Posts Tagged ‘Julkisuus’

h1

Ropecon-ohjelmaa!

24 heinäkuun, 2013

On taas se aika vuodesta, kun roolipelaajat, larppaajat, korttipelaajat ja muut siistit tyypit huomaavat askeltensa kulkevan, kuin jonkin sopivasti virittyneisiin ihmissieluihin vaikuttavan magneetin vetäminä, kohti Espoon Dipolia. Sillä siellä on Ropecon!

Itselleni tämän vuoden ehdoton pääjuttu on Myrskyn sankarien julkaiseminen. Sen tiimoilta on kaksi isoa esitelmää. Lisäksi olen paneelissa puhumassa kirjailijuuden ja roolipelaamisen suhteesta, sekä kerron englanniksi virheistäni. Istun myös Kaubamajassa myymässä Myrskyn sankareita ja toivottavasti ehdin sitä demottaakin. (Monet muut kyllä demottavat, joten ei huolta!)

Pe 20-22 Sali 26: Myrskyn sankarit: Joukkorahoituksella kauppoihin

Viime vuonna Myrskyn sankarit –projekti käynnistettiin Ropeconissa ja joukkorahoitettiin syksyllä. Tänään julkaistaan seikkailuroolipeli Myrskyn sankarit – Suurkuninkaan miekka, joka tulee syksyllä kauppoihin. Miten projekti kasvoi paljon suunnitelmiaan suuremmaksi? Entä mikä on seuraava askel?

La 13-15 Auditorio: Myrskyn sankarit: Viherhuppuja ja kotkasotureita

Seikkailuroolipeli Myrskyn sankarit – Suurkuninkaan miekka kertoo kapinasta pahaa keisaria vastaan. Onko laatikossa nopat? Mitä hahmoluokkia pelissä on? Miten maailma eroaa Myrskyn ajasta? Paljonko piiralla on kestopisteitä? Kuka haluaa pelata sikopaimenta, jos voi olla velho tai ritari?

La 17-18 Auditorio: Kaikki ne tekemämme virheet… roolipeleissä

Knutepunktista tuttu konsepti nyt Ropeconissa! Massi ja hänen kolme fantastista suunnittelijakollegaansa jakavat kaikkein oudoimmat, upeimmat ja katastrofaalisimmat virheensä pelien suunnittelun parissa. Viemme yleisön läpi yleisten virheiden – ja Mike Pohjola, Juhana Pettersson ja Timo Multamäki kertaavat kommelluksiaan. Opitaan virheistämme ja nauretaan häpeä pois!

Su 11-13 Sali 26: Roolipelit kirjailijan työvälineenä

Kirjailijat Juhana Pettersson (Sokerisamurai), Mike Pohjola (Ihmisen poika), Ville Vuorela (Vanha koira) ja Nina Hurma (Yönpunainen höyhen) keskustelevat siitä, miten roolipelit voivat auttaa romaanin kirjoittamisessa ja miten fiktion kirjoittaminen eroaa pelin kirjoittamisesta.

h1

Ihmisen pojan traileri

21 syyskuun, 2011

Omaelämäkerrallinen Jeesus-romaanini Ihmisen poika julkaistaan huomenna, mutta se saattaa löytyä jo kaupoista. Sitä odotellessa sopii vilkaista kirjan englanninkielistä traileria. Saa suositella myös ulkomaisille kustantajille.

h1

Ropeconissa sunnuntaina

28 heinäkuun, 2011

Pohjoismaiden suurin roolipelifestivaali Ropecon alkaa taas huomenna Espoon Dipolissa. Toisena kunniavieraana on jokaisen 80-luvun lopulla aloittaneen pikkupojan suurin idoli, punalaatikko-Dungeos&Dragonsin toimittanut Frank Mentzer! Menen todellakin pyytämään nimmarin Pelaajan ohjekirjaan.

Itse esiinnyn tapahtumassa sunnuntaina kahdessa ohjelmassa. Yksi on roolipelisuunnittelija Ville Vuorelan vetämä englanninkielinen paneeli, jossa kanssapuhujina muun muassa tämä samainen Mentzer. Ja toinen on ”reading”, eli tarjoan mahdollisuuden kuulla parhaita paloja tulevasta omaelämäkerrallisesta Jeesus-romaanistani Ihmisen poika.

Mike Pohjola: Ihmisen poika
Su 11.00 –  Su 12.00, Sali 25 Aloittelijaystävällinen Muu ohjelma
Järjestäjä: Mike Pohjola
Mike Pohjola lukee roolipeliaiheisia otteita syyskuussa ilmestyvästä omaelämänkerrallisesta Jeesus-romaanistaan Ihmisen poika.

The Definition of a hero – Panel discussion
Su 12.00 –  Su 14.00, Auditorio Paneeli Englanninkielinen For foreigners
Järjestäjä: Ville Vuorela, Frank Mentzer, Erik Mona, Mike Pohjola, Pete Nash, Jeff Richard
What makes a hero? Good posture and eyesight? Luck, charm and good looks? A sword, a loincloth and guts? Ville Vuorela hosts a panel discussion with Pete Nash, Mike Pohjola, Jeff Richard and Guests of Honor Frank Mentzer and Erik Mona searching for the answer.

Lisäksi conissa julkaistaan ennätysmäärä kotimaisia roolipelejä! Kymmenisen nimikettä näkee päivänvalon, mukana Pohjoismaisen roolipelaamisen seuran jättimäinen Unelma keltaisesta kuninkaasta ja muita tanskalaisia roolipelejä.

h1

Hyvä on, ne ufot olivat Ihmisen pojan viraalimarkkinointia!

4 heinäkuun, 2011

Pienet videomme UFOista Lontoon ja Jerusalemin yllä ovat selvästi hämmentäneet ihmisiä. Ovatko ne aitoja? Ovatko ne feikkejä? Ovatko ne viraalimarkkinointia Iron Skylle? Ei aivan…

Taitaa olla aika tunnustaa. Mutta katsokaa ne ensin — ne on aika kivoja.

UFOja leijumassa Jerusalemissa allaan Temppelivuori, jossa juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon mukaan maailmanluominen alkoi:

Pari kuukautta myöhemmin samat UFOt nähtiin Lontoossa BBC:n rakennuksen yllä.

Mitä nämä valkoiset, kiiltävät asiat olivat, nämä tunnistamattomat lentävät esineet? Ei, eivät olleet avaruusaluksia. Ei, eivät suokaasua myöskään.

Aivan oikein. Nyt te alatte tajuta.

Ne olivat enkeleitä.

Ihmisen poika on romaani 80-luvulla kasvavasta nuoresta miehestä, joka miettii, että hän saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen. Mukana on tietenkin paljon kristinuskoon ja Jeesuksen paluuseen liittyvä ihmeitä tai ainakin siltä vaikuttavia asioita.

Kirjan valtaosa tapahtuu Suomessa, mutta päähenkilö visiteeraa myös Jerusalemissa vuosituhannen vaihteessa. Siksi teimme videon, jossa enkelit käyvät Jerusalemin yllä.

Monet tajusivat tämän, mutta Lontoo ihmetytti heitä. Minä kun luulin, että se olisi ollut se helpompi vihje! Se on viittaus Conspiracy For Goodiin, jonka järjestimme siellä lähes tarkalleen vuosi sitten. Silloin kuvasin alkuperäisen videon kännykälläni. CFG ei liity Ihmisen poikaan muutoin, mutta siellä saatu graffitinmaalauskokemus oli arvokasta kirjoittaessani yhtä kirjan kappaleista.

Kirjan viimeinen editointikierros on käynnissä ja Ihmisen poika julkaistaan syyskuussa.

Tässä kansi.

PS. Vai olivatko ne sittenkin ufoja…?

h1

Conspiracy For Good voitti BANFF-palkintoja

4 heinäkuun, 2011
Viimekesäinen projektimme Conspiracy For Good voitti kaksi palkintoa Banff World Media Festivalilla.

Todellisuuspelimme voitti oman sarjansa Best Cross Platform Project ja lisäksi koko interaktiivisen fiktion osaston pääpalkinnon Best In Interactive. CFG:n taustalla olivat meidän The company P:n lisäksi Heroesin luoja Tim Kring ja Nokia.

Picture 1

Tv-maailman Oscareiksikin kutsuttu Banff-festivaali pidetään Kanadan kauniissa Fairmot Springsissä joka vuosi. Osallistujina ja ehdokkaina oli mediaprojekteja kaikista englanninkielisistä maista ja Euroopasta, joten voitto on sitäkin makeammalta. Mainittakoon, että Best Online Program – Children & Youth -sarjassa ehdokkaana oli Pikku Kakkonen! 🙂

Conspiracy For Good oli valtava projekti, jossa oli käsikirjoittamiani videoita netissä ja kännyköissä, live-tapahtumia, kännykkäpelejä, konsertteja ja ihan oikea hyväntekeväisyyshanke.Projektin avulla rakennettiin Zambiaan useita kirjastoja, joissa on yli kymmenentuhatta kirjaa, sekä hankittiin 50 tytölle opiskelustipendit. Projektin applikaatio ladattiin 900 000 kertaa.

Lisätietoja BANFF-palkinnosta

Lisätietoja Conspiracy For Goodista

h1

Vallankumous Facebookissa

30 syyskuun, 2009

Tapasin eilen täällä Reykjavikissa naisen, joka tutki Facebookin vaikutusta demokratiaan. Hänen mukaansa vuodenvaihteessa tapahtunut Islannin hallituksen kaato saatiin pitkälti aikaan Facebookin kautta luodulla kansalaisliikkeellä. Se järjesti mielenosoituksia, jotka vähitellen saivat koko kansan tuen puolelleen. Islannissa valtamediat yrittivät puolustella hallitusta, mutta lopulta sosiaalinen media otti voiton.

Onnistuisikohan sama myös Suomessa? Täällä koko kansa ei ole Facebookissa, mutta toisaalta isot uutisvälineet eivät myöskään pyri peittelemään hallituksen korruptiota.

Perustamani ryhmä Eduskuntavaalit 2010 on ollut noin viikon kasassa ja sai eilen seitsemän maissa tuhannen jäsenensä. Hienoa! Nyt on reilut tuhatkaksisataa, joten toiveita on saada toinen tonni nopeammin…

Jäseninä on muiden muassa kirjailijoita, toimittajia, yrittäjiä, aktivisteja, palkansaajia, opiskelijoita, virkahenkilöitä, kansalaisjärjestötoimijoita ja poliitikkoja. Yhden kansanedustajajäsenemme noteerasi myös Hesari, joka uutisoi ryhmästä. Samalla ryhmän tavoitteet julkaistiin lehdessä.

Rakennuskorruption myötä Vanhasen päivät näyttävät luetuilta. Voimme jokainen vaikuttaa asiaan:
– Kutsutaan suomalaiset kaverimme ryhmän jäseniksi. (Omani on kaikki jo kutsuttu 🙂
– Postataan linkkiä ryhmään facebook-profiiliin, blogeihin, Twitteriin, yhteisöpalveluihin.
– Kirjoitetaan yleisönosastoihin Vanhasen korruptiohallituksen lopusta.
– Osallistutaan mielenilmauksiin nykyhallitusta vastaan.

MIELENOSOITUKSIA:
1.10.09 klo 18:00 demokratian hautajaiset eduskuntatalon portaille.
http://www.facebook.com/event.php?eid=262905195503
(ja sama toistuu ensi viikonkin torstaina, jos hallitus vielä seisoo)

Jos viisituhatta ihmistä sitoutuu tulemaan paikalle, on samana päivänä isompi mielenosoitus klo 17. Siitä lisää täällä:
http://uudetvaalit.net/

Järjestä itse oma mielenosoitus kotikaupungissasi! Helpoiten se onnistuu kutsumalla ihmisiä paikalle Facebookin ja paikallisten kansalaisjärjestöjen kautta. Hyviä paikkoja ovat esimerkiksi kaupungintalot, torit ja Keskustan piiritoimistot.

Korruption on loputtava – se on ihan Matti

h1

Sarjakuvafestivaaleilla

11 syyskuun, 2009

Palasin viimeyönä häämatkalta Grönlannista ja nyt olenkin jo työn touhussa. Viikonloppuna on Helsingissä Sarjakuvafestivaalit, joilla haastattelen molempina päivinä pohjoismaisia sarjakuvantekijöitä.

La 15.00: Joakim Pirinen
Sokeri-Sakarin luoja, ruotsalainen Joakim Pirinen kertoo uusimmasta albumistaan. Kalmasen herrasväen aviopulmat on Pirisen odotettu paluuteos. Piirtäjää haastattelee Mike Pohjola.

Su 13.30: Mikko Ketola ja Anssi Rauhala
Anni Isotalon seikkailut edustavat ranskalaisvaikutteista, mutta tunnistettavan kotimaista seikkailusarjakuvaa. Annin luojia haastattelee Mike Pohjola.

Molempia esiintymisiäni seuraa Sergio Aragonés, jota haastattelee vanha koulutoverini (ja se Maijamäen yläasteen toinen sarjakuvafani) Jyrki Vainio. Pakko päästä kuuntelemaan Sergio-sedän MAD-turinoita ja hassua aksenttia.

h1

Kuulumisia AYYE:sta #3: Pelaan Mooses-kortin

16 elokuun, 2009

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto kokoontui ensimmäistä kertaa viime viikon torstaina. Kokouspaikaksi oli valittu Säätytalo, aloituspuheenvuoron piti opetusministeri Henna Virkkunen ja Hesari julkaisi edaattoreiden yhteiskuvan. Jonkinlaista suuruutta siis odotettiin.

Virkkunen kertoi, miten Aalto-yliopisto loisi innovaatioita, jotka parantaisivat Suomen talouskasvua, ja sitä kautta pelastaisivat paitsi Suomen, myös koko maailman. Innovaatiopropagandisteille tuttua hybristä siis – sitä samaa, mitä valtiosihteeri Raimo Sailas ja Aalto-yo:n isä, entinen rehtorimme Yrjö Sotamaa tapasivat suoltaa.

Pääasiana oli kuitenkin se, että edustajisto päättäisi omista säännöistään. Taikkilaisille tärkein asia ja kynnyskysymys on sääntöjen kohta, jossa määritellään ylioppilaskunnan hallitus: haluamme sääntöihin vakuutuksen, että siellä on vähintään yksi edustaja jokaisesta koulusta. Riskinä nimittäin on, että vaikka päätökset tehdään jäsenten valitsemassa edustajistosa, toimeenpanovalta voi päätyä yksipuoliselle hallitukselle, jossa taikkilaisten, kylterien tai teekkarien näkemys ei ole edustettuna. Vaikuttaa kuitenkin ensimmäisen kokouksen perusteella siltä, että muutamaa nurkkakuntaista teekkaria lukuun ottamatta, kaikki ovat tämän ”kiintiötaikkilaispykälän” kannalla. Asiasta ei kuitenkaan vielä päästy äänestämään.

Enemmän polemiikkia syntyi siitä, pitäisikö säännöistä päättää yksinkertaisella vai 2/3 ääntenenemmistöllä. Vaalisäännön ja yo-kunnan sääntöluonnoksen mukaan niiden luomiseen riittäisi yksinkertainen enemmistö, mutta myöhempään muokkaamiseen tarvittaisiin 2/3. Eli tämän pykälän toteutuessa kerran luotuja sääntöjä olisi sitäkin vaikeampi muuttaa.

Edustajiston 45 jäsenestä teekkareita on 27, joten he keskenään muodostavat yli 50% edustajistosta, mutta eivät kahta kolmasosaa. Kysymykseen siitä, miten säännöistä päätetään, riitti kuitenkin puolet edustajistosta. Niinpä pidettiin monta puhetta ennen kuin asiasta äänestettiin.

Itse puhuin siitä, että sääntöjä ei ole, eikä sääntöjä voida päättää jos ei ole sääntöjä kertomassa, miten säännöistä päätetään. Ystäväni Syksy Räsäsen kanssa asiasta puhuessani hän ehdotti, että tarvitsisimme jonkinlaisen kulttuuriheeroksen, joka loisi säännöt. Puheessani vertasin tilannetta Kymmenen käskyn antamiseen – Mooseksen kaltaisen edaattorin tulisi tuhota kaikkien aiempien ylioppilaskuntien säännöt, luoda uudet ja sitten lähteä, mutta luvata palata sinä päivänä, kun häntä eniten tarvittaisiin.

Se olisi kuitenkin demokratian irvikuva, joten päädyin siihen, että tarvitsisimme 2/3 enemmistön. Muutaman muun puheen jälkeen äänestettiin ja tulos oli 24 vastaan 21 yksinkertaisen enemmistön puolesta. Teekkarit jyräsivät ryhmäpäätöksellään Kauppakorkean ja Taideteollisen opiskelijoiden mielipiteet, sekä muutaman demokratiaa kannattavan teekkarinkin.

Tämän kohdan jälkeen kaikki muut olivatkin läpihuutojuttuja: teekkarit olivat nimittäin päättäneet, että asioista voi päättää pelkillä teekkarien äänillä, joten sen jälkeen lähes jokainen äänestys päättyi samoihin tuloksiin 24-21. Teekkarien etukäteen päättämät mielipiteet kirjattiin Jumalan sanana sääntöihin jokaisessa kohdassa, eikä pienintäkään lipsumista oikeudenmukaisuuden tai individualismin hengessä tapahtunut.

Mooses nousi siis teekkarien keskuudesta – edaattori, joka junttaa näkemyksensä ensin teekkareiden parissa ja sitten tekee niistä lain kirjainta. Kanssa-edaattorini Oskari Sipola kommentoikin myöhemmin, että pelasin Mooses-kortin. (Verrattavissa Hitler-korttiin, jota tässä kokouksessa tosin ei pelattu.)

Myöhemmin pääsin toki myös vaatimaan Elokuvakoulun ja muiden taideaineiden irrottamista Aallosta ja yhdistämistä Teakin kanssa Taideyliopistoksi.

Muutamien äänestysten jälkeen kokous päätettiin keskeyttää ja jatkaa kaksi viikkoa myöhemmin. Paljon asioita jäi päättämättä, muun muassa hallituksen muodostaminen. Tällä välin päätöksenteosta sivuutetut kylterit ja taikkilaiset miettivät, mitä voivat tehdä saadakseen edustajistossa edes vähän valtaa itselleen. Jos teekkarit pääsevät ryhmäpäätöksellään junailemaan jokaisen asian, taikkilaisten innovaatioyliopistopelot osoittautuvat perustelluiksi.

Tässä vielä hiukan kommentaaria muista blogeista:

Humanistin yleisblogi (erästä toista puhettani arvioidaan Parsonsin AGIL-kentällä)

Viiden äänen enemmistö

Huurteiset: Ja tästä se lähtee

Alkkarit.fi

KY Ylioppilaskunta

h1

Kultakuumetta

19 heinäkuun, 2009

Haastateltu: ”Kalevala tuntui lukiossa pakkopullalta.”
Toimittaja: ”Pakkopulla saattaa aina jossain vaiheessa muuttua pehmeäksi, mukavan makuiseksi, lämpimäksi pullaksi.”
Haastateltu: ”Ehkäpä jopa leivokseksi.”

Samassa YLEn Kalevalan-päivän Kultakuume-ohjelmassa olin ilmeisesti myös minä puhumassa sanaleikeistä, vaikka olinkin tämän aikoinaan unohtanut kuunnella. Pitkälti samat horinathan siellä tulee höpistyksi kuin muissakin sanaleikkihaastatteluissa, joskin painotus sanaleikkiedeltäjiini Jukka Virtasesta ja Reino Helismaasta Elias Lönnrotiin ja runonlaulajiin on vähän vahvempi.

(Ohjelman puolivälin jälkeen alkaa biisi, sitten oon mä!)

h1

Puoluevaltuustoa ja Pohjola-filmiä

27 kesäkuun, 2009

Olin tänään Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa seuraamassa Paavo Arhinmäen valintaa puheenjohtajaksi. Eilen en päässyt live-tenttiin Koko-teatteriin, kun olin seuraamassa Out’n’Loudin ja London Gay Men’s Chorusin yhteiskonserttia Ruoholahden konservatoriolla.

Kokous kesti kolmisen tuntia ja sisälsi paljon knoppailumaista tenttailua tyyliin: ”Mitä mieltä olette turkistarhauksesta, ydinvoimasta, Lissabonin sopimuksesta, asevelvollisuudesta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja saamenkielisten lasten oikeudesta opetukseen äidinkielellään? Vastatkaa lyhyesti.” Toinen pitkä osio oli kannatuspuheenvuorot, joissa vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, pohjoisen ja etelän väki, asetti näkemyksiään sekalaisesti Paavon ja Merjan taakse.

Yksi piti sellaisenkin puheenvuoron, jossa sanoi, ettei äänestä kumpaakaan ja Korhonen olisi ollut paljon parempi. ””On vaikea ajatella, että minun pitäisi valita nyrkkeilyhanskojen ja valkoisten tennistossujen välillä. Siihen en kykene!” Mies äänestikin ainoana tyhjää.

Lopulta Paavo valittiin äänin 34-20, mikä olikin suuri ilon aihe. Pressitilaisuudessa hän mm. lupasi tehdä Vasemmistoliitosta ensimmäisen todellisen tietoyhteiskuntapuolueen ja korosti puolueen jo aiemminkin vastustaneen Lex Nokioita ja Karpeloita.

En kovin hyvin tunne Helsingin yli nelikymppisiä vasemmistolaisia, joten oli hauska kokouksen jälkeen kilistellä heidän – ja toki tuttujen nuorten vasureiden – kanssa Vltavan terassilla Paavon kunniaksi. Siitä vielä Juttutupaan jatkoille ja sitten kotiin.

Klikkasin äsken hs.fi:n auki nähdäkseni etusivulla Paavon naaman ja jutun hänestä puheenjohtajana. Yllätykseni oli mitä suurin, kun Paavo-juttu oli vasta neljäntenä ja ensimmäisenä olimmekin minä ja Elina! (Okei, jutut on aikajärjestyksessä, mutta yllätyin silti.) Aiheena Pohjola-filmi ja kulttuuriyrittäminen, pitempi juttu ilmestynee huomisessa paperilehdessä.

Tästäkin jutusta saa jo vilkaisun uuteen työhuoneeseemme. Tai oikeastaan työhuone on ollut mulla jo melkein vuoden ankeana valkoisena hallina, jossa on pöytä, tuoli ja läppäri. Kuten kuvasta näkyy, muutos on melkoinen nyt, kun Elinakin tulee sinne.