Esittelyni puoluekokouksessa

Huomenna alkaa Vasemmistoliiton puoluekokous, jossa valitaan puoluejohto. Olen ehdolla varapuheenjohtajaksi, mutta en pääse itse paikalle kokoukseen. Tein tällaisen lyhyen esittelyvideon itsestäni Vasemmiston puoluekokousväelle.

(Videon alla puhe myös tekstinä.)

Varapuheenjohtajaehdokkaan esittely Vasemmiston puoluekokouksessa 2022

Olen Mike Pohjola, ammatiltani kirjailija ja yrittäjä Helsingistä, istunut kaksi kautta puoluevaltuustossa.

Puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa tein esityksen, että Vasemmistoliitto ei pysy hallituksessa, jos Suomi menee Natoon. Eli jatkaisi aikaisemmin sovitulla linjallaan. Äänin 10-52 kokous päätti, että tämä ei ole enää hallituskysymys.

Sen jälkeen jotkut rauhanaktivistit jättivät puolueen. Toiset pyysivät minua ehdolle varapuheenjohtajaksi. Suostuin ehdolle, koska puoluejohdossa tarvitaan joku, joka ehdottomasti vastustaa sotilasliittoja, vastustaa ydinseita, vastustaa imperialismia ja puolustaa rauhaa, puolustaa kulttuuria, puolustaa tasa-arvoa.

Vasemmistoliiton on palattava tekemään rauhantyötä, vastustamaan sotilasliittoja ja ydinaseita, vaatimaan aseistariisuntaa. Samalla meidän on oltava ehdottomia vaatimuksissamme ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, kulttuurialan tukemisessa ja heikompien puolustamisessa.

Jos me emme puhu työttömien, asunnottomien, köyhien, pakolaisten ja paperittomien puolesta, kuka sitten?

Olen ehdolla Vasemmistoliiton ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi puheenjohtajaksi sekä puoluehallitukseen. Tällä hetkellä toimin Helsingin kaupunginteatterin hallituksen puheenjohtajana ja kokemusta on johtotehtävistä erilaisissa luottamustoimissa ja yritysmaailmassa.

Ääni minulle on ääni atomikenraaleita, vihankylväjiä ja fossiilipohatoita vastaan.

Advertisement

Suomettua voi myös Turkin suuntaan

Nato-päätöksestä tuli suomalaisessa keskustelussa nopeasti jonkinlainen identiteettikysymys. Sinne ei haluttu turvallisuus- tai ulkopoliittisista syistä vaan siksi, että ”olisimme osa länttä” tai ”jotta suomettumisen aika päättyisi”. Somessa leviteltiin YYA-ajan kuolinilmoituksia ja kaikki pääkirjoitukset olivat täynnä ”läntistä arvoyhteisöä”.

Me muutamat sotilasliittojen vastustajat yritimme purkaa näitä väitteitä ja korostaa, että tämä arvoyhteisö on imperialistisia hyökkäyssotia käyvän Yhdysvaltojen johtama, monissa Nato-maissa on vakavia ongelmia demokratian tai ihmisoikeuksien kanssa ja että sotilasliitto itsekin on syyllistynyt hyökkäyssotiin.

Meitä syytettiin putinisteiksi, suomettuneiksi ja milloin miksikin, kun kehtasimme tällä tavalla mussuttaa Natosta, joka oli ilmeisesti vähän kuin Aragornin johtama Keski-Maan vapaiden kansojen liitto, paitsi vieläkin parempi, hienompi ja puhtoisempi.

Heti, kun Suomen ja Ruotsin jäsenhakemus oli pistetty sisään, paljastuivat arvoyhteisön todelliset kasvot. Autoritäärinen, omia kansalaisiaan vainoava Turkki alkoi vaatia jäsenkandidaatteja toimittamaan heille aseita ja kurdeja.

En haluaisi sanoa, että minähän sanoin. Mutta ihmetyttää hieman, miksi juuri kukaan muu ei sanonut. Esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haavisto, jolta Turkin suhtautumisesta moneen kertaan Eduskunnassa kysyttiinkin, mutta joka ei nähnyt siinä mitään ongelmia.

Onko suomettuminen sitä, että tekee, mitä Venäjä käskee? Minusta se on sitä, että pieni maa pyrkii mukauttamaan oman politiikkansa aggressiivisten suurvaltojen toiveisiin. 60-luvulla Suomi oli suomettunut Neuvostoliiton suuntaan. Kylmän sodan jälkeen monet olisivat halunneet suomettua Yhdysvaltojen suuntaan ja jonkin verran näin tapahtuikin, mutta muutama vuosikymmen olimme kuitenkin melko itsenäisiä ja riippumattomia. Nyt, ollaksemme osa läntistä arvoyhteisöä, meidän on näköjään suometuttava paitsi Yhdysvaltojen, myös Turkin suuntaan.

Minusta Suomi pärjäsi paremmin ilman suomettumista: Osana EU:ta, mutta varustettuna isolla asevelvollisuusarmeijalla, vahvalla maanpuolustustahdolla ja isolla reservillä. Tällöin voimme pitää päämme.

Nyt, kun Nato-jäsenyys on tehty, olisi tämä mielestäni edelleen oikea linja. Jos meitä ei hyväksytä sotilasliittoon ilman, että alamme polkea ihmisoikeuksia, voimme sanoa, että ei sitten. Nato ehkä tarvitsee Suomea, mutta Suomi ei tarvitse Natoa. Eikä Suomi varsinkaan tarvitse enää yhtään enempää suomettumista.

Kurdien asia on meidän asiamme. Turkille ei pidä myydä aseita eikä luovuttaa kurdeja.

Puheeni Nato-yhteistyötä vastaan

Viime lauantaina 7.5. Vasemmistoliiton puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä kokousti yhdessä päättääkseen, onko Nato-jäsenyys edelleen kynnyskysymys hallitusyhteistyölle. Puoluehallituksen linja oli, että voimme jatkaa hallituksessa vaikka Suomi tekisi Nato-jäsenhakemuksen. Aiempi puoluevaltuuston linjaus oli, että emme voi, ja minä esitin, että pysyisimme tässä linjassa.

Kokouksessa kuultiin useita hyviä puheita puolesta ja vastaan. Myös hallitusyhteistyön kannattajien puheet olivat etupäässä hyvin Nato-kriittisiä. Tunnelma kokouksessa oli koko ajan hyvä ja, heh, toverillinen, vaikka asiasta oltiinkin eri mieltä.

Tein siis puoluevaltuutettuna esityksen, jolla asetuin tässä asiassa puoluejohtoa vastaan. Pidin tällaisen puheen.

Pidin tänään tällaisen puheen puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa.

*

Kuusitoista vuotta sitten puhuin kynttilöin valaistulla Tehtaankadulla murhatun toimittajan Anna Politkovskajan muistotilaisuudessa. Joku oli tuonut äänekkäät koiransa paikalle ja puheeni aikana huudettiin:

”Miksi koirien haukku kuuluu kovempaa kuin ihmisten puhe?”

Vastasin, että juuri siksi olimme siellä.

Oli jo silloin selvää, että Putinin Venäjä on epädemokraattinen ja aggressiivinen roistovaltio.

Olemme protestoineet urheilu- ja kulttuuritapahtumien järjestämistä Venäjällä, olemme tukeneet sikäläistä demokratialiikettä, tuominneet sodat ja vastustaneet Rosatomia ja muuta energiayhteistyötä. Turhaan.

Valta-asemassa olevat haukkuvat koirat ovat katsoneet rahan ja voiman tärkeämmiksi kuin rauhan ja ihmisoikeudet.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, muuttui yleinen mielipide salamannopeasti. Koiratkin tajusivat, että Putin on roisto ja yhteistyö pitää lopettaa. Samalla ne haukkuivat meitä Venäjä-mielisiksi.

Putin tai Suomen nojatuolikenraalit eivät ole ainoita, joille raha ja voima on tärkeämpää kuin rauha ja ihmisoikeudet. Nämä koirat haukkuvat myös Amerikassa, Turkissa, Israelissa, Unkarissa, Kiinassa ja ympäri maailmaa.

Esitän, että Vasemmistoliitto pysyy linjassaan ja päättää, ettei ole hallituksessa, jos Suomen valtiojohto käynnistää prosessin, joka veisi Suomen Natoon.

Ihmisten puheen on kuuluttava kovempaa kuin koirien haukun.

Esityksestä äänestettiin ja se hävisi äänin 10-52 puoluehallituksen esitystä vastaan. Minun kantani tukijoissa oli sekä kansanedustajia että puoluevaltuutettuja.

Vasemmistoliitto siis pysyy hallituksessa, vaikka Nato-hakemus jätettäisiinkin. Tyydyn tähän päätökseen, mutta Nato-jäsenyyttä vastustan edelleen.

Mike Pohjolan puhe Euroopan demokratisoimisesta

Pidin Vasemmistoliiton puoluekokouksessa puheen Euroopan demokratisoimisen puolesta. Se meni näin.

Kuvakaappaus videosta.

Rakkaat kaverit!

Oletteko huomanneet, että kun Sipilän hallitus ajaa jotain oikein tosi kamalaa lakia, se väittää, että EU pakottaa tähän. Sitten paljastuu, että ei pakotakaan. Joskus tämän jälkeen ne huonot lait kaatuvat, joskus ne menevät läpi näiden valheiden ansiosta.

Se ei olisi mahdollista, jos EU olisi demokraattinen ja läpinäkyvä instituutio.

Euroopan Unioni nykymuodossaan on epädemokraattinen. Se on läpinäkymätön, teknokraattinen ja toteuttaa lobbariarmeijan tahtoa. Kansalaisilla ei ole valtaa vaikuttaa EU:n päätöksentekoon, eikä edes mahdollisuutta tietoon siitä, millaista politiikkaa heidän nimissään harjoitetaan.

Euroopan kaksi kamalaa vaihtoehtoa kansalaisille ovat antautuminen Brysselin demokratiavapaalle vyöhykkeelle – tai jakautuminen siilipuolustukseen käpertyviksi kansallisvaltioiksi. Ainoa toivo on tuoda demokratia Euroopan Unioniin. Nykytilanteesta hyötyvät tahot haluavat esittää sen mahdottomana, mutta ei se ole mahdottomampaa kuin Euroopan yhdentyminenkään aikanaan oli. Kaikkein mahdottominta olisi Unionin jatkaminen nykyisellään.

Democracy in Europe Movement 2025 on maanosanlaajuinen liike Euroopan Unionin demokratisoimiseksi. Sen keulahahmo on Kreikan entinen vasemmistolainen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis ja mukana on Jasmila Zbanicin ja Angela Richterin kaltaisia taiteilijoita sekä Julian Assangen ja Noam Chomskyn kaltaisia demokratia-aktivisteja. Sekä rivikansalaisia muun muassa Suomesta.

Me puolueena, piirinä, osastoina ja yksilöinä voimme liittyä DiEM25-liikkeeseen ja ryhtyä yhteistyöhön Euroopan Unionin demokratisoimiseksi.

Esitän, että vastauksessa aloitteeseen 26 annetaan maailmanpoliittisten asioiden työryhmälle tai vastaavalle perustettavalle työryhmälle valtuudet lähteä rakentamaan yhteistyötä DiEM25-liikkeen kanssa.

Carpe Diem eli suomeksi Tartu hetkeen.

Kristiina Halkola lauloi tästä jo kymmeniä vuosia sitten Eero Ojasen suomentamassa Elaine Brownin biisissä Tartu hetkeen:

”Et koskaan taistellut vapaudeksesi, jota tahdot vain.
Oletko harkinnut? On aika heittää epäilys!
Tartu hetkeesi, se on juuri nyt!”

Hetki Euroopan demokratisoimiseksi on nyt. Carpe DiEM. Kiitos!

Puhe on nähtävillä myös videolla, mutta improvisoimani koreografia lavalla olevien ilmapallojen kanssa ei tarttunut kameraan. Alkaa kohdasta 55 min. 

Talouspolitiikan tolkun polku

Puheenjohtaja Mike Pohjola piti nauhoitetun puheensa keskiviikkoaamuna. Alla on Pohjolan puhe sanasta sanaan.

Hyvä Suomen kansa

Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava. Siksi koen velvollisuudekseni ottaa myös uusia viestintätapoja käyttöön ja lähestyä teitä suoraan.

Talouskysymyksissä kansamme on jakautunut kahteen äänekkääseen ääripäähän.

*

Yhdessä ääripäässä ovat ne, jotka ajavat TTIP-sopimusta, hallintarekisteriä ja veronkiertäjien armahdusta. Heistä on hienoa, että tuloerot kasvavat, ja että korruptio on maan tapa.

Heitä on ajateltu kapitalisteina ja oikeistolaisina, mutta eivät he mitään vapaata kilpailua halua. He haluavat monopoleja niille suuryhtiöille, joihin ovat itse sidoksissa. He haluavat myydä demokratian eniten tarjoavalle. Sanalla sanoen, he haluavat oligarkiaa.

Suomen nykyinen hallitus on hyvä esimerkki oligarkiaa ajavasta ääripäästä.

*

Toinen ääripää ovat ne, jotka haluavat kokonaan kieltää yksityisomaisuuden ja ampua kaikki miljonäärit. He haluavat, että kaikki tuotanto päätetään suunnitelmatalouden viisikymmenvuotissuunnitelmilla ja että päätöksenteko maassamme siirretään työväen diktatuurille.

Heidän todellinen päämääränsä on, että kaikki ovat köyhiä, työttömiä ja kodittomia, jotta kaikki olisivat varmasti tasa-arvoisia.

*

Näiden kahden ääripään välissä on valtava enemmistö, me tolkun ihmiset.

Me tolkun ihmiset kannatamme yksityisyrittämistä, mutta emme halua pakottaa ketään siihen.

Me tolkun ihmiset kannatamme perustuloa, jotta päästään tukimuotojen pykäläviidakoista.

Me tolkun ihmiset kannatamme pääomaveroa ja tuloveron progression lisäämistä, jotta myös rikkaat osallistuvat hyvinvointivaltion ylläpitämiseen.

Me tolkun ihmiset haluamme lopettaa veronkierron ja suitsia verosuunnittelua.

Suomi on vauraampi kuin koskaan, mutta meillä ei muka ole varaa muuhun kuin osinkoihin. Näin tämä ei voi jatkua.

*

Hyvä Suomen kansa,

Vasemmistoliiton pitää olla keskeisenä tiennäyttäjänä tällä tolkullisen talouspolitiikan polulla.

Kiitos.

Mike Pohjola on kirjailija ja yrittäjä, joka toimii Malminseudun työväenyhdistyksen puheenjohtajana. Hän on ehdolla Vasemmistoliiton puoluekokousedustajaksi ja puoluevaltuutetuksi.

Turun taudin kasvot

Näkymä Brahenkadulta.

Turun tauti on sitä, kun rakennusalan firmat päättävät Turun rakennuspolitiikasta, eli käytännössä repivät valtuuston ja rakennuslautakunnan siunauksella vanhat talot maan tasalle ja pistävät rumia elementtikerrostaloja tilalle. Usein tähän liittyy esimerkiksi suojeltujen puutalojen äkillinen palaminen, kaupunginvaltuutettujen yllättävät sairastumiset ennen tärkeitä kokouksia (jotta grynderihenkiset varavaltuutetut pääsevät paikalle) ja paljon sellaista.

Kirjoitin ilmiön aiemmista kauheuksista romaanissani Ihmisen poika, mutta ei pidä luulla, että Turun taudista olisi päästy.

Paljon valtaa näissä asioissa keskittyy rakennuslautakuntaan. Siellä siis puolueiden (ei kaupunkilaisten) valitsemat edustajat päättävät siitä, millaisia rakennushankkeita viedään eteenpäin. Rakennushankkeita Turussa ajavia liikkeitä ovat esimerkiksi grynderit Hartela, Palmberg ja NCC.

Demokraattisesti toimivassa kaupungissa rakennuslautakunnan jäsenillä ja rakennusfirmojen edustajilla ei tietenkään ole minkäänlaisia kytköksiä. Hallintolain  28 §:n mukaan virkamies tai luottamushenkilö on jäävi, mikäli ”hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista” tai ”jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen” tai ”jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen”.

Turussa sen sijaan rakennuslautakunnan puheenjohtajana on pitkään ollut Raimo Huhtanen, jonka työpaikka oli Hartela. Mies oli siis mitä suurimmassa määrin jäävi kävelemään lähellekään kyseistä lautakuntaa.

Huhtanen ei ollut valtapuolueiden Kokoomuksen tai SDP:n mies vaan Vasemmistoliiton! Tärkeän lautakunnan puheenjohtajuus oli annettu vasemmistolle sillä ehdolla, että sen saa juuri gryndereiden luottomies Huhtanen. En tiedä, miksi tähän suostuttiin, mutta ehkä olisi kirpaissut liikaa jäädä vaille puheenjohtajuuksia.

(En myöskään tiedä, mitä asiaa Huhtasella ylipäätään oli Vasemmistoliittoon. Miehen linja on järjestelmällisesti kannattaa kaikkia rakennushankkeita riippumatta niiden yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta tai ympäristöllisestä tuhoisuudesta. Tietenkään kaikki rakennushankkeet eivät ole ongelmallisia, mutta Huhtanen tekee puhtaasti, mitä grynderit määräävät. Kuten sivumennen sanoen tekee suuri osa myös SDP:stä ja Kokoomuksesta.)

Tällä kertaa Vasemmistoliitto ei enää suostunut saneluun eli nk. Turku-sopimukseen. Siitä neuvoteltaessa Kokoomus ilmoitti Vasemmistoliiton edustajille, että Vasemmistoliitto ei saisi yhtään lautakunnan puheenjohtajuutta, menettäisi kaupunginhallituksessakin yhden paikan. (Toisin kuin vaalitulos eli kaupunkilaisten kanta sanoisi.) Lisäksi Kokoomus ilmoitti, että Raimo Huhtasesta tulee rakennuslautakunnan puheenjohtaja.

Vasemmisto sanoi ei. Tästä rangaistukseksi puolue menetti pari lautakuntapaikkaa.

Mitä teki Kokoomus? Ehdotti Raimo Huhtasta omalla mandaatillaan rakennuslautakuntaan. Tätä, ystäväni, tätä on Turun tauti. Puoluekannalla ei ole väliä, kunhan kyselemättä ajaa grynderien asiaa. Siis yksi Kokoomuksen edustajista rakennuslautakunnassa on Vasemmistoliiton jäsen. Täysin päätöntä.

Netissä spekuloidaan, että nimitysehdotus olisi palkinto siitä, että Huhtanen (toisin kuin koko muu vasemmisto) valtuustossa äänesti 18.6.2012 Toriparkin puolesta.

Mitä voimme tehdä? Emme paljon mitään, paitsi pitää asiaa esillä ja näkyvillä. Johonkin valtapuolueiden, gryndereiden, rahamiesten ja muiden hyvien veljien kehtaaminen Turussakin loppuu. Mikäli asiaa ei taas haudata hiljaisesti.