Tactic julkaisee Myrskyn sankarit

Pelin kansi. Kuva: Jari Paananen. Suunnittelu: Tommi Kovala.

Seikkailuroolipeli Myrskyn sankarit – Suurkuninkaan miekka ilmestyy kauppoihin tänä syksynä ja joukkorahoittajille Ropeconissa. Pelin kustantajaksi on valikoitunut mm. Kimblestä ja Aliaksesta tuttu peliveteraani Tactic!

Tactic on harvoja suomalaisia pelialan yrityksiä, joilla on kokemusta myös roolipeleistä. Kaksikymmentä vuotta sitten kirja- ja lelukaupoissa myytiin useita menestyksellisiä roolipelejä, etupäässä käännöksiä amerikkalaisista peleistä. Tactic julkaisi kuitenkin legendaarisen pelin nimeltä ANKH: Adventurers of the North – Kalevala Heroes.

“Tacticilla on kokemusta roolipelijulkaisun ongelmista ja mahdollisuuksista”, sanoo toimitusjohtaja Markku Heljakka. “Aika on kypsä roolipelien paluulle. Julkaisemme Myrskyn sankarit – Suurkuninkaan miekan tänä vuonna Suomessa ja ensi vuonna Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Sen jälkeen vain taivas on rajana!”

Koko juuri lähtenyt lehdistötiedote löytyy täältä: http://www.myrskynsankarit.fi/media/

Advertisement

Solmukohta on mahtava!

Kirjoitin englanniksi ajatuksia ja muisteloita viime viikonlopun Solmukohdasta. Tällaisia:

Some thoughts and reminiscences from this year’s Solmukohta (Knutepunkt) in Finland. Solmukohta started as a conference/festival of Nordic larpers and has become a conference/festival of international larpers interested in the tradition of Nordic larp.

I’ve been a regular Knudepunkt goer since the third one in 1999. I haven’t missed a single event before last year’s one in Denmark. Which meant it was amazing to go back there this year when it was held in Helsinki.

This year apart from all the Nordics, I talked to people from Russia, Croatia, Israel, Germany, England, Latvia, Italy and the United States. On top of that I know we had visitors from pretty much all around Europe from Portugal to Latvia, from England to Bulgaria. So it’s really becoming international.

The editor of this year’s Solmukohta book States of Play, Juhana Pettersson, observed that ”Nordic larp” has become a tradition independent of the Nordic countries. So you can have Nordic larp in Mexico or Egypt. But you can also have larps in Finland that belong to some other tradition or remain more or less unaffected by that tradition. And that way you can even have Nordic larp being in dialogue with Finnish larp, and I guess my own Täällä Kirjokannen alla had quite a bit of that going on.

For me the whole experience started with the Nordic Larp Talks on Wednesday in Club PRKL in downtown Helsinki. You can see my talk titled How To Become a God, and all the others here.

Would you buy a used god from this man? Photo by Tuomas Puikkonen.

Next day all three hundred and sixty of us got on buses that drove us to the conference hotel Kiljavanranta next to some lake in the middle of the Finnish forest with some patches of snow left.

I ran two programs this year. One was called the Folk Fantasy Workshop, based on my article in States of Play (PDF). I gave a short presentation on the world in Täällä Kirjokannen alla, and then we started workshoping on taking each participants’ own country/nation/tribe/city/identity and turning that into a folk fantasy world. We had people from Sweden, China, Croatia and Russia present, and we had hardly gotten started when we already had to stop. The workshop might’ve been over ambitious, but I think the participants still made some interesting connections and maybe had some ideas they can later use for whatever they wish.

The other item was originally titled Contacting the Characters Within You, a self-help kind of approach to taking the roles and characters we carry around with us and using them for other things. Since the workshop was scheduled for Sunday morning, I had to rename it Hangover Yoga Workshop (and Contacting the Characters With You).

We started with twenty minutes of simple yoga exercises designed not to feel too bad for the hungover people, and wake everybody up a little bit. Then we started meditating on the characters we’ve played trying to identify five archetypes. The Good One, The Trickster, The Leader, The Shadow and The Brain. Not everybody had experience with all of these, but I think people sort of got the idea. We examined each one a little bit, and then chose two of them. Those two we made our own, trying to develop their physical language and put them on and off faster and faster. The idea was that the participants could learn to call on these characters in tricky situations in their ordinary life. For example a test might be very difficult for the participant in their everyday role, but putting on the role of The Brain might help them deal with it better. Different situations might require taking on different roles, and these sorts of exercises will hopefully help people to identify them better.

I think the workshop was a success since many people came to thank me for it later. I’m not an expert yoga master, either, but I think that went fine, as well.

One of the many highlights was being able to buy an early copy of Leaving Mundania from the author Lizzie Stark. I knew who she was since people had told me she visited last year’s Knudepunkt in Copenhagen. Leaving Mundania is a non-fiction book about larpers and the larp scene. It mostly focuses on larp in the United States, but the last chapter is titled Knudepunkt Blew My Mind. It was thrilling to read an excited outsider’s perspectives on the whole scene and the games we play and the the people we know. Of course, Lizzie’s not an outsider anymore.

She signed my copy ”Turku this!” Ironically, I accidentally left the book in the Turku School room (all the rooms were named after concepts in larp theory). So I really did Turku it. The next day it was gone. If you have it, I want it back!

The Pan-European tv drama / larp / transmedia experience The Spiral (formerly The Artists) is partly built by larpers, specifically Martin Ericsson and Adriana Skarped.  They showed us a sneak preview of the tv show’s trailer, which seemed really cool. Parts of the whole thing are made through a larp, as some sort of mocumentary. Difficult to explain, but you should totally follow it when it airs in September in several European countries including Finland. Or take part in the larp parts – it’s not too late!

Some players of The Spiral with game mistress Adriana Skarped in the middle.

The social aspect is very important in these events. Even though I went to bed quite early on two nights, I had a chance to party it out Saturday. DJ Hakkis’s 90’s gothic hits marathon was well appreciated! Also interesting discussions on commercial larps in Siberia, how Taoism relates to the works of Ursula K. Le Guin, politics in Israeli larps, German film funding, the great roleplaying theories of the day, capitalism and socialism in post-apocalyptic Swedish larps and lots of other great stuff.

There’s an influential indie roleplaying scene mostly in the US, but also internationally, that used to be associated with the forum The Forge. Over the years they’ve sent one or two ambassadors that usually get converted, but this time it seemed like there was a whole faction of these great people. Some came to preach, others to listen, but continuing this dialogue between ambitious clicks is very fruitful. The Swedish/Danish jeepform tradition is, I think, a sort of love/hate child between Nordic larp, US indie and Danish tabletop. The US indie crowd is discussing Solmukohta at the Story Games forum.

Ideas on jobs available for larpers because of their larping skils.

Some random notes  I made during the event:
”We have a special way of playing the post-death game.” -Alexey Fedoseev on Russian larps.
A StPetersburg game had in-game elections. If the conservatives won, the city was taken into history. With liberals, to the future.
Larps are not artificial, they are artifactual.
The Hollow Man Syndrome = there is no character, the player has to use their own experiences.
Read the book The Art of Curating Worship, a guidebook for Christian priests.

Solmukohta 2012 appreciation thread: http://laivforum.net/threads/20275-Solmukohta-2012-appreciation-thread!
Solmukohta talk on Twitter is here: https://twitter.com/#!/search/%23sk2012
My Nordic Larp Talk: http://nordiclarptalks.org/post/20957499776/how-to-become-a-god-mike-pohjola

A Finnish delicacy with an informative sign.

 

Kesänovelleja

Lähden pian kesälaitumille täältä työhuoneeltani, joten tarjoankin teille vähän kesälukemista. Minulta ilmestyi nimittäin eriskummallinen kertomus sekä Ylioppilaslehdessä että Aalto-yliopiston Ainossa.

Olen kirjoittanut ja ideoinut nämä aivan eri aikaan, mutta molemmissa nuori aikuinen helsinkiläinen matkustaa Karjalaan nostalgisoimaan. Huomio, Markku Pölönen, tarinoiden elokuvaoikeuksia ei ole vielä myyty! Paljon muuta yhteistä näillä ei olekaan, paitsi ehkä että molemmat ovat myös vähän arkirealismista irrallaan, mutta niinhän minulla usein…

Ylioppilaslehden kesänovelli on nimeltään Vanhan linnan salaisuus, ja löytyy myös nettimuodossa.

Ainossa on kolmeosainen seikkailu nimeltä Maan korvessa. Se ilmestyi Ainoissa 2/2011, 3/2011 ja 4/2011. Ensimmäinen lehdistä on näköislehtenä netissä (tarina alkaa ihan loppusivuilla), muita joutuu ilmeisesti vielä odottelemaan…

Ihmisen poika lähetetty kustantajalle

Olen viimeiset pari vuotta kirjoittanut romaaniani Ihmisen poika aina, kun muilta töiltä, opiskelulta ja elämältä liikenee aikaa. Pari päivää sitten sain sen ensimmäisen version valmiiksi ja lähetin kustantajalle. Jos kirja painetaan tuollaisenaan, niin se olisi varmaan jotain 450-sivuinen tiiliskivi, eli tulihan sitä sepusteltua.

Kirja on omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani, ja sijoittuu suurinpiirtein vuosiin 1977-2004. Taustalla on paljon omia nuoruudenkokemuksiani, joista tärkein on ihmepelastuminen jonka jälkeen aloin miettiä, onko Jumalalla minun varalleni joku erityinen suunnitelma… Olenko ehkä Jeesuksen toinen tuleminen?

Lisäksi larppaamista, ihmissuhteita, turpiinsaamista, rippileirejä, uskonnollisia kokemuksia, graffiteita, korruptiota ja kaikenlaista muuta jänskää. Pyrin myös maalaamaan kuvaa nuoruuteni Ulvilasta, Naantalista ja Turusta. (Sittemmin muutin tänne Helsinkiin, mutta sitä on maalailtu romaaneissa riittämiin.)

Kirjoittamisprosessi on ollut aikaaviepä ja henkilökohtainen, joten melko helpottavaa viimein saada käsikirjoitus pakettiin.

Pari viikkoa sitten kiersin kännykkäkamerani kanssa joitain kirjan tapahtumapaikkoja Turussa, tässä joitain kuvia tuolta kiertueelta:

Jeesus-tutkimusta #5: Hyvää zombi-Jeesuksen päivää!

Ihmisen poika -romaanissa muistelen, kun vierailin ekaa kertaa tulevien ystävieni kommuunissa 90-luvulla, ja seinällä oli valokopioitu mustavalkoinen A4, johon oli piirretty kauhuelokuvajulistetta parodioiva kuva Jeesuksesta, joka astuu ulos haudasta zombin näköisenä. Tekstinä oli muistaakseni ”It’s Easter night, and he’s back from the dead!” ja ”He wants your immortal soul!” Piirtäjän nimi on unohtunut, eikä googlettamallakaan löytynyt kyseistä teosta, mutta jos muistatte kuvan, niin vinkatkaa.

Se oli silloin mielestäni hauska ja oivaltava (ja tosi rankka), mutta nykyään zombi-Jeesuksesta on tullut suorastaan internetin arkea. Niinpä pääsiäissunnuntaita, jolloin evankeliumien Jeesus nousi kuolleista, kutsutaankin nimellä Zombie Jesus Day. Tässä vähän jälkijunassa hieman zombi-Jeesus-materiaalia. Osa uskoo olevansa oivaltavia, mutta monet jatkavat vain nettiperinnettä ja viittaavat jo tunnettuun ilmiöön.

Turun koulukunnan manifestin vuosipäivä

Se oli julkaistu edellisenä päivänä ja myin niitä tapahtumassa. Kun annoin Mika Loposelle kappaleen, hän poltti sen ulkona tuhkakupissa. Kaikki katsoivat ja hurrasivat. Huusin: ”Get them while they’re hot!”

Tänän on Turun kouluikunnan manifestin kymmenenvuotispäivä. Se on roolipelimanifesti, joka tukee hahmoeläytymistä pelaajan päämääränä ja rehellistä maailmasimulaatiota pelinjohtajan maalina. Kaikista kirjoittamistani teksteistä se on herättänyt eniten keskustelua.

Siihen aikaan keskustelu roolipeliteoriasta keskittyi kysymykseen ”saako roolipeliteoriasta keskustella vai pilaako se koko harrastuksen?” Kun yritimme keskustella teoriasta ja käytännöstä ja siitä, mikä meistä on kiinnostavaa, meitä usein syytettiin siitä, että pilaamme hauskan kaikilta, koska ei sitä ole tarkoitus ottaa vakavasti, sen on tarkoitus vaan olla kivaa. Mutta oliko se kivaa? Voisiko se olla kivempaa? Mitä kiva tarkoittaa? Onko kivaa pelata hahmoa jolle tapahtuu kauheita asioita? Onko hauskaa, jos pelinjohtaja ei ole suunnitellut peliä kunnolla vaan repii kaiken hihastaan? Eivätkö jotkut kivat roolipelikokemukset ole kivempia, jos yrittää todella tuntea mitä hahmokin tuntee sen sijaan että vain esittäisi?

Keväällä 1999 norjalaiset roolipeliteoreetikot Eirik Fatland ja Lars Wingård kirjoittivat Dogma 99:n, ”ohjelmajulistuksen LARPin vapauttamiseksi”. He esittivät, että larpit voivat olla mielekäs väline taiteelliselle ilmaisulle ja että se pitäisi ottaa vakavasti. Olimme samaa mieltä. Sitten he jatkoivat, että roolipelit ovat enemmän näyttelemistä kuin eläytymistä ja että pelinjohtaja on lineaarinen tarinankertoja sen sijaan että olisi vuorovaikutteinen tai monilineaarinen mahdollistaja. Moista en tietenkään voinut sietää, joten minun oli kirjoitettava auki ensimmäinen osa manifestista, joka siihen asti oli elänyt vain kuvitteellisena nimenä. Siitä tuli Larppaajan siveysvala, jonka julkaisin netissä syksyllä 1999.

Dogma 99, kuten tanskalainen edeltäjänsä Dogme 95, sisälsi sääntöjä joita pelinjohtaja voisi käyttää haastaakseen oman tapansa tehdä taidettaan. Useimmat ymmärsivät, että näitä sääntöjä on kirjoittajien mukaan käytettävä jokaisessa pelissä, ja pitivät koko tekstiä höyrypäisenä. Turun koulukunnan Larppaajan siveysvalassa sen sijaan todellakin oli sellaisia sääntöjä, joita oli toteltava kun pelaa ”turkulaisen tyylin” pelissä. ”Puhun vain hahmossani pelin aikana” ja sitä rataa. Useimmat huomasivat, että pelaajien odotettiin seuraavan pelinjohtajan visiota ja ymmärsivät väärin, että roolihahmolla ei olisi vapaata tahtoa pelissä. Olisi pitänyt kirjoittaa se paremmin.

Joka tapauksessa Siveysvalasta oli paljon keskustelua ja päätin kirjoittaa itse Manifestinkin. Vuosittainen pohjoismainen larppikonferenssi Knutepunkt tuli Helsinkiin sinä vuonna ja sitä edelsi bileet (nykyisen ruotsinsuomalaisen julkkisjournalistin) Johanna Koljosen äidin asunnolla. Se oli keskiviikko 23:s helmikuuta, 2000. Siellä annoin ja myin ensimmäiset kappaleet manifestista, jonka olin kirjoittanut edeltävinä muutamana päivänä ja hakenut aamulla digipainosta. Kannessa oli kirjoitusvirhe, koska en tiennyt mitä eroa on sanoilla ”manifest” ja ”manifesto”.

Tuolloin Knutepunkteissa ei vielä ollut seminaarikirjoja, joten ihmiset olivat ihmeissään ja huvittuneita. Kappale manifestia poltettiin protestina. Paneelikeskustelussa minä ja Eirik Fatland otimme yhteen. Myöhemmin meistä tuli hyviä ystäviä ja järjestimme useita larppejakin yhdessä, ainakin pelit inside:outside ja (Juhana Petterssonin kanssa) En kadu mitään.

Seuraavana ja sitä seuraavana vuonna kaikki halusivat kirjoittaa manifestin vastauksena Turun koulukunnalle ja Dogma 99:lle. Syntyi Roihuvuoren manifesti, Meilahti-tyyli, Bristolin manifesti, Manifesti-manifesti, The Manifest Sunday ja tusinoittain muita. Jotkut käsittelivät roolipeliteoriaa, toiset olivat parodioita, useimmat kertoivat kirjoittajan omista pelimieltymyksistä ilman pyrkimystä pakottaa ketään muuta pelaamaan niiden mukaan. (Vaikka pakottaminen tietysti kuuluu manifestin tyylilajiin.)

Turun manifesti ilmestyy netissä toisinaan näkyviin ja aina uudet ihmiset suuttuvat sille. (Tämä 4chanista arkistoitu keskustelu kannattaa tsekata!) Sitten joku huomaa, että onhan tossa ihan hyvä pointti, ja keskustelu siirtyy roolipeliteoriaan. Ja joskus joku pitää siitä niin paljon, että kääntää sen omalle kielelleen. Toistaiseksi on Le Manifeste de l’Ecole de Turku ranskaksi, Manifest Školy Turku slovakiksi ja Manifest Školy Turku tsekiksi. Tänään julkaisen Larnir Haigh’n enäjänkielisen käännöksen. Nauttikaa!

Sittemmin olen kirjoittanut muita artikkeleita, jotka miellän osaksi Turun koulukunnan kanonisia tekstejä, ja kandityöni ja graduni on tarkoitus käsitellä larppeja, rituaaleja, Aristotelesta, Nietzscheä ja eläytymistä. Turun koulukunta elää.

Voisi olla hauskaa tehdä tämän vuoden Knutpunktissa Tukholmassa jotain erityistä manifestin kunniaksi. Ideoita saa esittää.

Ja lopuksi, juhlavuoden kunniaksi, tässä joitain valokuvia vuodelta 2000. Mukana iso liuta nykyisiä pelitutkijoita ja muita alan nimihenkilöitä nuoruuden kukkeudessaan. Nyt lähdenkin roolipelaamaan!

Portrait of the author as a young man.

Lipunpolttajat Wreck-a-Moviessa

Lipunpolttajat-novellielokuvani lähestyy esituotantoa… Tein leffalle Wreck-a-Moviessa yhteisöllisen sivun, jossa voi mm. suositella oikeistolaista musiikkia ja rajun näköisiä kuvauspaikkoja Helsingistä. Tulkaahan apuun 🙂 http://www.wreckamovie.com/flagburnerslipunpolttajat2

Lisäbonuksena blogin lukijoille myös pari kuvaa taannoisesta käsikirjoituskokouksesta. Olisipa kaikki taustatutkimus näin konkreettista. Lipun ostin tietenkin goottivaatekaupasta Lontoon Camden Marketilta.

Minervasta lehden kuolemaan

Aika rankka viikko takana.

*

Lipunpolttajien kuvausten alku on viivästynyt (alunperin piti aloittaa ensi viikolla), mikä on aiheuttanut paljon ylimääräistä päänvaivaa, stressiä ja häslinkiä.

Toisaalta aikaa on vapautunut myös muuhun toimintaan. Niinpä olen ollut mielenosoittamassa, näyttelemässä tulevassa Espoo-sketsisarjassa goottia antikvaaria, haudannut yhden aikakauslehden ja pohtinut Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ilmettä.

*

Maanantaina pidettiin Riimuahjo Oy:n hallituksen kokous, jossa päätettiin lopettaa Roolipelaajan julkaiseminen. Lehti tuotti jatkuvasti tappiota, eikä enää ollut kykyjä sijoittaa siihen omaa rahaa. Se oli meille kaikille henkilökohtaisesti tärkeä projekti, joten sen lopettaminen oli raskas päätös.

Roolipelaajan loppumista on puitu pitkällisesti, eikä aina kovin rakentavasti lehden omilla foorumeilla. Myös foorumit suljetaan tämän kuun lopussa.

Ihmeellistä, että roolipelaajien kaltainen aika omaleimainen porukka jaksaa olla näin hajanainen ja torailla keskenään. Syiksi olen kuullut kaikenlaista koulukiusaamisesta suomalaiseen kansanluonteeseen. Nyt on aika aikuistua ja alkaa yhdessä luoda parempaa roolipeliskeneä ja ainaisen naljailun sijaan tukea uusia toimijoita.

*

Torstaina pidettiin Eduskuntatalolla ensimmäinen oranssi mielenosoitus korruptiota vastaan. Olin mukana järjestämässä ja myös puhujana, mutta taustalla oli useampi iso uusia vaaleja vaativa nettiyhteisö, mukaan lukien itse pyörittämäni Eduskuntavaalit 2010. Myös aikaisemmat demokratian hautajaiset saavat nyt tästä jatkoa.

Kuva: Tommi Tampio

Paikalla oli alle sata oranssiin pukeutuneita mielenosoittajia, mikä ei ole vielä paljon, mutta jos porukan määrä edes tuplaantuu joka viikko, on meitä pian tuhansia ja sitten kymmeniätuhansia. Vanhasen korruptiohallitus ja ostettu eduskunta eivät kaatuneet tänä torstaina eivätkä kaadu ensi torstainakaan, mutta jonain torstaina ne kaatuvat, kunhan jaksamme olla aktiivisia.

Nyt meitä vilkuili portaiden nurkista moni kansanedustaja ja KMS-rahoilla itsensä ryvettänyt Ilkka Kanerva kipitti mielenosoituksen edustalta piiloon kansanedustajabussiin. Ike on paitsi kansanedustaja, myös Varsinais-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja, mistä käsin on tehnyt KMS-myönteistä politiikkaa. Vaadin häntä mikrofonin ääreen vastaamaan kansalaisten syytöksiin, mutta ei tullut.

Islannissa oli pitkälti sama tilanne ja siellä mielenosoittajien ja muiden oranssiin pukeutuneiden määrä kasvoi hiljalleen, kunnes hallitus lopulta kaatui. Meillä on puolellamme Suomen varsin puolueeton ja aktiivinen media, Islannissa kun valtalehdet yrittivät lähinnä piilotella valtaapitävien toilailuja. Jopa niin paljon, että entinen pääministeri ja keskuspankin pääjohtaja Davíð Oddsson palkattiin vähän potkujensa jälkeen valtalehti Morgunblaðiðin päätoimittajaksi.

Suomessa media ja kansa ovat selvästi samalla puolella, joten lähtökohdat ovat Islantiakin paremmat!

Seuraava tapahtuma on ensi viikon torstaina 15.10. klo 17 eduskuntatalolla. Pääset paikalle tai et, muista pukeutua oranssiin joka torstai. Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

*

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY kaipaa logoa ja graafista tunnusta. On debatoitu, pitäisikö sen olla modernistinen vai heraldinen, esittää aaltoja vai jotain symbolisempaa, ja sen sellaista.

Itse pidän klassillisesta kuvastosta ja se sopii mielestäni hyvin ajatukseen sivistysyliopistosta, ja lisäksi tarjoaa hyvää vastapainoa Aalto-yliopiston konsulttimaiselle logolle. (Samalla tavalla kuin ylioppilaskunta toivottavasti tarjoaa jotain pysyvämpiä arvoja ja sisältöjä yliopiston hallituksen teknokraattiselle linjalle.)

Antiikin jumaltarustossa on vain yksi jumala, jonka toimenkuvassa yhdistyvät kaikki moninaiset oppialamme: roomalainen neitsytjumalatar Minerva. Minerva oli viisauden, kaupankäynnin, taiteiden, kudonnan, kädentaitojen, sotureiden, lääketieteen, taikuuden ja musiikin jumalatar. Siinä tuli kieltämättä about kaikki Suomen korkeakoulut, mutta missään muussa jumalassa eivät yhdisty insinööritaidot, kaupankäynti ja taiteet.

Minerva myös auttoi Prometheusta varastamaan tulen (=kulttuurin) Olympos-vuoren jumalilta ja tuomaan sen ihmisille. Minervan lähin vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa on Pallas Athene. Hän ei ole käytössä muilla suomalaisilla yliopistoilla.

Ehdotin AYY:n edustajistolle, että valitsemme suojelijattareksemme Minervan ja hänet esitetään jollain modernilla tavalla visuaalisessa ilmeessämme.

Pohjolan häät 22.8.2009

Menin lauantaina naimisiin morsiameni Elina Lindroosin kanssa ja tein hänestä vaimoni Elina Pohjolan. Nyt lähdemme parin tunnin päästä häämatkalle Tanskan kautta Grönlantiin, joten sähköpostit eivät tavoita ennen kuin vasta 10.9.

Haimme häihin kalevalaista teemaa, ja niiden nimikin oli sanaleikkisästi – Pohjolan häät. Violetti oli teemaväri. Puheiden määrä (ja laatu) yllätti kaikki vieraat, meistä puhumattakaan. Itse vihkiminen tapahtui Liedon Linnavuoren laella tuomarin ja tietäjän toimesta. Olemme todella onnellisia 🙂

Tässä parit valokuvat (ottajina Claus Raasted ja Saara Malmila), lisää löytyy ainakin täältä:

http://www.clausraasted.dk/pohjolawedding
http://www.flickr.com/photos/henriblock/sets/72157622018650239/
http://www.flickr.com/photos/jaana-mari/sets/72157622129659180/

Ropecon-ohjelma

Eilinen aloittelijoille, vanhemmille ja opettajille tarkoitettu Arpacon tuli nähtyä. Reilu sata kävijää ilmeisesti piipahti ihmettelemässä, kokeilemassa ja kuuntelemassa. Eniten väkeä taisivat vetää vampyyrinhammastyöpaja ja mafialarppi. Lapsissa oli hauska nähdä alakouluikäisiä hevareita, mangusteja, nörttejä ja ninjoja, eli juuri sitä porukkaa, jonka houkuttelemista varten tapahtuma järjestettiinkin.

Sain myös käsiini tänään alkavan Ropeconin käsiohjelman. Salaisuusteema näkyy ainakin siinä, että kartassakin oli jotain tekstiä kääpiöriimuilla ja Hobitin lukemisesta on niin pitkään, että tekstin merkitys jäi hämärän peittoon… Toivottavasti pohjoinen on kuitenkin ylhäällä ihmiskarttojen tapaan.

Oma ohjelmani alkaa olla valmiina, joten voidaankin vilkaista vielä tapahtuman kiinnostavaan pelitarjontaan. Larppeja, pöytäpelejä ja demotusta. Viimeisenä se humoristinen mutta oudon kiehtova peli, missä itse ajattelin sunnuntaina pelata. Tänä vuonna Ropeconissa on kilpailu ennalta kirjoitetuista skenaarioista ja se näkyy myös siinä, että kiinnostavia pöytäroolipelejä on ohjelmakartassa.