Posts Tagged ‘Media’

h1

Vaalilupauksia ei voi keksiä jälkikäteen

21 lokakuun, 2015
Muistatteko, kun nykyiset hallituspuolueet ennen vaaleja kertoivat 10 miljardin leikkauksista, jotka kohdistuisivat mm. koulutukseen? En minäkään, mutta Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulle sunnuntaina kolumnoinut Tuomas Niskakangas ilmeisesti muistaa.

Screen Shot 2015-10-21 at 15.53.44Tuomas Niskakangasta tituleerataan sekä HS:n Washingtonin-kirjeenvaihtajaksi että politiikan ja talouden toimituksen uutistuottajaksi. 18.10.2015 julkaistiin hänen kolumninsa Sekasorto etenee aikataulussa. Sen perusteella voisi kuvitella, että musta on valkoista ja valheet totuuksia.

Niskakangas käy läpi Sipilän hallituksen tekemiä ideologisia linjauksia ja väittää, että ne olisivat olleet hyvin tiedossa jo ennen vaaleja. Näin ollen hallituksella olisi myös kansan mandaatti politiikalleen ja ”Pulinat pois!” olisi oikeutettu vaatimus:

”Hallitus ei peitellyt aikeitaan. Vaalien alla valtion säästö- ja uudistustarpeet olivat esillä. Kansa äänesti niitä puolueita, jotka korostivat suurien menoleikkausten tärkeyttä. Maahan syntyi äänestystulosta heijasteleva hallitus.”

Tämä on melkoinen analyysi esitettäväksi kolumnissa, sillä se on täysin vastakkaista mieltä kuin sata prosenttia muista Suomen hallituspolitiikkaa käsittelevistä asiantuntijakirjoituksista.

Sipilä meni vaaleihin sammutetuin lyhdyin eikä kertonut politiikastaan juuri mitään. Sen verran tiedettiin, että muutaman miljardin hän haluaisi leikata. Samaa lupasi Timo Soini. Stubbin Kokoomus puhu 5-6 miljardista. Yksikään äänestäjä ei äänestänyt kymmenen miljardin leikkauksien puolesta.

Erityisen törkeä on hallituksen päätös leikata koulutuksesta, kun sekä Stubb että Sipilä yksiselitteisesti julistivat, että koulutuksesta ei leikata. Soini ei sanonut asiasta juuta eikä jaata. Melko outoa, jos tämäkin on nyt kansan vika.

Kauppatieteen maisteri Niskakankaan itsekritiikki rajoittuu tähän lauseeseen: ”Joukkoviestimien on syytä katsoa peiliin, jos ihmiset eivät ymmärtäneet, että luvatut miljardien leikkaukset näkyvät ihan oikeasti ihmisten arjessa.”

Virkkeen alkuosaan on helppo yhtyä: Joukkoviestimien on syytä katsoa peiliin.

Sipilän leikkauslista ei voi jälkikäteen muuttua hallituspuolueiden vaalilupauksiksi, edes maan päälehden toimesta.

h1

TS-kolumni: Ylettömän hienoa

16 syyskuun, 2013

”Yleisradiota vastaisia argumentteja on keksitty runsaasti – se vääristää kilpailua, tiedonvälitys ei ole ”riippumatonta”, siellä on liikaa ruotsinkielisiä ohjelmia, se rakentaa Musiikkitaloa, siellä on liikaa henkilökuntaa ja niin edelleen. Todellisuudessa kyse on lähinnä siitä, että yksityisten mediafirmojen näkökulmasta YLE on valtion tukema kilpailija netin kriisiin ajamilla markkinoilla.”

kolumni_ylettomanhienoa_140913(Turun Sanomat, 14.9.2013)

h1

Dingon klassikkobiisien alkuperäisversiot

14 joulukuun, 2012

Dingo on palannut ja tehnyt biisin nimeltä Facebookissa. Siinä lauletaan mm. ”Olen tässä sun Ritari Ässä, nettitikkuja sydämessä”. Monet ovat sosiaalisessa mediassa sydämistyneet tästä.

Mutta biisihän on aivan yhtä runollinen kuin Dingon aikaisemmatkin biisit! Toki tuntuu hassulta, kun nyt lauletaan 2010-luvun menosta eikä 80-luvun tekniikasta.  Mutta ettekö muka ole kuulleet näitä originaaliversioita?

”Ja käsi kädessä maksamme kaukopuhelun ja varattua se niin tuuttaa. Ja tämä hetki saa luurin pian johtovaurioon kun linjan aution kanssasi jaan.”

”Illan värivalot on kaikille juhlaa. Telkkareita syttyy ja pidetään hauskaa. Vasen kätesi hakkaa nappeja säätimen. Antennit ei vain yllä katolle sankarin.”

”Sinä ja minä kimppataksilla, sinä ja minä telefaksilla, sinä ja minä aamukasteessa.”

h1

Haastattelu kroatialaisblogissa

7 joulukuun, 2012

Minua haastateltiin englanniksi Diary of a Croatian Larper -blogissa. Juttu on täällä.

Ehkä vielä suurempi kunnia oli, kun blogissa haastateltiin pari viikkoa sitten amerikkalaista ”Larp Girlinä” tunnettua Kaza Marie Ayersmania, joka kertoi omasta roolipeliyhteisöstään Georgian osavaltiossa. Ilmeisesti kirjoittamani Turun koulukunnan manifesti on täysin muuttanut heidän perusfantasiapelinsä, kun porukka tutustui siihen muutama vuosi sitten. Aika mieletöntä, kun manifesti on pian jo kolmetoista vuotta vanha!

Blogissa on muitakin hyviä juttuja, kannattaa tutustua.

Screen shot 2012-12-07 at 3.49.33 PM

h1

Kolumni: Kuka poimii maan hedelmät?

26 marraskuun, 2012

Kaivoslakia koskeva kolumnini, joka julkaistiin Turun Sanomissa 24.11.2012.

h1

TS-kolumni: Ei siihen saa koskea, se on taidetta

10 syyskuun, 2012

Turun Sanomissa 2.9.2012 julkaistiin osallistuvaa taidetta ruotiva kolumnini. Osansa saavat niin Kiasma kuin Kristian Smedskin.

Kolumnia kiiteltiinkin jo siitä, miten kulttuuri-ihminen (=minä) onnistuu laskeutumaan ”tavalliselle arhinmäkeläiselle tasolle”.

h1

Ehdotan Itämeriunionia saksalaislehdessä

29 elokuun, 2012

Minua haastateltiin Frankfurter Allgemeine Zeitungiin eurokriisistä. Ilmeisesti jokaisesta euromaasta etsittiin joku kirjailija tai muu kulttuuri ihminen kommentoimaan asiaa. Tässä oma panokseni PDF-muodossa tänään ilmestyneestä lehdestä. (Jutun kolme seuraavaa osaa ilmestyvät myöhemmin.)

Haastattelu tehtiin olympialaisten aikaan, joten pohdinta Itämeren Unionista ei ole mikään kannatushuuto Timo Soinille, joka sittemmin teki samansuuntaisen avauksen. Saksani ei ole niin hyvää, että pystyisin arvioimaan, onko tässä välittynyt ajatus siitä, että tämä voisi olla mielestäni nimenomaan kulttuurillisesti eheämpi ja historiallisempi liitto, eikä mikään reaalipoliittinen vaatimus.

Tässä vielä joitain pätkiä englanniksi tehdystä haastattelusta:

I believe the Lehman Brothers collapse and the current Euro crisis are but symptoms of the wider problems in our economic system. After the collapse of the Soviet Union, the 90’s and the 2000’s saw a huge deregulation of banks and markets, undemocratization of governments and market-driven globalization. This allowed for commercial banks and investment banks to fuse into huge banking conglomerates which are too big to fail. When governments base all their decisions on what’s good for the economy, this means that in fact it’s the banks that are in charge, not governments.

One starting point for the crisis was in 2005, when Germany and France pushed the EU to adopt the Basel II recommendations, tying European banks’ and even the European Central Bank’s credit rating systems to the American credit rating cartel of Moody’s and S&P. At least in Finland it seems the question ”Will this affect our influence in the EU?” has changed to ”Will this affect our credit rating?”. Finnish media and politicians take an unhealthy pride in having AAA rating and look down on the countries who score worse. Having a private credit rating cartel dictate European economic policies is a bit like having a doping manufacturer decide on how to check the Olympic athletes for illegal substances.

*

The criticism against EU and the Euro has always been vocal, but it seems to gain new momentum now. So far it’s been mostly the conservatives and the nationalists who are against the monetary union, but now there’s also lots of doubts from the left and the right. The current coalition government consists of capitalists, socialists, social democrats, greens, Christians and the Swedish language party, and even though they’re officially for supporting Spain, their ranks seem to be falling apart.

The most common public opinion is that there are great problems with the Euro, because the ”southern” countries have wide-spread corruption and even that the southern people are lazy. It’s seen as unfair that the honest, hard-working northerners like Finns and Germans have to carry more than their rightful share. This just goes to show how people in a complex situation are desperately looking for easy answers and guilty parties.

*

First of all, Germany has a much larger vested interest in the well-being of Spanish banks, since many of those banks are credited by German and French banks. From an economic perspective, it makes perfect sense for Germany to want to bail out their own banks. For Finns, the question is much more complicated, and mostly based on the idea that if the Euro fails, it will probably somehow negatively affect Finns, as well, maybe.

Also, at least according to the newspapers, Merkel’s government hasn’t had such an easy time in getting the Germans or even the Bundestag to approve bailing out banks with tax money, either.

Another factor is Finland’s very complex government coalition. When the government was formed a year ago, the large Social Democrat Party and the mid-sized Left Alliance were needed to make up a majority in the parliament. But they wouldn’t join the right-of-center National Coalition Party -lead government unless everyone agreed they would make the shareholders of the bailed-out banks responsible, as well. I think this was a good idea, since otherwise the shareholders would have made lots of profit without sharing none of the risks. In practice this has been problematic, as it means Finland has to go through special negotiations with each bailed-out country, and after the negotiations all the other countries might feel like they’re been cheated, if they don’t have a chance to get the same benefits as Finland has.

However, our (Social Democrat) Finance Minister Jutta Urpilainen has a very strong position at the moment, since she has just successfully negotiated the Spanish bail-out agreement, which seemed very unlikely at the time.

*

Whenever someone says there is no alternative, I become sceptical. Both Finnish and German governments have been very adamant in this policy of no alternatives, which for means that there is something for someone to gain by saying this. It’s possible they really do believe that one more bankrupt bank would result in a total chaos and a new Great Depression. But it’s equally likely that they are so closely connected to the banks that they have no choice except bail them out over and over again. It’s also possible that the situation is so complex even the politicians have no idea what would happen, and have chosen to avoid all risks, even though the bill seems to be quite high.

One thing I’m certainly glad the Bundestag did, is not allow the money to go to Spanish banks directly. Giving it to either the Spanish governments for them to help the banks, or having ECB control the bank regulation first seems like a step in the right direction.

*

I don’t know if ”the idea of Europe” ever really did exist. I remember in the 90s when the European Community and European Union were advertized as carrying on the great Greek traditions of democracy and equality and so forth. All the brochures and early websites were full of pictures of Athenian temples and Olympian gods. In a way, the idea of Europe was suddenly and artificially created on top of Greek antiquity. And now there’s talk of throwing Greece out of the Union entirely.

So if we’re not building Europe on the traditions of ancient Greece, what are we building it on? There certainly have been movements and empires that have spanned large parts of Europe, but none that would even closely resemble the European Union. We’ve had the Roman Empire, the two Catholic Churches, the Ottoman Empire, the Renaissance, the Reformation, the Enlightenment, Napoleon’s Empire, and lots and lots of wars. Previously we were part of the West heroically standing against the Soviet Bloc, and now suddenly that Bloc makes up half of the Union. We’re a continent split apart religiously, politically, ethnically, linguistically, culturally, and don’t really have much in common, apart from the Euro.

If you want to talk about ideas, I think a Mediterranean Union and a Baltic Union would make much more sense, even though they’re tied together by sea instead of land. The Mediterranean Union would carry on the ideas of Greece/Roman classicism, the Catholic Churches, the Ottoman Empire and the Roman Empire. The Mediterranean Union could consist of Spain, France, Italy, Greece, Turkey, and possibly Northern African and Middle Eastern democracies. Austria, former Yugoslavia, the Ukraine, Bulgaria, and such countries might also be members. The Roman languages and Arabic would be the common languages.

The Baltic Union would be based around the tradition of the Hanseatic League, Protestantism, Norse and Slavic paganism, Secularism and the German, Danish, Russian and Swedish Empires. The member states of the Baltic Union would be all the Nordic, Baltic and Benelux countries, Poland, Germany, Czech, Russia and the UK. The common languages would be German, English and Russian.

Central European states would be welcome to join in, possibly some would want to split two ways.

The birth of the EU was in preventing yet another great war in Europe. I agree this is a lofty goal, and these two unions might easily fall into feuding. Strong economic and political ties would ensure this doesn’t happen.

h1

Halla-ahoa ei pitäisi erottaa

13 kesäkuun, 2012

Media ja poliitikot ovat sitä mieltä, että Halla-ahon pitää jättää hallintovaliokunnan puheenjohtajuus, koska hän on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja koska hän on ”vähätellyt ja kyseenalaistanut oikeusistuimien toimivaltaa”.

Blogi ja tuomio

Rasistisia kirjoituksia viljelevän maahanmuuttovastustajan istuminen maahanmuutosta päättävän valiokunnan johdossa voi johtaa muihinkin kaameisiin tilanteisiin. Mitä, jos törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomittu henkilö istuisi vastaamassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöstä ja NATO:sta? Mitä, jos yksi eduskunnan pahimmista kapitalisteista ja pankkien hännystelijöistä (joka 2008 vaaleissa sai yrityksiltä yli 30 000 euroa vaalirahaa) olisi eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja? Mitä, jos oikeusministeriksi tulisi henkilö, joka on hallitusneuvotteluissa aktiivisesti yrittänyt estää harmaan talouden vastaisia toimia? Mitä, jos monella istuvalla kansanedustajalla ja valiokuntajohtajalla olisi päällä korruptiosyyte?

Näinhän on juuri nyt. Halla-ahon ennen kansanedustajuutta kirjoittama tahallisen provosoiva blogimerkintä ei mielestäni ole mikään häkellyttävä erityistapaus. Blogikirjoitus on aika lapsellinen ja sillä Halla-aho suorastaan kaivaa verta nenästään, mutta edes siitä saatu tuomio Korkeimmassa oikeudessa ei mielestäni tee Halla-ahoa sen vähemmän sopivaksi kansanedustajaksi kuin monta hänen kollegaansa.

Olen sitä mieltä, että Halla-ahoa ei olisi alunperinkään pitänyt valita hallintovaliokuntaan tai itse asiassa edes eduskuntaan. Mutta hän sai viime eduskuntavaaleissa Helsingissä toiseksi eniten ääniä heti Paavo Arhinmäen jälkeen, ja niinpä hänestä tuli kansanedustaja – halusin minä sitä tai en. Eduskunta jyvittää valiokuntapaikat puolueille ja puolueiden eduskuntaryhmät jakavat ne sitten keskenään. En aivan ymmärrä, miksi henkilökysymykset jätetään eduskuntaryhmille, mutta koska niin tehdään, oli Perussuomalaisilla täydet valtuudet nimittää Halla-aho hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi – halusin minä sitä tai en.

Oikeuden vähättely

Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Lain­sää­tä­jän ei pi­dä puut­tua oi­keus­is­tuin­ten yk­sit­täi­siin rat­kai­sui­hin, saa­ti vä­hä­tel­lä tai ky­seen­alais­taa oi­keus­is­tuin­ten tuo­mio­val­taa. Näin te­ke­mäl­lä Hal­la-aho kai­vaa maa­ta myös it­se sää­tä­mien­sä la­kien al­ta.”

Hesari viittaa Halla-ahon tiedotteeseen, jossa hän itse kirjoitti siis näin: ”Ottamatta sinänsä kantaa kko:n päätökseen – joka mielestäni on väärä ja epäoikeudenmukainen – , on syytä muistaa, että…” Ja: ”Kko:n päätöstä ei kannata pitää minään taivaallisena totuutena. Se on muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta. Se, että hovi- ja käräjäoikeuden tuomarit olivat tulleet päinvastaiseen johtopäätökseen, osoittaa, että tulkinnanvaraa oli.”

Puuttuuko Halla-aho oikeusistuimen yksittäiseen ratkaisuun? Kyllä.

Vähätteleekö Halla-aho oikeusistuimen tuomiovaltaa? Ei.

Kyseenalaistaako Halla-aho oikeusistuimen tuomiovallan? Ei.

En ole missään nähnyt vihiä siitä, että Halla-aho sanoisi, että ei aio seurata oikeuden määräystä. Hän on sakoista maksanut jo 330€, joten uuden tuomion myötä maksettavaa on vielä 70€. Ainakin hän itse on sanonut sen maksavansa. Hän siis aikoo totella oikeusistuimen tuomiota.

Mielestäni on päivänselvää, että kuka tahansa vapaan maan kansalainen – jopa kansanedustaja – joka on mielestään väärin tuomittu, on oikeutettu näin sanomaan. (Sivumennen sanoen, minustakin Halla-aho oli väärin tuomittu, varsinkin kun hänen blogistaan ja Hommaforumilta löytyisi paljon törkyisempiäkin lausuntoja kuin nuo lähinnä retoriikan piikkiin menevät heitot. Mutta se ei nyt kuulu tähän.) Niin siis Halla-ahokin ”puuttuu” oikeuden ratkaisuun. Hän ei kuitenkaan sano, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja vaatii Kko:ta käsittelemään asian uudelleen. Hän vain sanoo, että päätös oli hänestä väärä ja epäoikeudenmukainen.

Aivan samoin teki myös esimerkiksi ETYJ:in ja NATO:n parlamentaaristen yleiskokouksien Suomen valtuuskuntien puheenjohtaja Ilkka Kanerva, kun hänet tuomittiin törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. YLE uutisoi Kanervan kannanotosta näin: ”Kanerva aikoo valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hän kirjoittaa tuomion olevan väärä, sillä hän ei ole mielestään syyllistynyt rikokseen.” […] ”Kanerva määrättiin ehdollisen vankeustuomion lisäksi pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. […] ”Kanervan mukaan mitään puhetta ei ole ollut kansanedustajan luottamustehtävien tai valiokuntapaikkojen jättämisestä.”

Voimme olettaa, että jos kansanedustaja (ja suuren valiokunnan varapuheenjohtaja) saa tuomion Nuorisosäätiö-jutussa, hänkin on sitä mieltä, että tuomio on väärä ja epäoikeudenmukainen. Eikä se mielestäni ole oikeuden halventamista.

Lainsäätäjät siis puuttuvat koko ajan heitä itseään koskeviin oikeuden päätöksiin, eikä Halla-aho mitenkään vähätellyt tai kyseenalaistanut oikeusistuimen tuomiovaltaa. Tietenkään hänen ei olisi kannattanut muotoilla tiedotettaan aivan siihen sävyyn, mutta se ei mielestäni vielä ole peruste millekään poliittiselle ajojahdille.

On aika selvää, että tässä pitkään kytenyt halu syrjäyttää Halla-aho hallintovaliokunnasta on nyt löytänyt itselleen keppihevosen. Se halu kytee minussakin, suorastaan roihuaa, mutta mielestäni eduskunta halventaa itse itseään tällä kikkailulla.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensinnäkin Halla-ahon kannattaisi kirjoittaa uusi tiedote, jossa hän ilmoittaa kunnioittavansa ja tottelevansa oikeuden päätöstä ja maksavansa saamansa sakot. Hänen kannattaisi myös sanoa, että nyt kansanedustajana hän ei enää kirjoittaisi sitä alkuperäistä blogimerkintäänsä ainakaan sillä tavalla muotoiltuna kuin teki yksityishenkilönä. Hän on niin taitava retorikko, että hän osaisi varmasti myös esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön eduskunnalle ja oikeuslaitokselle ilman, että menettää kasvojaan. Hän voisi jopa korostaa, että kannattaa vallan kolmijakoa.

Eduskunnan kannattaisi painaa tämä asia villasella, mutta samalla reagoida internetin, sosiaalisen median, läpinäkyvyysvaatimusten yms paineisiin ja todeta, että vaalikauden alussa ei voida tietää, säilyykö yksittäisten edustajien luottamus. Olisi aivan paikallaan vaikka aina kesätauon jälkeen tarkistaa toimielinten kokoonpano. Näin jatkossa voitaisiin joustavammin reagoida yllättäviin tilanteisiin, eikä kaikki olisi esimerkiksi rikoksesta tuomittujen edustajien oman harkinnan varassa.

Perussuomalaisten ja Timo Soinin pitäisi sanoa, että tämä on vakava asia, jota puidaan eduskuntaryhmän sisällä. Kurinpalautus on varmasti paikallaan ja ehkä sellainen on tulossakin, mutta ei anna hyvää kuvaa puolueesta, että asia näytetään painavan villasella.

Median pitäisi pistää jäitä hattuun. Ylenmääräinen opposition kritisointi tuntui oudolta silloin, kun oma puolueeni istui siellä ja tuntuu edelleen oudolta, kun Vasemmisto on hallituksessa. Median pitäisi olla vallan vahtikoira, joka syynää tarkasti esimerkiksi pääministerin ja valtiovarainministerin tekemisiä, sen sijaan että kohdistaa terävimmät piikkinsä vähäisempien päättäjien ahdisteluun. (Tällä en tarkoita, että olisi käynnissä joku perussuomalaisten ajojahti. Kansanedustajien sikailuista pitää myös kertoa kansalle.)

Korkeimman oikeuden tulisi ottaa tekstien konteksti ja sävy paremmin huomioon. On totta, että Halla-ahon seuraajat osaavat lukea hänen tekstejään rivien välistä, mutta rivien välissä ilmaistuja asioita ei voi kieltää. Ainakaan demokratiassa.

Lopuksi

Edustaja Halla-ahon kirjoittama avoin vastaus Meri Valkamalle oli aivan loistava. Lisää tällaista, vähemmän pikkusieluista nysväämistä ja maahanmuuttajien demonisoimista! Ja hyvää kesää!

h1

Kyllä, me joisimme vähemmän!

31 toukokuun, 2012

JC Decaux’n mainostauluihin, bussipysäkeille ja muualle on ilmestynyt jonkinlaisia metamainoksia. Ne ovat mainostamista käsitteleviä mainoksia, jotka yrittävät torpata hallituksen ehdotuksen kieltää alkoholin mielikuvamainonta. Ja ovat muuten todella idioottimaisia.

Julisteen kuvissa on sampanjapulloja ja kauniita naisia ja tällaista perinteistä ökykuvastoa, sekä teksti: ”Joisitko vähemmän alkoholia, jos tämä mainos kiellettäisiin?”

Ajatuksena on tietenkin, että mainoksen näkevät ihmiset ovat heti raivoissaan, että ”no en varmana joisi, minuun eivät mitkään mainokset vaikuta sitten niin tippaakaan! Nytten mää haluan tehdä jotakin! Mitä mää voin tehdä?” Onneksi julisteessa on myös linkki Facebook-sivulle.

Todellinen motivaatio on tietenkin, että mainoksen omistaja ja julkaisija JC Decaux sekä suunnittelija, mainostoimisto Bob Helsinki pelkäävät (varmasti aivan perustellusti) menettävänsä tuloja, jos alkoholimainostus vähenee. Mitään kansanterveydellisiä ajatuksia tähän varmastikaan ei kytkeydy, vaan huoli on osakekursseissa.

Mutta nyt tuntuu, että he sahaavat omaakin oksaansa.

Esimerkki

Otetaanpa lähtöoletukseksi, että mielikuvamainonta toimii todella hyvin.

Jos olisin nuori ekonomi, joka päätyy Olville vastaamaan firman markkinointi- ja tiedotusbudjetista, olisin tietysti näiden mainosten ympäröimänä koko ajan ulkona liikkuessani.

Mainokset saisivat minut uskomaan, että alkoholin mielikuvamainonta ei lisää ihmisten alkoholinkäyttöä. Mutta minun tehtäväni on lisätä kulutusta. Joudun siis keksimään muita konsteja myynnin lisäämiseksi, vaikka pullojen suunnittelun tai viraalimarkkinoinnin. Koska selvästikään ihmiset eivät joisi enempää vaikka mainoksia olisi kuinka paljon.

(Jos taas olettaisimme, että mielikuvamainonta EI toimi, ekonomi voisi tutkimusten pohjalta tehdä objektiivisen analyysin, jossa toteaa, että mielikuvamainonta ei toimi, ja vetäisi mainokset pois.)

Voisiko tagline olla: ”Alkoholin mielikuvamainontaan sijoitetut miljoonat ei lisää alkoholin myyntiä!” ”Mainostaminen on iso rahareikä, joka ei tuo firmoille lisätuloja!” ”Mainostaisitko vähemmän, jos tajuaisit, että siitä ei ole hyötyä?”

Tietenkin mainostamisesta todellisuudessa on hyvin paljon hyötyä ja ihmiset todella juovat enemmän, kun joka paikka on täynnä alkoholin mielikuvamainontaa. Tämän varmasti jokainen henkilö JC Decauxilla ja Bob Helsingissä ymmärtää oikein hyvin. Se, että mainosalalla toimii aikamoisia valehtelevia likasäkkejä, ei varmastikaan ole mikään yllätys.

JC ja Bob

JC Decaux ajaa asiaa myös lehdistötiedotteellaan.

”Katukuvassa näkyvä Vähentäisitkö alkoholin kulutustasi ­-kampanja haluaa muistuttaa, että Suomessa on tahoja ja kansalaisia, jotka vastustavat lakiesitystä alkoholilainsäädännön muutoksesta. Tätä tukee tuore Taloustutkimuksen toteuttama kysely, jonka mukaan 93 prosenttia suomalaista uskoo, ettei mainonnan rajoittaminen vähentäisi heidän alkoholikulutustaan.”

Hirveen kiva hei! Väite, että enemmistö USKOO, että mainonnan rajoittaminen ei vähentäisi heidän ryyppäämistään, on idioottimainen. Ei minustakaan tunnu, että karkkien mainostaminen johtaa karkkien syömiseen tai kokiksen mainostaminen johtaa sokeriliemen ryystämiseen, mutta jos nyt ihan tarkkaan mietitään, niin jostakin se impulssi tulee, että mässyä tai limpsaa on saatava. Joskus se tulee sokerin himosta, joskus siitä, että olemme oppineet, että elokuvissa istumiseen kuuluu karkki ja vapauteen ja hiekkarantoihin kuuluu virkistävä Coca-Cola.

Jos olisi kysytty ”Uskotko, että mainonnan rajoittaminen vähentäisi joidenkin ihmisten alkoholikulutusta”, tulos olisi varmaankin ollut varsin erilainen. Muuthan nimittäin ovat huomattavan alttiita mainosten manipuloivalle vaikutukselle, mutta juuri ”minä itse” on täysin immuuni niille. Hänelle ei kannata mainostaa mitään.

Ja vaikka tämä mielipide olisi jotain objektiivista faktaa, ei se siltikään tarkoittaisi mitään. Jos 93% suomalaisista todellakin on resistantteja alkoholimainonnalle, eivät he varmaan muutenkaan ole pahimmassa riskiryhmässä. Mutta entä ne 7% (eli noin 350 000) suomalaista, jotka voitaisiin pelastaa alkoholismilta ja kaikenlaisilta inhottavilta sairauksilta ja – hei! – pitämään ihanasti kiinni työelämässä pitempään, olisiko parin lonkeromainoksen pudottaminen heidän elämistään ihan hirveän paha hinta?

Bob Helsinki maalaa vielä kaameamman kuvan synkän totalitaristisesta tulevaisuudesta:

”Huhtikuinen lakiluonnos kieltäisi mietojen alkoholijuomien ulkomainonnan ja muun yleisissä tiloissa näkyvän mainonnan kokonaan. Se tarkoittaisi alkoholimainonnan katoamista esimerkiksi pysäkeiltä, urheilukentiltä ja lätkäjoukkueiden pelipaidoista.”

Voi ei! Siis mä en varmaan vois edes elää maailmassa, missä lätkäjoukkueiden pelipaidoissa ei olis kaljamainoksia! Millaista urheilua voi tapahtua, jos kaukaloissa mainostaa vaan jotkut vakuutusfirmat ja välinevalmistajat ja paikalliset rautakaupat ja sadat ja tuhannet muut ei-viinafirmat? Vaihtoehtoina olisi siinä tilanteessa enää vallankumous, harakiri tai muutto Amerikkaan.

Lopuksi

Myös meillä kampanjan vihaajilla on Facebookissa sivu. Osallistu dynaamiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa! Minä joisin vähemmän.

h1

Solmukohta on mahtava!

20 huhtikuun, 2012

Kirjoitin englanniksi ajatuksia ja muisteloita viime viikonlopun Solmukohdasta. Tällaisia:

Some thoughts and reminiscences from this year’s Solmukohta (Knutepunkt) in Finland. Solmukohta started as a conference/festival of Nordic larpers and has become a conference/festival of international larpers interested in the tradition of Nordic larp.

I’ve been a regular Knudepunkt goer since the third one in 1999. I haven’t missed a single event before last year’s one in Denmark. Which meant it was amazing to go back there this year when it was held in Helsinki.

This year apart from all the Nordics, I talked to people from Russia, Croatia, Israel, Germany, England, Latvia, Italy and the United States. On top of that I know we had visitors from pretty much all around Europe from Portugal to Latvia, from England to Bulgaria. So it’s really becoming international.

The editor of this year’s Solmukohta book States of Play, Juhana Pettersson, observed that ”Nordic larp” has become a tradition independent of the Nordic countries. So you can have Nordic larp in Mexico or Egypt. But you can also have larps in Finland that belong to some other tradition or remain more or less unaffected by that tradition. And that way you can even have Nordic larp being in dialogue with Finnish larp, and I guess my own Täällä Kirjokannen alla had quite a bit of that going on.

For me the whole experience started with the Nordic Larp Talks on Wednesday in Club PRKL in downtown Helsinki. You can see my talk titled How To Become a God, and all the others here.

Would you buy a used god from this man? Photo by Tuomas Puikkonen.

Next day all three hundred and sixty of us got on buses that drove us to the conference hotel Kiljavanranta next to some lake in the middle of the Finnish forest with some patches of snow left.

I ran two programs this year. One was called the Folk Fantasy Workshop, based on my article in States of Play (PDF). I gave a short presentation on the world in Täällä Kirjokannen alla, and then we started workshoping on taking each participants’ own country/nation/tribe/city/identity and turning that into a folk fantasy world. We had people from Sweden, China, Croatia and Russia present, and we had hardly gotten started when we already had to stop. The workshop might’ve been over ambitious, but I think the participants still made some interesting connections and maybe had some ideas they can later use for whatever they wish.

The other item was originally titled Contacting the Characters Within You, a self-help kind of approach to taking the roles and characters we carry around with us and using them for other things. Since the workshop was scheduled for Sunday morning, I had to rename it Hangover Yoga Workshop (and Contacting the Characters With You).

We started with twenty minutes of simple yoga exercises designed not to feel too bad for the hungover people, and wake everybody up a little bit. Then we started meditating on the characters we’ve played trying to identify five archetypes. The Good One, The Trickster, The Leader, The Shadow and The Brain. Not everybody had experience with all of these, but I think people sort of got the idea. We examined each one a little bit, and then chose two of them. Those two we made our own, trying to develop their physical language and put them on and off faster and faster. The idea was that the participants could learn to call on these characters in tricky situations in their ordinary life. For example a test might be very difficult for the participant in their everyday role, but putting on the role of The Brain might help them deal with it better. Different situations might require taking on different roles, and these sorts of exercises will hopefully help people to identify them better.

I think the workshop was a success since many people came to thank me for it later. I’m not an expert yoga master, either, but I think that went fine, as well.

One of the many highlights was being able to buy an early copy of Leaving Mundania from the author Lizzie Stark. I knew who she was since people had told me she visited last year’s Knudepunkt in Copenhagen. Leaving Mundania is a non-fiction book about larpers and the larp scene. It mostly focuses on larp in the United States, but the last chapter is titled Knudepunkt Blew My Mind. It was thrilling to read an excited outsider’s perspectives on the whole scene and the games we play and the the people we know. Of course, Lizzie’s not an outsider anymore.

She signed my copy ”Turku this!” Ironically, I accidentally left the book in the Turku School room (all the rooms were named after concepts in larp theory). So I really did Turku it. The next day it was gone. If you have it, I want it back!

The Pan-European tv drama / larp / transmedia experience The Spiral (formerly The Artists) is partly built by larpers, specifically Martin Ericsson and Adriana Skarped.  They showed us a sneak preview of the tv show’s trailer, which seemed really cool. Parts of the whole thing are made through a larp, as some sort of mocumentary. Difficult to explain, but you should totally follow it when it airs in September in several European countries including Finland. Or take part in the larp parts – it’s not too late!

Some players of The Spiral with game mistress Adriana Skarped in the middle.

The social aspect is very important in these events. Even though I went to bed quite early on two nights, I had a chance to party it out Saturday. DJ Hakkis’s 90’s gothic hits marathon was well appreciated! Also interesting discussions on commercial larps in Siberia, how Taoism relates to the works of Ursula K. Le Guin, politics in Israeli larps, German film funding, the great roleplaying theories of the day, capitalism and socialism in post-apocalyptic Swedish larps and lots of other great stuff.

There’s an influential indie roleplaying scene mostly in the US, but also internationally, that used to be associated with the forum The Forge. Over the years they’ve sent one or two ambassadors that usually get converted, but this time it seemed like there was a whole faction of these great people. Some came to preach, others to listen, but continuing this dialogue between ambitious clicks is very fruitful. The Swedish/Danish jeepform tradition is, I think, a sort of love/hate child between Nordic larp, US indie and Danish tabletop. The US indie crowd is discussing Solmukohta at the Story Games forum.

Ideas on jobs available for larpers because of their larping skils.

Some random notes  I made during the event:
”We have a special way of playing the post-death game.” -Alexey Fedoseev on Russian larps.
A StPetersburg game had in-game elections. If the conservatives won, the city was taken into history. With liberals, to the future.
Larps are not artificial, they are artifactual.
The Hollow Man Syndrome = there is no character, the player has to use their own experiences.
Read the book The Art of Curating Worship, a guidebook for Christian priests.

Solmukohta 2012 appreciation thread: http://laivforum.net/threads/20275-Solmukohta-2012-appreciation-thread!
Solmukohta talk on Twitter is here: https://twitter.com/#!/search/%23sk2012
My Nordic Larp Talk: http://nordiclarptalks.org/post/20957499776/how-to-become-a-god-mike-pohjola

A Finnish delicacy with an informative sign.