Posts Tagged ‘Joulu’

h1

Joulupuhe

24 joulukuun, 2015

Lapsena jouluateria alkoi sillä, että isä luki isosta perhe-Raamatusta Jouluevankeliumin. Se oli outo ja juhlallinen hetki. Lasten piti odottaa hiljaa päästäkseen syömään, mutta samalla he ymmärsivät, että juhla on jotain enemmän kuin kinkku ja lahjat.

Evankeliumi ei tunnu itselleni oikealta, mutta tänään isännöidessäni sukua aion lukea tällaisen joulupuheen. Jos olette itse samassa tilanteessa, ottakaa toki käyttöön.

Ehkä tästäkin tulee perinne.

Joulupuhe

Niin kauan kuin Maapallolla pohjoisella puoliskolla on ollut ihmisiä, he ovat näinä päivinä juhlineet valon voittoa pimeydestä.

Kymmeniätuhansia vuosia sitten luolissa asuvat ihmiset tunsivat jo joulun. He tunsivat vuoden pimeimmän ajan, jolloin yön ote on voimistunut, pimeys ja synkkyys lisääntynyt. Ja he tiesivät, että lopulta tulee päivä, joka on jo pidempi kuin eilinen ja jonka huominen on vielä valoisampi. He päättivät juhlia sitä syömällä, juomalla, laulamalla ja tanssimalla ja olemalla yhdessä. Siitä lähtien on joulu ollut toivon ja uudelleensyntymän aikaa.

Vielä nykyäänkin tämä on perheen, ystävien ja rakkauden juhla, jolloin muistetaan ja haaveillaan. Muistetaan isiä, äitejä, vaareja ja mummoja, jotka ovat aikoinaan viettäneet joulua meidän kanssamme. Ja jotka lapsina juhlivat omien isovanhempiensa kanssa – niiden, joita me emme enää muista. Emme muista heitä, mutta jatkamme heidän perintöään juhlimalla tänään.

Ja tänään haaveillaan tulevasta, tietäen, että jonain päivänä meidän lapsenlapsemme, oppilaamme ja ystävämme tulevat juhlimaan joulua omien jälkeläistensä kanssa. Silloin he muistavat meitä ja haaveilevat siitä, joulusta sadan tai kahdensadan vuoden päästä.

Joulupukkia, joulukuusi, ne ovat vain muutaman sadan vuoden ikäisiä perinteitä. Joulukinkku ja joulutähti muutaman tuhannen vuoden ikäisiä. Perhe, ystävät ja valo, ne ovat ikuisia.

Hyvää joulua!

Carl_Larsson_-_Midwinter's_Sacrifice_-_Google_Art_Project.jpeg

h1

Miten Susikoira Roi joulun Keski-Maahan toi

24 joulukuun, 2013

Sä muistat Thorinin, Arwenin, Melkorin varmaan.
Ja Aragornin ja Gandalfin Harmaan,
Mutta susikoira tää
Sulta usein unholaan jää…

”Niin Keski-Maa on muutakin, oi Roi,
kuin tunturi ja lunta”, hän sanoi.
”Kas Keski-Maa on haltiamielen, Roi,
rauhan valtakunta”, Frodo virkkoi.

”Ei tunturia täältä löytää voi.
On Ered Mithrin, Harmaat vuoret noi,
Ja Ephel Dúath, Ereborkin hoi,
Vaan tunturia et sä löytää voi.”

Näin vastasikin Frodollemme Roi:
”Ei tunturitta joulu tulla voi.
Kuin Eru laulull’ Keski-Maamme loi,
Niin tunturin tänn’ hommaa Konnun Roi.”

Roi Repunpäässä ponins’ satuloi
Ja taakseen jätti Hobittilan – voi!
Tie susikoiran halki metsäin toi,
Kun kukkuloilta nousee aamunkoi.

Ei ratsu jylhä lainkaan vikuroi,
Vaikk’ jyrkkä reitti sen Angmariin toi.
Roi puhutteli valareit, maioi,
Heill’ vakavimmat valat niin vannoi.

Ei käskyänsä kieltää kenkään voi,
Ei Sumuvuorill’ enää salamoi,
Kun jätit kovin vuorta moukaroi.
Ja ohjeet antaa susikoira Roi.

Maan, meren, ilman vuoren jano joi
Kun Keski-Maahan tunturi kasvoi.
Näin pimeydenkin susikoira löi,
Reen eteen Pukki Roin siis rensselöi.

Jo tarkka silmä tuolloin havainnoi,
Ja silloin moni haltia lauloi:
”Oi Elbereth! Oi Gilthoniel! Oi!
Näe, miten juoksee Susikoira Roi!”

Jää Pitkäjärven kauniiks’ kristalloi
Bard Esgarothin luistinrusetoi.
Briin ruokapöytiin piparit leipoi
Tuo isäntämies V. Valvatti (voi-).

Niin Sinivuorten yö, Ered Luin soi,
Kun uutterasti Khazâd vasaroi.
He hobiteille lahjat nikkaroi,
Ne perille vie Susikoira Roi.

Kyll’ Fangornissa entit niin nauroi,
Kun Puuparrasta joulupuu kasvoi
Entvaimot viimein kotiin sivakoi,
niin jouluilon metsään aateloi!

Sää Mordorinkin lumeen kapaloi
ja lumisotaan örkit haparoi.
Kun riisipuuron örkit lusikoi
Suun Sauronin se hymyyn manteloi.

Ja taivahalla naukuhuulet soi
Kun sormusaaveet siellä karkeloi.
He tonttulakit haamupäissään voi
Niin iloisesti Roille huutaa: “Moi!”

Roi Klonkullekin uuden Aarteen soi:
“Ei koira tuo – klunk – varasreppuloi!”
Niin joulumielen Keski-Maahan toi
Tuo susikoirain kuningas – siis Roi.

Kun koira viimein Kontuun toikkaroi,
Jo sanoi Frodo: ”Muutit kaiken, oi!
Niin Keski-Maamme korvatunturoi,
Tuo joulumielen turva: Kontu-Roi.”

h1

1825 Adventti osat 22-28

23 joulukuun, 2012

”Pienet lapset itkivät ja vähän isommat juoksivat selittämättömän hulluuden valtaaminina katua kirkolle päin.”

1825 Adventti saa päätöksensä näissä viime joulun alla julkaistuissa jaksoissa. Jotkut ovat kyselleet, miksi kalenterilla on 28 osaa eikä 24. Kas siksi, että kyseessä ei ole joulu- vaan adventtikalenteri ja aikaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista jouluaattoon oli juuri tuo määrä päiviä sekä viime vuonna että vuonna 1825. (Tänä vuonnahan niitä oli alle 24.)

Edelliset osat löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Tässä Elias Hellmanin, piika Maria Vassin, Runebergin ja monen muun tarina saa päätöksensä. Jouluaattona on tietysti erikoispitkä ”kaksoisluukku”, jossa käydään joulurauhan julistuksessa ja nautitaan jouluateriaa. Olin laskelmoinut tämän niin, että tarinaa seuranneet turkulaiset voisivat lukea pätkän historiallista joulurauhaa aamulla ja mennä sitten nykyiseen julistukseen niin, että todella tuntisivat olevansa osa vuosisataista jatkumoa. Eli tavallaan tarinan 29. osa toteutuisi livenä.

”Ajatelkaa, jos tulevaisuudessa joka kodissa uhrattaisiin sika Kristuksen syntymän kunniaksi”, arkkipiispa sanoi. ”Ja joulun alla täällä Tuomiokirkon vieressä kaupiteltaisiin kuusipuita koteihin vietäväksi ja kaupat tyrkyttäisivät namusia ripustettavaksi niiden oksille!”

Osa 22: Joulu-Bucki, 18.12.1825

Osa 23: Uutta intoa, 19.12.1825

Osa 24: Salainen ase, 20.12.1825

Osa 25: Häätö, 21.12.1825

Osa 26: Ramppikuumetta, 22.12.1825

Osa 27: Murjaanien kuningas, 23.12.1825

Osa 28: Jouluaatto, 24.12.1825

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 1826!

h1

1825 Adventti osat 15-21

22 joulukuun, 2012

”Mitä, jos keisari Aleksanteri on lavastanut kuolemansa?”

Meinasi joulukalenterin julkaisu jäädä kokonaan muuttokiireiden alle, sillä muutuimme töölöläisistä pikkuhuopalahtelaisiksi eli lillhoplaxiiteiksi. Tässä kuitenkin toisiksi viimeinen viikko 28-osaisesta jatkokertomuksestani 1825 Adventti. Se ilmestyi vuosi sitten Turun Sanomissa ja on etko-osa ensi kesänä ilmestyvälle romaanilleni 1827 Inferno. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä.

Tarina kehittyy, panokset kasvavat, liikumme vahvasti rakkauden, joulun ja teatterin aiheissa!

”Tiernapoika-harjoitukset veivät Herodesta esittävältä Eliaalta hänen kaikki voimansa ja aikansa. Näyttelijät eivät oppineet vuorosanojaan, rekvisiitta ei valmistunut ajoissa, eikä Juuttaalla ollut sävelkorvaa. Miksei kukaan ollut kertonut, että hänen nerokkaan visionsa toteuttaminen olisi näin vaikeaa?”

Osa 15: Joulupukkikielto, 11.12.1825

Osa 16: Sika-Kyösti, 12.12.1825

Osa 17: Tiernapiika, 13.12.1825

Osa 18: Styranki, 14.12.1825

Osa 19: Epäsäätyinen, 15.12.1825

Osa 20: Harjoitusten loppu, 16.12.1825

Osa 21: Joulumarkkinat, 17.12.1825

Loppuosat jo huomenna!

h1

1825 Adventti osat 8-14

11 joulukuun, 2012

Tässä seitsemän seuraavaa osaa Turun Sanomissa viime vuonna julkaistuun jatkokertomukseen 1825 Adventti. Se on etko-osa ensi kesänä ilmestyvälle romaanilleni 1827 Inferno. Edelliset osat löytyvät täältä.

Tätä oli tosi hauska kirjoittaa, koska uin tuolloin (kuten nytkin) korviani myöten historiallisessa Turussa ja kaupungissa muisteltiin vielä lämmöllä vähän aiemmin esiteltyä hevimusikaalia. Oli mahtavaa vähän irrotella samojen henkilöiden parissa ja samalla huvittua ja ehkä liikuttuakin entisajan joulutavoista.

Tutustumme Snellmaniin, Cygnaeukseen, Karva-Pirjoon ja moneen muuhun merkkihenkilöön, käymme saunassa ja kirkossa, saadaan häätö ja paheksutaan tiernapoikaesitystä.

”Nämä esitykset pitää kieltää”, sanoi arkkipiispa Tengström pormestarille. ”Helsingissä maistraatti sakottaa kaksikymmentä hopeataaleria jokaista, joka kiertelee taloissa tähtipojan tai joulupukin valepuvussa.”

Osa 8: Maria, 4.12.1825

Osa 9: Fredrik, 5.12.1825

Osa 10: Johan, 6.12.1825

Osa 11: Neekeri-Pepe, 7.12.1825

Osa 12: Saunassa, 8.12.1825

Osa 13: Valtkortti, 9.12.1825

Osa 14: Tähtipoika, 10.12.1825

h1

TS: Pappani ja presidentti

4 helmikuun, 2012

Tänään Turun Sanomissa julkaistu kolumnini Pappani ja presidentti.

h1

Hevimusikaalin etko-osa: 1825 – Adventti

28 marraskuun, 2011

Eilen, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, alkoi Turun Sanomissa ilmestyä kirjoittamani jatkosarja tai joulukalenteri nimeltä 1825 – Adventti.

Siinä selviää moni 1827 – Infernal Musicalin taustakysymys. Miten Maria Vass päätyi Hellmaneille töihin? Miksi Elias Hellman lähti Karjalaan keräämään runoja? Miten käy Lispetin kielletyn rakkauden? Onnistuuko arkkipiispa Tengström estämään rahvaan halun tuoda joulukuusia taloihinsa?


Seurataan siis joulunodotusta kultakauden Turussa pari vuotta ennen paloa. Tämä oli sitä aikaa, kun nykyiset ikiaikaisina pitämämme jouluperinteet – kuusi, kinkku, pukki, lahjat ja muut – vasta tekivät tuloaan tähän protestanttien pyhimpään aikaan. Toisaalta jotkut perinteet – ajoitus talvipäivänseisauksen yhteydessä, joulurauhanjulistus, joulupuuro – olivat jo tuolloin vanhoja ja jatkuvat varmaan vielä kauas tulevaisuuteen.

Ajatukseni on, että tämä toimii sekä hevimusikaalin faneille että niille, joille nämä hahmot eivät vielä ole tuttuja. Tervetuloa seuraamaan tuttujen hahmojen joulunodotusta Turun Sanomien 28-osaisessa jatkosarjassa 1825 – Adventti. Elias Hellmanin roolissa nähty Lauri Kukkonen palaa rooliinsa Mikael Rydenfeltin valokuvissa.

Joka päivä paperilehdessä ja myös osoitteessa http://www.ts.fi/joulukalenteri

Sunnuntaisin ja jouluaattona netissä myös taustoittava video!

Aurinko ei ollut vielä noussut, kun Elias Hellman hyppäsi lautturin kyytiin Aurajoen suistolla. Elias oli matkustanut pitkään suorittamassa salaista tehtäväänsä ja oli viimein palaamassa kotiinsa lepäämään.

”Se o arventsunnunta tännä”, lautturi sanoi. ”Saak kyssy, mikää mies te ootte?”