Posts Tagged ‘Jeesus’

h1

Ihmisen pojan traileri

21 syyskuun, 2011

Omaelämäkerrallinen Jeesus-romaanini Ihmisen poika julkaistaan huomenna, mutta se saattaa löytyä jo kaupoista. Sitä odotellessa sopii vilkaista kirjan englanninkielistä traileria. Saa suositella myös ulkomaisille kustantajille.

h1

Stand By Me meets The Life of Brian

15 elokuun, 2011

Kun Hollywoodissa tarjotaan elokuvaideaa, aloitetaan pitchillä (puolen minuutin puhutulla kuvauksella), siirrytään one-pageriin, synopsikseen (1-3 sivua), treatmentiin (3-10 sivua), step outlineen (20-60 sivua) ja siitä sitten varsinaiseen käsikirjoitukseen. Tämä on Ihmisen pojan one-pager, jonka avulla elokuvaoikeudet myytiin näyttelijä/tuottaja Ron Gilbertille.

SON OF MAN

An autobiographical Jesus novel by Mike Pohjola

 ”It’s Stand By Me meets The Life of Brian.”

I grew up in a religious family where everyone was sure I would one day be something great. I agreed.

I’m five years old when I decide to climb a tree with my best friend. It had just stopped raining and the forest is slippery, but my friend is very persuasive. He climbs first and I follow. Then maybe twenty feet up my rubber boot slips on the branch, and I fall. There are rocks down below, and my head will hit them any moment and I will die. Then at five feet above ground, I stop. I’m hanging upside down in mid-air. I look up, and see that the bootstrap on my rubber boot is caught in a branch. I climb down gently.

I walk back home with my friend, and he tells me the branches have scarred my face. My mother is horrified as she cleans the wounds. ”Your guardian angel saved your life,” she says.

That’s right, I think. God told my guardian angel to save my life. But why? He doesn’t save everyone’s life. Why am I special? What plan does God have in store for me?

Five or six years later, after carefully examining the Bible with a child-like furor, I realize that it’s possible – maybe not probable, but possible – that I’m the Second Coming of Jesus Christ. I’m proud that I’ve figured out God’s plan, but I also fear His punishment. What if He didn’t want me to know yet? I decide not to tell anyone, but try to be as good a Jesus as possible. I can’t smoke or drink or swear or disobey my parents or go around kissing girls. What kind of Jesus would I be?

The novel follows Julius, my alter ego, as he grows up in the shadow of his own Messianity. In the B plot we follow the Reverend Farfors who first baptizes little Julius as a young priest, and then goes on to become a sort of Pontius Pilate character later on.

The book follows Julius’ life from birth to until his about twenty-four. Despite all the Jesus stuff, he manages to experience many of the things that unite all those who grew up in the 80s and 90s. He plays Dungeons&Dragons, he loses his religion, he has several girlfriends, goes to demonstrations, he listens to metal music, he envies his friend’s Commodore-64, watches 9/11 on tv, makes graffiti, falls in love and fights with his parents. [SPOILEREITA POISTETTU.]

The book ends with [SPOILEREITA POISTETTU].

Publisher: Gummerus, 2011.
Language: Finnish, translations upcoming
Pages: about 500
Reference books: The Buddha of Suburbia, The Catcher in the Rye

h1

Hyvä on, ne ufot olivat Ihmisen pojan viraalimarkkinointia!

4 heinäkuun, 2011

Pienet videomme UFOista Lontoon ja Jerusalemin yllä ovat selvästi hämmentäneet ihmisiä. Ovatko ne aitoja? Ovatko ne feikkejä? Ovatko ne viraalimarkkinointia Iron Skylle? Ei aivan…

Taitaa olla aika tunnustaa. Mutta katsokaa ne ensin — ne on aika kivoja.

UFOja leijumassa Jerusalemissa allaan Temppelivuori, jossa juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon mukaan maailmanluominen alkoi:

Pari kuukautta myöhemmin samat UFOt nähtiin Lontoossa BBC:n rakennuksen yllä.

Mitä nämä valkoiset, kiiltävät asiat olivat, nämä tunnistamattomat lentävät esineet? Ei, eivät olleet avaruusaluksia. Ei, eivät suokaasua myöskään.

Aivan oikein. Nyt te alatte tajuta.

Ne olivat enkeleitä.

Ihmisen poika on romaani 80-luvulla kasvavasta nuoresta miehestä, joka miettii, että hän saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen. Mukana on tietenkin paljon kristinuskoon ja Jeesuksen paluuseen liittyvä ihmeitä tai ainakin siltä vaikuttavia asioita.

Kirjan valtaosa tapahtuu Suomessa, mutta päähenkilö visiteeraa myös Jerusalemissa vuosituhannen vaihteessa. Siksi teimme videon, jossa enkelit käyvät Jerusalemin yllä.

Monet tajusivat tämän, mutta Lontoo ihmetytti heitä. Minä kun luulin, että se olisi ollut se helpompi vihje! Se on viittaus Conspiracy For Goodiin, jonka järjestimme siellä lähes tarkalleen vuosi sitten. Silloin kuvasin alkuperäisen videon kännykälläni. CFG ei liity Ihmisen poikaan muutoin, mutta siellä saatu graffitinmaalauskokemus oli arvokasta kirjoittaessani yhtä kirjan kappaleista.

Kirjan viimeinen editointikierros on käynnissä ja Ihmisen poika julkaistaan syyskuussa.

Tässä kansi.

PS. Vai olivatko ne sittenkin ufoja…?

h1

Jeesus-tutkimusta #6: Waiting For Armageddon (dokumenttielokuva, 2010)

5 syyskuun, 2010

Katsoin hiljattain pari dokumenttia Yhdysvaltain kristityistä fundamentalisteista. Niistä ensimmäinen oli tänä vuonna ilmestynyt Waiting For Armageddon, joka seuraa born again –seurakunnan matkaa Israeliin valmistautumaan lopun aikoihin. Kaikki vakuuttavat, että uskovat Ilmestyskirjan tapahtumien käyvän toteen vielä omana elinaikanaan. Teini-ikäinen tyttö harmittelee sitä, että on vähän epäreilua, kun hän ei ehdi saada omaa perhettä ennen kuin maailma loppuu.

Sekä elokuvan että katsojan asenne on hieman ylimielinen näitä kiihkoilijoita kohtaan, mutta toisaalta heidän ajatusmaailmaansa on kiehtovaa tutustua. Kaikki ovat innostuneita sodasta ja lopun aikojen taisteluista, ja tuntuvat muutenkin kannattavan sotimista. Povattu Antikristus sen sijaan on karismaattinen rauhan mies, joka tulee pakottamaan Israelin rauhaan arabien kanssa.

Hyvisten puolella ovat vain born again –kristityt, muut kristityt ovat samaa sakkia muslimien, hindujen ja ateistien kanssa. Toisaalta, kristityillä ja Israelilla on yhteinen vihollinen: muslimit. ”We’re fighting what is behind the Muslim people: Satan. Because Satan is actually trying to destroy the Jewish race.”

Mitään suurta dokumenttielokuvan taidetta tässä ei olla saatu aikaan, mutta amerikkalaisten uskovaisten ja Israelin todellisuuden yhteentörmäys on kiinnostavaa myös visuaalisesti. He käyvät pyhillä paikoilla ja miettivät, käydäänkö lopun ajan taistelu Armageddonin tasangolla vai kokoontuvatko armeijat siellä kenties hyökätäkseen Jerusalemiin.

Elokuvassa on paljon mahtavia lainauksia, kun näiltä apokalyptikoilta kysytään heidän uskomustensa yksityiskohtia. Yksi mies on tehnyt tarkat suunnitelmat, mitä haluaa tehdä, kun Jeesus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakuntansa: ”I wanna be invited to be one of the ministers in his government. Whether that’s a dog catcher of some town, or the chief of agriculture of this area. So I look forward to it. I look forward to the rapture of the church. I wish it would happen before things get real bad.”

Jerusalemista haastateltavaksi on löydetty myös mainio rabbi, joka dissaa kristinuskoa ja Jeesusta minkä kerkiää: ”Whether there was a historical Jesus or not, our sources indicate he was a witch or a sorceror, a guy who had his eye on the ladies, and not the greatest guy in the world, and we don’t think he’s coming back.”

En tiedä, kuinka suurta osaa Yhdysvaltojen fundamentalisteista juuri tämä sakki edustaa, mutta Yhdysvaltain Israelin-politiikka tiettävästi pohjautuu paljolti juuri näihin Raamatun ennustuksiin. Leffassa kukaan born again –porukasta ei mitenkään kyseenalaista uskoaan tai edes myönnä sitä uskoksi, sillä kysehän on faktoista: ”You have Satan coming down, there’s the Antichrist, and it’s all against the backdrop of history. Of course, this is future history, since God knows the future. He knows it perfectly.”

Dokumentti maalaa ryhmästä hyvän ja kiinnostavan kuvan, ja suosittelen sitä kaikille aiheen ystäville.

h1

Ihmisen poika lähetetty kustantajalle

28 elokuun, 2010

Olen viimeiset pari vuotta kirjoittanut romaaniani Ihmisen poika aina, kun muilta töiltä, opiskelulta ja elämältä liikenee aikaa. Pari päivää sitten sain sen ensimmäisen version valmiiksi ja lähetin kustantajalle. Jos kirja painetaan tuollaisenaan, niin se olisi varmaan jotain 450-sivuinen tiiliskivi, eli tulihan sitä sepusteltua.

Kirja on omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani, ja sijoittuu suurinpiirtein vuosiin 1977-2004. Taustalla on paljon omia nuoruudenkokemuksiani, joista tärkein on ihmepelastuminen jonka jälkeen aloin miettiä, onko Jumalalla minun varalleni joku erityinen suunnitelma… Olenko ehkä Jeesuksen toinen tuleminen?

Lisäksi larppaamista, ihmissuhteita, turpiinsaamista, rippileirejä, uskonnollisia kokemuksia, graffiteita, korruptiota ja kaikenlaista muuta jänskää. Pyrin myös maalaamaan kuvaa nuoruuteni Ulvilasta, Naantalista ja Turusta. (Sittemmin muutin tänne Helsinkiin, mutta sitä on maalailtu romaaneissa riittämiin.)

Kirjoittamisprosessi on ollut aikaaviepä ja henkilökohtainen, joten melko helpottavaa viimein saada käsikirjoitus pakettiin.

Pari viikkoa sitten kiersin kännykkäkamerani kanssa joitain kirjan tapahtumapaikkoja Turussa, tässä joitain kuvia tuolta kiertueelta:

h1

Ashterdamissa

20 huhtikuun, 2010

Olen tuhkapilven vuoksi jumissa Amsterdamissa vaimoni kanssa. Aurinko paistaa ja koulu maksaa aiheutuvat kulut, joten huonomminkin voisi mennä, mutta monesta kivasta jään paitsikin.

Viikko sitten lensin Lontooseen The company P:n lyhyelle työkeikalle. Heathrow’lta otin keskiviikkoillalla koneen Amsterdamiin, jossa Elina ja minä osallistuimme opintojen puitteissa EU:n Languages Through Lenses –lyhytelokuvaworkshoppiin. Teemme myöhemmin kesällä lyhytelokuvan suunnitelmiemme pohjalta, ja tapasimme ympäri Eurooppaa tulleita tekijöitä, joilla on samat aikeet ja suunnitelmat.

Torstaina tieto tulivuorenpurkauksesta levisi pikkuhiljaa ja perjantaina olikin workshopissa täysi kaaos, kun kaikkien lennot piti sumplia uudelleen. Meidän lentomme oli vasta lauantai-iltana, joten silloin vielä toivottiin, että sille ehkä pääsisi.

Tarkoitukseni oli lähteä Helsingistä sunnuntaiaamuna Turkuun, jossa oli hevimusikaalin treeniviikonloppu, eli aika tiukkaan pakatun aikataulun olin itselleni kehittänyt. Kyllä tällä pakkolomalla oppii jotakin omasta suhteesta sekä lentomatkailuun että kiireeseen.

Sunnuntaina Turussa kuitenkin luettiin kirjoittamani käsikirjoitus 1827 – Infernal Musical –esitykseen, ilmeisesti vielä kutakuinkin lopullisella roolituksella. Siistiä! Näyttelijöiden ja muun työryhmän kommenttien perusteella tekstistä tykättiin ja projekti konkretisoitui tosi paljon itse kullekin. En malta odottaa, että pääsen itse lukuharkkoihin.

Hassua kyllä, mietin tekstiä kirjoittaessani, että saisinko mainittua vuonna 1815 Tyynellämerellä tapahtuneen tulivuorenpurkauksen. Se peitti koko Maapallon pitkään kestäneeseen tuhkapilveen, jonka vuoksi sitä seurasi niin sanottu ”vuosi ilman kesää”. Oli kylmää, sadot menivät pilalle, ihmiset nälkiintyivät, Euroopan suurkaupungeissa oli ruokamellakoita.

Sivuhuomiona neljä kirjailijaa vietti kesälomaa Sveitsissä tuolloin 1816, mutta juuri tämän ”vulkaanisen talven” vuoksi sää oli niin kehno, että he pysyivät sisällä ja päättivät pitää kauhutarinakilpailun. Siitä syntyi Mary Shelleyn Frankenstein – Moderni Prometheus ja John Polidorin esi-Dracula The Vampyre. Eli kaksi populaarikulttuurin keskeistä hahmoa syntyi kesättömän vuoden vuoksi. Samaan kämppään osallistunut Lordi Byron kirjoitti vuodesta vielä apokalyptisen runon Darkness.

Jätin tulivuorivuoden pois musikaalin dialogista, kun ajattelin, että ei kukaan usko tulivuorenpurkauksella voivan olla niin suuria seurauksia. Nyt olen itse jumissa Amsterdamissa, kun Eyjafjallajökull syöksee tuhkaa ilmakehään. Netistä ja puhelimella olen stalkkaillut fiiliksiä… Tässä kuvassa tekstiä luetaan ekan kerran ääneen.

Tänä viikonloppuna puolestaan on Ruotsissa Knutpunkt, jossa olin aikeissa pitää kolme ohjelmanumeroa: Jeesus-aiheisen larpin nimeltä Messias, rituaalityöpajan Erlend Eidsemin kanssa ja esitelmän Martin Elricssonin kanssa. Ensimmäisen peruutin ja kaksi muuta jäävät nyt muiden harteille. Harmittaa, mutta minkäs teet.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähdemme perjantaina yöjunalla Kööpenhaminaan ja vaihdamme siellä tai Malmössä aamulla junaan, joka lähtee Katrineholmiin, lähelle Knutpunktia. Osallistuisimme ’Punktin viimeiseen iltaan ja jatkaisimme sieltä sitten bussilla Tukholmaan ja sunnuntaiyönä lautalla Helsinkiin. Aikamoinen seikkailu.

h1

Jeesus-tutkimusta #5: Hyvää zombi-Jeesuksen päivää!

5 huhtikuun, 2010

Ihmisen poika -romaanissa muistelen, kun vierailin ekaa kertaa tulevien ystävieni kommuunissa 90-luvulla, ja seinällä oli valokopioitu mustavalkoinen A4, johon oli piirretty kauhuelokuvajulistetta parodioiva kuva Jeesuksesta, joka astuu ulos haudasta zombin näköisenä. Tekstinä oli muistaakseni ”It’s Easter night, and he’s back from the dead!” ja ”He wants your immortal soul!” Piirtäjän nimi on unohtunut, eikä googlettamallakaan löytynyt kyseistä teosta, mutta jos muistatte kuvan, niin vinkatkaa.

Se oli silloin mielestäni hauska ja oivaltava (ja tosi rankka), mutta nykyään zombi-Jeesuksesta on tullut suorastaan internetin arkea. Niinpä pääsiäissunnuntaita, jolloin evankeliumien Jeesus nousi kuolleista, kutsutaankin nimellä Zombie Jesus Day. Tässä vähän jälkijunassa hieman zombi-Jeesus-materiaalia. Osa uskoo olevansa oivaltavia, mutta monet jatkavat vain nettiperinnettä ja viittaavat jo tunnettuun ilmiöön.

h1

Jeesus-tutkimusta #4: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (romaani, 1991)

24 maaliskuun, 2010

Hahmottelin viime vuonna erilaisia aloituksia Jeesus-aiheiselle romaanilleni Ihmisen poika. Yksi hylätty aloitusluku päättyi näin: ”Siksi kerron nyt oman ilosanomani. Tämä on evankeliumi Jeesuksen mukaan.”

Viimeinen lause tuntui jotenkin tutulta, ja pian tajusin, että sen niminen kirjahan on jo olemassa. Portugalilaisen kommunistikirjailija José Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi pääsi tietenkin välittömästi lukulistalleni. Lainasin kirjan Töölön kirjastosta loppuvuodesta, mutta sain sen luettua vasta nyt. Huojennuksekseni Saramagon teos ei liippaa lähelläkään omia aiheitani sillä se, kuten lähes kaikki ei-tunnustuksellinen Jeesus-fiktio, liittyy Jeesuksen seikkailuihin Rooman valtakunnan aikana, eikä toiseen tulemiseen.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi oli herättänyt Portugalissa ja katolilaisten keskuudessa paljon pahennusta, ja Portugalin konservatiivihallitus oli jopa erikseen estänyt kirjaa kilpailemasta kirjallisuuspalkinnosta. Odotukseni olivat siis korkealla.

Kirja oli melkoinen pettymys. Kuten Saramagon monet teokset, se on pullollaan symboliikkaa ja filosofointia, mutta ajautuu valitettavasti lähes koko ajan jaarittelun puolelle. Pohjimmiltaan kyseessä on hengellinen kasvuromaani, joka kertoo nuoren miehen elämän syntymästä kuolemaan, ja välissä on erilaisten ammattien kokeilemista, seksiä, ystävyyksi, perheen eroamisia ja jumalolentojen kanssa bamlaamista. Kirja muistuttaakin kovasti Paolo Coelhon Alkemistia ja Herman Hessen Siddharthaa, ehkä jopa Lloyd Alexanderin fantasiakvintologiaa Prydainin kronikat. Evankeliumeita tämä teos muistuttaa melko vähän, joskin samoja tapahtumia käydään tietysti läpi.

Jeesus nousee varsinaiseksi henkilöksi vasta monen sadan sivun jälkeen kun on siinä kymmenen-kaksitoistavuotias. Sitä ennen seurataan Marian ja Josefin hidasta lähtöä Jerusalemiin verollepanoa varten, mutta kukas meidän kodistamme nyt sitten pitää huolen täällä Nasaretissa sillä aikaa kun me olemme matkalla, kysytäänpä naapurilta, no naapuripa suostui, no niin sitten lähdetään, ja matkalla onkin tällaista seuraa jotka ovat myös matkalla Jerusalemiin… Paikoitellen Saramago tarjoaa kiinnostavaa ajankuvaa, mutta paljon useammin olisi punakynälle ollut töitä.

Teini-ikäinen Jeesus lähtee kotoaan ja tekee töitä paimenena ja kalastajana. Välillä käydään lukion filosofian tunneilta huokuvia keskusteluja Paholaisen tai Jumalan kanssa. Sitten kirjan sävy muuttuukin muistuttamaan enemmän Ryhmä X:ää tai jopa Teräsmiestä, kun Jeesuksen supervoimat alkavat kehittyä, ja hän pystyy parantamaan sairaita, karkottamaan demoneita, monistamaan ruokaa, ja löytämään parhaat kalansaaliit. Tätä supersankarivaihetta seurataan jonkin aikaa, kunnes päästään kolmekymmentäviisi sivua kestävään keskusteluun Jumalan, Paholaisen ja Jeesuksen välillä. Kolmekymmentäviisi sivua!

”Ole sinä vaiti, Jumala keskeytti kärsimättömästi, synti ja Paholainen ovat saman asian kaksi eri nimeä, Mikä se asia on, Jeesus kysyi, Minun poissaoloni, Mutta mistä sinun poissaolosi sitten johtuu, siitäkö että olet itse vetäytynyt pois vai siitäkö että sinusta on erkaannuttu, Minä en vetäydy pois koskaan, Mutta suostut siihen että sinut jätetään, Se joka jättää minut etsii minua, Ja jollei löydä sinua, syy on siis tietysti Paholaisen, Ei ole, se ei ole hänen syynsä, syy on minussa itsessäni, kun en ennätä sinne missä minua etsitään, ja nämä sanat Jumala lausui riipaisevan ja yllättävän surullisesti, ikään kuin olisi äkkiä huomannut mahtinsa rajallisuuden.”

Lopulta syyt näihin skandaaleihin ja paheksuntaan ovat ilmeisesti niin kamalassa väitteessä, että Jeesus olisi ollut osittain ihminen, jolla olisi ollut inhimillisiä tarpeita. Nuorena hän näkee alastoman naisen ja saa erektion, ja miettii pitäisikö vetää käteen. Ei kuitenkaan vedä. Sitten hän tapaa Magdalan Marian ja viettää tämän kanssa koko loppuelämänsä. He harrastavat seksiä.

Kieltämättä Jeesuksen seksielämä ei selviä Raamatusta ja kirkko tietysti opettaa, että sellaista ei ollut, mutta ei tämä nyt mikään rohkea uusi väite ollut. Kirja julkaistiin 1991, kun taas Maria Magdaleenan ja Jeesuksen suhteesta on juoruttu myöhäisantiikista alkaen. Oma osansa Jeesuksen ja Magdalan Marian suhteen popularisoimisella kirjalla kyllä oli, mutta ei se ollut ensimmäinen, viimeisin eikä tärkein.

Jeesuksen ja Magdaleenan suhdetta ovat käsitelleet muiden muassa Nikos Kazantzakisin Kristuksen viimeiset kiusaukset (1960) ja sen pohjalta tehty leffa (1988), Donovan Joycen The Jesus Scroll (1972), spekuloiva tietokirja Holy Blood, Holy Grail (1982), siihen pohjautuva Da Vinci –koodi (2003), Margaret Starbirdin The Woman With the Alabaster Jar (1993), ja iso kasa pseudohistoriallisia salaliittokirjoja. Kummallisen usein väitetään, että Jeesuksen ja Maria Magdaleenan jälkeläisistä syntyi merovinkien kuningashuone ja sitä kautta kaikki Euroopan kuninkaallisit olisivat Jeesuksen jälkeläisiä. Hieman, eh, kyseenalaista ajattelua näin modernina aikana.

Melkoinen pettymys siis tämä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi sekä kirjana että jumalanpilkkana.

h1

Jeesus-tutkimusta #3: Herodes Antipas

12 joulukuun, 2009

Tässä Ihmisen poika –kirjassani on paikoitellen aika paljon Raamattu-alluusioita, siis tässä tapauksessa tapahtumia nykyajassa, jotka muistuttavat jollain tapaa Raamatun tapahtumia. Päällimmäisin on tietysti se, että päähenkilö vertaa itseään Jeesukseen.

Ajattelin laittaa loppuun sen kohtauksen, missä Herodes pilkkaa Jeesusta. Tiedättehän? Sen, mikä on kaikissa Jeesus-elokuvissa ja kärsimysnäytelmissä ja aivan joka puolella. Kaikkien tuntema kertomushan menee jotenkin näin:

Juutalaisten ylipappi Kaiafas kuulustelee Jeesusta, joka sanoo olevansa Jumalan poika ja Juutalaisten kuningas. Kaiafas toteaa syylliseksi jumalanpilkkaan ja haluaa, että Jeesus tapetaan. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta langettaa kuolemanrangaistusta sillä hän tuomitsee vain Mooseksen lain mukaan. Rooman laista päättää kuvernööri Pontius Pilatus, joten Kaiafas, muut rabbit, temppelin kaarti ja fariseukset raahaavat Jeesuksen Pilatuksen palatsiin.

Arvokas ja hoikka roomalaiskuvernööri Pontius Pilatus kuulustelee Jeesusta, ja kysyy tältä, että ollaankos sitä kapinoitu. Jeesus ei vastaa. Oletko käskenyt juutalaisia kiertämään veroja? Jeesus ei vastaa. Oletko sinä Juutalaisten kuningas? Sitten Jeesus sanoo jotain vaikeasti käännettävää, joka saattaa olla ”Niin sinä väität” tai ”Asia on niin kuin sanot” tai jotain sinnepäin. Joka tapauksessa Jeesus selvittää Pilatukselle, että hänen valtakuntansa tulee vasta kuoleman jälkeen, eikä uhkaa Rooman valtaa mitenkään. Pilatus ei halua tuomita Jeesusta.

Pilatus ilmoittaa vapauttavansa Jeesuksen, mutta palatsin aukiolle kerääntynyt Kaiafaan johtama valtava juutalaisjoukkio alkaa kapinoimaan ja rettelöitsemään ja vaatii, että Jeesus tapetaan. Tästä kohtaa voi yleensä lukea tekijöiden antisemitismin asteen: ovatko koukkunokkaiset kusipäät pelkästä verenhimostaan ja jumalattomuudestaan syyllisiä Jeesuksen murhaamiseen? Vai onko paikalla ehkä paljonkin juutalaisia, jotka puhuvat armon ja anteeksiannon puolesta? Onko Pilatuksessa itsessäänkin ehkä vähän vikaa? Historiallisesti ajatellen Kaiafas oli Pilatuksen nimittämä, joten kovin suuresti hän ei varmana herraansa vastaan olisi lähtenyt kapinoimaan, jos halusi pitää asemansa.

Itse asiassa katolinen kirkko on jopa antanut tarkat ohjeet, että tässä ei saa esittää juutalaista kansanjoukkoa vaatimassa päätä vadille, mutta leffoissa tästä usein poiketaan. Kirkkojen dogman mukaanhan Jeesuksen tappoivat koko ihmiskunnan synnit, eikä vain juutalaisten.

Oli miten oli, Pontius Pilatus toteaa, että jaahas, olenpa pahassa pulassa. Ja tässä kohtaa evankeliumit ja elokuvat eroavat toisistaan radikaalisti. Raamatussa yleensä tässä kohtaan tuodaan Barabbas esiin ja Pilatus sanoo, että okei, pääsiäisperinteiden mukaan armahdan näistä toisen, valitkaa te. Ja juutalaiset ilmoittavat, että Barabbas pitää armahtaa, Jeesus tappaa. (Joissain tarinoissa Barabbas esitetään jälkeenjääneenä murhamiehenä, toisissa taas ylevänä kapinallisena, joka johtaa juutalaisten vastarintaa Roomaa vastaan.) Sitten Pilatus pesee kätensä, vapauttaa Barabbaan ja määrää Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Joissain Raamatusta 300-luvulla poistetuissa evankeliumeissa tätä juutalaisten syyttelyä on muuten vielä enemmän, niin että kirjoittajien pyrkimykset eivät todellakaan jää epäselviksi.

Elokuvissa Pilatus kuitenkin säännönmukaisesti toteaa, että hetkinen, eikös tämä Jeesus ole galilealainen? Sittenhän Galilean alueen kuningas Herodes Antipas saakin päättää hänen kohtalostaan, ja minun ei tarvitse. Kaiafas ja juutalaiset raahaavat sitten Jeesuksen Herodeksen palatsiin.

Herodes esitetään läskinä ja vähän naismaisena hahmona, joka käyttää meikkiä egyptiläiseen tyyliin. Hänellä on paljon kultakäätyjä ja muuta jänskää, ja palatsi on täynnä kurtisaaneja, taikureita, napatanssijoita sun muuta. Toisaalla evankeliumeissa kerrotaan myös, miten hän oli mennyt kälynsä kanssa naimisiin ja himoitsi tytärpuoltaan, jonka toivomuksesta Herodes mestautti Johannes Kastajan. Sitten tulee pitkä ja vähän koominenkin kohtaus, jossa Herodes kuulustelee Jeesusta ja pyytää tätä tekemään ihmeitä, herättämään kuolleista ja sen sellaista. Jeesus ei kuitenkaan vastaa mitään, jolloin Herodes suuttuu, ja juutalaiset raahaavat hänet jälleen Pilatuksen luokse, jolloin Barabbas-episodi voi jatkua.

Halusin kirjan loppupäässä vähän riffailla tällä Herodeksen kuulustelukohtauksella, ja selasin Raamattua nähdäkseni, miten se ”oikeasti” meni. Matteuksen evankeliumissa siitä ei kuitenkaan sanota mitään. Eikä myöskään Markuksen tai Johanneksen. Vain Luukkaan evankeliumissa Herodes-kuulustelu mainitaan, ja seuraavista neljästä jakeesta on peräisin tämä monissa elokuvissa nähty kohtaus:

”Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo.”

Ehkä pitääkin tehdä suoraan viittaus johonkin elokuvaan?

h1

Jeesus-tutkimusta #2: The Messianic Idea in Israel (kirja, 1956)

24 marraskuun, 2009

Olen lueskellut Ihmisen poikaa varten messias-käsityksen kehityksestä. Messias on hepreaa ja tarkoittaa ”Voideltu”, mikä oli juudealainen kunnianimi kuninkaalle, vähän sama kuin ”Majesteetti”. Termiä käytettiin sekä juutalaisten että muiden kansojen kuninkaista.

Profeetat olivat ennustelleet, että Israelin kansa vielä jonain päivänä saisi voidellun kuninkaan, ja vähän ennen ajanlaskumme alkua olivat Rooman alistamat juutalaispoliitikot kiihottaneet kansaa puhumalla, että tämä uusi kuningas Daavid tulisi aivan pian ja johtaisi Juudean asukkaat kapinaan valloittajia vastaan. Jeesusta alettiin joskus ensimmäisen tai toisen vuosisadan aikaan kutsua voidelluksi eli messiaaksi, eli kreikaksi nimellä Khristos. (Vaikka hän ei johtanutkaan kansaansa kapinaan.)

Usko tulevaisuudessa tulevaan tai varsinkin palaavaan kuninkaaseen tai muuhun pelastajaan on varsin yleinen muuallakin. Samanlaisia tarinoita kuin Daavidista kerrotaan myös ainakin Väinämöisestä, Kuningas Arthurista, Kaarle Suuresta, Buddhasta ja Vishnusta. Palattuaan kuningas aloittaisi uuden kulta-ajan, jota juutalais-kristillisessä yhteydessä kutsutaan messiaaniseksi ajaksi.

Olen koettanut löytää tekstejä, joissa kirjoitettaisiin, mistä juutalaiset profeetat keksivät messias-ajatuksen. Onko siinä jotain jungilaisen universaalia ja alitajuista, keksivätkö he sen aikansa poliittisiin tarpeisiin vai oppivatko sen kenties buddhalaisilta tai egyptiläisiltä? Melko yleinen väite on, että juutalaiset oppivat messianismin zarathustralaisilta joskus vuoden 600 eaa. paikkeilla, mutta mistä nämä persialaiset sen sitten keksivät? Oliko se kenties perua vanhalta indo-iranilaiselta kulttuurilta tai sitä edeltäneeltä indo-eurooppalaisilta? Jos jälkimmäisiltä asti, silloinhan valtaosa eurooppalaisista uskonnoista olisi perinyt sen suoraan sieltä.

Joseph Klausnerin siionistinen kirja The Messianic Idea in Israel (vuodelta 1956) kylläkin kiistää väitteet voimakkaasti:

The most original people in the world the Greek people did not have any real Messianic expectation; and the Fourth Eclogue of Vergil is so late that there can be no doubt of the influence of the ancient Jewish Sibyl upon this Roman poet, or even of the influence direct or indirect of the prophets of Israel in Greek translation. Moreover, the threefold Persian Saoshyant is also completely remote from the Jewish Messiah, for Zoroaster lived at a time so late (c. 660-583 B.C.E.) that it is hard to believe that the three ”Messiahs” (Saoshyants), all of whom had to be sons of Zoroaster, were the ones who brought into being the Hebrew Messianic expectation, which we see already fully developed in the time of Isaiah and even before.
[…]
The Messianic expectation is the Golden Age in the future. But all the ancient peoples except Israel could tell only of a Golden Age in the fast. Many philosophers and students of religions have been amazed at the marvelous fact that all ancient peoples praised and exalted the Age of Gold which is already past, but only the people of Israel related wonders about the Golden Age which is still to come. The happy state of the first man in the Garden of Eden was so short that it is difficult to call it an ”Age.”

Ei ehkä maailman puolueettominta tekstiä, mutta hyvin kuvaavaa tietyn ajan kansallismielisestä messias-ajattelusta. Monet siionistit ja kristityt lahkolaiset nykyäänkin mieltävät, että messiaaninen aika on alkanut Israelin valtion muodossa ilman henkilöityneen Messiaan välitystä.