Vuoden nörtein poliittinen tapahtuma eli VaaliCon on nyt takana! Kyseessä oli siis roolipelejä ja kuntavaaleja yhdistävä ilta, jossa oli puheohjelmaa, myyntipöytiä, lautapelejä, roolipelejä ja tietenkin politiikkaa. Malmin työväentalolla järjestetty minicon kesti viidestä yhteentoista ja kävijöitä oli noin viisikymmentä. Ohjelma löytyy täältä.
Meillä oli runsaasti hienoja esitelmiä: Miira Oksanen kertoi Suomen 1900-luotaavista Siikalahti-larpeista, Jaakko Stenros kertoi Tampereelle perustetusta Suomen Pelimuseosta, Ville Vuorela ja Petri Hiltunen puhuivat Praedor-fantasiamaailmasta, -sarjakuvista, -romaaneista ja -roolipelistä, ja lopulta Anni Tolvanen piti esitelmän äänisuunnittelusta pelisuunnittelun osana.
Toisessa huoneessa pelattiin lautapelejä, korttipelejä ja pöytäroolipelejä. Kiitos järjestäjille ja varsinkin Suomen Lautapeliseuralle! Roolipeleistä suurta menestystä nauttivat Dare Talvitien varta vasten VaaliConiin suunnittelema scifi-skenaario Sielupankki ja Arttu Hanskan kahdesti vetämä ”kakkupeli” eli tanskalainen freeform-roolipeli Slaaraphenland, jossa pahuuden houkutusta simuloidaan syömällä liikaa makeaa.
Voimakkaimmin politiikka ja roolipelit yhdistyivät tietenkin vaalipaneelissa, jossa kohtasivat helsinkiläiset roolipelaavat kuntavaaliehdokkaat. Meitä oli paikalla yhteensä kuusi: Piraattipuolueen Ilari Tuominen, Vasemmistoliiton Riikka Aurava, Keskustan Lauri Jurvanen, SDP:n Otto Köngäs, Vihreiden Markku Hannula ja tietenkin minä itse, Vasemmiston ehdokas.
Paneelin juonsi Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Ahlroth. Olen ollut näiden vaalien alla aika monessa paneelissa ja tämä oli mielestäni sekä ehdokkaiden käyttäytymisen suhteen sopuisin (vaikka eri mieltä oltiinkin) että myös puheenjohtajan taidoilta ja kysymyksiltä suvereenisti paras. Vitsailin Jussin kanssa, että hän tiesi, että Hesarin toimittajat päätyvät vetämään vaalipaneeleita, mutta yritti paeta sitä keskittymällä nörttiaiheisiin. Tämän näytön jälkeen näkisin hänet mielellään seuraavaksi Sanomatalossa haastattelemassa vähän isompiakin poliitikkoja.
Kysymykset koskivat osittain roolipelejä, osittain politiikkaa. Kiinnostavimmat koskivat molempia, sillä puheenjohtaja kysyi myös, mitä olemme roolipeleistä oppineet politiikan tekemisen keinoiksi ja mitä sen sisällöiksi. Lopulta hän summasi ne hienosti:
”Markku sanoi, että politiikka on kuin co-op peli, jossa yritetään yhdessä päästä samaan tavoitteeseen.
Otto sanoi, että roolipeleissä erilaiset paradigmat kohtaavat toisensa.
Lauri sanoi, että pelaaminen esitteli hänelle yhdistystoiminnan.
Riikka sanoi, että rooliroolipelit tarjoavat turvallisen keskusteluympäristön.
Ilari sanoi, että pelit opettavat empatiaa.
Mike sanoi, että roolipeleistä opitaan yhteiskunnan olevan sopimus, josta me voimme sopia myös toisin.”
Tunnin kestäneessä paneelissa ehdittiin puhua kaavoituksesta ja sotesta, mutta päästiin siis myös filosofiselle tasolle.
Tässä vielä pieni kuvareportaasi VaaliConista.
Tietääkseni mitään tällaista ei ole koskaan järjestetty, joten olin aika hermostunut, että tuleeko sinne ketään arki-iltana. Lopulta uskallan sanoa, että tämä oli paitsi vuoden nörtein poliittinen tapahtuma, myös vuoden paras! Kiitos kaikille kävijöille ja järjestäjille!