Posts Tagged ‘Taustatutkimus’

h1

Hyvä on, ne ufot olivat Ihmisen pojan viraalimarkkinointia!

4 heinäkuun, 2011

Pienet videomme UFOista Lontoon ja Jerusalemin yllä ovat selvästi hämmentäneet ihmisiä. Ovatko ne aitoja? Ovatko ne feikkejä? Ovatko ne viraalimarkkinointia Iron Skylle? Ei aivan…

Taitaa olla aika tunnustaa. Mutta katsokaa ne ensin — ne on aika kivoja.

UFOja leijumassa Jerusalemissa allaan Temppelivuori, jossa juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon mukaan maailmanluominen alkoi:

Pari kuukautta myöhemmin samat UFOt nähtiin Lontoossa BBC:n rakennuksen yllä.

Mitä nämä valkoiset, kiiltävät asiat olivat, nämä tunnistamattomat lentävät esineet? Ei, eivät olleet avaruusaluksia. Ei, eivät suokaasua myöskään.

Aivan oikein. Nyt te alatte tajuta.

Ne olivat enkeleitä.

Ihmisen poika on romaani 80-luvulla kasvavasta nuoresta miehestä, joka miettii, että hän saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen. Mukana on tietenkin paljon kristinuskoon ja Jeesuksen paluuseen liittyvä ihmeitä tai ainakin siltä vaikuttavia asioita.

Kirjan valtaosa tapahtuu Suomessa, mutta päähenkilö visiteeraa myös Jerusalemissa vuosituhannen vaihteessa. Siksi teimme videon, jossa enkelit käyvät Jerusalemin yllä.

Monet tajusivat tämän, mutta Lontoo ihmetytti heitä. Minä kun luulin, että se olisi ollut se helpompi vihje! Se on viittaus Conspiracy For Goodiin, jonka järjestimme siellä lähes tarkalleen vuosi sitten. Silloin kuvasin alkuperäisen videon kännykälläni. CFG ei liity Ihmisen poikaan muutoin, mutta siellä saatu graffitinmaalauskokemus oli arvokasta kirjoittaessani yhtä kirjan kappaleista.

Kirjan viimeinen editointikierros on käynnissä ja Ihmisen poika julkaistaan syyskuussa.

Tässä kansi.

PS. Vai olivatko ne sittenkin ufoja…?

h1

Jeesus-tutkimusta #6: Waiting For Armageddon (dokumenttielokuva, 2010)

5 syyskuun, 2010

Katsoin hiljattain pari dokumenttia Yhdysvaltain kristityistä fundamentalisteista. Niistä ensimmäinen oli tänä vuonna ilmestynyt Waiting For Armageddon, joka seuraa born again –seurakunnan matkaa Israeliin valmistautumaan lopun aikoihin. Kaikki vakuuttavat, että uskovat Ilmestyskirjan tapahtumien käyvän toteen vielä omana elinaikanaan. Teini-ikäinen tyttö harmittelee sitä, että on vähän epäreilua, kun hän ei ehdi saada omaa perhettä ennen kuin maailma loppuu.

Sekä elokuvan että katsojan asenne on hieman ylimielinen näitä kiihkoilijoita kohtaan, mutta toisaalta heidän ajatusmaailmaansa on kiehtovaa tutustua. Kaikki ovat innostuneita sodasta ja lopun aikojen taisteluista, ja tuntuvat muutenkin kannattavan sotimista. Povattu Antikristus sen sijaan on karismaattinen rauhan mies, joka tulee pakottamaan Israelin rauhaan arabien kanssa.

Hyvisten puolella ovat vain born again –kristityt, muut kristityt ovat samaa sakkia muslimien, hindujen ja ateistien kanssa. Toisaalta, kristityillä ja Israelilla on yhteinen vihollinen: muslimit. ”We’re fighting what is behind the Muslim people: Satan. Because Satan is actually trying to destroy the Jewish race.”

Mitään suurta dokumenttielokuvan taidetta tässä ei olla saatu aikaan, mutta amerikkalaisten uskovaisten ja Israelin todellisuuden yhteentörmäys on kiinnostavaa myös visuaalisesti. He käyvät pyhillä paikoilla ja miettivät, käydäänkö lopun ajan taistelu Armageddonin tasangolla vai kokoontuvatko armeijat siellä kenties hyökätäkseen Jerusalemiin.

Elokuvassa on paljon mahtavia lainauksia, kun näiltä apokalyptikoilta kysytään heidän uskomustensa yksityiskohtia. Yksi mies on tehnyt tarkat suunnitelmat, mitä haluaa tehdä, kun Jeesus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakuntansa: ”I wanna be invited to be one of the ministers in his government. Whether that’s a dog catcher of some town, or the chief of agriculture of this area. So I look forward to it. I look forward to the rapture of the church. I wish it would happen before things get real bad.”

Jerusalemista haastateltavaksi on löydetty myös mainio rabbi, joka dissaa kristinuskoa ja Jeesusta minkä kerkiää: ”Whether there was a historical Jesus or not, our sources indicate he was a witch or a sorceror, a guy who had his eye on the ladies, and not the greatest guy in the world, and we don’t think he’s coming back.”

En tiedä, kuinka suurta osaa Yhdysvaltojen fundamentalisteista juuri tämä sakki edustaa, mutta Yhdysvaltain Israelin-politiikka tiettävästi pohjautuu paljolti juuri näihin Raamatun ennustuksiin. Leffassa kukaan born again –porukasta ei mitenkään kyseenalaista uskoaan tai edes myönnä sitä uskoksi, sillä kysehän on faktoista: ”You have Satan coming down, there’s the Antichrist, and it’s all against the backdrop of history. Of course, this is future history, since God knows the future. He knows it perfectly.”

Dokumentti maalaa ryhmästä hyvän ja kiinnostavan kuvan, ja suosittelen sitä kaikille aiheen ystäville.

h1

Ihmisen poika lähetetty kustantajalle

28 elokuun, 2010

Olen viimeiset pari vuotta kirjoittanut romaaniani Ihmisen poika aina, kun muilta töiltä, opiskelulta ja elämältä liikenee aikaa. Pari päivää sitten sain sen ensimmäisen version valmiiksi ja lähetin kustantajalle. Jos kirja painetaan tuollaisenaan, niin se olisi varmaan jotain 450-sivuinen tiiliskivi, eli tulihan sitä sepusteltua.

Kirja on omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani, ja sijoittuu suurinpiirtein vuosiin 1977-2004. Taustalla on paljon omia nuoruudenkokemuksiani, joista tärkein on ihmepelastuminen jonka jälkeen aloin miettiä, onko Jumalalla minun varalleni joku erityinen suunnitelma… Olenko ehkä Jeesuksen toinen tuleminen?

Lisäksi larppaamista, ihmissuhteita, turpiinsaamista, rippileirejä, uskonnollisia kokemuksia, graffiteita, korruptiota ja kaikenlaista muuta jänskää. Pyrin myös maalaamaan kuvaa nuoruuteni Ulvilasta, Naantalista ja Turusta. (Sittemmin muutin tänne Helsinkiin, mutta sitä on maalailtu romaaneissa riittämiin.)

Kirjoittamisprosessi on ollut aikaaviepä ja henkilökohtainen, joten melko helpottavaa viimein saada käsikirjoitus pakettiin.

Pari viikkoa sitten kiersin kännykkäkamerani kanssa joitain kirjan tapahtumapaikkoja Turussa, tässä joitain kuvia tuolta kiertueelta:

h1

Minä olen etelän media ja muita paljastuksia

24 elokuun, 2010

Miksi isot mediat ovat niin ydinvoimamyönteisiä? Miksi keskustapuoluetta lyödään etelän mediassa? Miksi Johanna Korhonen sai kenkää? Miksi Hesari parjaa koko ajan YLEä? Miksi lehdistö vaikenee maahanmuuttajakriittisen liikkeen lukemattomista voitoista? Kuka on vastuussa? No… minä.

”Teillä on kädessänne enää yksi valttikortti, joka on se, että edelleen – tilanteen lievästä paranemisesta huolimatta – teillä on käsissänne massatiedotusvälineet, joiden avulla te voitte kontrolloida sitä mitä ns. suuri yleisö asioista tietää”, kertoo nimimerkki Suurkirjoitus Hommaforumilla minusta ja edustamastani äärivasemmistosta.

Olen käynyt Hommassa keskustelua esseeni Epäloogisuuksien leikkipuisto tiimoilta. Tai oikeastaan sen oli tarkoitus olla se aihe, mutta keskustelu on laventunut “kysytään iljettävältä monikultturistilta mitä vaan” –henkiseksi.

Keskustelussa on salaliittoteoreetikoiden, rasistien ja sekopäiden lisäksi myös melko paljon ihan oikeasta keskustelusta ja jopa perusteluista ja lähteistä kiinnostuneita ihmisiä, joiden kanssa on varsin kiinnostavaa taittaa peistä. Tulkaa seuraamaan ja osallistukaa, jos sielu sietää!

Aika monet myös varsinkin alkuvaiheessa kyselivät myös, että mitä mieltä mä nyt olen tästä Hommasta, eiks ookkin ihan kiva paikka. Ei se nyt minusta hirveän kiva paikka ole, mutta ei se myöskään tarvitse minun hyväksyntääni.

Tässä pieni esimerkki keskustelun kulusta:

JULMURI: Toinen ongelma on, että jos sallitaan saudirahoilla rakennettavat wahhabismia aka. petro-islamia levittävät moskeijat Suomessa, monet alunperin maltillista islamia harrastavista maista tulevat koulutetaan täysin uuteen ajattelutapaan.

MIKE: Eikö meidän silloin tulisi tukea nimenomaan niitä maltillista islamia harrastavia? Esimerkiksi kouluttaa liberaaleja ja valistuneita imaameja Suomessa, ettei uskonoppineita tarvi tuottaa Saudi-Arabiasta.

JULMURI: Meinaatko, että koulutetaan imaameja verorahoista? En usko siitä olevan paljoakaan hyötyä. Ensinnäkin se maksaisi rahaa ja toiseksi tällaiset imaamit leimattaisiin helposti ”ristiretkeläis-juutalais-zog” salaliiton kätyreiksi muslimimaailmassa. Siellähän nämä Euroopasta natsismin mukana hävinneet ajatukset ovat yhä kovassa huudossa. Esim. Mein kampf takoo ennätyslukuja vuodesta toiseen.

MIKE: Meinaan juuri sitä – enkä usko tuohon vastasalaliittoteoriaasi. […] Missä siellä [Mein Kampf takoo ennätyslukuja]? Koko muslimimaailmassa vai? Jos olet tutustunut Mein Kampfiin, tiedät, ettei sitä jaarittelua lue erkkikään.

JAAKKO SIVONEN: Esimerkkejä: [linkkejä, joissa kerrotaan, että Mein Kampf myy hyvin Pakistanissa ja Turkissa]
ANT.: Lisää esimerkkejä. [linkkejä, joissa kerrotaan, että Mein Kampf myy Indonesiassa ja Bangladeshissa]

SUURKIRJOITUS: ”Epäloogisuuksien leikkipuisto”-kirjoitit, mutta miltäs nyt tuntuu, kun nämä ”epäloogiset rasistiset öyhöttäjät” esittävätkin enimmäkseen täysin perusteltuja ja asiallisia vastauksia.
Kysyit lähteitä muslimien järjestämistä juutalaisvainoista, ja vastauksen sait.
Kysyit lähteitä Mein Kampf-tekeleen suosiosta muslimimaissa, ja vastauksen sait.

MIKE: Eli Pakistanissa ja Bangladesh ja Turkki edustavat nyt koko muslimimaailmaa? Turkki ei edes ole islamilainen maa.
Julmurin väite oli, että muslimimaailma leimaisi Suomessa koulutetut imaamit ’”ristiretkeläis-juutalais-zog” salaliiton kätyreiksi’, koska koko muslimimaassa ’Mein kampf takoo ennätyslukuja vuodesta toiseen’.
Jos Julmuri tarkoitti, että pakistanilaiset ja bangladeshilaiset muslimit eivät hyväksyisi Suomessa koulutettuja imaameja, koska niissä maissa Mein Kampf on myynyt hyvin, niin se on jo vähän eri asia. Suomen moskeijat eivät nyt mitenkään pursua Pakistanista ja Bangladeshista tulleita muslimeita muutenkaan.
Täällä selvästi on ihmisiä, joilla on oikeaa tietoa asioista ja ihmisiä joilla on vahvoja mielipiteitä siitä ja ihmisiä jotka ajattelevat kriittisesti, mutta tässä keskustelussa nämä ominaisuudet eivät aina tunnu osuvan samaan persoonaan. Jos sanotaan, että koska on X, niin siksi myös Y, ei tämän todisteeksi riitä, että X on totta ainakin jossain ja joskus. Pitää myös todistaa että siitä seuraa Y. Kyllä tämän varmasti jokainen tietää, mutta ihmetyttää, että Julmurin yleisluontoiset mutuheitot ja Jaakko Sivosen oikeat lähteet tuntuvat saavan ihan tasavertaisen kohtelun täällä, ja sitten toisella todistellaan toista.
Niin että vaikka täällä keskustelussa esiintyy faktojaKIN, niin ihan hirveään voitonriemuun ei mielestäni ole vielä Suurkirjoituksella aihetta.

SUURKIRJOITUS: Hölpön-pölpön. Kyllä täällä esiintyy faktoja paljon enemmän kuin monella muulla foorumilla, vaikka toki täältä hakemalla hakien voi löytää ”öyhöttämistäkin”.
[…]
Väitätkö tosiaan, että Turkin kansalaisista valtaosa ei olisi islaminuskoisia? Tämä ei muutu miksikään sillä, että Turkki ei ole virallisesti islamilainen tai sillä, että siellä ollaan keskimäärin maallistuneempia kuin useimmissa muslimimaissa.

Ja keskustelu jatkuu

h1

Tulossa: Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa

17 elokuun, 2010

Olen osallistunut Savukeitaan esseeantologiaan, joka julkaistaan tänä syksynä. Kirjan nimi on Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? ja se sisältää kirjoituksia Halla-ahosta, hänen ympärilleen rakentuneesta ilmiöstä sekä maahanmuutosta ja maahanmuuttokriittisyydestä. Kustantajan esittely kirjasta:

Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? (toim. Ville Hytönen) 19,90€ 978-952-5500-78-3, 232s. Pehmeäk.

Tilaa teos 16€ (sis. posti) norm. 19,90.

Eiralainen blogikirjoittaja ja kielitieteilijä Jussi Halla-aho on noussut yhdeksi 2000-luvun maahanmuuttokeskustelun kiistellyimmistä hahmoista. Hänen kirjoituksensa ovat synnyttäneet vankan kannattajajoukon, joka puhuttelee Halla-ahoa mestarinaan.Samaan aikaan Halla-ahoa on syytetty rasistisista lausunnoista, vihapuheesta, jumalanpilkasta, sovinismista ja seksuaalivähemmistöjen uhkailusta. Häntä vastustetaan ja vihataan vähintäänkin yhtä paljon kuin kannatetaan. Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? selvittää yhdeksän kirjoittajan voimin Halla-ahon väitteitä, motiiveja, kieltä ja häntä mediailmiönä. Kirjoittajat ovat Arja Alho, Jukka Hankamäki, Timo Hännikäinen, Jukka Mallinen, Husein Muhammed, Katja Kettu, Jussi K. Niemelä, Sirpa Pietikäinen ja Mike Pohjola.

Oma tekstissäni seuraan Hommaforumin ja Halla-ahon kirjoittelua eräästä yksittäisestä maahanmuuttoon liittyvästä aiheesta. Käytän aika paljon lainauksia, etten laita sanoja kenenkään suuhun. Toimitin jutun sivutyönä myös pienen maahanmuuttokriittisen sanaston (jonka tiimoilta voinkin mainita, että hommalaiset käyttävät Mestari-nimitystä etupäässä itseironisesti).

Kirjasta on jo vilkasta keskustelua Hommassa.

Olen myös puhumassa Hännikäisen kanssa kirjan tiimoilla Helsingin Kirjamessuilla torstaina. Tästä lisää myöhemmin.

h1

Tarvitaan puvustaja ja sivuhahmoja lastenlarppiin!

27 huhtikuun, 2010

Järjestän Claus Raastedin kanssa Arpaconissa 8.5. fantasialarpin lapsille ja nuorille, ja tarvin apua. Pelaajia tulee kolmisenkymmentä ja kaikille pitäisi tehdä tabardit (yksinkertaisimmillaan tyyliin pala kangasta, jossa reikä keskellä, ja vyöllä kiinni).

Olisiko täällä ketään kiinnostunutta auttamaan tabardien tekemisessä? Kovin monimutkainen pukusuunnittelutyöhän tässä ei ole kyseessä, mutta jotain siitä kuitenkin maksettaisiin. Haaveena on ruveta järjestämään näitä useamminkin Suomessa, joten myöhemmin keikkaa varmaan olisi lisääkin.

MYÖS tarvittaisiin nuoriso-ohjaajahenkisiä larppaajia pelaamaan ryhmänjohtajia tai mahdollisesti hirviöitä tai muita sivuhahmoja. Ideoitakin voi heittää! Tai jos ei just nyt ehdi, mutta muuten kiinnostaa, niin mailatkaa siltikin.

Jos kiinnostaa, niin mailatkaa mulle: mikepohjola ät gmail.com
Puhelin: 050-5238399

h1

Jeesus-tutkimusta #5: Hyvää zombi-Jeesuksen päivää!

5 huhtikuun, 2010

Ihmisen poika -romaanissa muistelen, kun vierailin ekaa kertaa tulevien ystävieni kommuunissa 90-luvulla, ja seinällä oli valokopioitu mustavalkoinen A4, johon oli piirretty kauhuelokuvajulistetta parodioiva kuva Jeesuksesta, joka astuu ulos haudasta zombin näköisenä. Tekstinä oli muistaakseni ”It’s Easter night, and he’s back from the dead!” ja ”He wants your immortal soul!” Piirtäjän nimi on unohtunut, eikä googlettamallakaan löytynyt kyseistä teosta, mutta jos muistatte kuvan, niin vinkatkaa.

Se oli silloin mielestäni hauska ja oivaltava (ja tosi rankka), mutta nykyään zombi-Jeesuksesta on tullut suorastaan internetin arkea. Niinpä pääsiäissunnuntaita, jolloin evankeliumien Jeesus nousi kuolleista, kutsutaankin nimellä Zombie Jesus Day. Tässä vähän jälkijunassa hieman zombi-Jeesus-materiaalia. Osa uskoo olevansa oivaltavia, mutta monet jatkavat vain nettiperinnettä ja viittaavat jo tunnettuun ilmiöön.

h1

Jeesus-tutkimusta #4: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (romaani, 1991)

24 maaliskuun, 2010

Hahmottelin viime vuonna erilaisia aloituksia Jeesus-aiheiselle romaanilleni Ihmisen poika. Yksi hylätty aloitusluku päättyi näin: ”Siksi kerron nyt oman ilosanomani. Tämä on evankeliumi Jeesuksen mukaan.”

Viimeinen lause tuntui jotenkin tutulta, ja pian tajusin, että sen niminen kirjahan on jo olemassa. Portugalilaisen kommunistikirjailija José Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi pääsi tietenkin välittömästi lukulistalleni. Lainasin kirjan Töölön kirjastosta loppuvuodesta, mutta sain sen luettua vasta nyt. Huojennuksekseni Saramagon teos ei liippaa lähelläkään omia aiheitani sillä se, kuten lähes kaikki ei-tunnustuksellinen Jeesus-fiktio, liittyy Jeesuksen seikkailuihin Rooman valtakunnan aikana, eikä toiseen tulemiseen.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi oli herättänyt Portugalissa ja katolilaisten keskuudessa paljon pahennusta, ja Portugalin konservatiivihallitus oli jopa erikseen estänyt kirjaa kilpailemasta kirjallisuuspalkinnosta. Odotukseni olivat siis korkealla.

Kirja oli melkoinen pettymys. Kuten Saramagon monet teokset, se on pullollaan symboliikkaa ja filosofointia, mutta ajautuu valitettavasti lähes koko ajan jaarittelun puolelle. Pohjimmiltaan kyseessä on hengellinen kasvuromaani, joka kertoo nuoren miehen elämän syntymästä kuolemaan, ja välissä on erilaisten ammattien kokeilemista, seksiä, ystävyyksi, perheen eroamisia ja jumalolentojen kanssa bamlaamista. Kirja muistuttaakin kovasti Paolo Coelhon Alkemistia ja Herman Hessen Siddharthaa, ehkä jopa Lloyd Alexanderin fantasiakvintologiaa Prydainin kronikat. Evankeliumeita tämä teos muistuttaa melko vähän, joskin samoja tapahtumia käydään tietysti läpi.

Jeesus nousee varsinaiseksi henkilöksi vasta monen sadan sivun jälkeen kun on siinä kymmenen-kaksitoistavuotias. Sitä ennen seurataan Marian ja Josefin hidasta lähtöä Jerusalemiin verollepanoa varten, mutta kukas meidän kodistamme nyt sitten pitää huolen täällä Nasaretissa sillä aikaa kun me olemme matkalla, kysytäänpä naapurilta, no naapuripa suostui, no niin sitten lähdetään, ja matkalla onkin tällaista seuraa jotka ovat myös matkalla Jerusalemiin… Paikoitellen Saramago tarjoaa kiinnostavaa ajankuvaa, mutta paljon useammin olisi punakynälle ollut töitä.

Teini-ikäinen Jeesus lähtee kotoaan ja tekee töitä paimenena ja kalastajana. Välillä käydään lukion filosofian tunneilta huokuvia keskusteluja Paholaisen tai Jumalan kanssa. Sitten kirjan sävy muuttuukin muistuttamaan enemmän Ryhmä X:ää tai jopa Teräsmiestä, kun Jeesuksen supervoimat alkavat kehittyä, ja hän pystyy parantamaan sairaita, karkottamaan demoneita, monistamaan ruokaa, ja löytämään parhaat kalansaaliit. Tätä supersankarivaihetta seurataan jonkin aikaa, kunnes päästään kolmekymmentäviisi sivua kestävään keskusteluun Jumalan, Paholaisen ja Jeesuksen välillä. Kolmekymmentäviisi sivua!

”Ole sinä vaiti, Jumala keskeytti kärsimättömästi, synti ja Paholainen ovat saman asian kaksi eri nimeä, Mikä se asia on, Jeesus kysyi, Minun poissaoloni, Mutta mistä sinun poissaolosi sitten johtuu, siitäkö että olet itse vetäytynyt pois vai siitäkö että sinusta on erkaannuttu, Minä en vetäydy pois koskaan, Mutta suostut siihen että sinut jätetään, Se joka jättää minut etsii minua, Ja jollei löydä sinua, syy on siis tietysti Paholaisen, Ei ole, se ei ole hänen syynsä, syy on minussa itsessäni, kun en ennätä sinne missä minua etsitään, ja nämä sanat Jumala lausui riipaisevan ja yllättävän surullisesti, ikään kuin olisi äkkiä huomannut mahtinsa rajallisuuden.”

Lopulta syyt näihin skandaaleihin ja paheksuntaan ovat ilmeisesti niin kamalassa väitteessä, että Jeesus olisi ollut osittain ihminen, jolla olisi ollut inhimillisiä tarpeita. Nuorena hän näkee alastoman naisen ja saa erektion, ja miettii pitäisikö vetää käteen. Ei kuitenkaan vedä. Sitten hän tapaa Magdalan Marian ja viettää tämän kanssa koko loppuelämänsä. He harrastavat seksiä.

Kieltämättä Jeesuksen seksielämä ei selviä Raamatusta ja kirkko tietysti opettaa, että sellaista ei ollut, mutta ei tämä nyt mikään rohkea uusi väite ollut. Kirja julkaistiin 1991, kun taas Maria Magdaleenan ja Jeesuksen suhteesta on juoruttu myöhäisantiikista alkaen. Oma osansa Jeesuksen ja Magdalan Marian suhteen popularisoimisella kirjalla kyllä oli, mutta ei se ollut ensimmäinen, viimeisin eikä tärkein.

Jeesuksen ja Magdaleenan suhdetta ovat käsitelleet muiden muassa Nikos Kazantzakisin Kristuksen viimeiset kiusaukset (1960) ja sen pohjalta tehty leffa (1988), Donovan Joycen The Jesus Scroll (1972), spekuloiva tietokirja Holy Blood, Holy Grail (1982), siihen pohjautuva Da Vinci –koodi (2003), Margaret Starbirdin The Woman With the Alabaster Jar (1993), ja iso kasa pseudohistoriallisia salaliittokirjoja. Kummallisen usein väitetään, että Jeesuksen ja Maria Magdaleenan jälkeläisistä syntyi merovinkien kuningashuone ja sitä kautta kaikki Euroopan kuninkaallisit olisivat Jeesuksen jälkeläisiä. Hieman, eh, kyseenalaista ajattelua näin modernina aikana.

Melkoinen pettymys siis tämä Jeesuksen Kristuksen evankeliumi sekä kirjana että jumalanpilkkana.

h1

Lipunpolttajat Wreck-a-Moviessa

17 helmikuun, 2010

Lipunpolttajat-novellielokuvani lähestyy esituotantoa… Tein leffalle Wreck-a-Moviessa yhteisöllisen sivun, jossa voi mm. suositella oikeistolaista musiikkia ja rajun näköisiä kuvauspaikkoja Helsingistä. Tulkaahan apuun 🙂 http://www.wreckamovie.com/flagburnerslipunpolttajat2

Lisäbonuksena blogin lukijoille myös pari kuvaa taannoisesta käsikirjoituskokouksesta. Olisipa kaikki taustatutkimus näin konkreettista. Lipun ostin tietenkin goottivaatekaupasta Lontoon Camden Marketilta.

h1

Jeesus-tutkimusta #3: Herodes Antipas

12 joulukuun, 2009

Tässä Ihmisen poika –kirjassani on paikoitellen aika paljon Raamattu-alluusioita, siis tässä tapauksessa tapahtumia nykyajassa, jotka muistuttavat jollain tapaa Raamatun tapahtumia. Päällimmäisin on tietysti se, että päähenkilö vertaa itseään Jeesukseen.

Ajattelin laittaa loppuun sen kohtauksen, missä Herodes pilkkaa Jeesusta. Tiedättehän? Sen, mikä on kaikissa Jeesus-elokuvissa ja kärsimysnäytelmissä ja aivan joka puolella. Kaikkien tuntema kertomushan menee jotenkin näin:

Juutalaisten ylipappi Kaiafas kuulustelee Jeesusta, joka sanoo olevansa Jumalan poika ja Juutalaisten kuningas. Kaiafas toteaa syylliseksi jumalanpilkkaan ja haluaa, että Jeesus tapetaan. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta langettaa kuolemanrangaistusta sillä hän tuomitsee vain Mooseksen lain mukaan. Rooman laista päättää kuvernööri Pontius Pilatus, joten Kaiafas, muut rabbit, temppelin kaarti ja fariseukset raahaavat Jeesuksen Pilatuksen palatsiin.

Arvokas ja hoikka roomalaiskuvernööri Pontius Pilatus kuulustelee Jeesusta, ja kysyy tältä, että ollaankos sitä kapinoitu. Jeesus ei vastaa. Oletko käskenyt juutalaisia kiertämään veroja? Jeesus ei vastaa. Oletko sinä Juutalaisten kuningas? Sitten Jeesus sanoo jotain vaikeasti käännettävää, joka saattaa olla ”Niin sinä väität” tai ”Asia on niin kuin sanot” tai jotain sinnepäin. Joka tapauksessa Jeesus selvittää Pilatukselle, että hänen valtakuntansa tulee vasta kuoleman jälkeen, eikä uhkaa Rooman valtaa mitenkään. Pilatus ei halua tuomita Jeesusta.

Pilatus ilmoittaa vapauttavansa Jeesuksen, mutta palatsin aukiolle kerääntynyt Kaiafaan johtama valtava juutalaisjoukkio alkaa kapinoimaan ja rettelöitsemään ja vaatii, että Jeesus tapetaan. Tästä kohtaa voi yleensä lukea tekijöiden antisemitismin asteen: ovatko koukkunokkaiset kusipäät pelkästä verenhimostaan ja jumalattomuudestaan syyllisiä Jeesuksen murhaamiseen? Vai onko paikalla ehkä paljonkin juutalaisia, jotka puhuvat armon ja anteeksiannon puolesta? Onko Pilatuksessa itsessäänkin ehkä vähän vikaa? Historiallisesti ajatellen Kaiafas oli Pilatuksen nimittämä, joten kovin suuresti hän ei varmana herraansa vastaan olisi lähtenyt kapinoimaan, jos halusi pitää asemansa.

Itse asiassa katolinen kirkko on jopa antanut tarkat ohjeet, että tässä ei saa esittää juutalaista kansanjoukkoa vaatimassa päätä vadille, mutta leffoissa tästä usein poiketaan. Kirkkojen dogman mukaanhan Jeesuksen tappoivat koko ihmiskunnan synnit, eikä vain juutalaisten.

Oli miten oli, Pontius Pilatus toteaa, että jaahas, olenpa pahassa pulassa. Ja tässä kohtaa evankeliumit ja elokuvat eroavat toisistaan radikaalisti. Raamatussa yleensä tässä kohtaan tuodaan Barabbas esiin ja Pilatus sanoo, että okei, pääsiäisperinteiden mukaan armahdan näistä toisen, valitkaa te. Ja juutalaiset ilmoittavat, että Barabbas pitää armahtaa, Jeesus tappaa. (Joissain tarinoissa Barabbas esitetään jälkeenjääneenä murhamiehenä, toisissa taas ylevänä kapinallisena, joka johtaa juutalaisten vastarintaa Roomaa vastaan.) Sitten Pilatus pesee kätensä, vapauttaa Barabbaan ja määrää Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Joissain Raamatusta 300-luvulla poistetuissa evankeliumeissa tätä juutalaisten syyttelyä on muuten vielä enemmän, niin että kirjoittajien pyrkimykset eivät todellakaan jää epäselviksi.

Elokuvissa Pilatus kuitenkin säännönmukaisesti toteaa, että hetkinen, eikös tämä Jeesus ole galilealainen? Sittenhän Galilean alueen kuningas Herodes Antipas saakin päättää hänen kohtalostaan, ja minun ei tarvitse. Kaiafas ja juutalaiset raahaavat sitten Jeesuksen Herodeksen palatsiin.

Herodes esitetään läskinä ja vähän naismaisena hahmona, joka käyttää meikkiä egyptiläiseen tyyliin. Hänellä on paljon kultakäätyjä ja muuta jänskää, ja palatsi on täynnä kurtisaaneja, taikureita, napatanssijoita sun muuta. Toisaalla evankeliumeissa kerrotaan myös, miten hän oli mennyt kälynsä kanssa naimisiin ja himoitsi tytärpuoltaan, jonka toivomuksesta Herodes mestautti Johannes Kastajan. Sitten tulee pitkä ja vähän koominenkin kohtaus, jossa Herodes kuulustelee Jeesusta ja pyytää tätä tekemään ihmeitä, herättämään kuolleista ja sen sellaista. Jeesus ei kuitenkaan vastaa mitään, jolloin Herodes suuttuu, ja juutalaiset raahaavat hänet jälleen Pilatuksen luokse, jolloin Barabbas-episodi voi jatkua.

Halusin kirjan loppupäässä vähän riffailla tällä Herodeksen kuulustelukohtauksella, ja selasin Raamattua nähdäkseni, miten se ”oikeasti” meni. Matteuksen evankeliumissa siitä ei kuitenkaan sanota mitään. Eikä myöskään Markuksen tai Johanneksen. Vain Luukkaan evankeliumissa Herodes-kuulustelu mainitaan, ja seuraavista neljästä jakeesta on peräisin tämä monissa elokuvissa nähty kohtaus:

”Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo.”

Ehkä pitääkin tehdä suoraan viittaus johonkin elokuvaan?