Ropecon on onnellisesti takanapäin! Onneksi vain kerran vuodessa 🙂
Gaalan juontaja, kuva Darkismus
Olin kuuntelemassa lyhyesti Greg Stolzen esitelmää hänen ”lunnasmallilla” (ransom model) julkaistuisemistaan peleistä ja kirjoista. Idea on, että teoksesta laitetaan näytekappaleita julkisiksi ja sitten ihmiset lahjoittavat rahaa. Kun tietty määrä rahaa on kasassa, teos julkaistaan ilmaisena pdf:nä kaikkien luettavaksi. Rahaa Stolze sanoi pyytävänsä noin kymmenen senttiä sanalta, mikä on monta kertaa enemmän kuin freelance-kirjoittaja saisi, mutta toisaalta hän joutuu pyörittämään myös julkaisua, tiedotusta, webbikauppaa yms.
Erittäin rohkaisevaa oli Stolzen kertomus siitä, kun hän esittelee teoksiaan ja mallia jollain nettifoorumilla ja pyytää ihmisiltä lahjoituksia. Kuten itsekin hyvin tiedän, tällainen avautuminen johtaa siihen, että ihmiset vastaavat: ”Typerä idea! Ei voi toimia! Miksi kukaan maksaisi tosta? Ei kiinnosta!” Iloista kyllä, Stolzen mukaan aina, kun joku lähettää tällaisen viestin, kolme muuta tyyppiä menee välittömästi lahjoittamaan rahaa todistaakseen änkyrän vääräksi.
Aloin luennon aikana miettiä, pitäisikö julkaista myrskyn aika uudelleen jossain muodossa. Alunperinhän se on suunniteltu hyvin modulaariseksi ja sittemmin webissä julkaistut lisäosat vielä tukevat tätä ajatusta, joten keisarikirjan, kapinakirjan, Gethar-kirjan, magiakirjan yms. tekeminen ei olisi vaikeaa. Samalla voisi kirjoittaa paremmat säännöt.
*
Perjantai oli ainoa vapaapäiväni ja silloin ehdin hengata hetken myös Keltsu-baarissa. Tapasin siellä Sopen, joka lahjoitti Piippuhyllyn manifestin Ropecon-spesiaalin! Mahtavaa!
Lauantai ja sunnuntai menivätkin hillittömän esiintymisputken tiimellyksessä. Yleensä olen nukkunut con-öinä hyvin, mutta nyt sekään ei onnistunut ja olin aika poikki sunnuntai-iltapäivällä, kun conin yhdeksäs esiintymistunti alkoi Joc Koljosen kanssa pitämässämme Kuinka kirjoitamme -esitelmässä.
Sunnuntaina pidin neljän ohjelmatunnin lisäksi myös nimmarisession Fantsun tiskillä. Muutama tuttu ja tuntematon tuli ostamaan kirjan ja pyytämään siihen signeerauksen. Lisäksi joku tyyppi pyysi nimmarin käsiohjelmaan ja toinen osti kirjan ja juoksi pois ennen kuin ehdin kirjoittaa siihen mitään. Mikäs siinä 🙂
*
Juonsin lauantai-iltana Ropeconin gaalan, mikä vaatikin eniten energia(juoma)a ja itsensä likoon laittamista. Onneksi yleisö on niin helppoa, että jopa sanaleikeille naurettiin!
Olen ehkä puolueellinen, mutta tuntui siltä, että pukunäytös oli tänä vuonna jotenkin erityisen hyvä. Mahtavat puvut, mahtavat esitykset ja vieläpä lopussa kolme conin teeman pohjalta tehtyä pukua, suunnittelijana Anna Nummi ja toteuttajana Hanna Kemppi. Pukunäytöksen larpeista erityisen coolina jäi mieleen omaperäinen fantasialarppi Kasvottomat.
Gaalan lopuksi esitettiin bardileiriläisten tekemä mielettömän upea musikaali Lähden Puolaan! Harrastajateatterin isoin ongelma on epätasaiset roolisuoritukset eli joskus näyttelijät ja esitykset on hyviä, joskus huonoja. Nyt tätä ongelmaa ei näkynyt, sillä hyvistä esiintyjistä oli piiskattu esiin loistavat roolisuoritukset. Loistavaa! Olisivatpa oikeat larpit yhtä tunnelmallisia kuin musikaalin esittämä tulkinta fantsupelistä 🙂
*
Elämäntyöpalkinto Kultainen lohikäärme myönnettiin tänä vuonna Niko Mikkaselle, joka järjesti ensimmäisen Ropeconin, mikä johti tähän yli neljäntuhannen kävijän jokavuotiseen festivaaliin. Palkintojen jaon yhteydessä koko päättäjäisyleisö huusi yhteen ääneen: ”Kiitos, isi!”
Laskujeni mukaan välttämättömistä vanhoista parroista on ilman pystiä enää se kaikkein kyseenalaisin, mutta yksi tärkeimmistä: Jari Pauna! Pauna käänsi ja toi maahan Dungeons&Dragonsin sekä monta muuta peliä, julkaisi Sininen lohikäärme -lehteä ja piti GameWorld-pelikauppaa. Mies tunnettiin vähän likaisena pelaajana (ja kummallisena kääntäjänä) roolipeli- ja kustannusalalla, mutta hänen vaikutuksensa on kiistaton. Pauna on jättänyt roolipelialan ja kustantaa nykyään manga- ja sudokulehtiä.
Nyt olen aika poikki, mutta kivaa oli ja kyllä kannatti!
Musta tuntuu 