Posts Tagged ‘Musikaalit’

h1

Ashterdamissa

20 huhtikuun, 2010

Olen tuhkapilven vuoksi jumissa Amsterdamissa vaimoni kanssa. Aurinko paistaa ja koulu maksaa aiheutuvat kulut, joten huonomminkin voisi mennä, mutta monesta kivasta jään paitsikin.

Viikko sitten lensin Lontooseen The company P:n lyhyelle työkeikalle. Heathrow’lta otin keskiviikkoillalla koneen Amsterdamiin, jossa Elina ja minä osallistuimme opintojen puitteissa EU:n Languages Through Lenses –lyhytelokuvaworkshoppiin. Teemme myöhemmin kesällä lyhytelokuvan suunnitelmiemme pohjalta, ja tapasimme ympäri Eurooppaa tulleita tekijöitä, joilla on samat aikeet ja suunnitelmat.

Torstaina tieto tulivuorenpurkauksesta levisi pikkuhiljaa ja perjantaina olikin workshopissa täysi kaaos, kun kaikkien lennot piti sumplia uudelleen. Meidän lentomme oli vasta lauantai-iltana, joten silloin vielä toivottiin, että sille ehkä pääsisi.

Tarkoitukseni oli lähteä Helsingistä sunnuntaiaamuna Turkuun, jossa oli hevimusikaalin treeniviikonloppu, eli aika tiukkaan pakatun aikataulun olin itselleni kehittänyt. Kyllä tällä pakkolomalla oppii jotakin omasta suhteesta sekä lentomatkailuun että kiireeseen.

Sunnuntaina Turussa kuitenkin luettiin kirjoittamani käsikirjoitus 1827 – Infernal Musical –esitykseen, ilmeisesti vielä kutakuinkin lopullisella roolituksella. Siistiä! Näyttelijöiden ja muun työryhmän kommenttien perusteella tekstistä tykättiin ja projekti konkretisoitui tosi paljon itse kullekin. En malta odottaa, että pääsen itse lukuharkkoihin.

Hassua kyllä, mietin tekstiä kirjoittaessani, että saisinko mainittua vuonna 1815 Tyynellämerellä tapahtuneen tulivuorenpurkauksen. Se peitti koko Maapallon pitkään kestäneeseen tuhkapilveen, jonka vuoksi sitä seurasi niin sanottu ”vuosi ilman kesää”. Oli kylmää, sadot menivät pilalle, ihmiset nälkiintyivät, Euroopan suurkaupungeissa oli ruokamellakoita.

Sivuhuomiona neljä kirjailijaa vietti kesälomaa Sveitsissä tuolloin 1816, mutta juuri tämän ”vulkaanisen talven” vuoksi sää oli niin kehno, että he pysyivät sisällä ja päättivät pitää kauhutarinakilpailun. Siitä syntyi Mary Shelleyn Frankenstein – Moderni Prometheus ja John Polidorin esi-Dracula The Vampyre. Eli kaksi populaarikulttuurin keskeistä hahmoa syntyi kesättömän vuoden vuoksi. Samaan kämppään osallistunut Lordi Byron kirjoitti vuodesta vielä apokalyptisen runon Darkness.

Jätin tulivuorivuoden pois musikaalin dialogista, kun ajattelin, että ei kukaan usko tulivuorenpurkauksella voivan olla niin suuria seurauksia. Nyt olen itse jumissa Amsterdamissa, kun Eyjafjallajökull syöksee tuhkaa ilmakehään. Netistä ja puhelimella olen stalkkaillut fiiliksiä… Tässä kuvassa tekstiä luetaan ekan kerran ääneen.

Tänä viikonloppuna puolestaan on Ruotsissa Knutpunkt, jossa olin aikeissa pitää kolme ohjelmanumeroa: Jeesus-aiheisen larpin nimeltä Messias, rituaalityöpajan Erlend Eidsemin kanssa ja esitelmän Martin Elricssonin kanssa. Ensimmäisen peruutin ja kaksi muuta jäävät nyt muiden harteille. Harmittaa, mutta minkäs teet.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähdemme perjantaina yöjunalla Kööpenhaminaan ja vaihdamme siellä tai Malmössä aamulla junaan, joka lähtee Katrineholmiin, lähelle Knutpunktia. Osallistuisimme ’Punktin viimeiseen iltaan ja jatkaisimme sieltä sitten bussilla Tukholmaan ja sunnuntaiyönä lautalla Helsinkiin. Aikamoinen seikkailu.

h1

Jeesus-tutkimusta #1: Jesus Christ Superstar (1973, elokuva)

25 lokakuun, 2009

Kirjoitan Ihmisen poika –romaania nuoresta miehestä ja hänen suhteestaan Jeesukseen. Matkalla saan katsoa paljon Jeesus-leffoja ja lukea Jeesus-kirjoja, joten bloggaanpa niistä hiukan samaan tyyliin kuin Juhana Pettersson Research Blog Antarcticassaan.

superstarAlunperin Jesus Christ Superstar oli käsittääkseni Andrew Lloyd Webberin levynä julkaistu rock-ooppera, josta sittemmin tehtiin lavamusikaali. Olen kuunnellut vuoden 1996 Lontoon esittäjien levytystä paljon, ja biisit tarjoavat mainion tulkinnan Raamatun aiheista. Musikaali on niin sanotusti läpisävelletty, eli siinä ei ole tavanomaista dialogia lainkaan vaan kaikki lauletaan.

Musikaali kertoo Johanneksen evankeliumin loppuosan, Jeesuksen tulon Jerusalemiin palmusunnuntaina, Juudaksen petoksen, ristiinnaulitsemisen. Tärkeissä osissa ovat myös Magdalan Maria, ylipappi Kaiafas, Pontius Pilatus ja Herodes. Keskiöön nousee Juudaksen ja Jeesuksen suhde. Jeesus on ollut ryhmänsä johtaja ja opettaja jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt hän on alkanut hyväksyä joidenkin seuraajiensa ajatukset siitä, että on Jumalan poika. Juudas varoittaa, että ylipappi Kaiafas lakkauttaa koko lahkon, jos Jeesus ei ota järkeä käteen, mutta itsekeskeinen marttyyri ei kuuntele Juudasta. Lopulta Raamatun tapahtumat kuitenkin tapahtuvat, mutta annetaan ymmärtää, että jos Jeesuksen kohtalo oli kuolla ristillä, Juudaksen kohtalo oli mahdollistaa se petoksellaan.

Sain vasta nyt katsottua musikaalista vuonna 1973 tehdyn mainion elokuvasovituksen. Tarina oli tietenkin biiseistä täysin tuttu, joten esiin nousivat lähinnä jotkin hillittömimmät tulkinnat.

Kuvastossa, kuten lyriikoissakin, on paljon tietoisia anakronismeja. Esimerkiksi basaarilla on iänikuisten huorien ja hedelmäkauppiaiden lisäksi myös postikorttitelineitä. Bassoisen paha juutalainen ylipappi Kaiafas ja hänen pappisneuvostonsa seisovat moderneilla rakennustelineillä ja näyttävät mustissa viitoissaan variksilta. Papeilla on myös todella härskit ja kummalliset mustat lakit, jotka sopisivat paremmin kellotapulille.

Isoin yllätys oli kuitenkin Herodes, joka esiintyy vain yhdessä kohtauksessa. Hän pilkkaa Jeesusta mahtavalla biisillä:

”Prove to me that you’re divine;
change my water into wine.
That’s all you need do,
then I’ll know it’s all true.
Come on, King of the Jews.
Jesus, you just won’t believe
the hit you’ve made around here.
You are all we talk about,
the wonder of the year.
Oh what a pity
if it’s all a lie.
Still, I’m sure that you can rock
the cynics if you try.
So, you are the Christ,
you’re the great Jesus Christ.
Prove to me that you’re no fool;
walk across my swimming pool.”

Kuunneltuna laulu kuulostaa huumoristisuudestaan huolimatta elegantin uhkaavalta, joten en todellakaan osannut odottaa, että Herodes olisi boksereissaan tyttö- ja poikarakastajiensa ympäröimänä oleva pulska ja flamboyantti Studio 54 -dandy.

Ei mitenkään paras Jeesus-filmi, mutta hyvää vastapainoa iänikuiselle tosikkomaiselle ajankuvan rakentamiselle, ja loistavat musat.

herodes