Posts Tagged ‘Tampere’

h1

Kunniavieraana Tracon Hitpointissa

2 joulukuun, 2015

Vietin viikonlopun Tampereella Tracon Hitpointin kunniavieraana. Jaoin kunnian Miska Fredmanin kanssa, joka on niin ikään roolipelisuunnittelija. Olen usein vieraillut Traconissa (Tamperen Roolipeli- ja Anime-Con), sielläkin kerran kunniavieraana, ja Hitpoint oli tuon suurtapahtuman pikkusisar. Se järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Roolipeli käynnissä. Kuva: Mikael Peltomaa

Roolipeli käynnissä. Kuva: Mikael Peltomaa

Esiinnyin avajaisten ja päättäjäisten lisäksi kolmessa plus yhdessä ohjelmanumerossa.

Miska Fredman ja Mike Pohjola. Kuva: Mikael Peltomaa.

Miska Fredman ja Mike Pohjola. Kuva: Mikael Peltomaa.

Miska ja minä kerroimme yhdessä perhepelien suunnittelusta. Miska on julkaissut Astraterra-nimisen avaruusseikkailuroolipelin, josta valitettavasti on painos loppu. Minä taas kerroin Myrskyn sankareista.

Kuva: Ville Vuorela

Kuva: Ville Vuorela

Pidin myös hieman vaivaannuttavasti nimetyn esitelmän ”Mike Pohjola: Elämä ja teot.” Siinä kerroin kirjoistani ja peleistäni. Ajattelin, että monelle nämä ovat jo aiemmista coneista tuttuja, joten keskityin uutuuksiin Raudan lauluun ja Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? -kirjaan. (Jälkimmäistä oli conin järjestäjien taholta erikseen toivottu.)

Sunnuntaina pidin vielä enemmän ammattilaistyyppisen luennon osallistumisen käsikirjoittamisesta. Esittelin kaksi transmediaprojektia – Sanningen om Marika ja Baltic Warriors – ja kerroin lyhyesti, mikä erottaa osallistuvan kerronnan perinteisestä ja interaktiivisesta kerronnasta. Roolipelaajayleisö on aiheeseen tietysti melko vihkiytynyt jo valmiiksi, joten kaikkea ei tarvinnut vääntää rautalangasta.

Bonusnumero oli perjantainen vierailu Tulenkantajien kirjakauppaan, jossa puhuin niin ikään Pekka Siitoin -kirjasta.

*

Pidimme Miskan kanssa myös yhteistä myyntipöytää. Aiemmin emme ole tehneet tällä tavalla yhteistyötä, mutta se meni mielestäni mallikkaasti. Mukana oli myös erinomaisia vapaaehtoisia myyjiä. Kiitos siitä! Ehkä ensi kerralla saadaan lisää suomalaisia pelintekijöitä mukaan yhteispöydälle Ropeconiin, Traconiin tai Finnconiin? (Tietysti toiveena on myös, että tätä satsaustamme harrastukseen ei kohdeltaisi pöytähinnoittelussa samoin kuin kovaa bisnestä tekeviä lelu- ja vaatekauppoja. Kotimaisia roolipelejä kun ei edes roolipelitapahtumissa myy juuri kukaan.)

Tracon-Hitpoint-11

Kuva: Mikael Peltomaa

Oli mukavaa huomata, miten roolipeliskeneä kerääntyi ohjelmanumeroiden ja pelien välillä pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja mielipiteitä.

Tracon-Hitpoint-13

Kuva: Mikael Peltomaa

raudanlaulu_etukansiItselleni iso juttu oli tietysti Raudan laulu -lisäosan julkaiseminen Myrskyn sankareihin. Se on ensimmäinen pelaajille tarkoitettu lisäosa, ja kysyntää löytyi kivasti! Hieman yllätyin siitä, että myös muita lisäosia sekä ihan peruspeliä (ja sen englanninnoksen työversiota) ostettiin vielä niin paljon. Selvästi kannattaa olla esillä siellä, missä pelaajatkin ovat.

Kiitos, Tracon Hitpoint! Suosittelen tapahtumaa kaikille. Hienoa saada roolipelien valoa vuoden pimeimpään aikaan!

Kuva: Mikael Peltomaa

Kuva: Mikael Peltomaa

h1

Mitä on transmedia?

4 joulukuun, 2014

Tässä kun junailen Tampereelle kehittämään transmediasuunnitelmia YLEn kanssa, muistin hiljattain tajunneeni, että aika harva kavereistani tietää, mitä transmedia on. Minäpä kerron.

Conspiracy For Goodin osallistujat kulkevat Lontoon kaduilla etsimässä rasteja, joissa voivat katsoa siinä paikassa kuvattua videota kännyköillään. Puhelimet muuttuvat ”ikkunaksi menneisyyteen”.

Transmedia tarkoittaa teosta, joka kerrotaan useiden medioiden kautta. Esimerkiksi tarina, jonka yhdestä osasta on tehty tv-sarja, toisesta live-tapahtuma kolmannesta sarjakuva ja neljännestä roolipeli. Ja jokainen yleisön jäsen voi valita, mitä näistä ilmaisumuodoista haluaa seurata, ja se vaikuttaa myös kokemukseen. Tarinan osat tukevat toisiaan.

Kyse ei siis ole siitä, että meillä on kirja, jonka pohjalta tehdään elokuva, jonka pohjalta tehdään videopeli. Kyse on siitä, että meillä on tarinamaailma, johon kirja, elokuva ja videopeli toimivat kukin omanlaisinaan ikkunoina. Tarina, joka toimii hyvin kirjassa, ei välttämättä toimi hyvin elokuvassa tai pelissä. Jokaista ilmaisumuodon vahvuuksia käytetään juuri sille sopivan tarinan kertomiseen. Yhdessä nämä osaset muodostavat kokonaisuuden, joka on osiaan suurempi.

Usein hyviin transmediaprojekteihin sisältyy myös yleisön osallistaminen jotenkin. Kyse voi olla joukkoistamisesta, mutta mieluummin vuorovaikutteisuudesta eli interaktiivisuudesta tai jopa osallistavuudesta. Eli yleisön jäsenet voivat halutessaan vaikuttaa tarinan kulkuun, syvyyteen tai tapaan, jolla sen kokevat.

Nykyään tyypillinen kevyt-esimerkki osallistavuudesta on, että tv-sarjan henkilöillä on omat some-profiilit, jossa heihin voi ystävystyä ja heidän kanssaan voi jopa chattailla.

Hardcore-osallistaminen, joka itseäni eniten kiinnostaa, vaatisi sitä, että tarinan keskeisten henkilöiden päätöksiin pystyisi oikeasti vaikuttamaan. Tämä vaatii tietysti täysin uudenlaista tekemisen mallia, jonka nykytekniikka mahdollistaa. Normaalisti esimerkiksi tv-sarja kuvataan vuotta ennen kuin se esitetään. Esimerkiksi Dollplay-nettisarjassa kuvasimme sarjaa sitä mukaa, kun sitä esitettiin, ja muokkasin käsikirjoitusta katsojien ja päähenkilön välisten keskusteluiden pohjalta.

Olen sanonut olevani ”tietääkseni Suomen johtava transmedia-kirjoittaja – ja myös ainoa”. (Mutta nyt, kun mietin, niin Remedyn Sami Järvi ja Mikko Rautalahti laskettanee samaan kategoriaan Alan Wake ja Quantum Break -pelien ansiosta. Kirjoitin nyt ”pelien”, enkä ”transmedia-kokonaisuuksien”, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan.) Mutta mitä se transmedia-kirjoittaminen sitten on?

Transmedia-käsikirjoitus pohjaa ”Raamattuun”, jossa käydään läpi maailman, tarinan ja henkilöiden perusteet, sekä jokaisen ilmaisumuodon osa siinä. Sen jälkeen sama kirjoittaja, suunnittelija tai joku muu suunnittelee siihen liittyviä yksittäisiä osa-alueita, kuten mobiilipelin, live-tapahtuman, tv-sarjan ja niin edelleen. Nämä osaset tulevat sitten taas osaksi ”Raamattua”, niiden vaikutukset toisiinsa mietitään huolellisesti ja niin edelleen.

Transmediaalisuus voi toki syntyä myös sattumalta tai suunnittelematta. Esimerkiksi niin, että on elokuva, jonka taustatarinaksi kehitetään sarjakuva ja josta julkaistaan myös roolipeli. Tällöin saattaa käydä niin, että joku tarina astuu toisen varpaille ja sitten elokuvan jatko-osan tekijät julistavatkin osan muista tarinoista epävirallisiksi. (Näin on toiminut esimerkiksi Tähtien sota.)

Itse olen perustanut Ruotsiin The company P -nimisen firman kymmenisen vuotta sitten. Me rupesimme tekemään ”osallistumisdraamaa”, koska silloin ei ollut vielä keksitty sanaa ”transmedia”, mutta samasta asiasta oli kysymys. Voitimme International Interactive Emmy -palkinnon SVT:n kanssa tehdyllä Sanningen om Marikalla. Sen jälkeen teimme Hollywood-tuottajien Joss Whedon ja Tim Kring kanssa kaksi projektia. Ensimmäinen oli Dollplay. Toinen ja isompi oli Nokian rahoittama Conspiracy For Good, joka oli jälleen ehdolla Emmyyn ja voitti useita muita alan palkintoja.

Nyt olen Suomesta käsin tekemässä muutamaa transmedia-projektia, joista kesällä Helsingissä pilotoitiin Itämeren rehevöitymistä käsittelevän transmedia-dokumentin Baltic Warriorsin larppeina ja keskustelutilaisuutena toteutettavia osioita. Täällä Hesarin uutinen ja hieno video larpista.

Ja siis kun kierrän maailmalla tai Suomessa olemassa transmedia-konsultti tai transmedia-kouluttaja tai transmedia-asiantuntija, niin kerron näitä samoja juttuja ja autan keksimään, miten yhä uusiin hankkeisiin saataisiin transmediaalisia tai osallistavia puolia.

h1

Traconin muistoja

8 joulukuun, 2011

Olin syyskuun alussa kunniavieraana Traconissa eli Tampereen roolipeli- ja animetapahtumassa. Tapahtumassa on tuhansia animeharrastajia, joista valtaosa on pukeutunut cosplay-asuihin. Kun ensisijaisesti roolipeleihin keskittyneitä kävijöitä on huomattavasti vähemmän, on selvää, että roolipelikunniavieras ei saa ihan yhtä innostunutta vastaanottoa kuin pääkunniavieras, Hopeanuoli-mangan luoja Yoshihiro Takahashi 🙂

’Traconissa roolipelaajalle kiinnostavaa ei olekaan massa vaan yhteishenki, joka syntyy, kun suuri osa alan toimijoista, julkaisijoista, suunnittelijoista ja muista yhtäkkiä tapaa toisensa melko kiireettömässä ilmapiirissä ja ehtii käydä sekalaisilla kokoonpanoilla päivällisellä. Se on aina hauskaa. Uusia kuulumisia ja ajatuksia on aina hauska kuulla.

Ohjelmaani kuului kirjailijahaastattelu, jossa Juhana Pettersson grillasi minua reilun tunnin verran kirjoista, roolipeleistä, fantasiasta, hevimusikaalista ja vähän kaikesta mahdollisesta. Lisäksi luin Ihmisen poikaa ääneen ainakin puolitoista tuntia yleisölle, jossa oli ilahduttavan paljon myös anime-väkeä. Molemmat videoitiin ja laitettiin YouTubeen, josta niitä sopii katsella tai kuunnella!

En tiedä, mitä kampaukselleni on tapahtunut tässä kirjanluvussa, mutta teeskennelkää, että se on viittaus johonkin anime-hahmoon, jota ette tunne.

En ole mikään manga- ja animeharrastuksen supertuntija, mutta koetan lukea ja katsoa sarjoja sen verran, että pysyn vähän perillä, mistä puhutaan. Ja coneissa käymällä törmää jatkuvasti johonkin harrastuksen uuteen aspektiin, tällä kertaa se oli ehkä J-rockin tahtiin esiintyvät koreografioidut tanssiryhmät, joita ilmeisesti harjoittelee useassakin kaupungissa Suomessa. Niin sitä pitää!

Kun minä olin pieni, scifi-porukoita ärsytti, kun roolipelaajat tulivat heidän tapahtumiinsa. Nykyään roolipelaajat järjestävät kaikki conit (paljolti tämänkin) ja jotkut valittavat, kun animeteinejä on joka paikassa. Pian ne järjestävät kaikki conit, jos näin ei vielä ole käynyt, ja sitten tulee joku uusi nörttiyden muoto, jota vanhukset kummaksuvat. Kawaii!

h1

Helsingin kirjamessuilla ja muita esiintymisiä

26 lokakuun, 2011

Esiinnyn tämän viikon perjantaina ja sunnuntaina Helsingin Kirjamessuilla parissakin paikassa molempina päivinä. Lisäksi lähiviikkoina on tulossa muutamia muita esitelmiä ja keskusteluita – sattumalta lähinnä Tampereella.

PERJANTAI 28.10. – HELSINGIN KIRJAMESSUT
16.00–17.00 Aleksis Kivi, haastattelija Saku Heiskanen, Kirjan matka valkokankaalle -keskustelu yhdessä kirjailija Petri Karran kanssa
17.00–17.30 Kirjakauppa Rosebud (6c139), signeeraus
19.00–19.30 Akateeminen kirjakauppa (7k41), haastattelija Saku Heiskanen

SUNNUNTAI 30.10. – HELSINGIN KIRJAMESSUT
11.00–11.30 Kirjakauppa Rosebud (6b95), haastattelija Iida Siimes
15.30-16.00 Elisa (7p37), haastattelija Tuomas Enbuske

KESKIVIIKKO 2.11.
11-18 Digituote menestyksellä maailmalle – rahaa, rakkautta ja osaamista! -seminaarissa Tampereella

MAANANTAI 7.11.
18-20 Väentuvassa puhumassa yhteiskunnallisesta kirjailijuudesta ja Vatakista Kulttuurikahvila Hertassa Tampereella

TIISTAI 15.11.
Ehkä Joensuussa puhumassa – varmistuu myöhemmin

TORSTAI 8.12.
Saksassa transmedia-konferenssissa keynote-puhujana

h1

Aamulehti muistelee parasta Sotaa

15 maaliskuun, 2010

Tampereen elokuvafestivaalien päätöspäivänä Aamulehdessä oli viisi sivua urheilua ja yksi sivu kulttuuria. Ja ikään kuin se ei olisi tarpeeksi, päätoimittaja Jorma Pokkisen pääkirjoitus ”Vapaussodan, Talvisodan ja Jatkosodan” ihanuudesta.

Otsikkona oli “Talvisota torjui Vyborg Pravdan”, mikä kiteyttääkin jo aika paljon. Vasemmistolta on kielletty kaikenlainen historiallinen “mitä jos” –ajattelu ja vaadittu suorastaan kantamaan vastuuta kaikista Neuvostoliitossa tehdyistä hirmuteoista. Kokoomuslaiset lehdet sen sijaan kirjoitellevat tällaista ihmeellistä scifiä ilman että kukaan kulmakarvojaan kohottaa:

”Taistelu kannatti. Ilman vastarintaa venäjänkielinen Vyborg Pravda olisi totuuden valo Stalinin ja Neuvostoliiton kuristamassa Suomi-liittovaltiossa. Ilman taistelua koulussa ensimmäisenä kielenä olisi vuosikymmenet luettu venäjää ja puolet perheestämme ehkä eläisi muualla siirtolaisena.”

Tämä on niin halpaa retoriikkaa, että sitä pitäisi hävetä jo nettifoorumeillakin. Jos Suomi olisi hävinnyt talvisodan, olisi maailmanhistoria koko lailla erilainen kuin se on nyt, emmekä voi mitenkään ennustaa, missä tilassa maamme olisi ollut 70-luvulla saati nyt. Tässä pari esimerkkiä:

Jos Neuvostoliitto olisi vallannut Suomen, olisi Ruotsin ja Norjan ollut pakko siirtyä myöntyväisyyspolitiikkaan, eikä Natsi-Saksa olisi saanut joukkojaan Itämeren pohjoispuolelle. Normandian maihinnousun (1944) sijasta länsiliittoutuneet olisivat hyökänneet Saksasta Malmöstä Tanskan kautta vaikkapa vuonna 1941, ja voittaneet Saksan vuodessa. Toinen maailmansota olisi loppunut siihen, eikä jatkosodalle olisi ollut tarvetta. Monet saksalaiset pakenisivat Itämeren yli Suomeen ja liittyisivät maanalaiseen vastarintaliikkeen. Suomalais-saksalaiset partisaanit olisivat nousseet kapinaan vaikkapa 1960 ja voittaneet eteläiselle Tynkä-Suomelle itsenäisyyden. Neuvosto-Lappi porskuttaisi vieläkin.

Tai ehkä ei olisikaan käynyt noin. Ehkä Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen talvisodassa, mutta muutoin toinen maailmansota meni niin kuin meni. Terijoen hallitus olisi muuttanut Helsinkiin ja Suomen Sosialistinen Neuvostotasavalta syntynyt. Otto-Wille Kuusinen olisi hallinnut Suomea kymmenen vuotta ja pitänyt huolta suomenopetuksesta kouluissa. Stalinin kuoltua 1953 Kuusisesta olisi tullut kommunistisen puolueen uusi pääsihteeri, ja hän olisi toiminut virassa kaksikymmentä vuotta. Kuusinen olisi tuonut Neuvostoliittoon sanan-, uskonnon- ja kokoontumisenvapaudet, lopettanut etniset puhdistukset ja mielipiderikokset, aloittanut liennytyspolitiikan lännen kanssa ja keskittynyt taloudelliseen tasa-arvoon. 70-luvulla Yhdysvaltojen johtama lyhytnäköinen kapitalismi romahti lopullisesti ja kymmenessä vuodessa koko maailma oli siirtynyt arvoliberaaliin hyvinvointivaltiotyyppiseen järjestelmään.

En usko, että kumpikaan ylläolevista skenaarioista on kovin todennäköinen, mutta ne kenties osoittavat, että edes Aamulehti ei voi tietää, miten olisi käynyt, jos historiassa olisi ollut jokin valtava muutos. Joten nykypäivän ratkaisujen perustelu ”what if” –skenaarioilla on yhtä järkevää kuin vaikka horoskooppien neuvomana.

”Sodan hinta oli kallis. Menetimme läheisiä, kotimme, osan Suomesta. Menetimme paljon, mutta saimme Talvisodan hengen. Se oli ainutkertaista, senhetkistä, eikä monistaminen pääministerin toiveella onnistu. […] Riitelyn, narinan, yhteiskunnallisen rillumarein ja politiikan pokerinpeluun tilalle kaivataan nytkin selkeyttä, johtajuutta. Aika on sellainen.”

Talvisodan henki! Aivan mielettömän relevantti toive nykyajalle. Mitä se sitten tarkoittaa? Selkeyttä ja johtajuutta?

”J.K. Paasikivi oli myöntyväisyyssuunnan kannattajia, Mannerheim vastarintansa vuoksi kansakunnan ikoni.”

Mannerheim?! Olen kuvitellut, että talvisodan henkeen liittyisi jotenkin eri luokkien ja kansanryhmien yhteistyö, joka myöhemmin kanavoitui sotakorvauksiin jälleenrakentamiseen, mutta talvisodan henki olikin siis Mannerheim itse! Tietenkin juuri C. G. E. ”Talvisodan henki” Mannerheimin selkeys ja johtajuus ratkaisisi YLEn rahoituksen, lisäydinvoimalat ja poliittisen korruption!

”Itsenäisyyttä voi kunnioittaa monin tavoin. Kirjoittakaamme Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota isolla alkukirjaimella. Se kertoo niiden merkityksen Suomelle.”

Jahas! Eli riitelyn, narinan, yhteiskunnallisen rillumarein ja politiikan pokerinpeluun rinnalle tarvitaan paitsi Talvisodan henkeä, myös Jatkosodan ja jopa ”Vapaussodan” henkeä! Aletaanko heti vetää rajoja Uralille ja liittoutua natsien kanssa? Vai muodostetaanko jokaiselle luokalle omia puolisotilaallisia joukkoja, keskitysleirejä ja lahtauslistoja? Luokkaerojen muuttuminen tietysti vaikeuttaa tilannetta, mutta olen varma, että luovan luokan konekivääri- ja performanssikomppania saa paljon asetukea sekä Leniniltä että Saksan kuninkaalta!

”Jos sota on joskus hyvä sota, Talvisota oli sellainen.”

No huh vitun huh.

Ainoa mikä tästä enää puuttuu on, että Hesarissa olisi iso artikkeli, jossa sanottaisiin, että jos Venäjä hyökkäisi nyt, ainoa tapa pelastua olisi NATOn avulla. Ei kun hetkinen, sehän oli jo viime viikolla…

(Hesarin juttuun ei löydy linkkiä, mutta Lehdessä oli oiva parodia ”Aamulehti: Eipä unohdeta juutalaisten kansanmurhan hyviä puolia”.)