Vuosi statuksissa

Hauska Facebook-ohjelma teki kollaasin vuoden aikana käyttämistäni status-päivityksistä. Aika hyvä kokoelma, paitsi mitä nyt menin naimisiinkin siellä jossain 🙂

Advertisement

Lokakuun lukupäiväkirja

Ystäväni Vesa Saarinen julkaisee blogissaan kaksikuukausittaista lukupäiväkirjaa, jota on hauska lukea. Kokeillaanpa, jos itsekin pystyisin moiseen…

LOKAKUU 2009

Voluspa (The Prophecy)

Islannissa mukaan tarttui englanninkielinen versio muinaisesta viikinkirunosta Voluspa (”Näkijättären ennustus”), ja sen luki nopeasti. Näkijätär kertoo elähdyttävästi maailmanlopusta, viimeisestä taistelusta ja sen jälkeisestä uudesta maailmasta. Mikään pitkä tarina ei ole kyseessä ja erittäin väljällä runokirjamaisella taitollakaan se ei yllä sataan sivuun. Käännös on sikäli hieman ärsyttävä, että monet muinaisskandinaaviset tarunimet kuuluvat yleistietoon, mutta niiden englanninnokset eivät. World of Giantsin arvaa Jötunheimiksi, mutta Nidhogg-lohikäärmeen kääntäminen Dark-Strikeriksi on jo aika hämäävää. Hauskana lisänä lopussa on runon useimmista versioista pois jätetty lista kääpiöiden nimistä, joka on kuin suoraan Hobitin kuka kukin on: Veigur of Gandálfur, Vindálfur, Thráinn, Thekkur og Thorinn. (”Force and Wand-Elf, Wind-Elf, Stubborn, Darer and Stiff.”)

Merja Leppälahti: Roolipelaaminen – Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja

Lukaisin tämän lyhyen tietokirjan alunperin, koska haastattelin kirjailijaa Turun Kirjamessuilla. Leppälahti kertoo asiallisesti ja ilman tällaisia harrastusesittelyitä yleensä riivaavia asiavirheitä pöytäroolipeleistä, larpeista, sekä niitä liippaavista harrastuksista. Läheisiä aiheita ovat figupelit, korttipelit, historian elävöitys, sekä japanilaisen pop-kulttuurin monet muodot. Roolipelien kirjo Harry Potter –peleistä kaupunkipeleihin ja kauhusta scifiin tulee hyvin käsitellyksi, mutta osansa saavat myös roolipeliyhteisöt ja käsitykset roolipelien mahdollisista vaaroista.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen

Tätä ruotsalaistiiliskiveä hehkutettiin korkeakirjallisena vampyyritarinana, joka ottaisi viimeinkin kauhuleffojen hirviöt vakavaan käsittelyyn. No höpöhöpö. Kasarilähiöön sijoittuvat tarina kertoo kyllä spurguista ja koulukiusauksesta sosiaalisen realismin hengessä, mutta ei juuri pohdi syitä tai seurauksia tai mitään muutakaan. Vampyyreja verrataan addikteihin, sairaisiin ja seksuaalisiin saalistajiin, mitkä eivät varsinaisesti ole mitenkään uusia tulkintoja klassisesta aiheesta, vaan varsin luutuneita ja tylsiä. Myös kerronta on lähes päätalomaista puuduttavassa hitaudessaan. Lupaava alku lähtee vampyyritytön ja ihmispojan ystävyydestä, mutta sitäkään ei oikein viedä mihinkään. Toivottavasti kirjan elokuvaversiot ovat parempia.

Simon Reid-Henry: Fidel & Che: A Revolutionary Friendship

Vaikuttava kertomua Fidel Castron ja Che Guevaran ystävyydestä. Sissisotakuvaukset lisäsivät hetkellisesti omaa intoani järjestää oransseja mielenosoituksia. Kirjasta välittyi melko hyvin kuubalainen sikarintuoksuinen ajankuva ja loistavan selkeästi se poliittinen konteksti, johon Kuuban vallankumous sijoittui. Asiallisesti ja rehellisesti todetaan miesten perhesuhteiden onnettomuudesta, omien sissisotilaiden ammuskelusta ja sairaista työtunneista. Aseellisen vallankumouksen kauheuksia ei siis vähätellä, mutta se tuntuu silti ainakin kirjan puitteissa täysin oikeutetulta ja perustellulta. Hasta la victoria siempre!