Pian alkaa kulttuuri-, urheilu- ja tapahtuma-alan Viimeinen sulku -mielenosoitus.
”Hallitushan jo lupasi lopettaa rajoitukset, mitä te enää sinne menette?”
Rajoituksia saa olla, mutta niiden on oltava tehokkaita ja kohdistettu oikein. Kun seuraava tautimuunnos tulee, ei käy, että jälleen teatterit, urheilukatsomot ja elokuvasalit suljetaan. Paikallaan istuvat ihmiset eivät levitä tautia.
Ihmisten elinkeinoa ei voi rajoittaa mielivaltaisesti eikä suomalaista kulttuuria voi laittaa moneksi vuodeksi pauselle. Kulttuurilla tarkoitan kaikkea rokkikeikoista harrastajateatterin esityksiin, jääkiekkomatseista oopperan ensi-iltaan. Kulttuuri on elintärkeää suomalaisille. Se tekee meistä meidät.
Itse olen vuoden alussa aloittanut toimikauteni Helsingin kaupunginteatterin hallituksen puheenjohtajana ja tiedän intiimisti, miten rajoitukset uhkaavat nyt jopa tätä Suomen suurinta ja aiemmin erittäin vakavaraista teatteria. Miten huono tilanne sitten onkaan kaikilla muilla valtion rahoitusta saavilla teattereilla? Entä sitten vapaat ryhmät, ylioppilasteatterit, nuorisoteatterit ja harrastajaryhmät? Ja tämä on vain yksi esittävän kulttuurin monista aloista.
Vaikka rajoituksista ollaan toivottavasti tällä erää luopumassa, on toinen, vähintään yhtä tärkeä asia. Huomenna hallitus päättää lisätalousarviosta ja koronaelvytyksestä. Paljonko kulttuurille annetaan elpymisrahaa? Tähän asti ei lainkaan tarpeeksi. Sekä freelancerit että suuret kulttuurilaitokset ovat kärsineet suunnattomasti ja tarvitsisivat valtavaa tukea pystyäkseen jatkamaan edes normaalia kituuttamistaan.
Normaalitilanteessa kulttuuri ei ole valtiolle kuluerä vaan tulonlähde. Kulttuuriin käytetty euro tuo ainakin 1,7 euroa takaisin, sillä sillä maksetaan palkkoja, ja se johtaa myös muiden palveluiden käyttöön, joista kaikesta maksetaan veroja. Tähän ei ole vielä laskettu kulttuurin terveydellisiä hyötyjä, jotka ennaltaehkäisevät paljon vakavampia ongelmia. (Kuka meistä olisi jaksanut korona-aikaa näinkään tolkuissaan ilman suoratoistopalveluita?)
Siksi menen itse mielenosoitukseen myös vaatimaan hallitukselta tuntuvaa lisärahoitusta. Ei puhuta miljoonista eikä edes muutamista kymmenistä miljoonista. Tarvitaan satoja miljoonia euroja, jotta kulttuuriala ja kulttuurin ammattilaiset saadaan pelastettua takaisin tuottamaan Suomelle sekä tulovirtoja että merkitystä.
Mike Pohjola
Kirjailija, pelisuunnittelija
Helsingin Teatterisäätiön puheenjohtaja
Musta tuntuu 