Tyttöbändiroolipelini Tähti on viimeinkin painossa ja olen siihen varsin tyytyväinen. Iloisena yllätyksenä paljastui, että kuvittaja-taittaja Tommi Kovala oli oivallinen tyyppi, jonka kanssa oli helppo työskennellä.
Eikä sekään haittaa, että Tommi teki tosi hyvää jälkeä. Katsokaa itse:
Pieniä kiireitä pääsi syntymään, mutta Tähti on nyt taitossa ja menee huomenissa painoon. Huh!
Pelistä löytyy ennakkovilauksia ja keskustelua täältä ja täältä.
”Pakko tuo on kuitenkin hankkia. Mikeltä voi odottaa hyvää luettavaa ainakin aiempien julkaisujen perusteella.” – Miska Friedman, Ironspine-pelikustantamo
Finncon oli ja meni, hauskaa oli. Koska juonto-osuuteni oli lauantaiaamulla, oltiin Jyväskylässä jo perjantai-iltana. Toisaalta, koska juonto-osuuteni oli lauantaiaamuna, ei olisi kannattanut olla Jyväskylässä perjantai-iltana.
Hyvin meni, joistain sanaleikeistäni jopa pidettiin. Päädyin hienoiseksi yllätyksekseni myös osaksi avajaisia yhdessä keisari Pirkin kanssa. Asiaan kuului tietysti, että juontajana opastin yleisöä tervehtimään keisaria oikein:
Osallistuin myös Harry Potter -paneeliin, jossa oli kyllä helpoin yleisö ikinä. Kun yritettiin puhua feminismistä (naiset ovat joko äitejä tai sihteereitä) tai Potter-kirjojen vaikutuksesta kustannusmaailmaan, saattoi juttu mennä yli hilseen, mutta aina kun sanoin, että pahikset on cooleja, aplodit olivat taatut.
PJ Vesa Sisättö: ”Ihan aluksi kysyisin, mihin tupaan kuuluisitte.”
Sari Peltoniemi: ”Testien mukaan Korpinkynteen, mutta mieluummin menisin Puuskupuhiin.”
Mä: ”Sori vaan, Puuskupuh on luusereiden tupa. Mä olen Mike Pohjola, ja mä olen luihuinen.”
Ja yleisö villiintyy 🙂
Perustin Coffe Sandbergin kanssa pari vuotta sitten Ruotsiin firman nimeltä P. Se keskittyy kaikenlaisiin pelillisyyttä muihin medioihin yhdistävien projektien suunnitteluun, toteutukseen ja konsultointiin. Osallistuvaa mediaa, siis.
Aikaisemmista projekteista tunnetuin lienee ”todellisuutta augmentoivaa teknologiaa” hyödyntävä kaupunkilarppi Prosopopeia 2 – Momentum.
Uusi projekti ConSpirare käynnistyi juuri. Asiaan liittyy mm. SVT:n televisiosarja Sanningen om Marika, mutta varsinainen pihvi on kätkettynä todellisuuteen ympärillämme. Aloittaa voi vaikka netistä.
Viime viikonlopun Kansan Uutisten Viikkolehdessä julkaistiinkin jo se juttu. Aukeaman kokoinen, iso kuva ja kansinosto. Ihan fiksulta onnistun näyttämään ja jopa lainausten perusteella kuulostamaankin.
Ehkä maailma on niin pirstoutunut, että halutaan luoda omia tiloja ja omaa identiteettiä. Roolipelin avulla se onnistuu, Pohjola arvelee.”
Piipahdin avaamassa henkilökohtaisen mökkikauteni Luvialla. Vanhempien kanssa laitettiin ruokaa, saunottiin, uitiin jääkylmässä Itämeressä, poltettiin kasaamani pieni kokko ja grillattiin makkaraa. Punnitse ja Säästä -kaupasta saa kasvismagaraa, joka on hyvää. Olen vähän ihmeissäni.
Sunnuntaina purettiin isän kanssa yhdestä vajasta lattia ja laitettiin uusi tilalle. Sitten vielä savustettiin lohi, kun tuli sukulaisia käymään. Aika äijäilyä.
Dementikkomummuni unohteli vähän väliä, kuka mä olin. Yllätyskäänne tuli kuitenkin, kun mummu esitteli mut serkkuni kaksivuotiaalle ”jännänä tätinä”. Sinne meni se äijäily.
Huh, hiukan olen saanut tapahtuman tiedottajana säätää ja vääntää, mutta nyt on Ropeconin kotisivut yhtä hienot kuin tapahtuma itsekin on!
Olen aika tyytyväinen. Lookista on vastuussa graafikko Paula Laitinen.
Musta tuntuu 