Posts Tagged ‘Tapahtuma’

h1

VaaliConin ohjelma

maaliskuu 30, 2017

Järjestämme to 6.4. Malmin työväentalolla politiikkaa ja roolipelejä yhdistävän VaaliConin. Ohjelmassa on lähinnä pelaamista, esitelmiä ja myyntipöytiä, mutta myös roolipelaavien ehdokkaiden kuntavaalipaneeli! Ohjelma on nyt julkaistu ja sen voi ladata printtikelpoisena PDF:nä täältä tai lukea alta.

V A A L I C O N

6.4.2017 klo 17-23
Malmin työväentalo
Takaniitynkuja 9, Helsinki

VaaliCon on tapahtuma kaikille roolipeleistä ja politiikasta kiinnostuneille. Ovet aukeavat viideltä ja suljetaan viimeistään yhdeltätoista.

P U H E O H J E L M A

1750 Avajaiset
1800 Miira Oksanen: Siikalahti-larpit
1830 Jaakko Stenros: Pelimuseo
1900 Vaalipaneeli, juontaa HS:n toimittaja Jussi Ahlroth. Mukana ehdokkaat Markku Hannula (vihr), Otto Köngäs (SDP), Riikka Aurava (vas), Ilari Tuominen (pir), Lauri Jurvanen (kesk) ja Mike Pohjola (vas).
2000 Ville Vuorela: Praedor-maailmaesitelmä
2100 Anni Tolvanen: Peliäänisuunnitelun perusteet
2200 Lopetussanat

P Ö Y T Ä R O O L I P E L I T

VALIOKUNTA klo 18-20 ja 20-22
Järjestäjä: Eero Laine
Pelaajamäärä: 3-5 + järjestäjä
Pelinjohtajaton roolipeli, joka sijoittuu vallankumouksen jälkeiseen pikkuvaltioon 1700-luvun Euroopassa. Pelaajat pelaavat Yhteishyvän valiokunnan jäseniä, jotka rakentavat uutta yhteiskuntajärjestystä ja juonittelevat toisiaan vastaan.

SIELUPANKKI klo 1730-2230
Järjestäjä: Dare Talvitie
Pelaajamäärä: 4-6
Transhumanistiscifiä. Itsenäisyystaistelijoiden haasteita 2100-luvun osittain terraformatussa Marsissa, ankaran planeetan ja piittaamattomien jättiyritysten välissä. Sijoittuu Eclipse Phasen maailmaan. Skenaario toimii lyhyellä perusjohdannolla, eikä maailmaa tarvitse tuntea etukäteen (mutta saa kyllä). Systeeminä käytetään GURPS:ia, mutta pelinjohtaja hoitaa itse kaiken pelimekaniikan.

SLAARAPHENLAND klo 1730-19 ja 20-22
Järjestäjä: Arttu Hanska
Teemat: houkutus, himo, korruptio
Pelaajamäärä: 4
Kaikki ovat kuulleet tarinoita yltäkylläisyyden valtakunnasta, Slaaraphenlandista. Neljä nälkäistä nuorukaista lähtee etsimään tätä satumaista paratiisia, jossa neidot palvelevat sankareita ja kaikki hyvä on ilmaista. Ennalta määrätyistä kohtauksista koostuva humoristinen fantasiakertomus, josta löytyy synkkiä ja seksuaalissävytteisiä teemoja.
HUOM: Pelissä käytetään kakkumekaniikkaa, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti kakun syömistä, joten ei allergikoille. Sopii aloittelijoille, ei ennakkotietovaatimuksia, K-16.

K O R T T I P E L I T  J A  L A U T A P E L I T

MUNCHKIN klo 17-22
Järjestäjä: Aleksi Airaksinen
Mukaan sopii liittyä koska tahansa, tarjolla kortit ja opastaja. Aloittelijaystävällinen!

POWER GRID
Järjestäjä: Vesa Virri
Pelissä rakennetaan sähköverkkoja ja tuotetaan sähköä enemmän tai vähemmän ympäristöystävällisin tavoin.

KYOTO PROTOCOL
Järjestäjä: Vesa Virri
Kioton ilmastosopimuksen mukaisesti tässä hauskassa pelissä pyritään vähentämään fossiilisten polttoaineiden tuotantoa.

LAUTAPELISEURA
Suomen lautapeliseuran pelikirjasto ja asiantuntevat opastajat ovat paikalla koko tapahtuman ajan.

L A R P P I

KAUPUNGINHALLITUS
Järjestäjä: Markku Hannula
Ajankohta: 20-22
Hahmot ovat kaupunginhallituksen 15 edustajaa: pormestari, neljä apulaispormestaria ja 10 jäsentä. Hahmot edustavat puolueita tuoreimman vaaliennusteen mukaisissa voimasuhteissa.

M Y Y N T I P Ö Y D Ä T

* Vaaliesitteitä ja politiikkaa
* Lamentations of the Flame Princess
* Praedor
* Myrskyn sankarit
* Venäjän kielen oppimispeli Hamstraajat

T E R V E T U L O A !
Osallistu tapahtumaan myös Facebookissa!

Mainokset
h1

Mike Pohjola Ropeconissa

heinäkuu 17, 2016

Pohjois-Euroopan suurin itsenäinen roolipelifestivaali Ropecon pidetään tällä kertaa Helsingin Messukeskuksessa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Itselläni tapahtumassa jännittävintä on pitkään työn alla olleen uuden romaanini julkaisu.

Pidämme myyntialueella pöytää, jossa myymme sekä 1827-romaania, Myrskyn sankareita että muita tuotoksiani. Ehkä jotain pientä kilpailuakin on luvassa. Sen lisäksi järjestän peräti viisi ohjelmanumeroa!

1827 on romaani Turun palosta.

1827 on romaani Turun palosta.

Pe 29.7. Klo 21-22
1827 ROMAANI TURUN PALOSTA
Mike Pohjolan uusi romaani julkaistaan Ropeconissa. Historiallinen katastrofiromaani kertoo Turun palosta, jossa suuri osa kaupungista tuhoutui. Mutta kukaan ei tiedä, miksi kaupunki paloi – ei kukaan paitsi Mike.
Sali 201

Pe 29.7. Klo 23-01
1827 INFERNAL MUSICAL
Tule katsomaan yöleffanäytökseen Mike Pohjolan käsikirjoittama, vuonna 2011 Turun Logomossa esitetty 1827 Hevimusikaali. Tarina kulkee löyhästi käsi kädessä tuoreen kirjajulkaisun kanssa.
Sali 201

Mikko Vihervaaran ottama kuva 1827 Infernal Musicalista.

Mikko Vihervaaran ottama kuva 1827 Infernal Musicalista.

La 30.7. Klo 10-12
BALTIC WARRIORS – VIIKINKIZOMBIT PELASTAVAT ITÄMEREN
Viime kesänä pidettiin maailman kansainvälisin larppikampanja Baltic Warriors, joka oli myös merensuojeluun keskittyvä transmediateos. Mitä on meren rehevöityminen ja miksi siitä voi kertoa vain viikinkizombien avulla? Mike Pohjola kertoo ja näyttää videoita.
Sali 206

Zombie vikings crawling from the Baltic Sea to the shores of Poland in Baltic Warriors Sopot.

Zombie vikings crawling from the Baltic Sea to the shores of Poland in Baltic Warriors Sopot.

La 30.7. Klo 14-15
WRITING FOR PARTICIPATION
Participatory narration is a common feature of role-playing games, but it can also be applied in television, theater, advertisement and video games, among many others. Mike Pohjola is an award-winning transmedia screenwriter who will be talking about his own experiences on the subject and giving out tips on how to utilize your role-playing knowledge in the world of media.
Sali 208

Age of the Tempest – Sword of the High King.

SU 31.7. Klo 10-11
AGE OF THE TEMPEST – ROLEPLAYING FOR KIDS AND BEGINNERS
Age of the Tempest – Sword of the High King is a tabletop roleplaying game for kids and beginners. It was published in Finnish three years ago to wide acclaim. This year it’s out in English!
Sali 204-205

Nähdään conissa!

h1

Kunniavieraana Tracon Hitpointissa

joulukuu 2, 2015

Vietin viikonlopun Tampereella Tracon Hitpointin kunniavieraana. Jaoin kunnian Miska Fredmanin kanssa, joka on niin ikään roolipelisuunnittelija. Olen usein vieraillut Traconissa (Tamperen Roolipeli- ja Anime-Con), sielläkin kerran kunniavieraana, ja Hitpoint oli tuon suurtapahtuman pikkusisar. Se järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Roolipeli käynnissä. Kuva: Mikael Peltomaa

Roolipeli käynnissä. Kuva: Mikael Peltomaa

Esiinnyin avajaisten ja päättäjäisten lisäksi kolmessa plus yhdessä ohjelmanumerossa.

Miska Fredman ja Mike Pohjola. Kuva: Mikael Peltomaa.

Miska Fredman ja Mike Pohjola. Kuva: Mikael Peltomaa.

Miska ja minä kerroimme yhdessä perhepelien suunnittelusta. Miska on julkaissut Astraterra-nimisen avaruusseikkailuroolipelin, josta valitettavasti on painos loppu. Minä taas kerroin Myrskyn sankareista.

Kuva: Ville Vuorela

Kuva: Ville Vuorela

Pidin myös hieman vaivaannuttavasti nimetyn esitelmän ”Mike Pohjola: Elämä ja teot.” Siinä kerroin kirjoistani ja peleistäni. Ajattelin, että monelle nämä ovat jo aiemmista coneista tuttuja, joten keskityin uutuuksiin Raudan lauluun ja Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? -kirjaan. (Jälkimmäistä oli conin järjestäjien taholta erikseen toivottu.)

Sunnuntaina pidin vielä enemmän ammattilaistyyppisen luennon osallistumisen käsikirjoittamisesta. Esittelin kaksi transmediaprojektia – Sanningen om Marika ja Baltic Warriors – ja kerroin lyhyesti, mikä erottaa osallistuvan kerronnan perinteisestä ja interaktiivisesta kerronnasta. Roolipelaajayleisö on aiheeseen tietysti melko vihkiytynyt jo valmiiksi, joten kaikkea ei tarvinnut vääntää rautalangasta.

Bonusnumero oli perjantainen vierailu Tulenkantajien kirjakauppaan, jossa puhuin niin ikään Pekka Siitoin -kirjasta.

*

Pidimme Miskan kanssa myös yhteistä myyntipöytää. Aiemmin emme ole tehneet tällä tavalla yhteistyötä, mutta se meni mielestäni mallikkaasti. Mukana oli myös erinomaisia vapaaehtoisia myyjiä. Kiitos siitä! Ehkä ensi kerralla saadaan lisää suomalaisia pelintekijöitä mukaan yhteispöydälle Ropeconiin, Traconiin tai Finnconiin? (Tietysti toiveena on myös, että tätä satsaustamme harrastukseen ei kohdeltaisi pöytähinnoittelussa samoin kuin kovaa bisnestä tekeviä lelu- ja vaatekauppoja. Kotimaisia roolipelejä kun ei edes roolipelitapahtumissa myy juuri kukaan.)

Tracon-Hitpoint-11

Kuva: Mikael Peltomaa

Oli mukavaa huomata, miten roolipeliskeneä kerääntyi ohjelmanumeroiden ja pelien välillä pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja mielipiteitä.

Tracon-Hitpoint-13

Kuva: Mikael Peltomaa

raudanlaulu_etukansiItselleni iso juttu oli tietysti Raudan laulu -lisäosan julkaiseminen Myrskyn sankareihin. Se on ensimmäinen pelaajille tarkoitettu lisäosa, ja kysyntää löytyi kivasti! Hieman yllätyin siitä, että myös muita lisäosia sekä ihan peruspeliä (ja sen englanninnoksen työversiota) ostettiin vielä niin paljon. Selvästi kannattaa olla esillä siellä, missä pelaajatkin ovat.

Kiitos, Tracon Hitpoint! Suosittelen tapahtumaa kaikille. Hienoa saada roolipelien valoa vuoden pimeimpään aikaan!

Kuva: Mikael Peltomaa

Kuva: Mikael Peltomaa

h1

Mike Pohjolan Tracon-ohjelma

marraskuu 26, 2015

Olen viikonloppuna kunniavieraana Tracon Hitpoint -roolipelitapahtumassa Tampereella ja piipahdan samalla reissulla Tulenkantajien kirjakaupassa. Hitpointissa julkaistaan uusi Myrskyn sankarit -lisäosa Raudan laulu – Superlisäosa edistyneille pelaajille. Tässä viikonlopun ohjelma.

siitoin_kansiPerjantai 18-19 Tulenkantajien kirjakauppa: Kerron kirjasta Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa?

Pekka Siitoin (1944-2003) oli jotain kylähullun ja terroristin välistä ja toimi linkkinä Kolmannen valtakunnan ja 2000-luvun äärioikeiston välillä. Samalla hän oli myös omanlaisensa vapauden ja liberalismin kannattaja. Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? -kirjassa useat kirjoittajat ristivalottavat Siitoimen persoonaa ja merkitystä.

Hämeenpuisto 25.

Lauantai 15-17 Kunniavieraspaneeli: Koko perheen roolipelit

Tracon Hitpointin kunniavieraat Miska Fredman ja Mike Pohjola ovat suunnitelleet roolipelejä kaikenikäisille. Mitä täytyy ottaa huomioon kun suunnitellaan kuusivuotiaalle? Kuinka peli sujuu koko perheen kesken? Tule kuuntelemaan Astraterran ja Myrskyn Sankareiden suunnittelijoita!

Tammerkosken koulutalo, Juhannuskylän koulu. Rautatienkatu 3-5.

raudanlaulu_etukansiLauantai 20-21 Mike Pohjola: Elämä ja teot

Kunniavieras Mike Pohjola kertoo pelisuunnittelijan ja kirjailijan elämästään, larppaamisesta ja muista projekteistaan. Puhun myös Pekka Siitoimesta sekä uudesta Myrskyn sankarit -lisäosasta Raudan laulu.

Tammerkosken koulutalo, Juhannuskylän koulu. Rautatienkatu 3-5.

Sunnuntai 12-13 Interaktiivisuuden käsikirjoittaminen

Mike Pohjola on tehnyt osallistuvaa ja interaktiivista tarinankerrontaa monessa eri muodossa: transmediaa, roolipelejä, larppeja, interaktiivista teatteria ja valinta romaaneja. Mutta miten tarinan voi kirjoittaa, jos katsoja, lukija tai pelaaja saa valita, mitä siinä tapahtuu? Interaktiivisuuden käsikirjoittamisen lyhyt oppimäärä.

Tammerkosken koulutalo, Juhannuskylän koulu. Rautatienkatu 3-5.

Lisäksi lauantaina 12-20 ja sunnuntaina 10-17 on Traconissa myyntipöytä, jossa myydään kirjojani ja pelejäni. Piipahtelen siellä myös aina ehtiessäni. Nähdään Tampereella!

tausta_banneri

h1

Puhe koulutusleikkauksia vastustavassa mielenosoituksessa

Touko 29, 2015

Tänään oli Helsingissä ja Tampereella Ei lukukausimaksuille! -mielenosoitus, jossa vastustettiin tulean hallituksen suunnittelemia leikkauksia koulutukseen. Osallistuin Helsingin mielenosoitukseen ja pidin siellä pienen improvisoidun puheen. Tässä se muistinvaraisesti auki kirjoitettuna ja hieman paranneltuna.

Mielenosoituskulkue pysähtyi Opetusministeriön eteen. Kuva: Henri Pienimaa

Olen kirjailija ja pelisuunnittelija. Olen opiskellut Turun yliopistossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa, joka opiskeluideni aikana tuli osa säätiömuotoista Aalto-yliopistoa.

Suomi, suomalaisuus ja Suomen idea pohjautuu taiteilijoiden ja yliopistomiesten – silloin nimenomaan miesten – ajatuksiin parin sadan vuoden takaa. He halusivat rakentaa meille kansallisen identiteetin, oman kielen ja oman valtion.

Nämä ajatukset syntyivät korkeakoulutuksen myötä, vaikka se tuolloin oli tarjolla vain harvoille. Niiden myötä koko köyhä kansa koulutettiin luku- ja kirjoitustaitoiseksi väeksi, joka pystyi seisomaan omillaan, ja jotka ymmärsivät olevansa ei alamaisia vaan kansalaisia.

Tämän kehityksen seurauksena meille tuli itsenäisyys, tasavalta, perusturva, peruskoulu. Sipilän tuleva hallitus satsaa puheissaan maanpuolustukseen ja talouskasvuun, ja leikkaa melkein kaikesta muusta.

Todellisuudessa maanpuolustus vaatii maanpuolustushenkeä, eli maan, jota kannattaa puolustaa. Maa, josta voimme olla ylpeitä, ja jossa kaikki voivat saada koulutuksen, on sellainen maa.

Talouskasvu ja yrittäjyys vaativat koulutetun väestön ja myös ulkomaalaisia innovaattoreita, jotka tulevat tänne töihin, perustamaan yrityksiä ja perheitä. Se taas vaatii ulkomaisia opiskelijoita, jotka voivat maksutta opiskella Suomessa.

Nyt nämä molemmat ovet ollaan sulkemassa tehostamisen nimissä. Jopa maanpuolustus ja talouskasvu kärsivät koulutusleikkauksista.

Koulutusleikkaukset eivät kohdistu minuun henkilökohtaisesti, koska olen jo koulutettu ammattitaiteilija. Melkein viisivuotiaan pojan isänä on kuitenkin kamala ajatella, millaisessa järjestelmässä lapseni joutuu kasvamaan.

Miksi hallitus haluaa näin huonontaa tulevaisuutta ja sahata oksaa, jolla me kaikki istumme? Ei ole mitään järkevää syytä leikata koulutuksesta. Se on jopa hallituspuolueiden omia ääneen lausuttuja päämääriä vastaan.

On vain yksi todellinen syy, miksi koulutuksesta halutaan leikata: tyhmää kansaa on helpompi hallita. Sille meidän on sanottava: Se ei käy.

h1

Teaching Dark Arts at a Magic School

marraskuu 27, 2014

”You should never use the Torture Curse on a baby, especially an unborn one.”

This is a personal account of my experiences in the larp College of Wizardry played in Czocha Castle in Poland in Nov 13-15, 2014. The larp was set at a university in the world of Harry Potter.

College of Wizardry was a real emotional rollercoaster, with crying and laughing, grimacing and growling, cursing and charming, teaching and learning.

The castle. Picture by Liveforrm.

The larp was set in 2014 at a College of Wizardry and Witchcraft. Meaning that when kids graduate from Hogwarts or Durmstrang, and want to continue with their studies, the come here. The Harry Potter books were set in the 1990s, so this is around two decades after those events and the rise and fall of Lord Voldemort. Many teachers would still remember those times, but students had only just been born.

The illusion was really strong. The castle was great, it was wonderfully decorated by the set designers and the participants, the costumes were great, everybody played wonderfully, and there were enough special effects and costumed monsters to really create the feeling of living in a world of magic.

Students having dinner. Picture by John-Paul Bichard.

The larp was designed by a Polish-Danish team of organizers, and lasted for two and a half days. There were about a hundred student players, thirty or so staff players, and maybe fifty supporting characters and organizers. Altogether close to two hundred people. Maybe half of the larp was lectures, with the other stuff school politics, sorting into houses, initiation ceremonies, dancing, meetings, and adventures.

Professor Miclariotic (Christopher Sandberg) holding his class on Magical Artifacts. Picture by Christina Molbech.

Create your own character

The larp was more or less ”create your own character, but we give you a few pointers which you are free to ignore”. This meant that characters didn’t really have any pre-made relationships with other characters, but players would have to forge all those amongst themselves before the larp.

One way to do that was to contact individual players you knew from somewhere else, and agree that you are my enemy, or you are my old friend, or something in that vein. Facebook groups and live meetings were utilized for that. Another way is to start a group (like C.A.N.D.L.E., see below), and invite all other characters to join it if they would be interested in that. Third is to create a plot, and ask game masters link other characters to it, or invite them yourself during the larp. (I did this, too, creating a mystery around the disappearance of my predecessor.) I’m sure there are lots of other possibilities, too, but as this sort of thing is rarely done in Finland, I’m no expert.

One of the mane secret passageways. This one leads from the Library to Bane’s classroom. Picture by John-Paul Bichard.

For some larps this kind of thing can work, but when you are trying to create a community, it’s not a very good method. It meant, for example, that the Potter style ”who’s related to whom” thing is very difficult, as everyone has a different family name. Or trying to introduce a ”murder mystery” after all the characters are finished, and trying to ask the organizers to find the culprit. I don’t know if someone was actually contacted saying ”Oh, by the way, you killed the previous Professor.”

In Finnish larps family relations, multiple relations to other characters, plots and intrigues, murders and the like would have been an obvious part of a character description, but I’ve heard it goes against the Danish style, because someone might not want to play that. (”In soviet Finland, the game plays you.”)

As far as I’ve understood, the Polish writers would’ve preferred to write personalities, plots and relations, but were told not to according to some Danish aesthetic. Similarly, us Finnish players almost had to force the Danish organizers into allowing us to create a timeline for the staff. As in who’s been in Czocha for how long, who remembers which events, who used to be a student under whom, and so on. We felt it would be impossible to forge our character relations without it, while the Danes felt it would be unnecessary and clunky and only hinder improvisation. Personally, I think the Polish/Finnish style would have suited this larp much better.

All that said, personally I had a great time at the larp, and received very much support from the organizers whenever I did come up with some plot, faction or need. Our agreements didn’t always become common knowledge to all the other players, but still.

Potions lab. Picture by Cosmic Joke.

Professor Bane

I played Bombastus Bane, Professor of Dark Arts. Defense Against the Dark Arts, I mean.

Just before Expecto Patronum. Picture by John-Paul Bichard.

I wanted to make Bane seem as evil as possible without getting him in jail. Everyone is sure he’s a former Death Eater but they can’t prove it. Everyone knows he teaches Dark Arts, but he’s never been caught. He just looks so evil.

And by evil I don’t mean real-world evil like anti-gay, but Potter evil meaning he dresses in black, has a distorted face and voice, and hates head Auror Harry Potter with a vengeance. Sort of like Czocha’s very own Severus Snape.

I went out of my way to have evil make-up, ridiculous Wicked Witch of the West hat, red-and-black robes, fresh tattoos where the Dark Mark would have been, and a scary voice. Many people complemented me on the voice afterwards, and I heard many students made fun of it during the larp. So it worked quite well.

Bane in his ridiculous hat talks with Janitor Igor Vadenko (Mikko Pervilä). Picture by Sofie Falk.

To have a little twist to this, I figured Bane wasn’t born bad and had a good ”soul.” This was reflected in his beautiful pearly white wand, his swan Patronus, his heart tattoo, and his tragic love for his imprisoned family. This was the inner layer of Bane that some got to see and many guessed at during the larp.

Bane was also the founding member of the Czocha chapter of C.A.N.D.L.E. It stood for ”Committee Advocating Natural Dark-Light Equality,” and was envisioned as a sort of ”evil Amnesty.” An ineffectual college political association that wants to close down Azkaban, stop Auror misconduct, stop pure blood harrassment, and so on. All perfectly reasonable political goals which just happen to be very Death Eater friendly. Treatment of Muggle-born witched and wizards was not the prime concern for C.A.N.D.L.E. (That said, many non-dark witches and wizards did start to sympathize the organization during the run of the larp.)

But for the most part I tried to be as comic book evil as possible, on the border between silly and scary, between obvious villain and tragic anti-hero.

Family tragedy

What some people knew is that Bane’s whole family (mother, father, wife) had been in Azkaban since the war. What no one knew was that Bane’s wife had been pregnant at the time of imprisonment, and had given birth to their son Vladimir in Azkaban. Vladimir had grown up there surrounded by Dementors and criminals.

Friday at lunch Bane received a letter informing him that his wife had passed away at Azkaban. Bane left the dining room to ponder on this in the Dark Forest. (And while there, I realized my natural playing style demands for several long hours alone pondering about this. But the playing style of this larp would actually benefit from me making this as public as possible.) After Bane’s disbelief had turned to anger, he returned to the dining hall to attack the Auror Caitlin O’Doherty, who’d just spent a year in Azkaban ”studying” the prisoners. Clearly she had killed Bane’s wife!

Ministry official politely asks Professor Bane not to point his wand at the Auror Caitlin O’Doherty accusing her of killing his wife. In the foreground another professor continues with his lunch. Between the official and Bane, the prominent nose of a Gringotts goblin asking what to do with the property of Bane’s wife, of whose death he had just been informed. (Azkaban tells the bank before they tell the relatives, apparently.) Photo by Jean-Paul Bichard.

Wands were drawn and death threats growled in front of horrified students, but eventually O’Doherty managed to drag Bane to his classroom to explain the thing.

”You’re wife was very sick, had been for a long time,” she said. ”He would have died anyway. But what you must know is that she didn’t die naturally. She was killed.”
”BY WHOM?”
”By your son Vladimir.”
”YOU’RE LYING.”
”He wanted to save her from further pain. But now he will be accused of murder. Only you can help him, if you prove you are working against the Dark Wizards.”
”ARE YOU THREATENING ME?”
”I’m trying to help you!”

She managed to convince Bane his son had killed his wife. All the fault of the Ministry, of course, but still.

The Auror Caitlin O’Doherty (Mia Häggström). Picture by John-Paul Bichard.

Crying at the Sorting

What really broke Bane’s heart (and mine) was the Sorting Ceremony on the evening of that day. Looking at all the new juniors walking to their houses, and being cheered, Bane suddenly realised Vladimir was nineteen, and this year he would have been a junior.

Sorting Ceremony. Picture by Christina Molbech.

Thinking that if Vladimir hadn’t grown up in Azkaban he would’ve been sorted into Faust, and Bane would’ve been so proud. Or sorted into some other house, and Bane would have had petty arguments with his son. And Vladimir would be so excited about all those student crushes and initiation rituals and all the ordinary life of the nineteen-year-old wizard.

And maybe his mother Miranda would have been there on the balcony with Bane watching him. I cried in and off for an hour about this, first looking down at the ceremony, and after that when the Feiersinger witch too me aside I poured my heart out to her.

I still get a little misty thinking about that. What could have been.

Laurent liaison

The larp wasn’t all sad, far from it. It combined tragedy, comedy, romance, mystery, school life, and all the other great elements that make the Potter books magic.

The love story part for Bane was mostly about his wife. But that doesn’t mean he didn’t have a little time for a secret romance with a student. (It perhaps doesn’t make sense in real-world terms, but there is an internal realism to the whole experience. Perhaps like the emotions and events of a whole school year packed into two and a half days.)

Titienne Laurent was Bane’s least favorite student, kind of like a female Potter to my Snape. Laurent was a good student, but as a Muggle-born, could not understand Bane’s hatred for Aurors. Bane hated her guts, and she his. Too bad they had a mutual attraction going on.

Laureeeeeen (Josefin Westborg). Perhaps their shared love of stupid hats brought them together? Picture by John-Paul Bichard.

They had never spoken about their feelings until the day when Bane lost his wife. They met discreetly in the secret cellar, having descended many, many stairs. She wanted to discuss her studies, her investigations and the Torture Curse. Bane couldn’t concentrate.

”LAUREEEEEN. I LOST MY WIFE.”
Laurent, unwillingly, concoled him.
”YOU REMIND ME OF MIRANDA. YOU HAVE THE SAME SMILE.”
Five minutes later, they were doing the dirty against the cellar wall.

By the next day Laurent had already fallen in love with another student. (Talix, it turned out after the larp.) She and Bane met again at the Secret Cellar where someone had drawn a huge magic circle.
She thought she shouldn’t see Bane before she knew if the infatution would leave to an actual relationship.
”YOU WOULD LEAVE ME FOR SOME PIMPLE FACED STUDENT?”
”What you and I had, Professor, was just sex. Really good sex.”
”I THOUGHT YOU HAD FEELINGS FOR ME.”
”Professor Bane, I hate you.”
”WELL, THAT’S A FEELING, ISN’T IT?”
They were shortly interrupted by two Professors trying to find Death Eaters, and seeing Bane there with the obvious remains of a summoning spell, made them suspicious.

”DON’T YOU UNDERSTAND? LOVE AND HATE ARE BUT TWO SIDES OF THE SAME COIN. THEY CAN NEVER BE SEPERATED.”
”It doesn’t work like that for me.”
”LAUREEEEEEN, DON’T YOU UNDERSTAND? I LOVE YOU.”
Awkward silence.

Play to lose

Larps of the Nordic tradition differ from American larps in that there are virtually no rules. That is to say, we didn’t have Magic Points, skill checks, or anything that would get in between the player and the characters, or the character and the world.

How did this work? Very simply: Everything that you can and will do, you do for real. Meaning running, arm wrestling, sleight of hand, and so on. Stuff like sex and death that you can do, but don’t necessarily want to do, you pretend to do. And then there’s magic.

There was a lot of magic in the form of spells, artifacts, monsters, curses, potions, omens, portents, ghosts, and so on. To create a list of every possible spell and potion and their combinations would’ve taken forever, and would have made for very dull reading. So they didn’t.

The magic system for spells was very simple: You point your wand at someone, describe what you attempt to do, and then the victim decides what happens. Staff always wins duels against students.

At one instance I pointed my wand at our Quidditch coach (who was actually a dark wizard polyjuiced as the coach), and yelled: ”Paralyzio!” The player got it immediately, and pretended to be paralyzed. (I know there’s also the actuall Potter spell Stupefy, but I couldn’t think of it in the moment.)

The coach’s player could’ve said ”Deflecto!” if he’d wanted, and then we would have had a magical duel, but in my experience most of the time people played to lose, and most spells had the desired effect. (I had some students cast spells on me that I could’ve decided to ignore, but didn’t.)

No one was at the larp to win all the magic duels, or have the most powerful character, but to immerse in the world of Harry Potter. And for that you don’t need much more rules than that.

Lessons in torture

Much of the larp was taken by actual magical schoolwork. Bane had just become Professor of Defense Against the Darks Arts II (or DADA2 for short), having taught DADA1 for many years. This meant he would teach the students how to defend against the Unforgivable Curses, which include… Class? Yes! The Torture Curse, the Imperius Curse, and, of course, the Killing Curse.

Bane teaching his class.

To learn how to defend against them, the students would first have to understand them and learn how to cast them. Since they are Unforgivable, this posed a bit of a problem, but Bane had it all figured out.

(For the larp I had prepared two lectures, and Bane gave both of them three times. The first one started with a test on their natural learning ability and on theory of the Unforgivable Curses. The second one was all about practicing the Torture Curse on other students.)

Bane’s favorite student Norah Asar, and least favorite student Titienne Laurent both want to speak their mind.

 

Professor Bane would teach the Torture Curse in the Torture Dungeon. In his hand are one-use wands used to cast the Imperius Curse on the one who will later cast the Torture Curse. (Otherwise it would be quite illegal.)

Bichard.

Bane and the one-use Imperius wands. Picture by John-Paul Bichard.

He found these great one-use Solberg wands where some anonymous person had already imbued with the unforgivable Imperius Curse. (The Imperius forces the victim to do whatever the caster says.)
As you know, in a case like this, the legal responsibility for the Torture Curse is on whoever placed the Imperius Curse on the wands, but unfortunately we will never know who that wonderful person is.
So as you can see, it’s all perfectly legal and moral and educational.

The students were divided into pairs (”Partner up with someone you will have no trouble hating.”), and each pair was given one of these wands. Then the victim would cast the Imperius Curse on the torturer saying: ”Cast the Torture Curse on me for one second.” Then the torturer would torture the victim with their own wand. After this, the victim would tell the torturer what they felt. Then they would switch. (The wand had one use per caster.)
At the end of the class we would discuss our experiences, and figure out ways to use what we have learned for defense.

In one of these classes Bane had one pregnant student, Norah Asar (Pernilla Rosenberg). He was partnered up with Sebastian Dolohov (Markus Montola).

Bane did have a soft spot of sorts for protecting babies, and another one for Norah Asar. So he didn’t want the baby hurt.

Dolohov: ”Professor! Can the baby be accidentally hurt when you cast the Torture Curse on the mother?”
”NOT UNLESS YOU REALLY WANT TO TORTURE THE BABY. BUT THEN YOU WOULD HAVE TO TARGET YOUR HATRED AT THE BABY, WHICH CAN BE DIFFICULT.”
At this Bane remembered how his own pregnant wife had been taken to Azkaban to be tortured by Dementors.
”BUT REMEMBER CLASS, YOU SHOULD NEVER USE THE TORTURE CURSE ON A BABY, ESPECIALLY AN UNBORN ONE.”
Class snickers.
”IN FACT, YOU SHOULDN’T USE THE TORTURE CURSE ON ANY BABY.”
More snickering.
”TO CORRECT MYSELF, YOU SHOULD NEVER USE THE TORTURE CURSE AT ALL, SINCE IT IS COMPLETELY ILLEGAL.”

Documentation

The larp was extensively photographed, and the film crew Cosmic Joke was there making a documentary film about the larp. They filmed the whole thing and conducted player interviews after the larp.

Teaser for the Cosmic Joke documentary.

I would have preferred clearer information about where these photos and videos would be used, and a shared understanding nothing would get shared without player permission. (And from a legal point of view, Cosmic Joke might enjoy having signed release forms from all the players.)

But that’s a minor nitpick. Go check out the galleries, they’re great!

John-Paul Bichard’s photos.

Christina Molbech’s photos

Cosmic Joke, batch I

There will be a sequel on April 9-12, 2015. And a rerun of the original on April 16-19, 2015. Stay tuned…

The school coat of arms by Tia-Carolina Ihalainen.

h1

Susikoira Roi kuulee Mannerheimin ja Hitlerin videoista

elokuu 21, 2014

Kun kerran kaikki muutkin, niin mäkin halusin osallistua ”keskusteluun”. Tein tällaiset tekstitykset.