että väitteet lähteistettäisiin kunnolla.

Nyt minusta vaikuttaa siltä, että näin ei ole. Siis lainkaan. Kuka tahansa kaveriporukka tai vihamielinen toimija voi saada jonkin aiheen trendaamaan Twitterissä ja sitten alati kovenevassa uutiskilpailussa siitä onkin jo pakko uutisoida.

Tälle pitää laittaa stoppi. Media voi itse päättää onko neljäs valtiomahti media vai suurvaltojen ja suuryhtiöiden trollitehtaat.

Ensimmäinen askel olisi tutkia, miten hybridivaikuttaminen on jo vaikuttanut median aiheiden ja näkökulmien valintaan.

Advertisement

Mikä on Sarastia?

Helsingin palkanmaksukaaoksen konkreettinen syy on se, että alkuvuodesta otettiin käyttöön Sarastian toimittama palkanmaksujärjestelmä, joka ei toimi. Mikä tämä Sarastia siis oikein on? Katsotaanpa.

Sarastia ei ole varsinaisesti yksityinen yritys muttei myöskään liikelaitos. Se on kuntien omistama yhtiö, joka tuottaa omistajilleen talous- ja HR-palveluita. Satoihin omistajiin kuuluu ensisijaisesti kuntia. Pääomistajat ovat Pori (22% osakkeista), Hämeenlinna (18%) ja Turku (5%). Mukana on myös useita kuntayhtymiä, jotka omistavat yhden (1) osakkeen.

Sarastia syntyi vasta 2019, kun KuntaPro ja Kunnan Taitoa Oy yhdistyivät. Nämä taas oli alunperin perustettu varsin hyvään tarkoitukseen: keskitytään palveluiden tuottamiseen kuntalaisille eikä tahkoamaan voittoa omistajille. Näin julkisen palvelun pitääkin toimia.

Sitra käynnisti vuoden 2009 alussa Kuntien Palvelukeskus -hankkeen, jossa untasektorilla voitaisiin saavuttaa usean miljardin vuosittaiset säästöt virtaviivaistamalla prosesseja ja sirpaleisia tietohallinnon järjestelmiä. Tästä kehittyi Kunnan Taitoa Oy.

KuntaPron taas perustivat Seutukeskus Oy Häme ja satakuntalainen Taloustuki Kuntapalvelut Oy. Niinpä sen omistajissa on paljon hämäläisiä ja Porin seudun kuntia.

Kaikki oli silloin vielä hyvin tai ainakin aika hyvin. Vanha hankintalaki korvattiin uudella vuonna 2016 Sipilän hallituksen aikana, mutta jo tuolloin oli voimassa pykälä, jonka mukaan kuntien ei tarvitse kilpailuttaa hankintoja, jos ne tehdään omalta ”sidosyksiköltä”. Sidosyksikkö on itsenäinen laitos tai yhtiö, jossa kunta tai kuntayhtymä yksin tai yhdessä muiden vastaavien kanssa käyttää määräysvaltaa samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa.

(Sipilän hallitus teki muuten tähän kohtaan sellaisen muutoksen, että nuo sidosyksiköt eivät saa ”sotkea markkinoita” eli tehdä kauppaa ulkopuolisten kanssa. EU vaati siihen joitain rajoituksia, mutta Sipilän hallitus päätti kieltää sen lähes kokonaan.)

Hankintalain kohta sidosyksiköistä siis tarkoittaa, että Rauman tai Porin ei tarvinnut kilpailuttaa hankintoja, joita se teki Taloustuki Kuntapalvelut Oy:ltä eikä Hämeenlinnan tai Janakkalan hankintoja Seutukeskus Oy Hämeeltä.

Taloustuki ja Seutukeskus yhdistyivät KuntaProksi, joka yhdistyi Kunnan Taitoa Oy:n kanssa Sarastiaksi vuonna 2019. Sarastialla olikin nyt 240 omistajaa, jotka olivat kuntia, kuntayhtymiä ja muita julkisia toimijoita. Ja niistä kenenkään ei enää tarvinnut kilpailuttaa mitään, mikä tilataan Sarastialta. Helsinki ei ollut mukana tässä porukassa.

Seuraavana vuonna Helsinki kuitenkin päätti, että heidän on tilattava Sarastialta palkanlaskujärjestelmä. (Miten tähän päädyttiin, on oma tarinansa.)

Helsinki ei kuitenkaan voinut ostaa mitään Sarastialta, koska ei ollut sen osakas. Hankinta olisi siis kilpailutettava. Paitsi jos Helsinki pääsisi Sarastian osakkaaksi jälkikäteen! Siksi Helsingin kaupunginhallitus päätti 26.10.2020 ”hyväksyä Sarastia Oy:n osakkeiden merkinnän HR-järjestelmähankinnan mahdollistamiseksi sidosyksikköhankintana” eli ilman kilpailutusta. Helsinki osti 1500 osaketta 5490 eurolla.

Tällä vippaskonstilla Helsinki olikin yhtäkkiä Sarastian osakas ja Sarastia Helsingin talouspalvelun sidosyksikkö. Niin voitiin tehdä suorahankinta ilman kilpailutusta. Kilpailuttaminen olisi voinut tuottaa toimivamman järjestelmän ja ennen kaikkea tällöin toimittajalla olisi koko ajan sopimussakko ja/tai sanktiot, kun möivät sutta ja sekundaa.

Nykytilannehan on se, että pormestari on ilmoittanut, että syydetään rahaa konsulteille, kunnes ongelma ratkeaa. Ei siis Sarastian rahaa vaan Helsingin rahaa. Ovatko konsultit Sarastialta? Se ei vielä ole selvinnyt.

Eräs tuntemani lobbari kommentoi minulle somessa, että ”ongelman juurisyy on julkisen sektorin oma inhouse-yhtiö, joissa usein yhdistyy karrikoidusti sanoen julkisen sektorin tehottomuus yksityisen sektorin vastuuttomuuteen”. Siltä tosiaan vaikuttaa.

Tilanne ei ratkea eikä sitä kunnolla yritetäkään ratkaista. Ja samaan aikaan kaupungin 39 000 työntekijää eivät välttämättä saa palkkaa tai saavat väärän määrän palkkaa, eivät saa tolkullista palkkakuittia eikä heidän tulojaan ilmoiteta verottajalle.

Palkkakaaoksen pyöröovi

Helsingin palkkakaaoksesta on osaltaan vastuussa Helsingin taloushallintopalvelu Talpan ex-toimitusjohtaja Ulla Kukkonen. Hänen aikanaan kaupunki siirsi 39 000 työntekijän palkanlaskennan Sarastia-firman systeemiin.

Maaliskuussa Kukkonen siirtyi Sarastian liiketoimintajohtajaksi.

Lukisin tästä mielelläni lisää, jos jokin media esimerkiksi haastattelisi Kukkosta, Sarastian toimaria, Helsingin pormestaristoa ja juristeja siitä, miten tämä ylipäätään on mahdollista.

Ovatko tämän tason julkiset hankinnat todellakin täysin ostettavissa? Ja vielä niin, että yhden urakehityksen hinta on se, että kymmenettuhannet työntekijät eivät voi luottaa saavansa palkkojaan ajallaan.

Itse palkkakaaoksen ratkaisussa pormestarilla on operatiivista valtaa ja hän on se, jonka se pitäisi ratkaista. Helsingin Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on esittänyt korjauksia, jotka voisi heti toteuttaa tilanteen parantamiseksi ja monien pienituloisten työntekijöiden pelastamiseksi:

Työlainsäädäntö mahdollistaa arviopalkan maksamisen. Kunnes viat ja käytännöt saadaan korjattua, Helsingin tulisi maksaa peruspalkkaa kaikille työntekijöille. Tällöin kukaan ei jäisi kokonaan ilman palkkaa. Tilanteen helpottamiseksi kaupungin on mahdollistettava lisäksi kuluttoman ja korottoman käyttöluoton antaminen henkilöstökassasta työntekijöille, joiden palkoissa on ollut virheitä.

Virheitä palkanmaksussa aiheuttaa pula palkanlaskijoista ja siirtyminen uuteen maksujärjestelmään Sarastiaan. Sarastian yksi suurimpia ongelmia on se, että järjestelmä siirtää palkanlaskijoiden tehtäviä muille työntekijöille. On tehotonta, että muihin töihin koulutetut työntekijät joutuvat käyttämään työaikaansa palkkojen merkitsemiseen. Käytäntö tulee korjata, jotta uusi järjestelmä ei heikentäisi kaupungin palveluiden laatua.

Saa toteuttaa!

Esittelyni puoluekokouksessa

Huomenna alkaa Vasemmistoliiton puoluekokous, jossa valitaan puoluejohto. Olen ehdolla varapuheenjohtajaksi, mutta en pääse itse paikalle kokoukseen. Tein tällaisen lyhyen esittelyvideon itsestäni Vasemmiston puoluekokousväelle.

(Videon alla puhe myös tekstinä.)

Varapuheenjohtajaehdokkaan esittely Vasemmiston puoluekokouksessa 2022

Olen Mike Pohjola, ammatiltani kirjailija ja yrittäjä Helsingistä, istunut kaksi kautta puoluevaltuustossa.

Puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa tein esityksen, että Vasemmistoliitto ei pysy hallituksessa, jos Suomi menee Natoon. Eli jatkaisi aikaisemmin sovitulla linjallaan. Äänin 10-52 kokous päätti, että tämä ei ole enää hallituskysymys.

Sen jälkeen jotkut rauhanaktivistit jättivät puolueen. Toiset pyysivät minua ehdolle varapuheenjohtajaksi. Suostuin ehdolle, koska puoluejohdossa tarvitaan joku, joka ehdottomasti vastustaa sotilasliittoja, vastustaa ydinseita, vastustaa imperialismia ja puolustaa rauhaa, puolustaa kulttuuria, puolustaa tasa-arvoa.

Vasemmistoliiton on palattava tekemään rauhantyötä, vastustamaan sotilasliittoja ja ydinaseita, vaatimaan aseistariisuntaa. Samalla meidän on oltava ehdottomia vaatimuksissamme ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, kulttuurialan tukemisessa ja heikompien puolustamisessa.

Jos me emme puhu työttömien, asunnottomien, köyhien, pakolaisten ja paperittomien puolesta, kuka sitten?

Olen ehdolla Vasemmistoliiton ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi puheenjohtajaksi sekä puoluehallitukseen. Tällä hetkellä toimin Helsingin kaupunginteatterin hallituksen puheenjohtajana ja kokemusta on johtotehtävistä erilaisissa luottamustoimissa ja yritysmaailmassa.

Ääni minulle on ääni atomikenraaleita, vihankylväjiä ja fossiilipohatoita vastaan.

Suomettua voi myös Turkin suuntaan

Nato-päätöksestä tuli suomalaisessa keskustelussa nopeasti jonkinlainen identiteettikysymys. Sinne ei haluttu turvallisuus- tai ulkopoliittisista syistä vaan siksi, että ”olisimme osa länttä” tai ”jotta suomettumisen aika päättyisi”. Somessa leviteltiin YYA-ajan kuolinilmoituksia ja kaikki pääkirjoitukset olivat täynnä ”läntistä arvoyhteisöä”.

Me muutamat sotilasliittojen vastustajat yritimme purkaa näitä väitteitä ja korostaa, että tämä arvoyhteisö on imperialistisia hyökkäyssotia käyvän Yhdysvaltojen johtama, monissa Nato-maissa on vakavia ongelmia demokratian tai ihmisoikeuksien kanssa ja että sotilasliitto itsekin on syyllistynyt hyökkäyssotiin.

Meitä syytettiin putinisteiksi, suomettuneiksi ja milloin miksikin, kun kehtasimme tällä tavalla mussuttaa Natosta, joka oli ilmeisesti vähän kuin Aragornin johtama Keski-Maan vapaiden kansojen liitto, paitsi vieläkin parempi, hienompi ja puhtoisempi.

Heti, kun Suomen ja Ruotsin jäsenhakemus oli pistetty sisään, paljastuivat arvoyhteisön todelliset kasvot. Autoritäärinen, omia kansalaisiaan vainoava Turkki alkoi vaatia jäsenkandidaatteja toimittamaan heille aseita ja kurdeja.

En haluaisi sanoa, että minähän sanoin. Mutta ihmetyttää hieman, miksi juuri kukaan muu ei sanonut. Esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haavisto, jolta Turkin suhtautumisesta moneen kertaan Eduskunnassa kysyttiinkin, mutta joka ei nähnyt siinä mitään ongelmia.

Onko suomettuminen sitä, että tekee, mitä Venäjä käskee? Minusta se on sitä, että pieni maa pyrkii mukauttamaan oman politiikkansa aggressiivisten suurvaltojen toiveisiin. 60-luvulla Suomi oli suomettunut Neuvostoliiton suuntaan. Kylmän sodan jälkeen monet olisivat halunneet suomettua Yhdysvaltojen suuntaan ja jonkin verran näin tapahtuikin, mutta muutama vuosikymmen olimme kuitenkin melko itsenäisiä ja riippumattomia. Nyt, ollaksemme osa läntistä arvoyhteisöä, meidän on näköjään suometuttava paitsi Yhdysvaltojen, myös Turkin suuntaan.

Minusta Suomi pärjäsi paremmin ilman suomettumista: Osana EU:ta, mutta varustettuna isolla asevelvollisuusarmeijalla, vahvalla maanpuolustustahdolla ja isolla reservillä. Tällöin voimme pitää päämme.

Nyt, kun Nato-jäsenyys on tehty, olisi tämä mielestäni edelleen oikea linja. Jos meitä ei hyväksytä sotilasliittoon ilman, että alamme polkea ihmisoikeuksia, voimme sanoa, että ei sitten. Nato ehkä tarvitsee Suomea, mutta Suomi ei tarvitse Natoa. Eikä Suomi varsinkaan tarvitse enää yhtään enempää suomettumista.

Kurdien asia on meidän asiamme. Turkille ei pidä myydä aseita eikä luovuttaa kurdeja.

Puheeni Nato-yhteistyötä vastaan

Viime lauantaina 7.5. Vasemmistoliiton puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä kokousti yhdessä päättääkseen, onko Nato-jäsenyys edelleen kynnyskysymys hallitusyhteistyölle. Puoluehallituksen linja oli, että voimme jatkaa hallituksessa vaikka Suomi tekisi Nato-jäsenhakemuksen. Aiempi puoluevaltuuston linjaus oli, että emme voi, ja minä esitin, että pysyisimme tässä linjassa.

Kokouksessa kuultiin useita hyviä puheita puolesta ja vastaan. Myös hallitusyhteistyön kannattajien puheet olivat etupäässä hyvin Nato-kriittisiä. Tunnelma kokouksessa oli koko ajan hyvä ja, heh, toverillinen, vaikka asiasta oltiinkin eri mieltä.

Tein siis puoluevaltuutettuna esityksen, jolla asetuin tässä asiassa puoluejohtoa vastaan. Pidin tällaisen puheen.

Pidin tänään tällaisen puheen puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa.

*

Kuusitoista vuotta sitten puhuin kynttilöin valaistulla Tehtaankadulla murhatun toimittajan Anna Politkovskajan muistotilaisuudessa. Joku oli tuonut äänekkäät koiransa paikalle ja puheeni aikana huudettiin:

”Miksi koirien haukku kuuluu kovempaa kuin ihmisten puhe?”

Vastasin, että juuri siksi olimme siellä.

Oli jo silloin selvää, että Putinin Venäjä on epädemokraattinen ja aggressiivinen roistovaltio.

Olemme protestoineet urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestämistä Venäjällä, olemme tukeneet sikäläistä demokratialiikettä, tuominneet sodat ja vastustaneet Rosatomia ja muuta energiayhteistyötä. Turhaan.

Valta-asemassa olevat haukkuvat koirat ovat katsoneet rahan ja voiman tärkeämmiksi kuin rauhan ja ihmisoikeudet.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, muuttui yleinen mielipide salamannopeasti. Koiratkin tajusivat, että Putin on roisto ja yhteistyö pitää lopettaa. Samalla ne haukkuivat meitä Venäjä-mielisiksi.

Putin tai Suomen nojatuolikenraalit eivät ole ainoita, joille raha ja voima on tärkeämpää kuin rauha ja ihmisoikeudet. Nämä koirat haukkuvat myös Amerikassa, Turkissa, Israelissa, Unkarissa, Kiinassa ja ympäri maailmaa.

Esitän, että Vasemmistoliitto pysyy linjassaan ja päättää, ettei ole hallituksessa, jos Suomen valtiojohto käynnistää prosessin, joka veisi Suomen Natoon.

Ihmisten puheen on kuuluttava kovempaa kuin koirien haukun.

Esityksestä äänestettiin ja se hävisi äänin 10-52 puoluehallituksen esitystä vastaan. Minun kantani tukijoissa oli sekä kansanedustajia että puoluevaltuutettuja.

Vasemmistoliitto siis pysyy hallituksessa, vaikka Nato-hakemus jätettäisiinkin. Tyydyn tähän päätökseen, mutta Nato-jäsenyyttä vastustan edelleen.

Kotimainen kulttuuri on pelastettava

Pian alkaa kulttuuri-, urheilu- ja tapahtuma-alan Viimeinen sulku -mielenosoitus. 

”Hallitushan jo lupasi lopettaa rajoitukset, mitä te enää sinne menette?”

Rajoituksia saa olla, mutta niiden on oltava tehokkaita ja kohdistettu oikein. Kun seuraava tautimuunnos tulee, ei käy, että jälleen teatterit, urheilukatsomot ja elokuvasalit suljetaan. Paikallaan istuvat ihmiset eivät levitä tautia.

Ihmisten elinkeinoa ei voi rajoittaa mielivaltaisesti eikä suomalaista kulttuuria voi laittaa moneksi vuodeksi pauselle. Kulttuurilla tarkoitan kaikkea rokkikeikoista harrastajateatterin esityksiin, jääkiekkomatseista oopperan ensi-iltaan. Kulttuuri on elintärkeää suomalaisille. Se tekee meistä meidät.

Itse olen vuoden alussa aloittanut toimikauteni Helsingin kaupunginteatterin hallituksen puheenjohtajana ja tiedän intiimisti, miten rajoitukset uhkaavat nyt jopa tätä Suomen suurinta ja aiemmin erittäin vakavaraista teatteria. Miten huono tilanne sitten onkaan kaikilla muilla valtion rahoitusta saavilla teattereilla? Entä sitten vapaat ryhmät, ylioppilasteatterit, nuorisoteatterit ja harrastajaryhmät? Ja tämä on vain yksi esittävän kulttuurin monista aloista.

Vaikka rajoituksista ollaan toivottavasti tällä erää luopumassa, on toinen, vähintään yhtä tärkeä asia. Huomenna hallitus päättää lisätalousarviosta ja koronaelvytyksestä. Paljonko kulttuurille annetaan elpymisrahaa? Tähän asti ei lainkaan tarpeeksi. Sekä freelancerit että suuret kulttuurilaitokset ovat kärsineet suunnattomasti ja tarvitsisivat valtavaa tukea pystyäkseen jatkamaan edes normaalia kituuttamistaan.

Normaalitilanteessa kulttuuri ei ole valtiolle kuluerä vaan tulonlähde. Kulttuuriin käytetty euro tuo ainakin 1,7 euroa takaisin, sillä sillä maksetaan palkkoja, ja se johtaa myös muiden palveluiden käyttöön, joista kaikesta maksetaan veroja. Tähän ei ole vielä laskettu kulttuurin terveydellisiä hyötyjä, jotka ennaltaehkäisevät paljon vakavampia ongelmia. (Kuka meistä olisi jaksanut korona-aikaa näinkään tolkuissaan ilman suoratoistopalveluita?)

Siksi menen itse mielenosoitukseen myös vaatimaan hallitukselta tuntuvaa lisärahoitusta. Ei puhuta miljoonista eikä edes muutamista kymmenistä miljoonista. Tarvitaan satoja miljoonia euroja, jotta kulttuuriala ja kulttuurin ammattilaiset saadaan pelastettua takaisin tuottamaan Suomelle sekä tulovirtoja että merkitystä. 

Mike Pohjola

Kirjailija, pelisuunnittelija

Helsingin Teatterisäätiön puheenjohtaja

VaaliConin ohjelma

Järjestämme to 6.4. Malmin työväentalolla politiikkaa ja roolipelejä yhdistävän VaaliConin. Ohjelmassa on lähinnä pelaamista, esitelmiä ja myyntipöytiä, mutta myös roolipelaavien ehdokkaiden kuntavaalipaneeli! Ohjelma on nyt julkaistu ja sen voi ladata printtikelpoisena PDF:nä täältä tai lukea alta.

V A A L I C O N

6.4.2017 klo 17-23
Malmin työväentalo
Takaniitynkuja 9, Helsinki

VaaliCon on tapahtuma kaikille roolipeleistä ja politiikasta kiinnostuneille. Ovet aukeavat viideltä ja suljetaan viimeistään yhdeltätoista.

P U H E O H J E L M A

1750 Avajaiset
1800 Miira Oksanen: Siikalahti-larpit
1830 Jaakko Stenros: Pelimuseo
1900 Vaalipaneeli, juontaa HS:n toimittaja Jussi Ahlroth. Mukana ehdokkaat Markku Hannula (vihr), Otto Köngäs (SDP), Riikka Aurava (vas), Ilari Tuominen (pir), Lauri Jurvanen (kesk) ja Mike Pohjola (vas).
2000 Ville Vuorela: Praedor-maailmaesitelmä
2100 Anni Tolvanen: Peliäänisuunnitelun perusteet
2200 Lopetussanat

P Ö Y T Ä R O O L I P E L I T

VALIOKUNTA klo 18-20 ja 20-22
Järjestäjä: Eero Laine
Pelaajamäärä: 3-5 + järjestäjä
Pelinjohtajaton roolipeli, joka sijoittuu vallankumouksen jälkeiseen pikkuvaltioon 1700-luvun Euroopassa. Pelaajat pelaavat Yhteishyvän valiokunnan jäseniä, jotka rakentavat uutta yhteiskuntajärjestystä ja juonittelevat toisiaan vastaan.

SIELUPANKKI klo 1730-2230
Järjestäjä: Dare Talvitie
Pelaajamäärä: 4-6
Transhumanistiscifiä. Itsenäisyystaistelijoiden haasteita 2100-luvun osittain terraformatussa Marsissa, ankaran planeetan ja piittaamattomien jättiyritysten välissä. Sijoittuu Eclipse Phasen maailmaan. Skenaario toimii lyhyellä perusjohdannolla, eikä maailmaa tarvitse tuntea etukäteen (mutta saa kyllä). Systeeminä käytetään GURPS:ia, mutta pelinjohtaja hoitaa itse kaiken pelimekaniikan.

SLAARAPHENLAND klo 1730-19 ja 20-22
Järjestäjä: Arttu Hanska
Teemat: houkutus, himo, korruptio
Pelaajamäärä: 4
Kaikki ovat kuulleet tarinoita yltäkylläisyyden valtakunnasta, Slaaraphenlandista. Neljä nälkäistä nuorukaista lähtee etsimään tätä satumaista paratiisia, jossa neidot palvelevat sankareita ja kaikki hyvä on ilmaista. Ennalta määrätyistä kohtauksista koostuva humoristinen fantasiakertomus, josta löytyy synkkiä ja seksuaalissävytteisiä teemoja.
HUOM: Pelissä käytetään kakkumekaniikkaa, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti kakun syömistä, joten ei allergikoille. Sopii aloittelijoille, ei ennakkotietovaatimuksia, K-16.

K O R T T I P E L I T  J A  L A U T A P E L I T

MUNCHKIN klo 17-22
Järjestäjä: Aleksi Airaksinen
Mukaan sopii liittyä koska tahansa, tarjolla kortit ja opastaja. Aloittelijaystävällinen!

POWER GRID
Järjestäjä: Vesa Virri
Pelissä rakennetaan sähköverkkoja ja tuotetaan sähköä enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisin tavoin.

KYOTO PROTOCOL
Järjestäjä: Vesa Virri
Kioton ilmastosopimuksen mukaisesti tässä hauskassa pelissä pyritään vähentämään fossiilisten polttoaineiden tuotantoa.

LAUTAPELISEURA
Suomen lautapeliseuran pelikirjasto ja asiantuntevat opastajat ovat paikalla koko tapahtuman ajan.

L A R P P I

KAUPUNGINHALLITUS
Järjestäjä: Markku Hannula
Ajankohta: 20-22
Hahmot ovat kaupunginhallituksen 15 edustajaa: pormestari, neljä apulaispormestaria ja 10 jäsentä. Hahmot edustavat puolueita tuoreimman vaaliennusteen mukaisissa voimasuhteissa.

M Y Y N T I P Ö Y D Ä T

* Vaaliesitteitä ja politiikkaa
* Lamentations of the Flame Princess
* Praedor
* Myrskyn sankarit
* Venäjän kielen oppimispeli Hamstraajat

T E R V E T U L O A !
Osallistu tapahtumaan myös Facebookissa!

Puheeni puoluevaltuustossa sote-animaatiosta

Hyvät kaverit!

Noin viikko sitten Vasemmisto julkaisi hallituksen sote-suunnitelmia kritisoivan animaation. Se oli minun käsikirjoittamani ja ohjaamani, ja vapaaehtoisvoimin toteutettu. Sillä on jo yli neljännesmiljoona katsojaa. Se on tämän vuoden katsotuin poliittinen video Suomessa.

Kokoomus on ministeri Orpoa myöten suivaantunut ja käynnistänyt sumutusoperaation, jossa video ja sen väitteet yritetään kaataa. Tässä muutamia Kokoomuksen hädissään keksimiä valheita:

”Video on valeuutisia ja keksityjä faktoja.”
Ei ole. Se pohjautuu 100% faktoihin. Kiinnostuneet voivat lukea tarkemmin Vasemmistoliiton esityksestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi.

”Yksityissairaalat eivät voi valita asiakkaitaan.”
Kyllä voivat. He tarjoavat vain tiettyjä palveluita ja sijoittavat toimipisteensä rikkaiden asuinalueille. Rikkaat ja terveet ovat hallituksen mallissa parempia asiakkaita sairaaloille kuin köyhät ja sairaat.

”Videossa hyökätään henkilöitä vastaan.”
Ei hyökätä. Siinä hyökätään poliittisia toimijoita ja heidän bisneskytköksiään vastaan.

”Videossa pilkataan ihmisten ulkonäköä.”
Ei pilkata. Siinä käytetään valokuvia heidän kasvoistaan.

”Petteri Orpo ärsyyntyi.”
No kuule, Petteri. Minäkin ärsyynnyin ajamastasi sote-mallista. Nyt kerroimme siitä äänestäjille.

Olen saanut paljon kiitosta tavallisilta ihmisiltä, joita sote-uudistus suoraan koskisi, ja muun muassa sairaanhoitajilta, jotka tekevät näiden asioiden kanssa töitä joka päivä.

Näissä vaaleissa Suomen kansa kertoo hallitukselle, että sosiaali- ja terveyspalveluita ei saa uhrata sairausbisnesten kermankuorinnalle.

Kiitos.

Mike Pohjolan puhe Vasemmiston puoluevaltuustossa 18.3.2017.

Aiheutin Petteri Orpolle pahan mielen

Valtiovarainministeri Petteri Orpolle on tullut paha mieli käsikirjoittamastani ja ohjaamastani animaatiosta, jossa hänen ajamansa sote-mallin epäkohdat paljastetaan. Tosi ikävää, Petteri! (Aiemmin julkisesti harmistuneet ovat mm. Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen ja Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen.)

 

Minullekin on tullut paha mieli! Se johtuu siitä, että Petteri Orpo tekee hallituksessa yhteistyötä rasistien kanssa ja antaa Keskustan siirtää suomalaisen demokratian maakuntiin vain, jotta voi puhaltaa suomalaisten verorahat sairauskonserneille ja veroparatiiseihin.

 

Haastattelun perusteella Petteri Orpo ei myöskään ole perehtynyt ajamansa sote-mallin vaikutuksiin. Jos hän ei ole jaksanut kuunnella oman ministeriönsä arvioita, niin tästä videolla ne olisivat alle kolmessa minuutissa selvinneet. Avaan tässä vielä keskeisen kohdan.

 

”Tuo ei ole mahdollista, tuottaja ei valitse asiakkaitaan eikä valitse kevyin perustein, minne ne lähetetään”, Orpo kuvittelee.

Miksi tuottajan kannattaa valita potilaat?

Jokaiselle tuottajalle (eli siis esimerkiksi yksityissairaalalle) maksetaan könttäsumma per potilas. Eli kun ”valinnanvapaudestaan” nauttivat kansalainen valitsee vaikka Töölön Mehiläisen, tämä firma saa tästä tietyn määrän rahaa riippumatta potilaan terveydentilasta.

 

Jos potilas on perusterve, hän käy sairaalassa kerran vuodessa hakemassa antibiootit poskiontelotulehdukseen. Se ei montaa euroa maksa firmalle, joten siitä ylijäävä osa könttäsummasta on voittoa.

 

Jos potilas on pitkäaikaissairas, hän käy sairaalassa jatkuvasti, ja tarvitsee kalliita hoitoja ja tutkimuksia. Se maksaa tuottajalle paljon enemmän kuin könttäsumma, joten tuottaja tekee tappiota.

 

Tuottajien kannattaa siis tähdätä siihen, että terveet valitsevat heidät, mutta sairaat eivät.

Miten tuottaja valitsee potilaat?

Eri tuottajat tarjoavat erilaisia palveluita. Tuottajan ei tietenkään kannata tarjota niitä vaikeimpia ja kalleimpia hoitoja, jolloin kansalaisen kannattaa valita sellainen sairaala, jossa ne hoidetaan. Käytännössä siis julkinen.

 

Tuottajat päättävät, mihin sijoittuvat. Jos sairaala on Eirassa, on selvää, että Jakomäen köyhä pitkäaikaissairas ei tule käyttämään vähiä ropojaan körötelläkseen sinne bussilla ja ratikalla. Yksityissairaaloiden kannattaa siis sijoittaa itsensä rikkaille alueille.

 

Lisäksi suurista voitoistaan yksityissairaalat tietysti käyttävät osan markkinointiin, mikä on tehokas keino värvätä tiettyä väkeä asiakkaiksi.

Ehdotus Petteri Orpolle

Minulla on sinulle ehdotus, Petteri! Jos palautat tämän sote-mallin kiltisti yksityissairaaloiden lobbareille, niin minä poistan videon Youtubesta.

Toivottavasti mielesi paranee.

Yksityiskohtaisempaan kritiikkiin hallituksen sote-mallista ja Vasemmiston järkevämmästä vaihtoehdosta sote-palveluiden hoitamiselle voi tutustua täältä.