Hyvä on, ne ufot olivat Ihmisen pojan viraalimarkkinointia!

Pienet videomme UFOista Lontoon ja Jerusalemin yllä ovat selvästi hämmentäneet ihmisiä. Ovatko ne aitoja? Ovatko ne feikkejä? Ovatko ne viraalimarkkinointia Iron Skylle? Ei aivan…

Taitaa olla aika tunnustaa. Mutta katsokaa ne ensin — ne on aika kivoja.

UFOja leijumassa Jerusalemissa allaan Temppelivuori, jossa juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon mukaan maailmanluominen alkoi:

Pari kuukautta myöhemmin samat UFOt nähtiin Lontoossa BBC:n rakennuksen yllä.

Mitä nämä valkoiset, kiiltävät asiat olivat, nämä tunnistamattomat lentävät esineet? Ei, eivät olleet avaruusaluksia. Ei, eivät suokaasua myöskään.

Aivan oikein. Nyt te alatte tajuta.

Ne olivat enkeleitä.

Ihmisen poika on romaani 80-luvulla kasvavasta nuoresta miehestä, joka miettii, että hän saattaa olla Jeesuksen toinen tuleminen. Mukana on tietenkin paljon kristinuskoon ja Jeesuksen paluuseen liittyvä ihmeitä tai ainakin siltä vaikuttavia asioita.

Kirjan valtaosa tapahtuu Suomessa, mutta päähenkilö visiteeraa myös Jerusalemissa vuosituhannen vaihteessa. Siksi teimme videon, jossa enkelit käyvät Jerusalemin yllä.

Monet tajusivat tämän, mutta Lontoo ihmetytti heitä. Minä kun luulin, että se olisi ollut se helpompi vihje! Se on viittaus Conspiracy For Goodiin, jonka järjestimme siellä lähes tarkalleen vuosi sitten. Silloin kuvasin alkuperäisen videon kännykälläni. CFG ei liity Ihmisen poikaan muutoin, mutta siellä saatu graffitinmaalauskokemus oli arvokasta kirjoittaessani yhtä kirjan kappaleista.

Kirjan viimeinen editointikierros on käynnissä ja Ihmisen poika julkaistaan syyskuussa.

Tässä kansi.

PS. Vai olivatko ne sittenkin ufoja…?

Hevimusikaaliin lisäesitys!

Käsikirjoittamani hevimusikaali 1827 – Infernal Musical on ollut mieletön menestys Turussa, olen vieläkin oikein poissa tolaltani. Vähän väliä Turun Sanomissa tuntuu olevan joku pääkirjoitus, joka käsittelee musikaalia. Siis Turun Sanomissa, joka ennen tunnettiin maailman ainoana urheilulehtenä, joka julkaisee kuolinilmoituksia!

Alkuperäinen esityskausi tammi-helmikuulla myytiin loppuun ja todella monet halukkaat jäivät ilman lippua. Toukokuulle tuli kolme lisäesitystä ja nekin myytiin päivässä loppuun. Nyt teatteri on onnistunut jotenkin järjestämään vielä yhden lisäesityksen 15.5.! Liput sinne tulevat myyntiin 2.3. Turun Nuoren Teatterin ja lippu.fi:n kautta. Nyt ei kannata hidastella, koska tämän jälkeen tämä ei enää toistu!

Esitystä ei harmikseni ole kovin paljoa paheksuttu, jopa entisen Turun piispan (nykyisen SDP:n kansanedustajan) Ilkka Kantolan kerrotaan pitäneen siitä, vaikka Suomen ensimmäinen arkkipiispa esitetään hieman kyseenalaisessa valossa. Mutta muutama ihminen sentään on pahastunut!

Turun Sanomissa kirjoitettiin tällä tavalla: ”Taas se nähtiin, että pirun kanssa ei pidä veljeillä. Alakerran suosikkimusiikilla ratsastava 1827 Infernal Musical on joutunut yläkerran mustalle listalle.” Pekko Honkasalon polvivamma ja Kristian Meurmanin oharit ovat siis Jumalan kostoa. Samaa epäili fundamentalistikristillinen Övertorneå-blogi.

Tällainen reaktio nyt oli odotettavissakin, mutta tästä saatananpalvojatytön pitämän Sokeiden silmien moraali -blogin kirjoituksesta olen aika ylpeä:

”Samaan aikaan arkkipiispa puolisoineen katsellessaan maailman menoa ja hallitsijavaltion ryssien elkeilyä Suomenmaalla tekevät asioista omat johtopäätöksensä lopunajoista päätyen paholaisenpalvontaan järkeiltyään Jumalan luomana/alaisena Saatanan olevan Jumalan tahdon asialla. (Piste minulta käsikirjoittajalle!) […] Nuivasanaisen moitteen tahdon kuitenkin lausua lankeamisesta arkkipiispan sonnustamiseen esityksen luppupuolella viihteestä tutuksi punaiseksi piruksi varustettuna lipevän myyntimiehen elkeillä ja talkshow-vitseillä, mikä on suoranaista Saatanan pilkkaa, jos jotain niin korkeaa ja pyhää voisi pilkata. (Piste pois käsikirjoittajalta.)”

Hevimusikaalia syytetään siis sekä jumalanpilkasta että saatananpilkasta! Pidän tätä melko hyvänä osumana! 🙂

Kristillisistä jouluperinteistä – Ateistivegetaristi puolustaa joulukinkkua

Viime aikoina on lehdissä ja blogeissa kirjoiteltu kristillisistä jouluperinteistä ja pitäisikö ne poistaa kouluista ja päiväkodeista vai ei. Aika vähälle huomiolle on päässyt se, että melko harva jouluperinne itse asiassa on kristillinen.

Joulu itsessään ei ole alunperin mitenkään kristillinen juhla, vaikka siihen sittemmin liitettiinkin Jeesuksen syntymän juhlinta. Sitä ennen talvipäivänseisausta juhlittiin Rooman Imperiumissa Saturnuksen syntymäjuhlana ja viikingit kuoleman ja tiedonjumala Odinin päivänä. Silloin syksyn pimeys taittui ja valo sai jälleen voiton kuolemasta, se on siis myös Auringon juhla.

Joulun vietossa sinänsä ei siis ole mitään kristillistä. Mutta entä nämä nimenomaiset jouluperinteet?

Monien ihmisten jouluperinteisiin kuuluu tietenkin joitain ihan selkeästi kristinuskoon liittyviä juttuja, kuten joulukirkossa käynti. Jotkut käyvät siellä vain kuuntelemassa kauniita joululauluja, mutta on se silti selkeän kristillinen tapahtuma. Samoin jouluevankeliumin lukeminen ja tiernapoikien esittäminen.

Useimmat muut perinteet ovatkin sitten paljon vähemmän kristillisiä. Jopa sana ”joulu” on pakanallinen jul, toisin kuin englannin Christ’s Mass.

Joulupukki

Nykyinen pukkimme on sekoitus erilaisia lahjoja tuovia hahmoja, leimallisimmin Pohjoismaiden Joulupukkia ja Manner-Euroopan Pyhää Nikolausta. Sen jälkeen ne ovat tietenkin käyneet läpi amerikkalaisen sulatusuunin ja Coca-Colan markkinointitiimi on sementoinut pukin nutun värin. Nikolauksessa on yhteyksiä katolilaiseen pyhimysuskoon (joissain maissa hän muuten kulkee apurinaan vangittu Saatana), mutta Pukki taas on puhtaan pakanallinen ukko.

Muinainen Joulupukki oli todellakin Pukki, alunperin ehkä toinen Thorin vaunuja vetäneistä vuohista. Joulupukki oli salaperäinen ja synkkä pimeyden hahmo. Yksi kylän miehistä veti vuohinaamarin päähänsä ja kiersi talosta taloon vaatimassa lahjoja. 1800-luvulle tultaessa Pukki oli jo vähän hilpeämpi vanha harmaa- tai sininuttuinen vaeltaja, joka toi lahjoja kilteille lapsille. Tuohon aikaan kirkko vastusti syvästi tätä pakanallista perinnettä ja yritti kitkeä sen joulusta, jonka piti olla heidän vapahtajansa armorikas syntymäjuhla. Kaukoviisaasti nähty Runebergin appiukolta arkkipiispa Tengströmiltä, sillä nykyään ainakin kaupungilla kävellessä tuntuu, että Joulupukki on voittanut tämän taistelun 6-0.

Myös varsinkin Ruotsissa suositut olkiset vuohikoristeet ovat tätä samaa perua, vähän toisenlaisia joulupukkeja.

Joulukinkku

Pohjoisessa talvipäivänjuhlien yhteydessä uhrattiin sika hedelmällisyyden jumalalle Freyrille, jonka ratsu oli Kultaharja-niminen karju. Viikingit ja saksit levittivät tapaa Englantiin ja muualle Eurooppaan.

Tästä pakanallisesta tavasta katolinen kirkko piti, sillä mikäpä olisikaan parempi tapa varmistaa, että kasteen ottaneet maurit ja juutalaiset todella olivat hartaasti Kristuksen-uskossa, kuin pakottaa nämä syömään sikaa?

Itse kasvissyöjänä en syö kinkkua, ja tuskin muslimitkaan, mutta mitään erityisen kristillistä ei siinäkään jouluperinteessä ole.

Joulukuusi

Yleisen käsityksen mukaan joulukuusen alku oli siinä, kun muinaiset germaanit toivat ikivihreitä havuja ja puita sisään taloihinsa talveksi tai jouluksi. Tämä on varmasti yksi tausta, mutta saattaa olla, että joulukuusella on myös kristilliset juuret. (On toki myös mahdollista, että tämä kristillinen selitys on keksitty jälkeenpäin, kuten monet muutkin.)

Keskiajan kristillisissä mysteerinäytelmissä yleinen aihe oli syntiinlankeemus. Näissä Paratiisissa kasvavaa hyvän ja pahan tiedon puuta esitti kuusi, johon ripustettiin omenoita esittämään lankeemusta. Joskus niissä roikkui myös öylättejä edustamassa katumusta. Keskiajan loppupuolella kirkko kielsi mysteerinäytelmät liian rivoina, mutta samoihin aikoihin alkoivat puolipakanalliset germaanit tuoda nuo hyvän ja pahan tiedon puut koteihinsa joulunpyhiksi. Aiheesta ei ole vakavaa historiallista todistusaineistoa, mutta mikään ei osoita, että pakanallisten joulupuiden ja paratiisin joulupuiden välillä olisi ollut taukoa sen enempää kuin yhteyttäkään.

Monet tietenkin vastustivat kuusten tuomista sisään pakanallisena toimintana. 1600-luvulla eräs luterilainen teologi ehdottikin, että parempi kuin koristella joulukuusia ”olisi osoittaa lapset kohti tuota hengellistä seetriä, Jeesusta Kristusta”. Hengellinen seetri taitaa monessa kodissa kuitenkin vähemmän tärkeässä osassa kuin hedelmällisyyden ja syntiinlankeemuksen havupuu.

Tulevaisuuden joulu

Jos viimeiset viisikymmentä vuotta elettiin kaupallistumisen aikaa, nyt eletään varmastikin yhtäältä maallistumisen ja toisaalta monikulttuurisuuden aikaa. Amerikkalaiset televisiosarjat ja mainoskampanjat ovat vaikuttaneet jouluperinteisiimme valtavasti, varmasti myös hanukka, ramadan ja kekri, osittain jopa kiitospäivä. Joissain kodeissahan syödään joulukalkkunaa.

Pidän luultavana, että viidensadan vuoden päästäkin ydintalvien pimeimpinä päivinä juhlitaan. Jos luonto on silloin mallillaan, varmaan koteihin tulee joulupuu, jouluruokaa ja Joulupukki. Mutta onko koristeltuna kataja vai mänty? Onko ruokana kinkku, tofukalkkuna vai GM-nauta? Minkä värinen takki Joulupukilla sillä kertaa on?

Kehittävätkö muslimit, juutalaiset, hindut ja buddhalaiset omat jouluperinteensä, vai pystyvätkö he pitämään kiinni omista juhlistaan paremmin kuin kristityt ja pakanat?

Lopuksi

Jotkut ovat kommentoineet myös sitä, että on vaarallista opettaa lapsille jouluevankeliumin kaltaisia legendoita tosina. Tässä kohtaa on aiheellista perehtyä Käytöksen kultaiseen kirjaan (Tuomi Elmgren-Heinonen, 1956):

Joulupukki, joka meillä saapuu jouluaattona ja tanssii piirileikkinsä lasten mukana joulukuusen ympärillä, kuuluu kansan tavan mukaan vasta Tapaninpäivän huvituksiin. Tämä päivä on muutenkin varattu kaikenlaiselle ilonpidolle, kilpa-ajoille, kujeille, leikeille ja vilkkaalle seurustelulle. Maalla joulupukki kiersi talosta taloon, se oli pukeutunut turkkiin tai olkiin tai sillä oli oljesta valmistetut pitkät sarvet. Tapaninpäivänä kiersivät talosta taloon myös erilaisiin pukimiin pukeutuneet tähtipojat. Se seikka, että on julkisestikin keskusteltu siitä, valehdellaanko lapsille, kun heille uskotellaan joulupukin olevan olemassa, todistaa, miten kauas vanhojen kansantapojen tunnelmasta olemme joutuneet. Joulupukki on tietenkin ’leikki-oikea.’ Lapsi antautuu täysin sydämin, niin kuin kansa ennen, joulupukin saapumisen lumoihin, suorittaa kumarruksensa, vastaa kysymyksiin ja leikkii piirileikkinsä aivan yhtä syvästi nauttien, vaikka se tietäisi joulupukin naamarin ja turkin alla piilevän isän, sedän tai jonkun muun läheisen omaisen.

Tänään on muuten pimein vuorokausi satoihin vuosiin, joten valon voittoa todella kelpaa juhlia. Siispä hyvää ja myyttistä joulua kaikille!

Jeesus-biisien Top 10

Teen aina jokaiselle kirjoitusprojektilleni oman soittolistan, jossa on teemaan sopivaa musiikkia. Sitä kuunnellessa pääsee nopeasti oikeaan tunnelmaan. Ihmisen poikaa varten olen kasannut soittolistan, jossa on paljon nuoruuteni musiikkia, mutta erityisesti kappaleita Jeesuksesta.

Jeesusta tai kristinuskoa käsittelevää rokkia on vaikea googlettaa, koska löytyy niin paljon Jeesusta ja kristinuskoa ylistävää rokkia. Kriittisemmästä musiikista ei ole niin tehty listoja. Tässä yksi.

Hassisen Kone – Jeesus tulee. Aikanaan aika paheksuttavakin biisi 80-luvun alusta, nyt melko harmiton rallatus, jossa ironisoidaan ihmisiä, jotka odottavat Jeesuksen toista tulemista. Noihin aikoihin taisi joka toisessa lyhtypylväässä olla ruma aanelonen, jossa luki ”Jeesus tulee! Oletko valmis?” Ismo Alanko jatkaa biisissä: ”Viritä virtes! Osaatko psalmis? Jeesus tulee, vaihda jo pukua, alahan treenata ulkolukua.”

Depeche Mode – Personal Jesus. Kappale siitä, miten kaikki ovat joskus jollekulle toiselle ”Jeesus” eli se ainoa joka välittää. Tarinan mukaan biisi käsitteli alunperin Priscillan ja Elviksen suhdetta. Välillä olen ajatellut tämänkin olevan tv-pastori-biisi, koska siinä puhutaan Jeesukselle soittamisesta. Tästä on myös Johnny Cashilta ja Marilyn Mansonilta loistavat cover-versiot, jotka kaikki ovat soittolistallani. Nina Hagenin, The Clashin tai Tori Amosin versioihin en ole vielä kunnolla tutustunut, mutta ehkä tässä olisi ainesta jonkinlaiseen Personal Jesus –maratoniin, verrokkina monta tuntia kestänyt Sweet Dreams –cover-maraton, jonka Juhana Pettersson toteutti larppiimme En kadu mitään.

PMMP – Henkilökohtaisesti. Jonkinlainen vastakohta Personal Jesuksen anteeksiantavalle Jeesukselle, tässä on tarjolla suomalaisille ehkä tutumpi kohtuuton ja ankara Jeesus, ilmeisesti narsismin symbolina. ”Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi, muut saavat armahdustasi odottaa. Ja sinä henkilökohtaisesti ainoa sanelija, pääroolissa niin monen muun elämän.”

The Rolling Stones – Sympathy For the Devil. Musiikillisesti loistava paholaisbiisi, jonka kertosäkeessä viitataan Bulgakovin kirjaan Saatana saapuu Moskovaan. Itse säkeistöt kertovat Saatanan historiasta ristiinnaulitsemisesta nykypäivään. Kummallista kyllä, Perkele tuntuu vastustavan paitsi kristinuskoa, myös kapitalismia, sillä hänen hirveyksiinsä ei kuulu niinkään yleinen sodan levittäminen vaan lokakuun vallankumouksen kanntattaminen ja Saksan puolella oleminen toisessa maailmansodassa. Vahvasti amerikkalaisessa perspektiivissä siis ollaan, sillä aika moni suomalainen syyllistyi samoihin synteihin.

Kolmas nainen – Äiti pojastaan pappia toivoi. Jo kappaleen nimi kertoo loistavasti äidin ihanteiden ja pojan elämänkaipuun ristiriidasta – aihe, joka on toki läsnä myös omaelämäkerrallisessa romaanissani. Tarjolla on myös kenties paras suomalaisen rokin puoliriimi. ”Äiti pojastaan pappia TOI-VOI. POIka lauLOI, lauLOI ja JOI. Äiti TOI-VOI, POIka JOI.” Parasta on, että riimi ei nouse liikaa esiin, vaan tulee täysin luontevasti ja kikkailematta.

Genesis – Jesus He Knows Me. Amerikkalaisiin tv-pastoreihin pureutuva kappale. Hyvä biisi, mutta jutun kärkenä on (varmaankin tässä yhteydessä perusteltu) tekopyhyys. ”I believe in the family with my ever-loving wife beside me. She don’t know about my girlfriend, or the man I met last night.” Oman kokemukseni mukaan kristittyjä syyttävät tekopyhyydestä usein vain ne ateistit, jotka eivät tunne yhtään kristittyä. Ei sillä, etteikö Jumalankin leivissä olisi tekopyhää porukkaa, mutta tuskin se nyt jokaista kristittyä leimaa.

Juice Leskinen – Matteus, Markus, Luukas ja mä. Opetuslapsista tai evankelistoista on luonnollisesti laulettu paljon vähemmän kuin Jeesuksesta itsestään. Juice kuitenkin tekee evankeliumien kirjoittajista (jotka eivät edes eläneet samaan aikaan, saati että olisivat tunteneet toisiaan) jonkinlaisen bändin, joka vetää Palestiinan kiertuetta. ”Totuus päätyikö evakeljumiin, ei sen väliä niin, kunhan juteltiin, ja annettiin ihmisen viihtyä, Matteus, Markus, Luukas, ja mä. Ja Matteus hän vyyhtesi tarinaa, kertoi aikansa, sankarista, joka ihmistä soitti kuin kitaraa, tuli jostakin Nasaretista.” Juicella on aika paljon kristinuskoa käsitteleviä biisejä, joiden asenne uskontoa ja Jeesusta kohtaan vaihtelee hyvin paljon. Tämä ei ole mitenkään terävimmästä päästä, mutta näkökulma on hyvin freesi.

Jesus Christ Superstar – Jesus Christ Superstar. Mahtavan musikaalin nimibiisi. ”Jesus Christ Superstar, do you think you are what they say you are?” Lyriikoissa käydään läpi epäloogisuuksia Jeesuksen toiminnassa: jos hän oli Jumalan poika ja hänellä oli joku suunnitelma, niin miksi hän toimi niin kuin toimi? Jos kuuntelette kappaletta (tai musikaalin koko erinomaisen soundtrackin) Spotifysta, suosittelen Lontoon miehitystä vuodelta 1996. Biisistä on myös slovenialaisen industrialbändi Laibachin nerokas coveri.

Monty Python – Always Look on the Bright Side of Life. Life of Brianin legendaarinen loppukappale toimii laulettuna ja vihellettynä. Elokuva itsessään oli murrosikäisenä tajunnanräjäyttävä ja biisi sille nerokas lopetus. Harmillisesti Eric Idle (joka elokuvassa esittää kappaleen) käytti sitä uudelleen näyttämömusikaalissaan Spamalot!, joka siis kertoo kuningas Arthurin tarinan lisäten siihen kaikki mahdolliset Python-hittibiisit. (Mukana on myös Finland, Finland, Finland.) Mutta kun Brianin elämässä syntyy nerokas kontrasti synkästä ristiinnaulitsemisesta ja hauskojen fiilisten viheltämisestä, on biisi lattea jos sen esittää Patsy-aseenkantaja masentuneelle kuninkaalle ja alateksti on sama kuin yläteksti: koeta hei piristyä!

Ramones – I’m Not Jesus. Tämän kappaleen sanat sopivat tosi hyvin Ihmisen pojan teemaan. ”Don’t wanna die for your sins. Got no special powers. Sacrifice and sacrilege. Hey man, I wanna live! I’m not Jesus! I can’t heal you. Taste my blood it doesn’t taste like wine. Can’t you see this cross isn’t mine?” Apocalypticalla on samanniminen pari vuotta vanha metallibiisi, jossa aikuinen mies kohtaa häntä lapsena hyväksikäyttäneen papin, mutta vaikka kappale on hyvä, se ei puhuttele mua yhtä oivasti kuin tämä. En minä ole Jeesus, antakaa minun olla ihminen!

Jeesus-tutkimusta #6: Waiting For Armageddon (dokumenttielokuva, 2010)

Katsoin hiljattain pari dokumenttia Yhdysvaltain kristityistä fundamentalisteista. Niistä ensimmäinen oli tänä vuonna ilmestynyt Waiting For Armageddon, joka seuraa born again –seurakunnan matkaa Israeliin valmistautumaan lopun aikoihin. Kaikki vakuuttavat, että uskovat Ilmestyskirjan tapahtumien käyvän toteen vielä omana elinaikanaan. Teini-ikäinen tyttö harmittelee sitä, että on vähän epäreilua, kun hän ei ehdi saada omaa perhettä ennen kuin maailma loppuu.

Sekä elokuvan että katsojan asenne on hieman ylimielinen näitä kiihkoilijoita kohtaan, mutta toisaalta heidän ajatusmaailmaansa on kiehtovaa tutustua. Kaikki ovat innostuneita sodasta ja lopun aikojen taisteluista, ja tuntuvat muutenkin kannattavan sotimista. Povattu Antikristus sen sijaan on karismaattinen rauhan mies, joka tulee pakottamaan Israelin rauhaan arabien kanssa.

Hyvisten puolella ovat vain born again –kristityt, muut kristityt ovat samaa sakkia muslimien, hindujen ja ateistien kanssa. Toisaalta, kristityillä ja Israelilla on yhteinen vihollinen: muslimit. ”We’re fighting what is behind the Muslim people: Satan. Because Satan is actually trying to destroy the Jewish race.”

Mitään suurta dokumenttielokuvan taidetta tässä ei olla saatu aikaan, mutta amerikkalaisten uskovaisten ja Israelin todellisuuden yhteentörmäys on kiinnostavaa myös visuaalisesti. He käyvät pyhillä paikoilla ja miettivät, käydäänkö lopun ajan taistelu Armageddonin tasangolla vai kokoontuvatko armeijat siellä kenties hyökätäkseen Jerusalemiin.

Elokuvassa on paljon mahtavia lainauksia, kun näiltä apokalyptikoilta kysytään heidän uskomustensa yksityiskohtia. Yksi mies on tehnyt tarkat suunnitelmat, mitä haluaa tehdä, kun Jeesus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakuntansa: ”I wanna be invited to be one of the ministers in his government. Whether that’s a dog catcher of some town, or the chief of agriculture of this area. So I look forward to it. I look forward to the rapture of the church. I wish it would happen before things get real bad.”

Jerusalemista haastateltavaksi on löydetty myös mainio rabbi, joka dissaa kristinuskoa ja Jeesusta minkä kerkiää: ”Whether there was a historical Jesus or not, our sources indicate he was a witch or a sorceror, a guy who had his eye on the ladies, and not the greatest guy in the world, and we don’t think he’s coming back.”

En tiedä, kuinka suurta osaa Yhdysvaltojen fundamentalisteista juuri tämä sakki edustaa, mutta Yhdysvaltain Israelin-politiikka tiettävästi pohjautuu paljolti juuri näihin Raamatun ennustuksiin. Leffassa kukaan born again –porukasta ei mitenkään kyseenalaista uskoaan tai edes myönnä sitä uskoksi, sillä kysehän on faktoista: ”You have Satan coming down, there’s the Antichrist, and it’s all against the backdrop of history. Of course, this is future history, since God knows the future. He knows it perfectly.”

Dokumentti maalaa ryhmästä hyvän ja kiinnostavan kuvan, ja suosittelen sitä kaikille aiheen ystäville.

Ihmisen poika lähetetty kustantajalle

Olen viimeiset pari vuotta kirjoittanut romaaniani Ihmisen poika aina, kun muilta töiltä, opiskelulta ja elämältä liikenee aikaa. Pari päivää sitten sain sen ensimmäisen version valmiiksi ja lähetin kustantajalle. Jos kirja painetaan tuollaisenaan, niin se olisi varmaan jotain 450-sivuinen tiiliskivi, eli tulihan sitä sepusteltua.

Kirja on omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani, ja sijoittuu suurinpiirtein vuosiin 1977-2004. Taustalla on paljon omia nuoruudenkokemuksiani, joista tärkein on ihmepelastuminen jonka jälkeen aloin miettiä, onko Jumalalla minun varalleni joku erityinen suunnitelma… Olenko ehkä Jeesuksen toinen tuleminen?

Lisäksi larppaamista, ihmissuhteita, turpiinsaamista, rippileirejä, uskonnollisia kokemuksia, graffiteita, korruptiota ja kaikenlaista muuta jänskää. Pyrin myös maalaamaan kuvaa nuoruuteni Ulvilasta, Naantalista ja Turusta. (Sittemmin muutin tänne Helsinkiin, mutta sitä on maalailtu romaaneissa riittämiin.)

Kirjoittamisprosessi on ollut aikaaviepä ja henkilökohtainen, joten melko helpottavaa viimein saada käsikirjoitus pakettiin.

Pari viikkoa sitten kiersin kännykkäkamerani kanssa joitain kirjan tapahtumapaikkoja Turussa, tässä joitain kuvia tuolta kiertueelta:

Minä olen etelän media ja muita paljastuksia

Miksi isot mediat ovat niin ydinvoimamyönteisiä? Miksi keskustapuoluetta lyödään etelän mediassa? Miksi Johanna Korhonen sai kenkää? Miksi Hesari parjaa koko ajan YLEä? Miksi lehdistö vaikenee maahanmuuttajakriittisen liikkeen lukemattomista voitoista? Kuka on vastuussa? No… minä.

”Teillä on kädessänne enää yksi valttikortti, joka on se, että edelleen – tilanteen lievästä paranemisesta huolimatta – teillä on käsissänne massatiedotusvälineet, joiden avulla te voitte kontrolloida sitä mitä ns. suuri yleisö asioista tietää”, kertoo nimimerkki Suurkirjoitus Hommaforumilla minusta ja edustamastani äärivasemmistosta.

Olen käynyt Hommassa keskustelua esseeni Epäloogisuuksien leikkipuisto tiimoilta. Tai oikeastaan sen oli tarkoitus olla se aihe, mutta keskustelu on laventunut “kysytään iljettävältä monikultturistilta mitä vaan” –henkiseksi.

Keskustelussa on salaliittoteoreetikoiden, rasistien ja sekopäiden lisäksi myös melko paljon ihan oikeasta keskustelusta ja jopa perusteluista ja lähteistä kiinnostuneita ihmisiä, joiden kanssa on varsin kiinnostavaa taittaa peistä. Tulkaa seuraamaan ja osallistukaa, jos sielu sietää!

Aika monet myös varsinkin alkuvaiheessa kyselivät myös, että mitä mieltä mä nyt olen tästä Hommasta, eiks ookkin ihan kiva paikka. Ei se nyt minusta hirveän kiva paikka ole, mutta ei se myöskään tarvitse minun hyväksyntääni.

Tässä pieni esimerkki keskustelun kulusta:

JULMURI: Toinen ongelma on, että jos sallitaan saudirahoilla rakennettavat wahhabismia aka. petro-islamia levittävät moskeijat Suomessa, monet alunperin maltillista islamia harrastavista maista tulevat koulutetaan täysin uuteen ajattelutapaan.

MIKE: Eikö meidän silloin tulisi tukea nimenomaan niitä maltillista islamia harrastavia? Esimerkiksi kouluttaa liberaaleja ja valistuneita imaameja Suomessa, ettei uskonoppineita tarvi tuottaa Saudi-Arabiasta.

JULMURI: Meinaatko, että koulutetaan imaameja verorahoista? En usko siitä olevan paljoakaan hyötyä. Ensinnäkin se maksaisi rahaa ja toiseksi tällaiset imaamit leimattaisiin helposti ”ristiretkeläis-juutalais-zog” salaliiton kätyreiksi muslimimaailmassa. Siellähän nämä Euroopasta natsismin mukana hävinneet ajatukset ovat yhä kovassa huudossa. Esim. Mein kampf takoo ennätyslukuja vuodesta toiseen.

MIKE: Meinaan juuri sitä – enkä usko tuohon vastasalaliittoteoriaasi. […] Missä siellä [Mein Kampf takoo ennätyslukuja]? Koko muslimimaailmassa vai? Jos olet tutustunut Mein Kampfiin, tiedät, ettei sitä jaarittelua lue erkkikään.

JAAKKO SIVONEN: Esimerkkejä: [linkkejä, joissa kerrotaan, että Mein Kampf myy hyvin Pakistanissa ja Turkissa]
ANT.: Lisää esimerkkejä. [linkkejä, joissa kerrotaan, että Mein Kampf myy Indonesiassa ja Bangladeshissa]

SUURKIRJOITUS: ”Epäloogisuuksien leikkipuisto”-kirjoitit, mutta miltäs nyt tuntuu, kun nämä ”epäloogiset rasistiset öyhöttäjät” esittävätkin enimmäkseen täysin perusteltuja ja asiallisia vastauksia.
Kysyit lähteitä muslimien järjestämistä juutalaisvainoista, ja vastauksen sait.
Kysyit lähteitä Mein Kampf-tekeleen suosiosta muslimimaissa, ja vastauksen sait.

MIKE: Eli Pakistanissa ja Bangladesh ja Turkki edustavat nyt koko muslimimaailmaa? Turkki ei edes ole islamilainen maa.
Julmurin väite oli, että muslimimaailma leimaisi Suomessa koulutetut imaamit ’”ristiretkeläis-juutalais-zog” salaliiton kätyreiksi’, koska koko muslimimaassa ’Mein kampf takoo ennätyslukuja vuodesta toiseen’.
Jos Julmuri tarkoitti, että pakistanilaiset ja bangladeshilaiset muslimit eivät hyväksyisi Suomessa koulutettuja imaameja, koska niissä maissa Mein Kampf on myynyt hyvin, niin se on jo vähän eri asia. Suomen moskeijat eivät nyt mitenkään pursua Pakistanista ja Bangladeshista tulleita muslimeita muutenkaan.
Täällä selvästi on ihmisiä, joilla on oikeaa tietoa asioista ja ihmisiä joilla on vahvoja mielipiteitä siitä ja ihmisiä jotka ajattelevat kriittisesti, mutta tässä keskustelussa nämä ominaisuudet eivät aina tunnu osuvan samaan persoonaan. Jos sanotaan, että koska on X, niin siksi myös Y, ei tämän todisteeksi riitä, että X on totta ainakin jossain ja joskus. Pitää myös todistaa että siitä seuraa Y. Kyllä tämän varmasti jokainen tietää, mutta ihmetyttää, että Julmurin yleisluontoiset mutuheitot ja Jaakko Sivosen oikeat lähteet tuntuvat saavan ihan tasavertaisen kohtelun täällä, ja sitten toisella todistellaan toista.
Niin että vaikka täällä keskustelussa esiintyy faktojaKIN, niin ihan hirveään voitonriemuun ei mielestäni ole vielä Suurkirjoituksella aihetta.

SUURKIRJOITUS: Hölpön-pölpön. Kyllä täällä esiintyy faktoja paljon enemmän kuin monella muulla foorumilla, vaikka toki täältä hakemalla hakien voi löytää ”öyhöttämistäkin”.
[…]
Väitätkö tosiaan, että Turkin kansalaisista valtaosa ei olisi islaminuskoisia? Tämä ei muutu miksikään sillä, että Turkki ei ole virallisesti islamilainen tai sillä, että siellä ollaan keskimäärin maallistuneempia kuin useimmissa muslimimaissa.

Ja keskustelu jatkuu…

Tulossa: Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa

Olen osallistunut Savukeitaan esseeantologiaan, joka julkaistaan tänä syksynä. Kirjan nimi on Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? ja se sisältää kirjoituksia Halla-ahosta, hänen ympärilleen rakentuneesta ilmiöstä sekä maahanmuutosta ja maahanmuuttokriittisyydestä. Kustantajan esittely kirjasta:

Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? (toim. Ville Hytönen) 19,90€ 978-952-5500-78-3, 232s. Pehmeäk.

Tilaa teos 16€ (sis. posti) norm. 19,90.

Eiralainen blogikirjoittaja ja kielitieteilijä Jussi Halla-aho on noussut yhdeksi 2000-luvun maahanmuuttokeskustelun kiistellyimmistä hahmoista. Hänen kirjoituksensa ovat synnyttäneet vankan kannattajajoukon, joka puhuttelee Halla-ahoa mestarinaan.Samaan aikaan Halla-ahoa on syytetty rasistisista lausunnoista, vihapuheesta, jumalanpilkasta, sovinismista ja seksuaalivähemmistöjen uhkailusta. Häntä vastustetaan ja vihataan vähintäänkin yhtä paljon kuin kannatetaan. Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? selvittää yhdeksän kirjoittajan voimin Halla-ahon väitteitä, motiiveja, kieltä ja häntä mediailmiönä. Kirjoittajat ovat Arja Alho, Jukka Hankamäki, Timo Hännikäinen, Jukka Mallinen, Husein Muhammed, Katja Kettu, Jussi K. Niemelä, Sirpa Pietikäinen ja Mike Pohjola.

Oma tekstissäni seuraan Hommaforumin ja Halla-ahon kirjoittelua eräästä yksittäisestä maahanmuuttoon liittyvästä aiheesta. Käytän aika paljon lainauksia, etten laita sanoja kenenkään suuhun. Toimitin jutun sivutyönä myös pienen maahanmuuttokriittisen sanaston (jonka tiimoilta voinkin mainita, että hommalaiset käyttävät Mestari-nimitystä etupäässä itseironisesti).

Kirjasta on jo vilkasta keskustelua Hommassa.

Olen myös puhumassa Hännikäisen kanssa kirjan tiimoilla Helsingin Kirjamessuilla torstaina. Tästä lisää myöhemmin.

Ydin-lehdessä tekijänoikeuksista

Uusi Ydin-lehti on ilmestynyt ja sen mukana esseeni Tekijänoikeus vai tekijän oikeus?

Kirjoitan tekijänoikeusjärjestelmän puutteista ja uudistamisentarpeesta, ja pohdin mikä olisi oikeudenmukaista. Katariina Sourin Hesarin sunnuntaidebatissa viikko sitten ilmestyneen mutuilun jälkeen keskustelu onkin taas herännyt. Hankkikaahan siis uusi Ydin tai lukekaa juttu  Näköislehdestä.

Suosittelen juttua varsinkin piraattisymppaajille, sillä käsittelen siinä myös Jokapiraatinoikeutta:

Sanottakoon heti, että niin paljon kuin kaupalliset mediat Piraattipuoluetta dissaavatkin, heillä on erittäin paljon hyviä ajatuksia ja kirjassa esitelty päämäärä on mahtava. En ymmärrä, miksi J. K. Rowlingin pitää edelleen saada rojalteja, kun Harry Potterista on tullut käytännössä ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä, ja Rowling on maailman rikkaimpia naisia.

Mutta meille, jotka emme vielä ole Rowlingin asemassa Jokapiraatinoikeus ei lupaa kovin ruusuista tulevaisuutta. Oikeastaan kysymys taiteilijan toimeentulosta ohitetaan pelkällä retoriikalla, eikä itse asiaan paneuduta lainkaan.

Jeesus-tutkimusta #5: Hyvää zombi-Jeesuksen päivää!

Ihmisen poika -romaanissa muistelen, kun vierailin ekaa kertaa tulevien ystävieni kommuunissa 90-luvulla, ja seinällä oli valokopioitu mustavalkoinen A4, johon oli piirretty kauhuelokuvajulistetta parodioiva kuva Jeesuksesta, joka astuu ulos haudasta zombin näköisenä. Tekstinä oli muistaakseni ”It’s Easter night, and he’s back from the dead!” ja ”He wants your immortal soul!” Piirtäjän nimi on unohtunut, eikä googlettamallakaan löytynyt kyseistä teosta, mutta jos muistatte kuvan, niin vinkatkaa.

Se oli silloin mielestäni hauska ja oivaltava (ja tosi rankka), mutta nykyään zombi-Jeesuksesta on tullut suorastaan internetin arkea. Niinpä pääsiäissunnuntaita, jolloin evankeliumien Jeesus nousi kuolleista, kutsutaankin nimellä Zombie Jesus Day. Tässä vähän jälkijunassa hieman zombi-Jeesus-materiaalia. Osa uskoo olevansa oivaltavia, mutta monet jatkavat vain nettiperinnettä ja viittaavat jo tunnettuun ilmiöön.