Posts Tagged ‘Taide’

h1

Ashterdamissa

20 huhtikuun, 2010

Olen tuhkapilven vuoksi jumissa Amsterdamissa vaimoni kanssa. Aurinko paistaa ja koulu maksaa aiheutuvat kulut, joten huonomminkin voisi mennä, mutta monesta kivasta jään paitsikin.

Viikko sitten lensin Lontooseen The company P:n lyhyelle työkeikalle. Heathrow’lta otin keskiviikkoillalla koneen Amsterdamiin, jossa Elina ja minä osallistuimme opintojen puitteissa EU:n Languages Through Lenses –lyhytelokuvaworkshoppiin. Teemme myöhemmin kesällä lyhytelokuvan suunnitelmiemme pohjalta, ja tapasimme ympäri Eurooppaa tulleita tekijöitä, joilla on samat aikeet ja suunnitelmat.

Torstaina tieto tulivuorenpurkauksesta levisi pikkuhiljaa ja perjantaina olikin workshopissa täysi kaaos, kun kaikkien lennot piti sumplia uudelleen. Meidän lentomme oli vasta lauantai-iltana, joten silloin vielä toivottiin, että sille ehkä pääsisi.

Tarkoitukseni oli lähteä Helsingistä sunnuntaiaamuna Turkuun, jossa oli hevimusikaalin treeniviikonloppu, eli aika tiukkaan pakatun aikataulun olin itselleni kehittänyt. Kyllä tällä pakkolomalla oppii jotakin omasta suhteesta sekä lentomatkailuun että kiireeseen.

Sunnuntaina Turussa kuitenkin luettiin kirjoittamani käsikirjoitus 1827 – Infernal Musical –esitykseen, ilmeisesti vielä kutakuinkin lopullisella roolituksella. Siistiä! Näyttelijöiden ja muun työryhmän kommenttien perusteella tekstistä tykättiin ja projekti konkretisoitui tosi paljon itse kullekin. En malta odottaa, että pääsen itse lukuharkkoihin.

Hassua kyllä, mietin tekstiä kirjoittaessani, että saisinko mainittua vuonna 1815 Tyynellämerellä tapahtuneen tulivuorenpurkauksen. Se peitti koko Maapallon pitkään kestäneeseen tuhkapilveen, jonka vuoksi sitä seurasi niin sanottu ”vuosi ilman kesää”. Oli kylmää, sadot menivät pilalle, ihmiset nälkiintyivät, Euroopan suurkaupungeissa oli ruokamellakoita.

Sivuhuomiona neljä kirjailijaa vietti kesälomaa Sveitsissä tuolloin 1816, mutta juuri tämän ”vulkaanisen talven” vuoksi sää oli niin kehno, että he pysyivät sisällä ja päättivät pitää kauhutarinakilpailun. Siitä syntyi Mary Shelleyn Frankenstein – Moderni Prometheus ja John Polidorin esi-Dracula The Vampyre. Eli kaksi populaarikulttuurin keskeistä hahmoa syntyi kesättömän vuoden vuoksi. Samaan kämppään osallistunut Lordi Byron kirjoitti vuodesta vielä apokalyptisen runon Darkness.

Jätin tulivuorivuoden pois musikaalin dialogista, kun ajattelin, että ei kukaan usko tulivuorenpurkauksella voivan olla niin suuria seurauksia. Nyt olen itse jumissa Amsterdamissa, kun Eyjafjallajökull syöksee tuhkaa ilmakehään. Netistä ja puhelimella olen stalkkaillut fiiliksiä… Tässä kuvassa tekstiä luetaan ekan kerran ääneen.

Tänä viikonloppuna puolestaan on Ruotsissa Knutpunkt, jossa olin aikeissa pitää kolme ohjelmanumeroa: Jeesus-aiheisen larpin nimeltä Messias, rituaalityöpajan Erlend Eidsemin kanssa ja esitelmän Martin Elricssonin kanssa. Ensimmäisen peruutin ja kaksi muuta jäävät nyt muiden harteille. Harmittaa, mutta minkäs teet.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähdemme perjantaina yöjunalla Kööpenhaminaan ja vaihdamme siellä tai Malmössä aamulla junaan, joka lähtee Katrineholmiin, lähelle Knutpunktia. Osallistuisimme ’Punktin viimeiseen iltaan ja jatkaisimme sieltä sitten bussilla Tukholmaan ja sunnuntaiyönä lautalla Helsinkiin. Aikamoinen seikkailu.

h1

Turun koulukunnan manifestin vuosipäivä

23 helmikuun, 2010

Se oli julkaistu edellisenä päivänä ja myin niitä tapahtumassa. Kun annoin Mika Loposelle kappaleen, hän poltti sen ulkona tuhkakupissa. Kaikki katsoivat ja hurrasivat. Huusin: ”Get them while they’re hot!”

Tänän on Turun kouluikunnan manifestin kymmenenvuotispäivä. Se on roolipelimanifesti, joka tukee hahmoeläytymistä pelaajan päämääränä ja rehellistä maailmasimulaatiota pelinjohtajan maalina. Kaikista kirjoittamistani teksteistä se on herättänyt eniten keskustelua.

Siihen aikaan keskustelu roolipeliteoriasta keskittyi kysymykseen ”saako roolipeliteoriasta keskustella vai pilaako se koko harrastuksen?” Kun yritimme keskustella teoriasta ja käytännöstä ja siitä, mikä meistä on kiinnostavaa, meitä usein syytettiin siitä, että pilaamme hauskan kaikilta, koska ei sitä ole tarkoitus ottaa vakavasti, sen on tarkoitus vaan olla kivaa. Mutta oliko se kivaa? Voisiko se olla kivempaa? Mitä kiva tarkoittaa? Onko kivaa pelata hahmoa jolle tapahtuu kauheita asioita? Onko hauskaa, jos pelinjohtaja ei ole suunnitellut peliä kunnolla vaan repii kaiken hihastaan? Eivätkö jotkut kivat roolipelikokemukset ole kivempia, jos yrittää todella tuntea mitä hahmokin tuntee sen sijaan että vain esittäisi?

Keväällä 1999 norjalaiset roolipeliteoreetikot Eirik Fatland ja Lars Wingård kirjoittivat Dogma 99:n, ”ohjelmajulistuksen LARPin vapauttamiseksi”. He esittivät, että larpit voivat olla mielekäs väline taiteelliselle ilmaisulle ja että se pitäisi ottaa vakavasti. Olimme samaa mieltä. Sitten he jatkoivat, että roolipelit ovat enemmän näyttelemistä kuin eläytymistä ja että pelinjohtaja on lineaarinen tarinankertoja sen sijaan että olisi vuorovaikutteinen tai monilineaarinen mahdollistaja. Moista en tietenkään voinut sietää, joten minun oli kirjoitettava auki ensimmäinen osa manifestista, joka siihen asti oli elänyt vain kuvitteellisena nimenä. Siitä tuli Larppaajan siveysvala, jonka julkaisin netissä syksyllä 1999.

Dogma 99, kuten tanskalainen edeltäjänsä Dogme 95, sisälsi sääntöjä joita pelinjohtaja voisi käyttää haastaakseen oman tapansa tehdä taidettaan. Useimmat ymmärsivät, että näitä sääntöjä on kirjoittajien mukaan käytettävä jokaisessa pelissä, ja pitivät koko tekstiä höyrypäisenä. Turun koulukunnan Larppaajan siveysvalassa sen sijaan todellakin oli sellaisia sääntöjä, joita oli toteltava kun pelaa ”turkulaisen tyylin” pelissä. ”Puhun vain hahmossani pelin aikana” ja sitä rataa. Useimmat huomasivat, että pelaajien odotettiin seuraavan pelinjohtajan visiota ja ymmärsivät väärin, että roolihahmolla ei olisi vapaata tahtoa pelissä. Olisi pitänyt kirjoittaa se paremmin.

Joka tapauksessa Siveysvalasta oli paljon keskustelua ja päätin kirjoittaa itse Manifestinkin. Vuosittainen pohjoismainen larppikonferenssi Knutepunkt tuli Helsinkiin sinä vuonna ja sitä edelsi bileet (nykyisen ruotsinsuomalaisen julkkisjournalistin) Johanna Koljosen äidin asunnolla. Se oli keskiviikko 23:s helmikuuta, 2000. Siellä annoin ja myin ensimmäiset kappaleet manifestista, jonka olin kirjoittanut edeltävinä muutamana päivänä ja hakenut aamulla digipainosta. Kannessa oli kirjoitusvirhe, koska en tiennyt mitä eroa on sanoilla ”manifest” ja ”manifesto”.

Tuolloin Knutepunkteissa ei vielä ollut seminaarikirjoja, joten ihmiset olivat ihmeissään ja huvittuneita. Kappale manifestia poltettiin protestina. Paneelikeskustelussa minä ja Eirik Fatland otimme yhteen. Myöhemmin meistä tuli hyviä ystäviä ja järjestimme useita larppejakin yhdessä, ainakin pelit inside:outside ja (Juhana Petterssonin kanssa) En kadu mitään.

Seuraavana ja sitä seuraavana vuonna kaikki halusivat kirjoittaa manifestin vastauksena Turun koulukunnalle ja Dogma 99:lle. Syntyi Roihuvuoren manifesti, Meilahti-tyyli, Bristolin manifesti, Manifesti-manifesti, The Manifest Sunday ja tusinoittain muita. Jotkut käsittelivät roolipeliteoriaa, toiset olivat parodioita, useimmat kertoivat kirjoittajan omista pelimieltymyksistä ilman pyrkimystä pakottaa ketään muuta pelaamaan niiden mukaan. (Vaikka pakottaminen tietysti kuuluu manifestin tyylilajiin.)

Turun manifesti ilmestyy netissä toisinaan näkyviin ja aina uudet ihmiset suuttuvat sille. (Tämä 4chanista arkistoitu keskustelu kannattaa tsekata!) Sitten joku huomaa, että onhan tossa ihan hyvä pointti, ja keskustelu siirtyy roolipeliteoriaan. Ja joskus joku pitää siitä niin paljon, että kääntää sen omalle kielelleen. Toistaiseksi on Le Manifeste de l’Ecole de Turku ranskaksi, Manifest Školy Turku slovakiksi ja Manifest Školy Turku tsekiksi. Tänään julkaisen Larnir Haigh’n enäjänkielisen käännöksen. Nauttikaa!

Sittemmin olen kirjoittanut muita artikkeleita, jotka miellän osaksi Turun koulukunnan kanonisia tekstejä, ja kandityöni ja graduni on tarkoitus käsitellä larppeja, rituaaleja, Aristotelesta, Nietzscheä ja eläytymistä. Turun koulukunta elää.

Voisi olla hauskaa tehdä tämän vuoden Knutpunktissa Tukholmassa jotain erityistä manifestin kunniaksi. Ideoita saa esittää.

Ja lopuksi, juhlavuoden kunniaksi, tässä joitain valokuvia vuodelta 2000. Mukana iso liuta nykyisiä pelitutkijoita ja muita alan nimihenkilöitä nuoruuden kukkeudessaan. Nyt lähdenkin roolipelaamaan!

Portrait of the author as a young man.

h1

Hevimusikaali 1827

22 tammikuun, 2010

Olen pantannut tätä tietoa pitkään, mutta nyt ei enää tarvitse, kun webbisivutkin ovat jo auki…

Vuoden päästä ensi-iltaan tulee käsikirjoittamani hevimusikaali nimeltä 1827. Kyseessä on Turun kulttuuripääkaupunkivuoden eka iso proggis, sen ohjaa näyttelijänä paremmin tunnettu vanha hevimies Juha-Pekka Mikkola ja tuottaa Turun Nuori Teatteri.

Pärekatot roihusivat ja myrsky yllytti liekkejä, kun Turku paloi tuhkaksi vuonna 1827. Järisyttävä ja pohjoismaiden suurin kaupunkipalo osoitti ihmisen pienuuden ja siirsi Suomen kaupallisen, kulttuurisen, akateemisen ja kansainvälisen keskuksen venäläisten hallintokaupunkiin Helsinkiin.

Mistä kaikki sai alkunsa? Onko syy todellakin pahaisessa piika-Mariassa? Onko metsien miehessä Väinössä avain pelastukseen? Onko apua Paavo Ruotsalaisesta, arkkipiispa Tengströmistä tai venäläisistä sotilaista? Löytyykö runoilija Elias Hellmanin ranteesta ruista, vaikka kaikki ympärillä roihuaa ja äitiä on ikävä?

Turkulaisten nuorten äänihuulet ovat kovilla, kun ilmoille kajautetaan ulkomaisen ja kotimaisen heavy metallin infernaalisimpia klassikobiisejä kautta aikain.

Jos esiintyminen kiinnostaa, niin kotisivuilla on ohjeet bändin ja näyttelijäryhmän koe-esiintymisiin…

Nää valokuvat on tiistaisesta kuvaussessiosta teatterilla. Käteni ei ole oikeasti palanut, se on photoshopattu! Tsekatkaa myös kotisivut, ne on aika hienot. (Navigointipalkki tosin katoaa alasivuilla, käyttäkää takaisinpäin-salamaa.)

h1

Huomioita tietotaloudesta

24 marraskuun, 2009

Olin puhumassa Immateriaalitalous – Kapitalismin uusi muoto –kirjan julkaisutilaisuudessa. Kirjoittelin kirjan aiheen tiimoilta joitain ajatuksia, jotka myös esitin seminaarissa. Tässä ne lyhentämättöminä:

Suomalaisena taiteilijana tekijänoikeus suojaa kaikkia teoksiani. Jos otan vuoden vapaata palkkatöistä ja teen omalla riskillä taidetta, minulla on mahdollisuus hyötyä rahallisesti luovuuteni hedelmistä. Tämä on oikein. Jos teen niitä valtion apurahalla, eli ilman omaa taloudellista riskiä, saan nauttia luovuuteni hedelmistä ihan yhtä paljon. Valtio ei omista niistä murustakaan, eikä niitä saada levittää julkisesti ilman lupaani. Tämäkin on vielä melko oikein. Jos myyn valtion apurahalla luomieni teosten oikeudet Sanoma Oyj:lle, se saa nauttia minun luovuuteni hedelmistä aivan samalla tavalla kuin jos se olisi itse taiteilija, joka ne on luonut. Paitsi että sillä on enemmän lakimiehiä ja lobbaajia suojelemaan niitä. Ja se voi ostaa kymmenien taiteilijoiden elämäntöiden tekijänoikeudet toivoen, että joku niistä tuottaa viidenkymmenen vuoden päästä. Miksi sijoitustoimintaa suojellaan tekijänoikeuslaeilla? Tämä ei ole täysin oikein. Jos en myisi oikeuksiani ja sattuisin kuolemaan, jälkeläiseni saavat nauttia työni hedelmistä vielä 70 vuotta kuolemani jälkeen. Jos eläisin vaikkapa 90-vuotiaaksi, olisi suvullani siis tekijänoikeus teoksiini vielä vuonna 2128. Olettaen, että tekijänoikeuksia ei ole pidennetty ennen sitä. Vielä pojan-pojan-pojan-pojan-poikani nauttisi taiteeni rahallisesta arvosta. Tämäkään ei mielestäni ole oikein, mutta jonkun mielestä ehkä on. Mutta jos myisi oikeuteni Sanoma Oyj:lle ja eläisin 90-vuotiaaksi, Rafaela Seppälän pojan Alex Nayerin pojan-pojan-pojan-pojan-poika saisi nauttia luovuuteni hedelmistä vuonna 2128. Täytyisi olla melko kummallisella oikeustajulla varustettu ihminen, jos tämä olisi hänestä oikein.
Read the rest of this entry ?

h1

Pohjola-filmin uudet kotisivut

27 lokakuun, 2009

Tuotantoyhtiömme Pohjola-filmin uudet kotisivut on avattu! Mahtavasta jäljestä vastaa Toni Uuttu.

Olemme erittäin tyytyväisiä kotisivuihin ja jännittyneitä, sillä torstaina pidetään toimittajille ja kavereille (tervetuloa) kutsuvierasnäytös ja keskiviikkona 4.11. on Kettupäivillä elokuvan ensimmäinen julkinen näytös Suomessa…

Kotisivut löytyvät osoitteesta www.pohjolafilmi.fi

h1

Oviraapustus Grönlannista

26 lokakuun, 2009

En ole vielä laittanut kuvia Grönlannin matkasta, mutta viimeisen yömme vietimme hostellissa, jonka vessassa oli aivan mahtava raapustus, ehkä oivaltavin graffiti, jonka olen nähnyt.

kaiverrus0

kaiverrus1

kaiverrus2

Mutta mitä se esittää?

kaiverrus3

kaiverrus_teksti_www

h1

Avioliitosta Kettupäivillä

19 lokakuun, 2009

Pohjola-filmin romanttinen dokumentti Avioliitosta esitetään Kettupäivillä keskiviikkona 4.11. klo 15-17. Kyseessä on ammattilaisdokumenttien sarja, joten allekirjoittanut on hieman yllättäen transformoitunut ammattilaisdokumenttiohjaajaksi.

Tapahtumalla on tietenkin Facebook-eventti. Saa ilmoittautua, mutta pakko ei oo, eikä siitä myöskään ole apua lippujonossa 🙂

Pidämme myös lokakuun lopulla kutsuvierasensi-illan ystäville, kollegoille, tovereille ja omaisille. Kutsulistaa tehtiin hiukan hätäisesti, joten jos olet unohtunut, pistä mailia!

avioliitosta_juliste_pieni

h1

Ropecon-ohjelma

31 heinäkuun, 2009

Eilinen aloittelijoille, vanhemmille ja opettajille tarkoitettu Arpacon tuli nähtyä. Reilu sata kävijää ilmeisesti piipahti ihmettelemässä, kokeilemassa ja kuuntelemassa. Eniten väkeä taisivat vetää vampyyrinhammastyöpaja ja mafialarppi. Lapsissa oli hauska nähdä alakouluikäisiä hevareita, mangusteja, nörttejä ja ninjoja, eli juuri sitä porukkaa, jonka houkuttelemista varten tapahtuma järjestettiinkin.

Sain myös käsiini tänään alkavan Ropeconin käsiohjelman. Salaisuusteema näkyy ainakin siinä, että kartassakin oli jotain tekstiä kääpiöriimuilla ja Hobitin lukemisesta on niin pitkään, että tekstin merkitys jäi hämärän peittoon… Toivottavasti pohjoinen on kuitenkin ylhäällä ihmiskarttojen tapaan.

Oma ohjelmani alkaa olla valmiina, joten voidaankin vilkaista vielä tapahtuman kiinnostavaan pelitarjontaan. Larppeja, pöytäpelejä ja demotusta. Viimeisenä se humoristinen mutta oudon kiehtova peli, missä itse ajattelin sunnuntaina pelata. Tänä vuonna Ropeconissa on kilpailu ennalta kirjoitetuista skenaarioista ja se näkyy myös siinä, että kiinnostavia pöytäroolipelejä on ohjelmakartassa.
Read the rest of this entry ?

h1

Ropecon-ohjelmaa #2, omat valinnat

29 heinäkuun, 2009

Ropeconin (31.7.-2.8.2009 Espoon Dipolissa) ohjelmasta oli todella vaikea poimia ohjelmapolkua, joka vastaisi parhaiten omia kiinnostuksiani. Rituaalit vai historia? Historia vai salaliitot? Omakustanteet vai pelidemotus? Keikka vai työpaja?

Menen häihin lauantai-illaksi ja sunnuntaina ajattelin pöytäroolipelata. Mutta tällaisessa ohjelmassa varmaan viettäisin aikaani, jos en menisi, enkä pelaisi (enkä söisi, enkä roudaisi oman ohjelmani varusteita, enkä harhautuisi juttelemaan kenenkään kanssa, enkä…).

Read the rest of this entry ?

h1

Ropecon-ohjelmaa #1

29 heinäkuun, 2009

Kävin läpi Ropeconin ohjelmaa tarkoituksenani löytää muutama kiinnostava tärppi blogissani mainittavaksi. Mutta mahtavaa ja kiinnostavaa ohjelmaa löytyy vaikka muille jakaa, eikä pelkästään roolipeleistä, vaan historiasta, salaliitoista, uskonnoista ja vaikka mistä… Onneksi hämärästi pukeutuneet friikit pitävät suuren yleisön poissa tapahtumasta, muutenhan siellä ei pystyisi hengittämään 🙂

Joudunkin tekemään kolme blogimerkintää tästä aiheesta. Ensin omat ohjelmani, sitten muut kiinnostavat ”normaalit” ohjelmanumerot ja lopulta vielä kiinnostavat pelit.

Eniten jännitän perjantaista rituaalityöpajaa ja lauantaista esitelmää Dollplaysta, Sanningen om Marikasta, Tevasta ja muista The Company P:n puuhista. Roolipelit ovat sekä työ että harrastus, mutta rituaalityöpaja on selkeästi jälkimmäistä, esitelmä Roolipeliä televisiossa taas enemmän työn puolella. Joskin kun työn vuoksi ”joutuu” tekemään yhteistyötä Buffyn ja Heroesin tekijöiden kanssa, on sekin aika siistiä… Sain juuri tänään Dollplayn matskuista leikatun esittelyvideon, jonka Suomen ensi-ilta on lauantaina!

Päivistä tulee muutenkin aika tiukkoja. Roolipelaajaa kustantavan Riimuahjon hallituksen pj:nä ja Pohjoismaisen roolipelaamisen seuran tiedottajana olen enemmän tai vähemmän kiinni kolmessa muussakin ohjelmassa. Sunnuntaina en onneksi itse järjestä mitään.

Ikuisuuden laakso -pelin julkaisutilaisuus
Pe 16.00 –  Pe 17.00, Auditorio Esitelmä
Järjestäjä: Juhana Pettersson
Yksinäiset pingviinisankarit taivaltavat Etelämantereen ikuisessa tuulessa, alati valppaana katalien antipingviinien väijytyksille. Ikuisuuden laakso on roolipeli pingviineistä ja sankareista, joilla ei ole sijaa maailmassa, jota he suojelevat. Julkaisutilaisuudessa pelin tekijä kertoo sen synnystä ja tekemiseen liittyneistä kommervenkeistä.

Rituaalityöpaja
Pe 18.00 –  Pe 20.00, Rantasauna Työpaja
Järjestäjä: Mike Pohjola
Fokus jossain larpin, klassisen tragedian ja rituaalin välimaastojen etsimisessä, Ennakkoilmoittautuminen.

Itran kaupunki -pelin julkaisutilaisuus
Pe 21.00 –  Pe 22.00, Auditorio Esitelmä
Järjestäjä: Juhana Pettersson
Alkoholisoitunut yksityisetsivä, holkissa tupakkaa polttava naimaton nainen. Surrealismi ja unelmat, joiden et koskaan halua toteutuvan. Pohjoismaisen roolipelaamisen seura ry julkaisee suomeksi norjalaisen roolipelin Itran kaupunki. Siellä roolipelaajan alitajunta määrää pelin säännöt. Julkaisutilaisuudessa kerrotaan pelistä ja sen tuottamisesta Suomeen.

Roolipeliä televisiossa: Dollplay ja Sanningen om Marika
La 12.00 –  La 14.00, Auditorio Esitelmä
Järjestäjä: Mike Pohjola
Voiko roolipelien keinoja soveltaa televisioon? Miten pelinjohdetaan videon kanssa vuorovaikuttavia ihmisiä ympäri maailmaa? Suomalaisruotsalaisen The Company P:n Mike Pohjola kertoo, miten sujuu roolipeliaiheinen yhteistyö Joss ”Buffy” Whedonin ja Tim ”Heroes” Kringin kanssa. Aiheina erityisesti Emmy-voittaja Sanningen om Marika, Dollhouse-sarjaa laajentanut Dollplay ja tuleva salainen projekti.

Roolipelaaja-lehden tekeminen
La 14.00 –  La 16.00, Sali 26 Paneeli
Järjestäjä: Juhana Pettersson
Roolipelaaja on Suomen ainoa roolipelilehti, ja toimii kotimaisen roolipeliskenen ehdoilla. Roolipelaaja-paneelikeskusteluun osallistuu eri lehden tekijöitä. Aiheena on lehden tekeminen. Paneelin aikana yleisö pääsee osallistumaan vuoden 2009 viimeisen Roolipelaajan ideointiin ja syntyyn. Numeron teemana ovat robotit.